Minäkin toivoisin, etten ulkona kulkiessani
tarvitseisi kokoajan katsella jalkoihini pelossa,
että koirat ovat paskotettu kadulle, ja ettei
kenenkään pieni lapsi menisi koskemaan niihin.
Kyllä on ulkoilusta ilo piloilla, jos kalliilla
juoksulenkillä polkee koiran jätökseen,jota
omistaja ei ole viitsinyt siivota. Koirat eivät
kuulu kaupunkiin. Ne kestävät kokopäivän yksin
mutta: oletko kuunnellut koskaan koiran haukkua
yöllä? päivällä? Miltäs tuntuisi jäädä yksin
päiväksi, kun se koira laittaisi oven kiinni
vilkutellen,hymyillen heiheitä...illalla palaisi,
odottaisit kintut ristissä... Voihan se olla että
koiratkin haistaa hississä pelkän ihmisen
ominaishajun, se kun ei ole samaa lajia...
tarvitseisi kokoajan katsella jalkoihini pelossa,
että koirat ovat paskotettu kadulle, ja ettei
kenenkään pieni lapsi menisi koskemaan niihin.
Kyllä on ulkoilusta ilo piloilla, jos kalliilla
juoksulenkillä polkee koiran jätökseen,jota
omistaja ei ole viitsinyt siivota. Koirat eivät
kuulu kaupunkiin. Ne kestävät kokopäivän yksin
mutta: oletko kuunnellut koskaan koiran haukkua
yöllä? päivällä? Miltäs tuntuisi jäädä yksin
päiväksi, kun se koira laittaisi oven kiinni
vilkutellen,hymyillen heiheitä...illalla palaisi,
odottaisit kintut ristissä... Voihan se olla että
koiratkin haistaa hississä pelkän ihmisen
ominaishajun, se kun ei ole samaa lajia...
Vastaukset 71
Vanhimmat
... mahdoitkohan tajuta kirjoitukseni todellista
aihetta? Näistä asioista voin ilomielin
keskustella kanssasi koirat-keskustelunurkassa.
Mainittakoon kuitenkin, että
1)kaikki koiranomistajat eivät paskota koiriaan
kadulle vaan lenkittävät koiransa luonnossa.
Valitatko seuraavaksi että puolukkareissulla
astuit karhunpaskaan?? Ja kyllä, minulla on aina
"kakkapusseja" taskussa jos haukulla hätä sattuu
yllättämään ennen metsänreunaa.
2)joudun itsekkin kadulla koirani kanssa
kulkiessa tuijottamaan maata. Nämä suloiset
lapset kun kaljareissuillaan rikkovat pullot
katuun, sirpaleet taas eivät tee hyvää tassuille.
3)Koirani ei hauku. Usko pois, se ei tuota
naapureille minkäänlaista haittaa.
4)Karvakorvani saa helpotuksen hädälleen useasti
päivässä, joskus jopa useammin kuin minä itse.
Kiireellinen elämä on opettanut ajattelemaan
muitakin... Ja virikkeitä sen elämästä ei puutu,
joten se tylsästä kotona odottelusta.
Jos vielä kuohuttaa, niin kirjoita koirat-
osastolle. Saat varmasti vastauksia
kirjoitukseesi.
Käyn tosi harvoin lasteni kanssa ravintolassa
syömässä. Se vain sattuu olemaan niin että joka
kerran joku pariskunta katselee lapsiani
karsaasti. Eihän lapset osaa käyttäytyä kuin
aikuiset... Enkä halua pilata iltaa räkättämällä
kokoajan 5,7- vuotiaille että hiljaa,
paikoillaan, kiltisti, vain siksi että joku
katselee sen näköisenä, että voisi syödä muutakin
kuin ruokansa lautaselta. Tämä ei muuten sitten
tarkoita sitä että lapseni riehuvat valtoimenaan.
Satun muuten pitämään koirista... kaupungissakin
(olen kerännyt monet pullojen sirut pois),
isoistakin koirista, mutta jos koiran omistaja
suhtautuu nyrpistelen mun lapsieni olemassa
oloon, nyrpistelen minäkin takaisin. Tosin huonoa
verrata koiraa lapseen tai lasta koiraan, pitää
sitä vastuun mittarina. Se ettei joku halua
lapsia, se on ihan henkilökohtainen ratkaisu,
eikä mitenkään tuomittavaa. Eri ravintola
perheettömille voisi olla minunkin mielestäni ok,
tuskin vain kovin kannattava(eivät uskalla
tupakointiakaan kieltää...)
samainen= Bescheid...
Älä sure, et ole yksin. Siis löytyy ainakin yksi
kanssasi samalla tavalla ajatteleva.
Jotenkin tuntuu välillä niin, että ne joilla on
lapsia, katsovat niiden hankkimisen
ja 'rakastamisen' kuuluvan kaikkien naisten
velvollisuuksiin. Ei se ole mikään pakko,
jokaisella on oikeus valita, ja pitää siitä mistä
haluaa. Ja lapsettomat maksavat ihan tarpeeksi
veroja, että saadaan päivähoitoa ja muuta mukavaa
lapsiperheille.
Tuosta ravintola-asiasta vielä. Kun minä olin
lapsi, ei ollut tapana ottaa jälkikasvua mukaan
joka paikkaan - viimeksi ravintolaan. En itse
asiassa usko, että ravintolat ovat lapsille
ollenkaan se oikea paikka. Ajatellaan nyt vaikka
tupakansavua. Tai kuinka miellyttävää ja
kehittävää lasten on katsella humalaisia ihmisiä.
Pistää miettimään.
Ei ole muuten kovin mukavaa sekään, kun junassa
kaikessa rauhassa istuessa joku pieni piltti
renkkuu istuimesi selkänojassa tai yrittäessäsi
ottaa torkkuja kirkuu/kiukuttelee keuhkonsa
pihalle...
Niin että ajatellaan me vaan niin kuin
ajatellaan. Lapsiperheet käykööt taistoon meitä
vastaan ;-)
Ei oo kyllä lasten elämöinti edes verrattavissa
renttujen möykkäämiseen, eipä tuu nukkumisesta
mitään.
Ikääkin kertynyt jo 27, ja elämäntilanne
sellainen, ettei tästä sukulaisten mielestä puutu
kuin tenavia.
Mutta kun en ole tippaakaan varma haluanko niin
suurta vastuuta ottaa kantaakseni. Tiedän, että
pystyn kasvattamaan lapsen siinä, missä kuka
tahansa äiti, mutta mielestäni lapsia ei kannata
hankkia ennen kuin niitä todella haluaa ja tykkää
lapsista. Toisaalta luotan myös siihen, että kun
oma lapsi on kyseessä, se on paljon rakkaampi,
kuin 10 naapurin kakaraa yhteensä.
Tiedän, että asetan riman korkealle
lastenkasvatustavoitteissani ja siten vain nostan
omaa kynnystä hankkia lapsia.
Maailmankatsomistani vastaan sotii rankasti se,
että ensin tehdään lapsia, ja sitten kiidätetään
ne päivittäin jonkun muun hoidettavaksi ja
huudetaan yhteiskuntaa apuun, kun rahatkaan ei
riittäneet. Sellaista perhettä en itselleni
halua, ja siksi epäröin.
Uskomattomia juttuja te kirjoitatte. Oikeastaan
kannattaisi aloittaa koko homma miettimällä sitä,
että kaikki ovat olleet joskus "kiljuvia ja
räkänokkaisia kakaroita", kuten te asian
ilmaisette. Lapsettomuus on jokaisen oma asia,
olkoon syyt mitä tahansa eikä kenenkään tarvitse
pakolla rakastaa toisten lapsia. Minulla on
itselläni 2 lasta ja en oikeastaan ajattele aikaa
ennen heitä. Se on maailman hienoin asia. Tuo
kommentti "päivähoitoa ja muuta mukavaa"
lapsiperheille on kyllä yksioikoista ja typerää
ajattelua. Ihan yhtä hyvin asian voi yleistää
minkä tahansa verovaroin maksettavan homman
kanssa, esim. työttömät, eläkeläiset jne. Jos
oikein yleistetään, niin miten käy jos kaikki
valitsevat lapsettomuuden. Mites sitten hommataan
jotain pientä ja kivaa sinulle, joka olet silloin
eläkeiässä. Vähän sama asia kuin että älä puhu
pahaa maajussista leipä suussa. Oma luku sinänsä
taas on tuo ravintola-asia. Totta kai joskus
lapsiperheiden vanhempienkin olisi kiva olla
kahdestaan ravintolassa ihan rauhassa, mutta se
ei vaan ole ehkä käytännössä mahdollista. Lapset
ovat erilaisia, kuten kaikki aikuisetkin. Mutta
ohjelmoimaan heitä onneksi ei pysty, vaikka niin
moni ehkä haluaisikin.
näitä kun kelaa vähän aikaa tuleekin just siihen
tulokseen että seitkytviis prossaa suomalaisista
on jonkun sortin skitsoja
eikö penikkaperheille voisi rajata omia
ravintoloita, että muut saisivat olla
rauhassa??!!!
Eikähän kuule oo asia niin, että me maksetaan
veroja ihan yhtälailla itsekukin, joten älä
viitsi olla noin naiivi, että kuvittelet
kuule "maksavasi" lapsiperheiden kuluja.
Niin ja ootko sattunut kuulemaan, että noi
lapsivähennykset on olleet historiaa jo ainakin 5
vuotta, joten sori vaan!
Sun ajatusmaailma on ihan normaali. Itse
olen/olemme olleet ympäristön "paineen" alla jo
liki 20 vuotta ja liki nelikymppisenäkään kun
biologisen kellon veto alkaa jo loppua ei lapsien
teko sinänsä hyviin olosuhteisiin ei kiinnosta.
Ollaan jo totuttu liian mukavaan ja helppoon
elämään. Vielä vanhempana voi tulla olo, et
miksei... mutta otetaan riski.
Tässä sulle yks lajitoveri, nimittäin koen tosi
etäiseksi sen ajatuksen, että voisin koskaan olla
äiti. Joskus aattelen ettei mulla oo siihen edes
oikeutta, koska luulenpa että en osaisi koskaan
olla niin hyvä äiti kuin oma äitini on. Täytän
kesällä 23 ja mies jo 29, ja mua pelottaa että se
alkaa kohta olla sitä mieltä, et olis lasten
hankinnan vuoro... toki tähän asti se on ollut
kanssani samoilla linjoilla. Kukaan tuttavani ei
oo koskaan tajunnut mua kun oon sanonut, etten
välittäis hirveesti saada lapsia.. mielipiteet on
ollut "kyllä se tosta muuttuu, oota vaan".. mut
tuntuu, että ei muutu.. saa nyt nähä sitten.
Mäkin oon viettänyt ravintolassa tuskastuneita
hetkiä ja useesti.. viimeks yks tenava torpedoi
romanttisen iltamme karjumalla "MÄ EN HALUA
NAKKIAAAA, MÄ EN SYÖ MUUSIAAAAA" ja silti sen
porukat tilas sille nakit ja muusit.. sit se
kulki nakki kouras kärpästä jahdaten. Aaaargh! Ja
musta tuntuu että nykykersat on muutenkin
jotenkin outoja... siis mun naapurin
ekaluokkalainenkin tyttö.. hiipii meidän pihalla
pyssy kouras ja paukutteli sillä päähänsä.. ja
sit osoitteli sillä meitä... no ei oo ihme kun
sillä on semmoinen äiti kun on... tuli kerran
jonkun miehen kanssa pihaan ja huusi ikkunassa
olevalle lapselleen, et "tääl olis nyt tämmöinen
mies kelpaako?" Emmä tiiä mut onks tollasilla
tyypeillä oikeus olla äitejä.. ei oo ihme et
lapsikin on ihan häiriintynyt.
Itekin omistan kaksikin koiraa, ja kyllä niiden
kanssa pärjää ja kyllä mulla hellyyttä niille
riittää.. mut sanompa sen että kyllä talven
jäljiltä ojissa ja pientareilla mua häiritsee
enemmän ihmisten roskat kuin maatuvat koiran
jätökset.
Oot pikkusen ääliö!!!! Etkö tajuu että olet
itekin ollu sellanen samalainen huutava pentu
joskus!!!!!! LAPSET KUULUVAT TÄHÄN MAAILMAAN IHAN
SAMALA TAVALLA KUN SINÄKIN!!!!! Oot just sellanen
joka ei halua ottaa vastuutta mistään muusta kun
jostakin hikisestä koirasta, ja senkin voi
unohtaa sillon kun tulee "tärkeempää" tekemistä.
MEE KOTIIS KASVAMAAN!!!!!
Ite oot pikkuisen ääliö!!!! Etkö tajuu että oot
itekin vielä semmoinen huutava pentu!!!!!! NE
JOTKA EIVÄT HALUA LAPSIA KUULUVAT TÄHÄN MAAILMAAN
IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN SINÄKIN!!!!! MEE KOTIIS
HUUTAMAAN!!!!!
Luin läpi kaikki kirjoitukset tämän aiheen
ympäriltä ja tulin siihen tulokseen että ne parit
jotka ei halua saada lapsia on ottaneet tilalle
koiran tai kissan.
Onko lemmikki jonkinlainen korvike itsekkäälle
ihmiselle joka ei uskalla ottaa lapsien myötä
tulevaa vastuuta harteilleen ??????
Lemmikin voi lopettaa tai antaa pois jos se ei
miellytä isäntäänsä...toisin kuin lasta joka on
sinun omaa lihaa ja verta. ( lapsesta on ainakin
vaikeampi päästä eroon )
Se on varmaan mukava komentaa lemmikkiä kun se
useinmiten tottelee ja sille voi antaa pieniä
läpäytyksiä rangaistkseksi tottelemattomuudesta.
Itselläni on ollut useita koiria ja olen myös
kahden pienen lapsen isä.
Meillä ei ole koiraa eikä lapsia. Koirille ja
muille karvaisille olen allerginen. Ei kaikki
ihmiset, jotka ei kaipaa lapsia tosin hanki
koiraa lapsen korvikkeeksi. KOiralla olisi meillä
maalla tärkeä tehtävä vahtikoirana, kun nykyisin
kaikki irtonainen lähtee liikenteeseen. Mutta,
miksi kaipaisin lapsia? Maailma on niitä täynnä
muutenkin. Yksi tuttavaperheeni adoptoi lapsen
Etelä-Amerikasta ja se oli hienoa.Lapsen ei siis
tarvitse olla edes omaa verta
>Lemmikin voi lopettaa tai antaa pois jos se ei
>miellytä isäntäänsä
sinä poika et tiedä MITÄÄN lemmikeistä. Niitä ei
vaan noin ANNETA pois...huh huh mitä typeryyttä!
Siitähän juuri erottaa oikean eläinystävän, mitä
kestää ja mitä ei, ja mille tasolle nostaa
eläinystävän.
LASTEN teko on ITSEKÄSTÄ. Maailma HUKKUU
ihmisiin. Kunnioittakaa ja ihailkaa itsenäisiä
ihmisiä, jotka välittävät KOKO ihmiskunnan ja
maapallon tulevaisuudesta.
Ja tiedoksesi, hölmö, että myös lapsen voi
luovuttaa pois. Ihan biologinen äiti/vanhemmat
voivat antaa lapsen huostaan/sijaiskotiin niin
halutessaan, vedoten esim. omaan
elämäntilanteeseensa.
Miten tollainen ihminen suhtautuu avio tai
avopuolisoon, kun noin vihaa jo lapsiakin.
Pystyykö rakastamaan kanssaihmisiään? TUSKIN!!!
miten sellasta voi kaivata mitä ei ole... jos ei
ole lasta, ajatuksella olemattomasta,
olemattomilla tunteilla... olematonta lasta
kohtaanko pitäisi haikailla, jos ei haikaile. Voi
lapsi olla pelottava ajatus monellakin tapaa...
Sellainen äiti/isä, joka ajattelee lapsensa
parasta ja tämän vuoksi esim. luovuttaa hänet
parempaan hoitoon, RAKASTAA lastaan paljon,
paljon enemmän kuin esim. mitä sinä pystyt
kuvittelemaankaan pienessä päässäsi.
Samoin kaikki jotka adoptoivat lapsen köyhästä
maasta tänne Suomeen, he todella RAKASTAVAT
lastaan.
Mutta mahtavatko ne ihmiset, jotka vain
ITSEKKÄÄSTI haluavat biologisen jämänsä, oman
lapsen, todella OSATA RAKASTAA LASTAAN?
mitäpä luulet?
Ihmettelen.. omia kommenttejasi: "lastenteko on
itsekästä..." Mutta, omia geenejään on muuten
helpointa ymmärtää, silloin kun ymmärryksen
äärirajoilla liikutaan... esim.
murrosiässä. "Lemmikiä ei voi noin vain antaa
pois --- lapsen voi... " Empä tiedä yhtäkään
äitiä joka vaikeassa tilanteessa luovuttaisi
lasta vapaa-ehtoisesti pois, mikä järkytys
lapsellekin joutua tuikituntemattomien ihmisten
keskelle ilman äitiä. Sinä et edes tiedä, mistä
puhut! Se äiti, jonka lapsi on samantanut
äidikseen, on pienen ihmisen tärkein
turvallisuuden ja elämän jatkuvuuden tae. Raha ei
tee onnelliseksi, voi kyllä auttaa siinä.
Katsotaan 10 vuoden kuluttua mitä kuuluu niille
lapsille, joita adoptoidaan nyt ulkomailta.
Kotimaisten adoptiotkaan eivät aina onnistu,
monet epäonnistuneet adoptiolapset ovat saaneet
olla heittopusseina koko ikänsä, juurtumatta
mihinkään, vailla itsetuntoa. Lasta on helppo
sanoa mätämunaksi mutta kuka pilaa lapsen elämän.
...koko viesti ajatuksella !!
Kommentoi sitten vasta kun hengityksesi on
tasaantunut...ja ajattele mitä kirjoitat.
Toiset pysyy lopettamaan lemmikin tai antamaan
pois jos se ei miellytä....olen jopa nähnyt
lopetus toimenpiteen suoritettavan paljain käsin.
Katsos meitä on moneen lähtöön.
Mutta pointtini on se ettei sinunlaisesi itsekäs
ressukka pysty ottamaan vastuuta( muuta kuin
jostai karvakasasta ) vaan hukutat sen johonkin "
maailman parannus teoria " paskaan. Sä vaan
pakenet todellisuutta ja koitat todistella
itsellesi miten hyvä ihminen olet vaikka et halua
lapsia. Minulle on aivan sama teetkö sä lapsia
vai et ...toivottavasti et !!
Koita jatkossa peitellä tyhmyytesi ja lakkaa
kirjoittelemasta tänne.
joo lapsia on kyllä liikaa tuolla kehitysmaissa!
mutta tällaisissa maissa kun suomi on turha
ainakaan ruveta säännöstelemään syntyvyyttä sillä
vaan ns.hyvin vointi valtioiden asukkaat voi
kehittää tätä maailmaa!!!
hei pliis! "katotaan kymmenen vuoden päästä..."
tietenkään ei kaikki adoptiot onnistu! ei
suomalaisten- eikä minkään muunkaan
maanlaistenlasten mutta eipä onnistu aina ne
biologiset vanhemmatkaan!!!! ja vaikka adoptio
olisi millanen voi se joillekin lapsille olla
silti koko elämän pelastus!!! mieti sitä ole
kiltti!
Käännetääs päinvastoin: Jos Suomesta vietäiskin
lapsia vaikka Afriikaan, mustien vanhempien
kasvatettavaksi...( Niin varmasti tulevina
vuosisatoina käy, kun Afrikka nostaa
päätään...Afrikka on köyhyysloukussa ilman omaa
syytään)Tai Kiinaan... jos kuvitellaan, että oma
lapsi joutuisi sinne ja 10 v myöhemmin kuulisit,
että lapsellasi on identiteetti vaikeuksia...
sinulla ei koskaan... Lastasi sanottaisi siellä
mätämunaksi,... Kurjaa on se, ettei
kasvatusvanhemmat tarvitse syyttää itseään
mistään, voi lyödä hanskat naulaan kun menee
vaikeeks: kaikki syy on lapsessa ja
biol.vanhemmissa... sehän on katsos helposti
niin, että äidissä täytyi olla jotain vikaa kun
antoi lapsen pois... vahinkolapsi huonot
geenit... epäonnen lapsi... Omien geenien
kohdalla on pakko yrittää, vielä sittenkin kun
pelissä on
häpeä...
Jokaista lasta tulisi arvostaa ja kunnioittaa
arvokkaana taideteoksena pienestä pitäen, oma tai
ei.
Mietitkö koskaan mikä voisi olla ns. omituisen
ihmisen takana... vai kartatko suoraan...
Ei se, ettei pidä esimerkiksi lapsista, ole
mitenkään pois avon/aviopuolison saamasta
rakkaudesta. Täysin eri asioita. Taisi mennä
puurot ja vellit sekaisin.
olen Jenna kanssasi samaa mieltä! olen 27-vuotias
nainen,eikä tosiaan lapset voisi vähempää
kiinnostaa.hankkikoon muut,jos huvittaa!minulla ei
koskaan ole ollut vauvakuumetta ja lapsia voin
sietää,kun ne ovat vanhempia.silloin ne muuttuvat
siedettäviksi.minunkin kaverit pukkaa pentuja
ulos,muttei ne välitä,kun minä en halua.eipä
muuta,hauskaa kesää!!!
Ei sinusta äidiksi olisikaan....
..viesti. Jos ei tuon kehittävämpää tekstiä saa
aikaiseksi niin miksi edes vaivauduit vastaamaan?
Millä perusteella esim. kutsuit jennaa
lapselliseksi? Kai se on järkevää miettiä
haluaako todella lapsia vai ei ennenkuin alkaa
niitä tuottamaan ja on sitten parikymmentä vuotta
(ainakin) pääsemättömissä niiden kanssa..
..olet. mielestäni et ole sovelias
äidiksi/isäksi. sillä sinä et ole suvaitsevainen,
vaan pikkunatsi, tuomitseva nilkki. toivottavasti
olet maho.
Miksi Te koiraihmiset aika usein tunnutte
vihaavan lapsia? Miksi otatte koiran jos ette
tunne hoivaamisen tarvetta? Ja ylipäätään, miksi
haluat retostella asiaa täällä palstalla? Mitä se
muille kuuluu, tee lapsia tai ole tekemättä.
Jotenkin vain tuntuu että haluat todistella
itsellesi jotain... Ettet sittenkin vain haluaisi
lasta? Sain ekan lapseni 18-vuotiaana enkä ole
hetkeäkään katunut. Lapsi on suurin rakkaus mikä
voi sinua koskaan kohdata, suurempi kuin
kehenkään mieheen. Harmi että olet päättänyt
jäädä siitä paitsi! Olet itsekin ollut lapsi,
kuten myös miehesi ja äitisikin... Miksi siis et
ymmärrä mitä on olla lapsi? Ei lapsi aina jaksa
käyttäytyä kuin mallinukke ja istua hiljaa.
Lapsetkin ovat silti tämän yhteiskunnan jäseniä,
halusit tai et,ja myös lapsiperheillä on oikeus
käydä ulkona tuulettumassa. Lapsista kasvaa
aikuisia jotka sitten taas pyörittävät tätä
maailmaa. Ja veroja maksan minäkin, ja
päivähoitomaksuja. Miksi takerrut päivähoitoon,
maksatko sieluummin veroillasi juoppojen
elatusta? Totuushan on, että veroja maksavat
kaikki, ja niistä käytetään suurin osa
yhteiskunnan hyväksi tavalla tai toisella. Lapset
ovat osa yhteiskuntaa, kuin myös juopot ja
koiranomistajat... Mene itseesi ja mieti mitä
jäät elämässäsi vaille kun täytyy noin hyökätä
lapsiperheitä vastaan. Älä tyrkytä mielipiteitäsi
täällä palstalla muille jos et itsekään tiedä
mitä haluat. Säälin sinua, et tajua mitä menetät!
Ei koirasi sinua sure kun olet kuollut eikä käy
vanhaikodissakaan vierailulla... Jos taas et tee
lasta vain siksi ettet uskalla koska pelkäät
ettet olisihyvä äiti, pelkosi on turha! Jokainen
on paras äiti omalla tavallaan!
sulla oli nyt vähän sekava juttu! kysymyshän oli
alunperin siitä että onko epänormaalia olla nuori
nainen niin ettei tahdo lapsia! ei tämä ollut
hyökkäys lapsiperheitä vastaan vaan ihan
asiallinen kommentti. sinä olet sitä mieltä että
lapset on ok ja toiset taas toista mieltä... itse
olen sitä mieltä että lapsesi eivät tule
vanhainkotiin esim. sinua katsomaan kuin jouluna
ja äitienpäivänä, muun ajan saat maata siellä
muiden käänneltävänä.. olen nimittäin hoitsu ja
olen nähnyt liian monta yksinäistä vanhusta
joista ei heidän omaisensa välitä!
vielä tähdennän ettei tällä palstalla ole
tyrkytetty mielipidettä vaan tiedusteltu onko
muita samoin ajattelevia.
kuinka tähän surkeaan maailmaan uskaltaa edes
lasta synnyttää, kuinka hänet saa pidettyä erossa
esim. huumeista. mielestäni sekin että ajattelee
lapsen tulevaisuutta tässä pahassa maailmassa on
kypsyyttä. kauhulla katson joka päivä työmatkani
varrella kurittomia kakaroita jotka tupakit
kourassa norkoilevat kauppakeskuksella ja
huutelevat törkeyksiä, en minä tahdo semmoista
lasta. tuskin näiden lasten ja nuorten vanhemmat
kaikki ovat jotain juoppoja ja luusereita, vaan
he ovat ihan "normaaleja työssäkäyjiä" jotka
joutuvat tekemään pitkää päivää, että
terroristilapsensa saavat uudet merkkikuteet
ettei tuu köniin joltain "paremmalta"
tyypiltä...paha on tämä maailma, tosi paha! ja
kuten jo aiemmin mainitsin, koirilleni minulla
riittää rakkautta ja hellyyttä, lapsista vain en
pidä.. toki joskus toivonkin että mieleni
muuttuisi.
Ei Jenna varsinaisesti sanonut vihaavansa lapsia.
Miksi te lapsi-ihmiset olette aika usein
hyökkäviä ihmisiä kohtaan jotka eivät halua
lapsia? Ei Jenna sanonut ettei tunne hoivaamisen
tarvetta. Koirassa nyt vain on paljon pienempi
vastuu. Koiran tarpeet ovat huomattavasti
yksinkertaisemmat kuin ihmisen kun asia ajattelee
hieman syvällisemmin.
>Mitä se muille kuuluu, tee lapsia tai ole
>tekemättä.
Vaikuttaa siltä että aihe näytti mielestäsi
kuuluvan ainkin sinulle..
>Lapsi on suurin rakkaus mikä voi sinua koskaan
>kohdata, suurempi kuin kehenkään mieheen.
Ja myös suurin vastuu mikä ihmistä voi kohdata,
ainakin pitäisi olla.
>Olet itsekin ollut lapsi, kuten myös miehesi ja
>äitisikin... Miksi siis et ymmärrä mitä on olla
>lapsi?
Väitätkö sinä ymmärtäväsi edes jossakin määrin
täydellisesti mitä on olla lapsi? En usko että
sitä ymmärtää lapsi itse sen paremmin kuin kukaan
muukaan. Kuinka paljon sinä esim. muistat
lapsuudestasi ja miltä eri tilanteet tuntuivat,
ja kuinka paljon olet jo unohtanut? Lisäksi
kaikki ovat yksilöitä.
>Ei lapsi aina jaksa käyttäytyä kuin mallinukke
>ja istua hiljaa.
Ei todellakaan, mutta jotkut lapset ovat
valitettavasti todellisia riivinrautoja. Ja nämä
tapaukset ovat valitettavasti tietenkin myös
niitä, jotka jäävät ihmisten mieliin. Kaikkia ei
voi tuomita yhden perustella, sen paremmin
hyvässä kuin pahassakaan.
Myös lapsiperheillä on oikeus käydä ulkona
tuulettumassa, mutta mielestäni lapsia ei
tarvitse hinata mukanaan joka paikkaan tai jos on
syytä olettaa että nousee mellakka. Ravintola ei
kuitenkaan ole mikään hiekkalaatikko. Eli
tilanteen mukaan ja muutkin huomioon ottaen.
>Lapsista kasvaa aikuisia jotka sitten taas
>pyörittävät tätä maailmaa.
Näinhän sen pitäisi mennä, mutta jokainen jolla
on silmät ja toimivat aivot päässä ymmärtää kyllä
ettei tämä ole koko totuus. Eivät rikolliset tai
puliukot taivaasta tipu.
>Miksi takerrut päivähoitoon, maksatko sieluummin
>veroillasi juoppojen elatusta?
Älä nyt viitsi.. Jos ei olisi juoppojakaan niin
sitten niillä rahoilla varmaan ostettaisiin
poliitikoille uusia työsuhdeautoja..
>Mene itseesi ja mieti mitä jäät elämässäsi
>vaille kun täytyy noin hyökätä lapsiperheitä
>vastaan.
Jos tässä joku hyökkää niin sinä. Mitä sinä olet
jäänyt vaille? Taitaisi itsellä tehdä mieli tehdä
jotain kivaa mutta kun on ne lapset..;)
Mutta vakavasti, Jenna vain kommentoi tiettyjä
lapsiperheiden huonoja puolia ja mielestäni,
joskin ehkä hieman yksipuolisesti niin kuitenkin
melko osuvasti. Kaikkea ei pidä ottaa itseensä.
>Älä tyrkytä mielipiteitäsi täällä palstalla
>muille jos et itsekään tiedä mitä haluat. Säälin
>sinua, et tajua mitä menetät!
Jaahah. Ja sinäkö sitten tajuat? Vain oman
perheen perustamalla voit löytää tien nirvanaan,
niinkö? Minä en kyllä ole saanut sinusta
sellaista vaikutelmaa..
>Ei koirasi sinua sure kun olet kuollut eikä käy
>vanhaikodissakaan vierailulla..
Mitä väliä sillä on sureeko joku jos kuolee? Ei
minun takiani tarvitse kenenkään alkaa parkua jos
kuolen jos ei siltä tunne, enkä usko että alan
pillittää kun oma äitini kuolee. Kuolema on
luonnollista ja usein aivan paikallaan.
Mitä tulee vanhainkotiin.. Olen muistavinani että
eivät ne lapset siellä vanhempiaan välttämättä
mitenkään sotilaallisella tunnollisuudella käyvät
katsomassa. Kuka tuntee piston sydämessään?-)
>..pelkäät ettet olisihyvä äiti, pelkosi on
>turha! Jokainen on paras äiti omalla tavallaan!
Aika rankka kommentti.. Sanoisitko tuon vaikkapa
heroinistille? Kyllä lasten hankkimisesta pitää
mielestäni olla varma. Jos hankkii lapsia, niistä
on pakko pitää huolta ja sillä hyvä. Palataan
koiraan: Jos hankit koiran ja siitä tulee
väkivaltainen/ vihainen, sen voi lopettaa. Jos
taas lapsestasi tulee "mätä omena", mitä teet?
Tai no, luin tuon Jennan tekstin uudestaan ja
onhan se varmaan joidenkin mielestä aika
provosoiva.. Eli vedänpä takaisin sanani
sen "asiallisuudesta". "Joissakin tapauksissa
osuva" olisi ehkä parempi kuvaus. Mutta pidän
kiinni väitteestäni että siinä on pointti.
Hyvin sanottu, ei tarvi lisätä mitään
Sinutkin on tehty silloiseen pahaan maailmaan,
joka ydinsodan ja muiden aikansa uhkien alla oli
tosi turvaton paikka.
Ja tiedänpä itsekin kuinka vanhainkodissa käydään
omia vanhempia katsomassa ja syöttämässä, kun
henkilökunnalla ei aika riitä. Oma äitini kävi
joka viikonloppu katsomassa äitiään 200 km:n
päässä. Kyllä asia on niin, että metsä vastaa
kuin sinne huudetaan. Rakasta ja tule
rakastetuksi!
Tässä keskustelussa on lisäksi paljon heitetty
ajatusta lapsista ravintolassa. Jos nyt
välttämättä haluatte hetken ilman lapsia, niin
varmasti onnistuu ja ruokaravintolassa käynninkin
voi sijoittaa myöhempään iltaan, niin ei ole
kakaroita "häiritsemässä".
Kumpi on tärkeämpää antaminen vai ottaminen!
Kiitos kannanotostasi. Puhuit pelkkää asiaa.
Lisäksi tarkastelit asioita monelta kantilta ja
kiihkottomasti.
Ei täällä ole tarkoitus aloittaa mitään sotaa,
Jenna todellakin vain tiedusteli, onko hän lapsia
haluamattomana muiden mielestä epänormaali.
Minun, lapsettoman mielestä ei ole, mutta
perheelliset tuomitsivat - aivan ennustetusti.
Aion jatkaa edelleen lapsettomalla linjallani,
tuntematta itseäni vastuuta pakoilevaksi,
epänaiselliseksi friikiksi...
;-)
Täytät maailman lapsillasi, jotka syövät leivän
muiden maiden lasten suusta! Oletko ylpeä?
...natseja, lapsiperheet. haluavat muidenkin
kärsivän :D
Miksi lasten teko on tuhonnut sinun
ajattelukykysi ja suvaitsevaisuutesi? oletko
katkera? kateellinen? rupsahtanut? kärsinyt?
vanki? orja? syyllinen? ahdistunut?
..sä höriset idiootti !!!
Olisi kirveellä töitä !!
Joo, kuulostaa tutulta, en minäkään "pidä
lapsista", mutta en heitä nyt varsinaisesti
"vihaakkaan". Sinun kirjoituksestasi sai vain sen
käsityksen että olisi parempi kun heitä ei olisi
ollenkaan. Mitä tulee siihen päätökseen olla
"hankkimatta lapsia" niin se on taas kokonaan
sinun asiasi. Haluaisin kuitenkin sanoa sen että
menetät aika paljon ilman lapsia. Huom. tässä
puhuu nainen jonka ei ikinä pitänyt "tehdä lapsia"
ja jolla on kaksi lasta.
Eikä pidä mitenkään yleistää sitä että "kaikki"
lapset hilluisivat ravintoloissa miten sattuu,
ilman että vanhemmat puuttuu asiaan. Meillä
ainakin noudatetaan samoja sääntöjä mitä
kotonakin, eli ruoka syödään ruokapöydässä eikä
juoksennella ympäriinsä. En tiedä, mutta saatat
olla erillainen "nuori". Tämä oli vain minun
mielipiteeni ko. asiaan.
Olen Jennan kanssa samaa mieltä!!!!!!!! Mix
kaikkien pitäisi pitää lapsista?? Se on jokaisen
oma asia hankkiiko lapsia vai ei!!! Kaikil on
omat mielipiteensä asiasta... en minäkään tykkää
lapsista, en tuu niitten kans toimeen, enkä
muutenkaa lapsien hankkimisesta ole
kiinnostunut!! ei ois kyl mahdollistakaan...
Pitäis kyl äitien tai isien vähän kattoo
pentujensa perään ku ollaan ravintolassa tai
muuaalla, mis on paljon ihmisiä. Ei niil lapsil
oo mitään oikeutta pilata muiden ihmisten iltaa
tai ruokarauhaa, ym.!!!!!!!!! Vastuuta voi ottaa
muullakin tavalla kuin et hankkis lapsia!!! onx
muka nainen vastuuton jos lapsia ei halua
hankkia??????
olen 20-v. nainen. minäkään en tule lasten kanssa
toimeen. mikään ei ole rasittavampaa kuin
kirkuvat, ruttuiset, kuolaavat, potkivat,
housuihinsa ruikuntavat ja haisevat kakarat.
varsinkin julkisilla paikoilla...mutta se on vain
mun mielipide. en osaa olla lasten kanssa
luonnollisesti, lässytys tuntuu teennäiseltä ja
asiallisella äänellä niille ei myöskään osaa
puhua. lapsia en aio hankkia ennen kuin mieheni
suostuu kakkavaippojen vaihtoon. ja junassa on
TODELLA rasittavaa kun kersat riehuu ja vauvat
rääkyy, renttuihin olen törmännyt paljon
harvemmin.
niin ettei kukaan meistä ole omasta mielestään
vastuuton. On ihan hyvä että lemmikit on
keksitty, omia tunteitaan täytyy voida kanavoida.
Eläin on siitä hyvä ettei se arvostele, sen
käytöstäkin voi tulkita omien assosiaatioiden
varassa. Lapsilla on taipumus murrosiässä unohtaa
olla kiitollisia, että saivat elämän lahjaksi,
mutta tästä ei enempää koska vanhempien rooli
muuttuu ja joutuu kasvamaan lasten kasvaessa.
Vaatii todella kärsivällisyyttää olla vanhempana.
Olisi hyvä jos ihmiset eivät kauppaisi omaa
hyväänsä niin kärkkäästi muille. Minun ratkaisuni
eivät välttämättä eivätkä läheskään aina toimi
muiden elämässä. Kasvattakaa lapsianne, ja
suvaitsevaisuutta suvaitseville.
Hienoa, että joku ottaa tämänkaltaisia aiheita
esille! Hesassakun oli vasta äiti&vauva-
leffailta, niin missä viipyy kolmeakymppiä
lähentelevien lapsettomat raflat, leffat,
ruokakaupat, kirjastot...
Aaarrgh! Ei sillä, ehkä haluankin joskus lapsia,
mutta nyt niin kauan kuin niitä ei ole haluan
nauttia rauhasta ja lapsettomuudesta. Ja tuntea
silti olevansa normaali vauvaperheidenkin
mielestä.
Pärrä
Heippa! Täältä löytyy yksi samanlainen! :) En
voisi kuvitellakaan lapsentekoa tähän saumaan -
minulla on myös mies, koira ja vakituinen
työpaikka, mutta lapset.. no thanks :) Eikä
millään pahalla, kyllä ymmärrän että toki joskus
haluan lapsia, mutta vielä haluan nauttia
nuoruudesta, vapaudesta..kaikesta! Lapsien aika
on sitten kun itse tuntee olevansa valmis
äidiksi. Itse olen ainakin vielä itsekin
ihan "lapsi", olen 24v. Mielestäni meillä ei ole
vielä mikään kiire, kyllä se "äidinvaisto" sieltä
varmasti sitten joskus tulee kun on tullakseen.
Eihän sitä edes missään ole määrätty että koska
on se ainoa ja oikea lapsentekoikä. Toiset
tekevät lapset parikymppisenä, mutta nykyään yli
kolmekymppiset uudet äidit ovat ihan tavallinen
ilmiö. Itse sen parhaiten tietää koska on valmis
äidiksi, sitä ei voi kukaan toinen puolestasi
päättää :) Tsemppiä Jenna!
Mukava kuulla että muillakin on samanlaisia
tuntemuksia.Miksi ihmeessä tehdä lapsi kun ei
kerta kaikkiaan halua?Siksi kun kaveritkin tekee?
Ei kiitos ainakaan kymmeneen vuoteen.Moni
ystäväni on tehnyt lapsen nyt 20
vuotiaana,muutama vähän nuorempanakin, ja ikävä
kyllä viidestä ystävästäni enää 1 on edelleen
lapsen isän kanssa yhdessä.Ja tälle yhdellekin
lapsi oli vahinko.Miksihän kaikki tulevat
kyselemään kun joku on saanu lapsen että millo
teki hommaatte.Auta armias jos siihen vastaa että
ei pitkään aikaan!Sitten leimataan kylmäksi ja
itsekkääksi.Ja minä kun en halua tehdä lapsia
ennenkuin olen itse aikuinen (olen 20v.) ja
tarkoitan hyvin henkisellä tasolla aikuinen.
Oikeassa olet, parasta on odottaa sitä, että
sisällään tuntee olevansa valmis lapsien tuomaan
muutokseen. Toisten malleja ei kannata seurata,
sillä joku voi olla kypsä äidiksi 18-vuotiaana,
toinen 31-vuotiaana. Itse en olisi parikymppisenä
mitenkään ollut valmis sitoutumaan siten kuin
lapset vaativat. Silloin oli tärkeää opiskelu,
maailman näkeminen, uudet ihmiset, uudet työt.
Mutta kukaan ei ole kaksikymppinen lopun ikäänsä,
joten kannattaa kuulostella itseään eikä vannoa
olevansa jotain mieltä koko loppuikänsä.
Siihen, että nykyisin näkee paljon rääkyviä
ja "sietämättömiä" lapsia on moniakin syitä: on
liian lepsuja vanhempia, on kiireisiä ja lapsiaan
laiminlyöviä vanhempia, on alkoholismia ja monia
muita ongelmia, jotka heijastuvat lapsiin, jotka
ovat syyttömiä olosuhteisiinsa.
Nyky-yhteiskunta, joka vaatii kaikessa hyviä
suorituksia (niiltä keillä on kunnianhimoa ja
halu pärjätä), ei kyllä kannusta lapsentekoon.
Lapset ovat siinä maailmassa häiritsevä, elämän
hallintaa hankaloittava ilmiö. Mutta jos tämä
yhteiskunta kasvattaa naisia, jotka eivät halua
lapsia, kuolee se ennen pitkää sukupuuttoon - se
siis tuhoaa itse itsensä. Inhimillinen
yhteiskunta luo ilmapiirin, jossa on olemassaolon
oikeus niin lapsilla, vanhemmilla, lapsettomilla
kuin vanhuksillakin - vähemmistöistä
puhumattakaan!
Oletko kaverini? Niin samanlaisia ajatuksia
Sinulla oli kuin omilla kavereillani;toinen on
kouluavustaja ja toinen päivähoitaja, molemmat
näkee töissä tarpeeksi lapsia! Itse olen
ikuisesti lapseton ellen sitten adoptoi.
etkä millään tavalla epänormaali! ennen naiset
hankki lapsia koska se oli kunnia asia...ja
toisaalta ei ollu paljon vaihtoehtoja kun ehkäsyä
ei paljon ollut! Nykynaiset eivät hae arvostusta
perheensä kautta vaan töistä.. ja sehän on ihan
ok.
itse olen aivan vois sanoa vauvahullu! sairastuin
vauvakuumeeseen kun synnyin mutta SILTIKÄÄN en
halua lapsia vielä moneen vuoteen!!! olen nyt 20
ja ennen suunnitelmissani oli perustaa perhe
viimeoistään 24-vuotiaana mutta nyt on vielä niin
paljon kaikkea tehtävää että haluan odottaa!! sen
verran itsekäs saa jokainen olla että hankkii
lapset sillon kun siltä tuntuu ihan ilman huonoa
omaa tuntoa! eihän elämä lastenkaan kanssa
välttämättä oo mitenkään kauheeta ja sitovaa
mutta on se varmasti erilaista kun lapsettoman
pariskunnan!!
ravintola ja juna keskusteluun vielä.. kyllä
muakin joskus lapset rasittaa mutta kyllä sillon
kun ne riekkuu ja meluaa rasittaa myös niitä
vanhempia! ja voin vannoa ettei yksikään lapsi
perhe tule tarkotuksella toisten iltaa pilaamaan!
ehkä lapsettomien pariskuntien kannattaisi mennä
ravintolaan vähän myöhemmin..kun lapset on jo
koton nukkumassa!
Olen jo kolkytyksi vuotias ja lapset eivät
todellakaan kiinnosta. Miksi pitäisi? Maailmassa
on tarpeeksi ihmisiä jo muutenkin, enkä usko
juuri omien geenieni olevan niin ainutkertaisia.
Lasten hankkiminen vain "eläkepäivien" turvaksi
kuulostaisi mielestäni hyvin itsekkäältä. Olen
nähnyt sairaaloissa paljon yksinäisiä vanhuksia,
joilla on lapsia samassa kaupungissa. Eivät vain
viitsi/ehdi tulla käymään. Käsi sydämelle:
uskotteko tilanteen korjaantuvan omalta osaltanne?
Miksi kannattaa riidellä lapsen teosta.. Kyllähän
on niin, että on jokaisen oma asia tekeekö lapsia
vai ei. On suuri askel päättää tehdä lapsi-onhan
velvollinen huolehtimaan tästä kahdeksantoista
vuotta eteenpäin. Kliseehän se on, mutta totta.
Jotkut sanovat, että elämän tarkoitus on
lisääntyä, tehdä lapsia. Mutta entäs jos ei pysty
saamaan lapsia tai ei halua? Onko elämä mennyt
hukkaan, kun ei ole lisääntymiskykyinen?
No, joka tapauksessa lapsen PITÄÄ olla haluttu,
eikä vahinko.. Tottakai voi sattua vahinkoja,
mutta silloin pitää kantaa vastuunsa..
Mä olen kyllä vasta 16, mutta olen silti samaa
mieltä ja tiedän vielä isonakin olevani. mä
vihaan lapsia. onhan ne vauvoina ihan suloisia ja
niitä on ihana pidellä sylissä, mutta niiden
kiljuntaa ja rääkymistä ei jaksa kuunnella. kyllä
muut ihmiset tekevät lapset minunpuolestani, en
minä tarvitse jälkikasvua.
Pysy tiukkana!
Ole itsenäinen!
Tee niinkuin haluat!
Tunnut potevan huonoa omaatuntoa, siitä kun et
halua lapsia, mutta se että sun kavereilla on
lapsia ei todellakaan edellytä sitä, että sulla
täytyis olla. Jos et halua lapsia, niin eikös sen
pitais olla vain sun oma asia?
En itsekään halunnut lapsia ennen kuin ikäni
läheni kolmeekymppiä, sitten SAIN (en tehnyt...)
kaksi lasta ja en ole sitä katunut, vaikka ilman
lapsia pääsee varmasti elämässään paljon
helpommalla.
Olisi todellakin hyvä että lapsiperheille olisi
omat ravintolat, ettei tarvitsisi kokoajan
katsella kaikenmaailman lasten vihaajia.
Tosineräällä ystävälläni on kaksi koiraa ja ne
ovat paljon pahempia kuin lapset, eiväthän ne
mene edes nukkumaan ikinä, vaan honkottavat
kokoajan ympärillä kuolaamassa.
Ei sellaisia ravintoloita ole olemassakaan, ikävä
kyllä. Mieleeni tulee vain, että mikä ihmeen
pakko sun on hankkia mukuloita, jos teistä
puolisoista kumpikaan ei niitä tahdo??? Toisaalta
moni suree myöhemmin kun ei tullut niitä tehtyä
joskus silloin...
Itse olen samanikäinen naimisissa oleva yrittäjä,
jolla on kolme lasta.
Sanoisin, että on lähestulkoon loukkaavaa verrata
jotain koiranomistamista vastuunkantamiseen
lapsesta (omistan 2 koiraa). Meilläkin oli koiria
ennen lapsia ja näillä asioilla ei ole mitään
tekemistä toistensa kanssa.
Oletko sittenkin vain katkera toisten
vauvaonnesta,vai mikä kumma maksaa?
Oletko ajatellut, että kerran itsekin ollessasi
lapsi, on joku häiriintynyt "olemassaolostasi".
Pikkuisen kuule suvaitsevaisuutta, tai ainaskin
opettele pitämään "suusi kiinni" oikeissa
paikoissa.Niin ja kyllä muutes mekin mennään
rakkaani kanssa, jos sattuu millään malttaa
lähteä, kun on niin kivaa LASTEN KANSSA!!!
Olen sitä mieltä, että tietyssä mielessä emme
koskaan kasva aikuisiksi, ennenkuin lapsemme
meidät siihen kasvattavat.Mutta omapahan on
valinta, kaikki eivät haluakkaan pois itsekkyyden
ja mukavuudenhalun valtaamasta olotilastaan.
Ne jotka haluavat lapsia, mutta eivä saa,
kasvavat kyllä aikuisiksi. Myös surulla ja
taistelulla on kasvattava vaikutus.
Oletko hyvä ihminen koskaan tullut ajatelleeksi,
että olet joskus itsekin ollut lapsi, joka on
käytöksellään rasittanut aikuisia. Ja olet
varmaan itsekin nuoruudessasi tehnyt asioita,
jotka eivät kestä päivänvaloa, kuka sinä olet
tuomitsemaan...Jos et itse halua rikastuttaa
elämääsi lapsilla, se on ihan ok ja oma
valintasi, mutta koeta olla suvaitsevampi ja
sietää toisten lapsia, myös ravintolassa.
Vanhemmat haluavat käydä lastensa kanssa myös
ulkona syömässä ja samalla opettaa heille
ravintolakäyttäytymistä kuten varmaan sinunkin
vanhempasi ovat joskus tehneet. Tosiasia
kuitenkin on, että lapset eivät osaa/ halua olla
hiljaa paikallaan, koska lapsen halu oppia uutta
on valtava. Joten jos haluat syödä miehesi kanssa
romanttisesti, tee se kotona tai mene syömään
sellaiseen aikaan, milloin lapsiperheet ovat
yleensä jo syöneet, noin klo 19-20 jälkeen.
Vaihtoehtoiseti voit myös valita kallin snobi-
ravintolan, minne lapsiperheet eivät
todennäköiseti tuppaudu pilaamaan ruokahaluasi.
Kyllä pitää ihan vihaksi, toivottavasti kestät
elää ahdasmielisen katsantokantasi kanssa vielä
50-60 vuotta!!!
Ajattele asiaa silta kannalta, etta olet joskus
itsekin ollut huutava rakanokka jota varmasti on
tuijoteltu paheksuvin katsein samoin kuin
vanhempias...
No estatpahan ainakin omalla tavallasi maailman
ylikansoitusta... =)
Ja mita taas jonkun immeisen kirjoituksiin
koirista tuli, etteivat ne kuuluisi kaupunkiin...
Miksei yhtahyvin koira voisi sanoa, ettei ihminen
kuulu kaupunkiin?
Ihminen on huomattavasti elaimellisempi kuin
koirat tai lahes mikaan muukaan elain...
Ihminen muokkaa luontoa eika enaa luonto ihmista
kuten ammoisina aikoina...
Nyt varppasin aiheesta sen verran pahasti, etta
lopettelen tahan...
Loytyyko mielenkiintoa mun kirjoitusta kohtaan?
Onks täällä Suomessa yhtään kaupungiksi
luokiteltavaa? Korkeintaan pääsemme yli
ilmansaastearvojen ruuhka-aikaan, sekin johtuu
enemmän ilmastosta... Jos syntyvyyden säännöstely
pitää aloittaa jostain, ehkä se sitten on niin,
että Suomi on oikea paikka, kun ihmiset
tuntuisivat toisiaan siihen pakoittavan. On
varmaan parempi syntyä jossain kehitysmaassa ja
tulla adoptoiduks tänne, kuin että jäis sinne ja
lapsen omalle äidille suotaisi kelvolliset
mahdollisuudet kasvattaa lapsensa itse, kansansa
identiteettiin. Kun Suomi tarvii lapsia, ostetaan
ne vaikka Perusta välittäjän kautta, köyhiltä
onnettomilta miehensä hylkäämiltä, huumepellolla
työskenteleviltä naisilta,jotka itkevät koko
elämänsä lapsensa perään. Eihän se meitä haittaa,
jos lapsella ei ole enää biol.äitinsä kanssa edes
yhteistä kieltä... Olkoon onnellinen kun pääsi
Suomeen! Ihminen on eläin, en ole nähnyt
montakaan adoptiota, ilman mielipahaa(lapsella on
paljon kysymyksiä, epäilyksiä, henkistä kipua)
murrosiässä. Vaikka kuinka hyvin yrittäisi
vieraan lasta kasvattaa, jokin kallis ja tärkeä
henkinen yhteys puuttuu, hyvää tarkoittava
kääntyy hyvin herkästi pahaksi. En väitä että
kaikilta, mutta ainakin niissä tapauksissa joissa
tunnen lapsen(on nyt aikuinen), näin on käynyt
murrosiässä. Toivottavasti en loukkaa ketään,
puhun siitä mitä olen nähnyt... Tämä aika tuntuu
vihaavan lapsiperheitä, siksi pessimismi.
Yksi minulle hyvin läheinen ihminen on adoptoitu
vauvana (nykyään jo aikuinen yli keski-iän) eikä
hänellä ole ollut missään vaiheessa mitään
kriisiä siitä! ai kaipuuta eikä ahdistusta... kai
se riippuu ihmisistä... ennen kaikkea varmaan
niistä adoptio vanhemmista... jos he rakastavat
lastaan kuin omaansa on lapsellakin
todennäköisesti hyvä olla!
Minä minä tiedän kuuden ihmisen elämän olevan
piloilla, (20 v.säteellä, nyt 25-30 v
ihmisiä..), yhden ihmisen melkein voisi sanoa
onnistuneen... Olenkohan liikkunut oudossa
seurassa... En halua mollata ketään
adoptiovanhempaa tai -lasta. Adoptio tarinoita on
tietenkin joka lähtöön... Nykyisin taitaa olla
melkein muotia murrosikäisillä huudella koti-
asiat pitkin kyliä...
että niin monen elämä on piloilla! en ole koskaan
tavannut sellaista ihmistä joka olisi
tuollaisessa tilanteessa... enkä suoraan
sanottuna ole kauheasti miettinyt sitä asiaa...
mielenkiintoisen siitä tekee se etten ole koskaan
miettinyt omaa suhdetta vanhempiini..jotka siis
ovat biologisia... itse on vaike ymmärtää että
onko sillä välliä kenestä on syntyny ja kenen
geenit sulla on jos jotkut vanhemmat on kuitenkin
kasvattanu...ja niitähän sitä pitäisi rakastaa...
mutta eihän sitä voi tietää kun ei itse
sellasessa tilanteessa oo... näen silti adoption
hyvänä vaihtoehtona monessakin tilanteessa!
Esimerkiksi yksi juuri ja juuri kahdeksantoista
vuotta täyttänyt äiti jolla on nyt vuoden
HARKINTA-AIKA siitä aikooko hän pitää lapsensa
vai ei... tämän vuoden lapsi on lastenkodissa!!
jokainen tietää että lapsen psyykkisen kehityksen
kannalta on aivan ensisijaisen tärkeetä että
ensimmäisten vuosien hoitaja on sama koko
ajan..että on niinku äiti tai isä!! sellasta
tilnnetta ei lastenkodissa tuu... oon aivan
vakuuttunu että ainakin tossa tapauksessa adoptio
ois ollu parempi! tai sitte ei... elämä on niin
käsittämätöntä!
että niin monen elämä on piloilla! en ole koskaan
tavannut sellaista ihmistä joka olisi
tuollaisessa tilanteessa... enkä suoraan
sanottuna ole kauheasti miettinyt sitä asiaa...
mielenkiintoisen siitä tekee se etten ole koskaan
miettinyt omaa suhdetta vanhempiini..jotka siis
ovat biologisia... itse on vaike ymmärtää että
onko sillä välliä kenestä on syntyny ja kenen
geenit sulla on jos jotkut vanhemmat on kuitenkin
kasvattanu...ja niitähän sitä pitäisi rakastaa...
mutta eihän sitä voi tietää kun ei itse
sellasessa tilanteessa oo... näen silti adoption
hyvänä vaihtoehtona monessakin tilanteessa!
Esimerkiksi yksi juuri ja juuri kahdeksantoista
vuotta täyttänyt äiti jolla on nyt vuoden
HARKINTA-AIKA siitä aikooko hän pitää lapsensa
vai ei... tämän vuoden lapsi on lastenkodissa!!
jokainen tietää että lapsen psyykkisen kehityksen
kannalta on aivan ensisijaisen tärkeetä että
ensimmäisten vuosien hoitaja on sama koko
ajan..että on niinku äiti tai isä!! sellasta
tilnnetta ei lastenkodissa tuu... oon aivan
vakuuttunu että ainakin tossa tapauksessa adoptio
ois ollu parempi! tai sitte ei... elämä on niin
käsittämätöntä!
Äitiä on oltava valmis tukemaan, yhteiskunnan
taholta, äidin/isän vanhempien taholta;
taloudellisesti ja henkisesti. Kuinka kukaan
uskaltaa tehdä lasta, tommosen jälkeen, onkohan
se edes elämän tuntuista, kuinkahan tuosta
toivutaan... Niin jos äiti haluaa pitää
lapsensa, toivottavasti haluaa, katuu myöhemmin
ihan varmasti. Olin itse pentu saadessani 1.
lapseni(olin tosin naimisissa) mutta erosin aika
nopeesti lapsen syntymän jälkeen, pakon edessä.
Ei tullut mieleenikään että antaisin lapseni
pois, vaikeata on ollut monta kertaa, en vai
olisi kokonainen nyt jos olisin antanut pois...
ja arvaatko miten ihmiset ovat suhtautuneet
yksinhuoltajaan(joka tietenkin vain oli
laittamassa vahinkoa kiertämään...) Rakastan
tuota nyt jo 18 vuotiasta tytärtäni aivan
hirveästi, hän on lukiossa pärjää ihan hyvin.
teit varmasti oikean ratkaisun silloin nuorena!
ihailen rohkeita naisia kuten sinä joka on yksin
selvinnyt!! voit olla todella tyytyväinen
itsestäsi!!
On lapsi kasvattanutkin minua, hyvässäkin
mielessä. Olen kyllä vihainen, koska nykyisin ei
ole enää nuorelle äidille samoja mahdollisuuksia,
kuin minulla oli. Nyt kytätään ja teeppäs virhe,
menetät lapsen. Siinähän täytyy pelätä lapseensa
rakastumista. Lapsi ei voi auttaa äitiä...
olemalla maailman ihastuttavin pakkaus... Silloin
kun minä olin erotilanteessani, oli yhteiskunta
paljon armeliaampi verohelpotuksina ja
asumistukena. Selvisin töissä käyvänä, omilla
palkkatuloillani. Soskusta en tarvinnut mitään,
varmaan siksi etten ole koskaan ollut alkoholin
perään... Kiitos "halista" ,kaunista kevät päivää
tv.
onhan se nyt hullua, jollei Suomen kokoiseen
länttiin mahdu sekä kakarat että koirat!!
Kaikesta sitä pitää vääntääkin asiaa.
Jokainen tolkuissaan oleva luonnollisestikin
pitää huolen siitä, ettei hänen koiransa jätöksi
paikkaan missä joku voi astua päälle, eikä
lapsensa kilju ravintolassa, konsertissa yms.
paikassa.
Ikävä kyllä tolkku vain on usein hukassa,
kieroutuneen äidin/omistajan "rakkauden"
nimissä....
...ravintoloissa te lapsettomat käytte kun sielä
on niin paljon lapsiperheitä teidän kulinaarista
nautintoanne häiritsemässä ???
Sehän on selviö että jos kantapaikkanne on joku S-
ryhmän baareista niin tietenkin sielä on
lapsiperheitä !!!
pururadalla semmoisessa lehtometsässä
jossa kasvoi sinivuokkoja
joku hullu juoksutti isoa hurttaa
irrallaan hirmuista vauhtia
se aina huuteli, kun hurtta
törmäsi vastaantuleviin:
"ei kai sattunu?"
moni jupisi, että koiria ei
saisi juoksuttaa irrallaan
se oli juossut kaikkien päälle
jotka siinä kulkivat