moi kaikki! eli oon 18-vuotias tyttö enkä ole ikinä seurustellut. se voi johtua siitä etten ole vain tavannut ketään joka kiinnostaa siinä mielessä. mutta osa syynä uskon myös olevan huono itsetuntoni joka johtuu kasvojeni ihosta. siinä on arpia, se punoitttaaa ja siihen tulee muutamia finnejä suun sivuston alueelle.
haluaisinkin kysyä että onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten on käynyt? erityisesti tyttöjen kokemuksia haluaisin tietää. miten jätkät ovat suhtautuneet ihoonne kun olette olleet ilman meikkiä heidän kansssaaan?
kiitos jo etukäteen vastauksista!
haluan löytää tosi rakkauden!
haluaisinkin kysyä että onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten on käynyt? erityisesti tyttöjen kokemuksia haluaisin tietää. miten jätkät ovat suhtautuneet ihoonne kun olette olleet ilman meikkiä heidän kansssaaan?
kiitos jo etukäteen vastauksista!
haluan löytää tosi rakkauden!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin huolesi, mutta samalla voin sanoa että omien kokemusteni pohjalta huoli on tarpeeton. Itselläni on jo vuosia ollut erittäin paha akne, mutta silti olen löytänyt ihanan miehen ja olemme seurustelleet jo kolme vuotta. Aluksi tietenkin jännitin ilman meikkiä olemista, mutta eräänä iltana rohkenin ja ajattelin että sittenpähän sitä tietää minkälainen mies todellisuudessa on kun näyttäytyy kamalimmillaan hänen edessään. Lopputulos oli se ettei hän ollut edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Nykyään poikaystäväni joutuu kuuntelemaan päivittäin akne ongelmiani, hän ostelee minulle haluamani puhdistusaineet ja tietää naamassani olevan jokaisen finnin, koska puhun niistä niin paljon. Hänen mielestään tietenkin stressaan aivan turhasta , koska hän ei koe finnejäni minkäänlaisena ongelmana.
Tietenkin on olemassa pinnallisia tyyppejä, jotka vaativat tyttöjen ihon olevan täysin kunnossa, mutta uskon että jos ihminen on todella ihastunut toiseen niin sillä iholla ei ole mitään väliä.
Eli eiköhän se tosirakkaus vielä eteesi tupsahda! Ainakaan ihosi ei ole esteenä!:)
Kaikki aknehan on hormonaalista, mutta yleensä vahvemmin hormoniperäistä on jos finnejä tulee suun sivuille tai poskiin/ohimoille. Se voi olla merkki jostain hormonaalisesta häiriöstä, joka voi vaikuttaa sitten joskus myös esim. lasten saantiin, jos sellaisia haluat.
Suosittelen käyntiä gynekologilla. Ihotautilääkäri ei osaa noista hormonaalisista jutuista paljon sanoa.
Itse olen 20-vuotias enkä ole kauhean sosiaalinen ihminen. Tähän on vaikuttanut monet asiat mm. koulukiusattuna oleminen ala-asteella parin vuoden ajan. Syynä ei ollut ihon kunto. Yläasteella taas ei kiusattu, mutta puhkesi akne, joka on kesänyt nyt jo monta vuotta. Itsetunto on ollut surkea eikä se ole päässyt vahvistumaan huonon minäkuvan takia. Nyt tilanne alkaa olla vähän parempi, sillä iho ei ole niin huonossa kunnossa ja uskallan olla ihmisten seurassa. On toki ihmisestä riippuvaa, miten paljon antaa aknen haitata ns. normaalia elämää. En usko, että aikuisiän akne vaikuttaa samalla tavalla, koska siinä vaiheessa tietää, kuka on, ja itsetunto on vahvemmalla pohjalla. Mun itsetunto ei ole koskaan ollutkaan hyvä, joten sen kuntoon saamiseen menee aikaa.
Läheisiä kavereita mulla ei ole, kuten ei myöskään mitään seurustelujuttuja. Tän ikäisenä alkaa ajattelemaan asioita vähän eri valossa ja olisi ihanaa löytää joku läheinen ihminen. Hyvin monet tämänikäiset kuitenkin seurustelevat ja tuntuu vain siltä, että mut on tarkotettu olemaan yksin.
Ihmisten ilmoilla käytän aina meikkiä, sillä tunnen silloin oloni itsevarmemmaksi. Tällä hetkellä iho ei edes ole niin paha, että sitä voisi akneihoksi sanoa. Meikillä saa ihmeitä aikaan ja uskallan nykyään kävellä pää pystyssä, kun ei tarvitse piilotella itseään. En ole rumimmasta päästä, vaan tavallinen nuori suomalainen nainen. Vika todennäköisesti lähtee minusta, koska kun ei itse pidä itsestään, miten kukaan muukaan voisi pitää.
Itse olen 21v nainen ja aknesta olen kärsinyt n.5-6 vuotta.
Aluks akne oli lievää ja söin siihen diane novaa(e-pilleri)yhteensä ehkä vuoden tai pari.
Noh, eipä auttanut, akne vaan paheni.
Lukiossa sitten söin kuurin oricycliniä, ja aluksi tottakai akne vaan paheni(normaali 'sivuvaikutus').
Kuurin jälkeen iho oli jonkun aikaa ok kunnossa, sitten puhkesi taas uudestaan entistä rajumpana. Eikun taas ihotautilääkärille-> söin puolen vuoden isotretinoin kuurin dalacin emulsiota ulkoisesti kasvoille.
Tämänkin kuurin alussa akne paheni entisestään.(Se että akne pahenee lääkitysten alussa on normaalia ja sen vielä kestää/ymmärtää, mutta kun se pahentuessaan jättää jälkeensä entistä enemmän ja pahempia arpia-> menee itsetunto ja toivo entisestään).
Isotretinoin kuurin jälkeen iho oli todella hyvässä kunnossa(siis verrattuna siihen järkyttävään pahkuraiseen ihoon mitä se oli aiemmin) ei näppyjä lainkaan,mutta arpia tottakai.
Arvet on mulla kuoppamaisia ja punaisia.Eniten ja suurimmat arvet on poskissa.
Ja en siis ilan meikkiä ollut vaikka ei finnejä ollutkaan.Koska arpia siis oli ja ihon punotusta ajoittain.
Ja arpiakaan ei kokonaan saa meikillä katoamaan, varsinkaan kuoppia.
No eipä sitä finnitöntä lystiä kestänytkään kuin noin puoli vuotta ja akne puhkesi taas pahana, joskin aavistuksen lievempänä kuin edellisen kerran/ osittain eri osissa naamaa.
6kk isotretinoin uudestaan.
Kuurin jälkeen iho oli taas melko hyvänä jonkin aikaa, mutta nyt n.1kk sitten alkoi taas pukkaamaan sekä isoa patti/kuhmumaista että pienempää poskiin, otsaan, leukaan/suun ympärille.
Kaikki tämä on tuolta alusta saakka pikku hiljaa musertanut itseluottamusta/tuntoa siihen pisteeseen että olen välillä hyvinkin masentunut ja itsetuhoinen, joitakin kertoja itsemurhakin on käväissyt mielessä.
Kysymykseesi viimein vastatakseni: En todellakaan ole koskaan seurustellut tai mitään sen tapaistakaan tehnyt.Enkä näillä näkymin aiokkaan, en koskaan voi/voisi olla ilman meikkiä kenenkään seurassa ku en edes pysty katsomaan itseäni peilistä meikittömänä ilman että vihastun/masennun.
En meikattunakaan mene kovin lähelle muita ihmisiä. Välttelen tilanteita joissa pitää olla lähellä muita/katsekontaktissa.
Itsetunto on nolla.Alkaa mennä toivo kun kuurin jälkeen iho on hyvässä kunnossa ja sitä alkaa suunnitella miten voi kohta mennä hoidattamaan arpia ja aloittaa 'normaalin' elämän=hankkia ihmissuhteita, niin seurustelu kuin kaveri mielessä.
Mutta kun akne puhkeaa uudestaan ja edes ajattelee sitä rääkkiä mikä alkaa uudestaan (lääkäriin-> kuuri-> akne pahenee -> lisää arpia -> paranee-> itsetunto kohoaa aavistuksen -> toivo normaalista elämästä -> akne puhkeaa uudestaan jnejne.) menee vaan yksinkertaisesti voimat ja mielenkiinto kaikkea kohtaan.
Ja kaikki tuo lääkärissä, kosmetologeilla ja apteekeissa juoksu on tässä vuosien varrella vienyt pienen omaisuuden.
Moni pitää tällaista 'valitusta' itsesäälinä ja liioitteltuna, mutta se mitä akne(varsinki vaikea ja vuosia kestävä) tekee ihmiselle on todella vaikea sanoin kuvailla tai selittää sellaisella joka ei sitä itse ole kokenut.Ja aknesta 'valittaminen' ei tarkoita sitä etteikö kyseinen henkilö tajuaisi että maailmassa on suurempiakin kriisejä ja ongelmia.
Toivon todella että sun akne ei ole yhtä raju kuin minun ja että saat pidettyä/palautettua itsetuntosi.Ja että löydät jonkun joka sua kiinnostaa :)