Leikitkö lapsesi kanssa vai et? Miksi?

ns "laiskan äidin" leikkejä..:):)eli kampaajaa>lapset tekevät äidille kampauksia,kauneushoitolaa>lapset rasvaavat äidin jalkoja ja ryppyjä yms
äiti pötköttää ja lapset leikkivät että äidin jaloista ja vartalosta tulee vuoristo ja luolia yms
Muistipelit,bingo,yatzzy on suosituimpia pelejä,afrikan tähtiin ja sellasiin miun kärsivällisyys ei riitä...
Joskus väritellään värityskirjaa yhdessä.
Katsotaanko lukeminen leikeiksi,ei varmaan,luen kuitenkin aika paljon,vielä 10v tykkäsi kun luin joka ilta pienen pätkän Tiina-sarjaa.
Pidän itseäni tosiaan laiskana leikkijänä,voisi/olisi voinut leikkiä enemmän;(
Isän osuus on enemmänkin näissä tekniikkahommissa,lapset on ajaneet kaikenmaailman lasten moottorijutuilla jo parivuotiaasta asti,tietokonetta ovat myös käyttäneet ties miten pienestä,iskä on antanut kaikki vanhat videot ja muut laitteet ovat saaneet purkaa niitä>tosi mieluisaa hommaa muuten:)

Minä en ole oikeastaan koskaan leikkinyt lasten kanssa. Jotenkin leikkiminen ei ole minulle luonnollista ja kyllä lapsetkin sen vaistoavat. Minä luen lapsille paljon, esim. luen vielä 12 vuotiaalle "iltasaduksi" Potteria. Yhdessä pelataan lautapelejä (Monopoli minun suosikki), kasataan palapelejä, nuorimmaisen kanssa tehdään legoista vaikka mitä.

Leikkiminen ei oikein tällaiselta aikuiselta onnistu, mutta pelaan sitäkin innokkaammin.

Lapset vaan ovat mieluummin tietokoneella kuin pelaavat seurapalejä äitinsä kanssa ;-(

Askartelen nuoremman kanssa, vanhemmalla on jo omat 'leikkinsä'. Kun olivat pieniä, osallistuin leikkeihin. Nyt meillä leikin enimmäkseen minä itse ja se on kivaa (nukkekodit, kaikenlainen askartelu jne.)!

Tietysti leikin! Puemme ja kylvetämme nukkeja, leikimme pikkueläimillä, rakennamme duploilla jne. Ja sitten tietysti luetaan ja lauletaan paljon ym. Sehän on mun työ tällä hetkellä! :)

Minulla 1.5-vuotias tyttö ja leikitään ja luen hänelle.
En voisi kuvitella etten koskaan leikkisi lasteni kanssa.
Miehen siskon 4-vuotias poika on meillä silloin tällöin viikonloppuhoidossa ja aina leikitään hänenkin kanssa.

Leikin kyllä pari vuotiaani kanssa. Lähinnä rauhallisia leikkejä; duploilla, nukeilla, astioilla, soitetaan yhdessä, hiekkalaatikolla kakkuja tehdään ja luen myöskin paljon. Rajuimmat leikit kuuluu sit isille, viimeisilläni kun olen=)

Luen PALJON tytölle ja askarrellaan yhdessä.

Leikin ja improvisoin. Järjestän ympäristön sellaiseksi, että voi leikkiä joko yksin tai minun kanssa. Menen mukaan, jos tekee mieli ja lapsi tarvitsee minua. Olen huomannut, että lapsestani on hauskaa, kun näkee minunkin nauravan. Nauretaan yhdessä ihan silkasta ilosta.

En juurikaan ole koskaan leikkinyt lapseni kanssa. Tietysti jotain kukkuu-leikkejä, kun oli aivan pikkuinen, ja palikoilla rakentelua, autoradalla ajelua jne.

Olen kuitenkin lukenut hänelle paljon, kertonut ja kirjoittanut suuria määriä satuja ja tarinoita. Näistä tarinoista on syntynyt yhteisiä projekteja, esim. kivikauden tutkiminen monin eritavoin tarkemminkin. Myös joulukalenterit meillä ovat sisältäneet seikkailuja, toimintaa ja tarinoita.

Joskus olemme kattaneet pöydän esim. Kreikkalaiseksi ravintolaksi ja soittaneet siellä maan musiikkia, tehneet mielikuvitusmatkan Kreikkaan.

Ja olemme tehneet seikkailuretkiä moniin eri paikkoihin. Retkessä on siis joku mielikuvitusteema jonka ympärille retkemme rakentuu. Kai sekin jonkinlaista leikkimistä on.