Kuinka suuri painoarvo on sosiaaliviranomaisten tekemällä olosuhdeselvityksellä oikeudessa? Tarkoitan sitä, jos he suosittelevat jotain, kuinka todennäköistä on että tuomari määrää toisin?
Olosuhdeselvitys
???
377466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos oikeuden käsittelyssä tulee esille asioita, joita ei olla huomioitu tai tullut ilmi olosuhdeselvityksen aikana, voi muutosta annettuun lausuntoon tulla. Ja jos jotain on ymmärretty väärin selvitysvaiheessa, siinä on selviä virheitä, pitää pystyä todistamaan ne toisiksi. Yleensäkin oikeudessa pitää pystyä todistamaan ja perustelemaan kantansa. Muussa tapauksessa todennäköisyys on hyvin pieni, oikeastaan ihan olematon. Olosuhdeselvityksellä on paljon painoarvoa, koska se ei ole yhden ihmisen mielipide ja on alan asiantuntijoiden tekemä (tästä ajatuksesta täällä nousee myrsky vesilasiin...taas...). :)
Jos olosuhdeselvitys on oikeanlainen eikä ole odotettavissa maatamullistavia uusia todisteita, kannattaa harkita sopimuksen tekemistä: on helpompaa, halvempaa ja mielenterveydelle parempaa. Oikeudessa kun yleensä eron loputkin likapyykit pestään linkoamalla
Juuri tätä halusin kuulla.
Viranomaiset kertoivat suoraan mielipiteensä minulle ja heidän mielipiteensä oli minun hyväksi.
Valitettavasti toisen osapuolen kanssa emme asiassa sopuun pääse. Sitä olen yrittänyt jo kauan. Toisella osapuolella ei ole päteviä perusteita vaatimukselleen ja vaatimukset ovat kohtuuttomia.
Oikeuteen siis olemme menossa, mutta tämä viranomaisten mielipide asiaan rauhoitti minun mieltäni.
Heh heh...
Tiesit itsekkin mitä skeidaa heittelit kun sanoit: "Olosuhdeselvityksellä on paljon painoarvoa, koska se ei ole yhden ihmisen mielipide ja on alan asiantuntijoiden tekemä"
Tuo vertaukses että nousee myrsky vesilasiin kuvaa tosi hyvin asennetta: yh-äippäressukoiden mielestä se lasten huoltajuudesta päättäminen on mittakaavassa vesilasi koska teillehän se on luonnollista että saatte lähihuoltajuuden vain sormia napsauttamalla. (sittenhän se saavutettu lähihuoltajuus muuttuukin muka todella suureksi ja haastavaksi asiaksi josta teidän on pakko selviytyä vaikka on muka niin vaikeaa niin raskasta että...)
Koska tiesit sanoa sen että nousee myrsky vesilasiin niin se paljasti täysin selvästi sen että tiedät tasan tarkkaan itsekkin sen että tuo sossutantoista muodostuva olosuhdeselvityksen tekevä konklaavi on asiantuntija vain siinä miten saadaan se äiti näyttämään mahdollisimman hyvältä ja isä vastavuoroisesti pahikselta joka ei käy edes vaihtoehdoksi. (tietoisesti hieman liioittelen mutta vain hieman sillä lähtökohta on se että äidistä tehdään se lähihuoltaja vaikkei hänellä olisikaan siihen edellytyksiä)
Tiedät kuten kaikki muutkin sen että ei hyvällä tahdollakaan voida sanoa etteikö tuo sossutantoista muodostuva selvitysryhmä olisi todella puolueellinen äidin hyväksi.
Saitko tietää kannan missä vaiheessa ja entä vastapuolesi?
että vastapuoli sitä tietää, ei ainakaan hyväksy uskomaan, jos tietää.
Minä sain heidän mielipiteensä tietää kysymällä viimeisellä tapaamiskerralla.
*ap
Että kertovat asian viimeisellä tapaamisella ja eivät kerro toiselle?..kuulostaa jotenkin oudolta vaan...viranomaisten toiminnaksi.
Kuka tai mikä instanssi olisi mielestäsi parempi asiantuntija ja ulkopuolisena tilannetta arvioiva taho kuin lastenvalvoja/sosiaalityöntekijä? Parityöskentelyllä turvataan sekin, ettei yhden ihmisen mielipide pääse liikaa vaikuttamaan asioihin.
Ja aina on se mahdollisuus, että lähtee vielä oikeuteen varmistamaan oikeudenmukaisuuden toteutumisen. Tällöin tietysti pitää olla perustelut ja todisteet -pelkkä mölyäminen ja hyökkääminen ei riitä.
Isyys tai äitiys ei ala koskaan vasta erosta.
On ikävää, että sinulla on noin katkera suhtautuminen sekä sosiaaliviranomaisiin että yh-äiteihin. Negaatiosi ei taida kuitenkaan koskea yh-isiä? Olet kuitenkin nimimerkistä päätellen eronnut. Jos olet asiat hoitanut samaan tyyliin ja samalla asenteella kuin täällä esiinnyt, on helppo ymmärtää, miksi olet jäänyt etäksi. Ja se syy ei liene lastesi äidin. Täällä kenenkään neuvominen on kuin heittäisi hiekkahippuja avomereen, mutta sanon kuitenkin: ikävä, katkeruus ja suru ovat normaaleja reaktioita aikansa, mutta eivät saa jäädä hallitsemaan elämää, koska kuluttavat energiaa ja voimia oikeilta asioilta. Ole hyvä isä lapsillesi, he ovat sen ansainneet, äläkä anna vihamielisyytesi syödä tätä suhdetta.
Aluksi kerron (faktan jälleen kerran) että vaikka kuinka kuvittelisit ja päättelisit toisin niin eroni syy ei todellakaan ollut minun käytöksessäni ja tekemisissäni vaan ex-akan tempauksissa jotka lopulta johtivat eroon.
Lapset ja minä halusimme jäädä yhteen asumaan mutta luonnollisesti se ei ex-akalle sopinut koska tiesihän hän miten helvetin paljon vaikeampaa se etän elämä on joten minun oli pakko alkaa taistelemaan lasteni ja oman tahdon puolesta.
Ennenkuin joku kerkiää epäilemään niin kerron että lapset kertoivat täysin tyhjentävästi meidän kummankin vanhemman läsnäollessa että he nimenomaan haluavat asua minun kanssani. (sehän tietenkään teistä ei ole mahdollista mutta mä nakkaan paskat niillekkin oletuksillenne sillä tiedän että asia on tarkalleen kuten sanoinkin)
Oikeudessa siis taistelin useampaankin otteeseen lasteni puolesta ja siellä tuli tuo sossutantta-armeijan pakonomainen äidin puolustamistarve niin räikeästi esiin kuin vain ikinä voi tulla.
Keinoja ei totta tosiaan kaihdettu sillä käytännössä kun tietenkään mitään ns. konkreettista aineistoa ei ollut käytettävissä oikeuden päätösten tekemisen tueksi niin sossutantta-armeijalla oli varsin hyvin tiedossa se että oikeudessa äiti voi esittää ihan minkälaisia hyvänsä keksimällä keksittyjä syytöksiä isää kohtaan eikä niistä joudu äiti minkäänlaiseen edesvastuuseen. (ja voitte uskoa että niitä tuli ja PALJON)
Tietystihän sossutanttojen tekemä olosuhdeselvitys puolsi äitiä vaikka minulla olisi ollut huomattavasti paremmat lähtökohdat hoitaa lapsia lähinä.
Niin tietystihän teistä se mun ex-akka oli paljon parempi huolehtimaan lapsista sillä fakta oli se että hän oli työtön, asui vuokra-asunnossa jonka sossu hyväsisar-eleenä hankki hänelle ja alkoholia hän otti joka ikinen vkl. mutta sitähän hän ei luonnollisestikkaan myöntänyt vaan syytti minua alkoholistiksi sillä joinhan säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa juhannuksena ja vuodenvaihteessa yhteensä kahtena päivänä. (kumpa olisinkin tiennyt tuon alkoholistisyytöksen etukäteen niin olisin osannut hakea oikeuteen lääkäristä maksa-arvotulokset ja olisin vaatinut sitä myös ex-akalta väitteidensä tueksi)
Siis tuo alkoholistiksi syyttäminen oli vain yksi syytös monien joukossa ja kun oikeudessa oltiin sana sanaa vastassa niin miettikääpä ihan aikuisten oikeasti kumpaa oikeus uskoo, sitä sossutantta-armeijan siipien suojassa olevaa "kaltoinkohdeltua" itkeä tuhruuttavaa "ressukkaa" joka taistelee lastensa puolesta vaiko sitä pahaa ja vaarallista isää joka sossutantta-armeijan "selvityksen" mukaan ei sovi lähivanhemmaksi?
Poikkeuksellisesti minä en tämän palstan normikäyttäjän mukaisesti haekkaan itselleni sääliä vaan kerron asiat kuten ne oikeasti ovat ja moniin tapauksiin tutustuttuani voin sanoa että tuo sama kaava on enemmänkin sääntö kuin poikkeus oikeussalissa kun huoltajuudesta käydään oikeutta.
Kyllähän teistä yh-äippäressukoista jokainen tietää että homman nimi on tuo mitä kerroinkin, eli jos edes yksikään teistä alkaisi oikeasti ajattelemaan lapsen parasta ja ihan oikeasti toimisikin lapsen parhaaksi niin se olisi lottovoitto, sille lapselle!
Se totuuden silmiin katsominen ei todellakaan ole yh-äippäressukan vahvimpia puolia ja siksipä yh-äippäressukka yrittää kaikkensa jotta saisi omille ehkä tosi itsekkäille teoilleen hyväksynnän ja saisi näin luotua itselleen illuusion jossa hän lopulta uskoo itsekkin olevansa oikeassa.
Tuon illuusion luomiseksi tarvitaan tietenkin lapsen isän mustamaalaaminen, itsensä tekeytyminen kaltoinkohdelluksi uhriksi ja tietenkin kannustusjoukot jotka koostuvat samanlaisista ressukoista kuin he itsekkin ovat.
Minun kirjoitukseni täällä luonnollisesti herättävät yh-äippäressukoiden keskuudessa vihaa ja kannustavat haukkumaan minua sillä onhan se varmasti pelottava ajatus että se luotu illuusio poksahtaisikin hajalle kun joku julkeaa tulla tänne tuomaan esiin ne yh-äippäressukoille valon arat salaisuudet.
Tuohon kysymykseen tuosta olosuhdeselvityksen tekevästä instanssista voin kertoa sen että kun nyt todellakin asia on niin että selvityksen tekee se sama elin joka tukee äitiä kuin äitiä ei voi olla millään muotoa puolueeton niin keinot löytää oikeasti puolueeton selvitystapa on olemassa kunhan vain olisi halua kehitellä se käytäntöön soveltuvaksi.
Huoltajuutta päätettäessä isä ja äiti tehtäisiin ns. sukupuolettomaksi selvityksen tekevälle instanssille ja selvitys tehtäisiin faktojen pohjalta eikä suinkaan musta tuntuu -pohjalta.
Isä ja äiti olisivat selvitysryhmän papereissa vain henkilö A ja henkilö B.
Itse olosuhdekartoitus tehtäisiin esim. kahden miehen ja kahden naisen toimesta jotka eivät luonnollisesti saisi olla yksinhuoltajia vaan ihan normaaleja ihmisiä.
He kartoittaisivat todellisen tilanteen vaikkapa seuraavasti:
Henkilö A isompi asunto = , henkilö B ahdas asunto = -, henkilö A tulot pienemmät = -, henkilö B tulot isommat = , henkilö A maksa-arvot hyvät = , henkilö B maksa-arvot huonommat = -, henkilö A rikosrekisterissä merkintä = -, henkilö B ei rikosrekisteriä = , Henkilö A koulu lähellä asuntoa = , henkilö B koulu kaukana asunnosta = - , jne. jne.
Etsittäisiin ne lapsen kannalta tärkeät arviointikohteet joiden mukaan sitten laskettaisiin hyvät ja huonot puolet ja sen perusteella tehtäisiin esitys siitä kumpi on parempi vaihtoehto lähiksi.
Lasten oma halu otettaisiin selville tietysti vastaavan ulkopuolisen arviointiryhmän selvityksen tuloksena ja sille lasten tahdolle annettaisiin sitten jommalle kummalle henkilölle tietty ennalta sovittu määrä plussia ja toiselle miinuksia mikäli lapset eivät mitenkään haluaisi asua hänen luonaan.
Selvityksen tuloksena saadaan selville kumpi on parempi lähiksi, henkilö A vai henkilö B.
Sitten vain "raaputettaisiin" esille sen vanhemman nimi joka on "voittajakirjaimen" takana ja sillä selvä.
Tietenkäänhän tuon tyylisellä selvitykselläkään ei aina päästäisi lapsen kannalta parhaaseen ratkaisuun mutta olisi se todella paljon paljon puolueettomampi tapa ratkaista huoltajuus kuin tämä nykyaikainen törkeästi lapsen oikeuksia polkeva sossutantta-armeijan itse luoma heti kaikki äidille -järjestelmä.
Käytännössä sossutanttojen tekemä olosuhdeselvitys on sama kuin oikeuden päätös.
Ainoan poikkeuksen voisin kuvitella että jostain syystä sossu olisikin olosuhdeselvityksen tuloksena saanutkin sen lapsen isän näyttämään paremmalta huoltajalta ja sitten tuomarina olisikin kärttyinen nainen (ehkä jopa yh) joka katsoisi henkilökohtaisen mielipiteensä vuoksi paremmaksi lähiksi kuitenkin sen äidin.
Sossutantta-armeijahan luonnollisesti on hyvinkin puolueellinen äitiä kohtaan tehdessään olosuhdeselvitystä ja todellisuudessa lapsen etu ei todellakaan ole se mikä määräisi kumpi on parempi lähiksi.
Teille yh-äippäressukoille jotka kuvittelette alkavanne nyt satuilemaan jotain skeidaa että: "sossut tekevät päätökset puolueettomasti ja lapsen etujen parhaaksi" sanon pari faktaa tuosta olosuhdeselvityksen tekevästä elimestä.
Kun olosuhdeselvitystä aletaan tekemään niin käytännössähän tilanne on niin riitainen isän ja äidin välillä ja lapset ovat selvityksen teon ajaksi luonnollisesti määrätty asumaan äitinsä kanssa.
Selvitystä tehtäessä vieraillaan vanhempien kotona ja mikäpä sen sossutantan sydämmen sulattaisi paremmin kuin se äiti tilavassa asunnossa kaikkine tykötarpeineen lapsen/lapsiensa kanssa joten siitä olosuhdeselvitykseen ISO + äidin sarakkeeseen.
Isä ehkä on joutunut tyytymään pieneen asuntoon johon hän ei välttämättä taloudellisen tilanteen vuoksi ole pystynyt ostamaan lapsille sänkyjä leluja jne. eli ei näytä mukavalta lapsen tulla sinne. Siitäpä piiiiitkä - isälle.
Tuon olosuhdeselvityksenhän suorittaa luonnollisesti sossutantta-armeija ja miettikääpäs ketkä ovat selvitystä tekemässä?
Niimpä niin, n. 90% sossuista on naisia ja nykykäytännön mukaan heistä puolet on eronneita ja suurimmalla osalla noista eronneista on lapsi ja tietty he ovat lähihuoltajia.
Karkeasti totuutta lähellä olevasti voidaan sanoa että sadasta sossusta n.30-40 heistä on yh-äippiä, 50-60 on ei eronneita naisia ja viisi eronnutta miestä joista hyvällä tuurilla 0,5 mies on eronnut yh-iskä ja viisi miestä ei eronneena.
Se joka sanoo että sossutantta-armeija ei olisi puolueellinen puhuu aivan varmasti paksua paskaa!!
Siinäpä lapsi saa "oikeutta" kun tuollainen sossutantta-armeija jyrää äiti vanavedessä lasten parhaasta piittaamatta.....
jos haluat oikeasti painoarvoa mielipiteellesi täällä, niin jätä tuo "sossutantta-armeija" sanonta pois..vaikka kokemuksesta todellakin sua ymmärrän :)
Minähän en todellakaan ala mielistelemään yh-äippäressukoita olemalla sanomatta asioita niinkuin ne ovatkin.
Sossutantta-armeija nimenomaan on sossutantta-armeija ja jos yh-äippäressukka vetää siitäkin herneen nenäänsä niin se on voi voi...
Ymmärtäähän sen tietenkin kun yh-äippäressukka suuttuu siitä kun hänen omien etujensa puolustajaa (siis sossutantta-armeijaa) haukutaan.
Kyllähän se yh-äippäressukka suuttui jo silloin aikoinaan kun joku julkesi arvostella hänen ihanaa ja rakasta puolisoaan ja lapsen isää joka puolusti vaimoaan mutta kellon ääni muuttuu kun ero tulee.....
Toivottavasti et omassa tapauksessasi näin selvästi mielipidettä kyseisistä ihmisistä tuonut julki...
Ymmärrän siis katkeruutesi.
*ap
p.s. en ole yh ;)
miten on mahdollista että oikeuden päätöksistä noin puolessa lapset määrätään isälle? Kun kerran se sossuarmeija päättää aina lapset äidille ja oikeus toimii sen mukaan? Miten te katkerat isät selitätte tämän ristiriidan?
Voisitko ystävällisesti linkittää sen tietolähteen tänne jotta mekin saamme lukea sen ""noin puolet""?
Mieleen tulee että huoltajuusoikeudenkäynneissä joissa riidellään lasten huoltajuudesta annetaan noin puolessa isille yhteishuoltajuus joka ei tarkoita lähihuoltajuutta.
On vale, emävale ja tilastot, joidenkin tilastojen mukaan n.10 000-15 000 lapsiperhettä hajoaa vuosittain, hirvittävä määrä lapsia, joutuu koko ajan eroamaan vanhemmastaa, yleensä isästä. Arvio on, että on n. 200 riitatapausta vuodessa, joista n. 100 päättyy oikeuskiistaan.
Näissä n. 100 asetelma on tavallisesti sellainen, että äiti estää tai vaikeuttaa lasta ja isää tapaamasta toisiaan. Näistä vielä alle 10%:ssa päädytään siihen, että isä saa lastensa huoltajuuden tai lapsensa asumaan luokseen.
Sitten on se toinen tilasto, jossa sanotaan isän olevan luultua vahvemmalla huoltajuusriidoissa. Käräjäoikeudet määräävät kolmasosassa huoltajuuskiistoja lapsen asumaan isän luona. Yhteishuoltajuuteen ja yksinhuoltajuuteen päädytään yhtä usein. Isät ovat myös luultua aktiivisempia peräämään oikeuksiaan: selvityksessä lähes puolet huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista riidoista oli alkanut isän hakemuksesta.
mitään järkevää sanoa, tykkää kun sitä käsitellään luuserina. Vittuilu on parasta mihin se pystyy. Ei muuhun.
meillä puhutaan SStädeistä.
kovasti olit uhoamassa ja kertomas "totuuksia tilastoista" mutta yhtäkään linkkiä ei vain ole tullut esiin????????
No se uhoaminen oliki vaan uhoamista yh-mutu-tuntumalla..
Totuuksia ei löydy koska totuudet on salaista tietoo....
http://www.yyl.fi/docs/huoltokiistatutkimuspdf.pdf
Vahvistaa vaan sen että isällä on pienet nmahdollisuudet saada lähihuoltajuus. Tuo 1/3 olisi kiva "avata" ja analysoida mitkä ne syyt ovat yleensä että isä saa lähihuoltajuuden!?
Tapaus;
Äidillä on ahdistuneisuutta ja masennusta. Äiti asuu vuokralla ja käy vuorotyössä pienellä palkalla.
Isä kaikin puolin terve, hyvässä ansiotyössä (päivätyö). Asuu omassa omakotitalossa.
Lapselle (5v) määrättiin äiti lähivanhemmaksi! Että se siitä. Äidin puolta pidettiin, vaikka olosuhteet Paljon heikommat.
Lasten psykologi yms. totesivat lapsen normaaliksi, kehitys normi, molempiin vanhempiin samanlainen luottamus ja molempien seurassa käyttäytyy samanlaisesti jne.
Silti äiti on parempi. Suomessa ei minkäänlaista 'ehkäisyä' käytetä kyllä näissä asioissa. Tässäkään tapauksessa äitiä ei velvoiteta hakemaan apua ongelmiinsa, vaikka se on havaittu. Kohta vaikutuksille altis pieni lapsi on samassa tilanteessa ja sosiaaliset ongelmat vaan kasvavat!
sinun mielestäsi isä sen takia parempi huoltaja, että on päivätyössä??
Ehkä äitiä ahdistaa ja masentaa tämä tilanne?
Eikö hänelle saada apua?
Se ei kuitenkaan hänestä tee huonompaa vanhempaa ja vähennä hänen äidinrakkauttaan...
Sinä et varmaankaan ole isälle sukua...
Äidin ahdistus ei johdu tilanteesta. Äidillä ollut nuoruudesta lähtien ongelmia (yrittänyt mm. itsemurhaa) ja 10 v kulunut eikä mikään ole muuttunut, eikä apua ole edes hakenut, eikä itse edes myönnä ongelmaa vaikka asiantuntijatkin todenneet.
Eikä äiti sen takia ole huonompi, että on vuorotyössä, tai isä vaihtoehtoisesti parempi et on päivätyössä. Mut onhan se lapsen etu kuitenkin, että on säännölliset rutiinit (varsinkin kun eskari ja koulu lähestymässä), eikä että joutuu iltoja olemaan yksin kotona tai jossain hoidossa tms, kun äiti on ilta- saati sitten yövuorossa!
Ja myöskään se ei tule äidille kysymykseenkään, että lapsi olisi näinä aikoina esim. isän luona iltaisin/öisin. Vaan lapsen pitää olla aivan muualla, ja isä saisi nähdä lapsiaan vain sen mikä kirjallisesti sopimuksessa lukee, eikä ylimääräistä.
Jos asiat todella ovat noin yksiselitteisiä, kun ne esität, miksi et lähde hakemaan oikeusteitse oikeudenmukaisempaa ratkaisua? Olosuhdeselvitys on painava "paperi", mutta jos siinä todistetusti ei ole kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulleet esille, niin oikeus ei sitä "teosta" kunnioita. Vähin mitä varmastikin saisit, on nuo laajennetut tapaamiset lähihuoltajan vuorotyön takia, nimenomaan ettei lapsi joutuisi olemaan yksin/vieraalla hoidossa.
Mielenterveysongelmien diagnostisoinnissa ei silti ex-puolison tai sivusta seuranneen sana ole kovin painava, mutta jos vaadit terveydentilasta selvitystä/lausuntoa/todistajaa niin asialle on katetta. Toki äiti valaehtoisesti joutuisi itsekin asiaa selvittämään, kuten sinäkin. Tuo päivätyö/vuorotyö ja siitä johtuvat rutiinit eivät ole mitenkään painavia, näin se vaan on.
Ja loppukaneetiksi: en ole mitenkään automaattisesti isän lähihuoltajuuden puolella, en toki äidinkään. Jokaisen tilanne tulee ratkaista yksilöllisesti ja ikävä kyllä olosuhdeselvitykset eivät aina ole kaiken kattavia. Mutta kuten ennenkin olen sanonut: aina voi lähteä sitä lausuntoa mittauttamaan oikeuteen, jos pystyy todistamaan oleellisia asioita toisenlaisiksi tai jopa kokonaan selvitysvaiheessa huomioonjätetyiksi.
Selvitys ei ole sama kuin tuomio.
Merkitystä on todella sillä miten olet valmistautunut ao. selvitykseen. Olet sitten isä tai äiti ja menet sinne antamaan sinisilmäisen totuuden asiosta ja kuvittelet että NÄMÄ ihmiset kyllä ymmärtää automaattisesti mistä on kyse niin pieleen menee....
Selvityksen virheet voidaan oikaista ja selvittäjiä tarvittaessa kuulla oikeudessa--
Mutta nämä kaikki asiathan on sinulle avustajasi jo hyvin tarkaan ja yksityiskohtaisesti selvittänyt ???
t
K Toivanen
oikeuteen mennään tapaamisista ei huoltajuudesta.
Viranomaiset (HUOM! toinen heistä mies, vai onko "sosiaalitantta" sukupuoleton yleisnimitys?)
totesivat jo ensimmäisellä kerralla etteivät ihan ymmärrä miksi tämä selvitys pitää tehdä.
Asiat molemmilla vanhemmilla mallillaan, eikä kumpikaan näistä ole valittanut. Myös nykyinen tilanne ei kummankaan mielestä ole ongelmia aiheuttanut. Lapset voivat hyvin. Siksi siis tämä oikeuteen meno tuntuu niin käsittämättömältä.
*ap
Oman kokemukseni perusteella sillä on merkitystä. Ja sosiaaliviranomaisten olosuhdeselvitys on lähestulkoon aina 'äidin puolella', vaikka tilanne olisi mikä. Aina kaikki asiat käännetään vaikka miten nurin kurisesti että näin tapahtuu.
Esim. "äidin mielenterveydellinen asema on heikko, siksi on parempi että äiti toimii lähivanhempana ja näin molemmat hyötyvät tilanteesta". Miten pieni lapsi hyötyy äitinsä masentuneisuudesta?! Kysympä vain. Luulisi sen olevan vain haitta, että vaikutuksille altis lapsi näkee tällaista päivittäin..
Puolisoni ei ole tavannut lapsiaan neljään vuoteen -siis yhtä kauan on siitä, kun hän muutti meille asuttuaan sitä ennen kuusi vuotta yksin edellisen avioliiton päätyttyä. Lasten äiti on hankaloittanut lasten ja isän välisiä tapaamisia 10 vuoden ajan. Isä on hakenut kaksi kertaa oikeudelta tapaamisoikeutensa täytäntöön panoa. Viimeisellä kerralla käräjäoikeus pyysi olosuhdeselvitystä, jonka saimme luettavaksemme. Selvityksessä oli kaksi lausetta: "Lasten äiti ei pidä tapaamispaikaa lapsilleen sopivana. Mielestäni hänen näkemyksensä ei ole perusteeton." -ja allekirjoitus viranomaiselta, joka ei koskaan ole käynyt kodissamme -ei myöskään lasten äiti - viranomainen ei koskaan haastatellut minua, lapsiamme tai puolisoani. Kaiken kaikkiaan erittäin ammattitaitoista ja toivottavasti sinä olet tekemisissä ammattinsa paremmin osaavan kanssa. Puolisoni asianajaja sanoi, että lapset eivät tule koskaan tapaamaan isäänsä tuomarin nähtyä kyseisen olosuhdeselvityksen, joten me jätimme asian kesken. Nyt odotamme aikaa, jolloin pojat kasvavat ja ovat valmiita ajattelemaan ja toimimaan ihan omilla aivoillaan ja jaloillaan. Siihen saakka meidän lapset kasvavat ilman sisariaan mutta mikä ikävintä puolisoni lapset ilman isäänsä.
.."tehty" olosuhdeselvitys, jota ei ole edes tehty?!!!
Miksette pane asiaa eteenpäin!!??
Yksinkertainen totuus on, että jos lähivanhempi haluaa estää lasten ja etävanhemman väliset tapaamiset, on se täysin mahdollista. Etävanhempi voi hakea tapaamisoikeutensa täytäntöönpanoa mutta sitä suositellaan käytettäväksi vain kerran esimerkiksi pidemmän loman yhteydessä -jos tavoitteena ovat säännölliset tapaamiset, ne onnistuvat vain lähivanhemman niin halutessa. Vaikka tapaamisoikeus on käräjäoikeuden vahvistama ei yhdelläkään viranomaisella ole tämän päätöksen valvontavelvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen etävanhempi ja etävanhemmasta vieraantuva lapsi on täysin yksin.
Kymmenen vuotta taistelua omien lasten oikeuksien puolesta on pitkä aika. Tämä aika on jättänyt syvät jäljet jokaiseen meistä -vauvasta vaariin. Lasten, omaisten ja omien henkisten voimavarojen säästämiseksi taistelusta on joskus luovuttava.
En tiedä yhtäkään asiaan liittyvää viranomaistahoa, jonka puoleen emme olisi kääntyneet näiden vuosien aikana.
Missä päin Suomea tuollaista tapahtuu??..Ettekö todella ole saaneet konkreettista apua?..Miten olisi jutut mediaan yms.??..Kyllä "herra on herrallakin"!
Toivottavasti VAIN Helsingissä tällaista tapahtuu. Konkreettista apua olemme saaneet henkiseen jaksamiseen muun muassa Miessakeilta, neuvolasta, lastenpyskologeilta ja lähimmäisiltämme. Fyysisen jaksamisen kannalta olemme voineet hyvin, sillä käymme yhdessä uimassa, hiihtämässä, retkillä, marjassa ja kalassa, sekä muskarissa pienimpien kanssa. Jos nämä jutut olisivat median ratkaistavissa,olisi tällaiset ongelmat jo ratkaistu. Kiitokset sinulle huomioimisesta.
osapuolen näkemys.
Mediahakuisuus edellyttää fiinejä puitteita. Onko teillä kaunis, pullantuoksuinen koti, arvostetulla ok-taloalueella, etäisi leikkii innokkaana pienten sisarusten kanssa valkoisessa olohuoneessa, käy asioitaan läpi ymmärtävän psykologin kanssa, kamera tarkentaa lähikuvaa kyyneliä ennen ja lähiäiti asustelee kaupungin lähiön synkässä kerrostalossa, jossa ei pala ulkovalokaan pimeässä illassa, sinne suden suuhun isi jättää surulliset pojat jäkisharkkojen jälkeen...nyyhkis
Kertomuksesta tulee mieleen keväinen etäisi-ohjelma jussista - vaimikäsenytolikaan....
Tässähän oli alun alkaen kysymys olosuhdeselvityksen merkityksestä, ja katson tuon asian tulleen oman henkilökohtaisen näkemykseni ja kokemukseni pohjalta kerrotuksi. Näitä henkilökohtaisia kokemuksiahan on tuhansia ja toivon, että meidän on ainoa laatuaan.
Meille teki sosiaali olosuhdeselvennys ja he katsoivat että äiti on se empaattisempi lähihuoltaja. Molemmille oli hyvä koti jne mutta isällä oli paras taloudellinen tilanne.
Taloudellinen tilanne ei saisi olla huoltopäätökseen vaikuttava tekijä, mikäli parempi taloudellinen tilanne on ansaittu sen toisen vanhemman huolenpitoa, hoivaa ja työpanosta hyväksikäyttäen. Usein lasta kotihoitanut vanhempi on huonompituloinen ja ehkä kouluttamatonkin, eikä ole oikein, että lapsen parasta ajatellutta rangaistaan siitä.