Poika, ikää 1 vuosi 8 kk.
Voiko tämän ikäisellä olla uhmaikä?
Hoitopaikassa, mummulla ja isin luona menee kaikki hyvin, mutta auta varjele kun pitää olla äidin kanssa kotona. Tuntuu että se riita tulee ihan kaikesta. Ja lapsi huutaa melkein sinisenä kun ei saa tahtoaan läpi.
Äiti ei pääse mihinkään yksin - lapsi seuraa joka paikkaan. Tarkoitan ettei edes vessaan pääse yksin.
Ja iltaisin tulee riita siitä että nukkuuko lapsi omassa vai äidin sängyssä. Eilen riita kärjistyi siihen että lapsi alkoi itkemään ja herkkäkurkkuinen kun on aina ollut, oksensi ensin oman sänkynsä ja sitten äidin sängyn.
Jos joskus sattuu tulemaan vieraita niin ei sitä huutoa kuuntele kukaan. Äidin sylissä istutaan mutta jos joku puhuu jotain niin lapsi alkaa itkemään ja kiukuttelemaan.
Olen aivan lopussa. En vain jaksa enää tätä touhua yksin. Tuntuu ettei tämä helpota ikinä.
Voiko tämän ikäisellä olla uhmaikä?
Hoitopaikassa, mummulla ja isin luona menee kaikki hyvin, mutta auta varjele kun pitää olla äidin kanssa kotona. Tuntuu että se riita tulee ihan kaikesta. Ja lapsi huutaa melkein sinisenä kun ei saa tahtoaan läpi.
Äiti ei pääse mihinkään yksin - lapsi seuraa joka paikkaan. Tarkoitan ettei edes vessaan pääse yksin.
Ja iltaisin tulee riita siitä että nukkuuko lapsi omassa vai äidin sängyssä. Eilen riita kärjistyi siihen että lapsi alkoi itkemään ja herkkäkurkkuinen kun on aina ollut, oksensi ensin oman sänkynsä ja sitten äidin sängyn.
Jos joskus sattuu tulemaan vieraita niin ei sitä huutoa kuuntele kukaan. Äidin sylissä istutaan mutta jos joku puhuu jotain niin lapsi alkaa itkemään ja kiukuttelemaan.
Olen aivan lopussa. En vain jaksa enää tätä touhua yksin. Tuntuu ettei tämä helpota ikinä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä pojalla oli samaa tuossa iässä, se meni ohi 2-3kk :D
Lapsi vissiin koettelee rajojaan ja "paikkaansa" talossa. Kumpi määrää hän vai äiti?
Sun pitää asettaa tiettyjä rajoja nyt ja pitää niistä tiukasti kiinni. Meillä oli alkuun kielletty paljon asioita kuten kattilakaapin purku ja paljon tälläisiä "ei niin välttämättömiä" asioita. Siitä ei sitten tullut yhtään mitään kun poika juoksi pahan teosta pahan tekoon koko päivän, se oli rankkaa. Jonkin ajan päästä en siten enää välittänyt näistä kattiloista lattialla yms enkä siis kieltänyt enää. Jossain vaiheessa sitten rauhoittui tämä tilanne ja vaan ne oikeesti vaaralliset asiat oli meillä kiellettyjä. Vähemmän siis päivässä enää kielsin ja sitä paremmin poika uskoi.
Nyt poika on yli 2v ja tottelee tosi hyvin. Ihan siis ihmettelen välillä! Ulkoakin kun tullaan niin ei tarvitse kuin kerran sanoa ja poika kävelee itse sisälle. Ennen heittäyty maahan ja sitten kannettiin rääkyvä lapsi väkisin sisään...
Eli aseta pojallesi selvät rajat, älä luista niistä, mutta älä myöskään ole kokoajan kieltämässä. Anna huomiota hyvästä käytöksestä ja tsemppiä!
normaalia meillä myös
lapsen oman tahdon heräämiseltä :). Tuossa muutama hyvä sivu, josta saa tukea ja uskoa huomiseen!
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen
Tuosta, miksi kiukkuaa juuri äidille, mutta ei muille: Hän selvästikin luottaa eniten juuri äitiin. Hän luottaa että äiti ei hylkää häntä vaikka hän purkaakin kiukkuaan, mutta hän ehkä arvelee, ettei enää pääse isän tai mummon luo jos heille kiukuttelee.