surra ja itkeä pilalle menneitä ihmissuhteita/menetyksiä, ennemminkin tunnen tosi pitkään raivoa ja semmosta masentunutta turtumusta. Miten mä oppisin suremaan "puhtaasti"? Luulen, että tuohon vaikuttaa sekin, että jotenkin alitajuisesti kuvittelen, ettei mulla ole oikeutta itkeä esim. jonkun miehen vuoksi, joka ei ole pitäny musta. Sen surun tunteen jotenkin ohittaa huomaamattaan hampaat irvessä ja siihen vihaan jää jumiin. Tuo tunteitten "ohittaminen" johtuu varmasti siitä, että jos kotona itki, sai turpiinsa. Mä haluaisin oppia vaan suremaan asiat perin pohjin ja jättää ne omaan arvoonsa. Liekö mahollista. Neuvokaa jotain...
Mun on vaikea
tunnevammanen...
4462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Haluaisin puolestani sinulta oppia tunteiden kylmentämistä, kun saatan vollottaa viikkokaupalla jonkun tyypin takia ja eihän siinä ole mitään järkeä. Niinkuin minä voin oppia sinulta tunteiden "pakottamista" johonkin kaappiin, niin sinä voit oppia minulta suremista. Itkuvirsiä kannattaisi alkaa laulamaan, koska sitä kautta pääsisi ainakin alkuun...:)
Meitä on kolmenlaisia ihmisiä a) ne, jotka näyttävät tunteensa ulospäin b) ne, jotka masentuvat ja menevät kuoreensa c) ne, joille mikään ei tunnu missään eli ns. teflonit.
Ehkä et ole käsitellyt joitain asioita vielä tarpeeksi jonkun kanssa, minkä johdosta alitajuisesti olet estynyt
voi olla joitain näkökulmia jota et ole ajatellu mitä joku oppinut ja kokenut voi tuoda esiin.
minut itkemään
ja siis tarkotan oikeesti ihan positiivisella mielellä.
Sen jälkeen kun sai koulukavereilta turpaan ja haukuttiin homoksi kun itken, en pahemmin itkeny millekään ja jos itkin tein sen salaa.
No enhän mä edelleenkään julkisesti itke, paitti ny koskettaville elokuville voi kyyneleen tirauttaa :D
mutta ihastumisten johdosta opin itkemään.
kyl näin on
ja se joka ei osaa itse itkeä, lyö
parempi purkaa paha olo terveellä tavalla
näin =)