valita otatteko vapaan ja lapsettoman miehen, tai naimissa ja lapset omaavan miehen, tai eronneen ja vuoroviikoin lapset, niin minkä valitsette? Miksi? Jos valitsette lapsen omaavan miehen niin miksi ihmeessä? Elämä on valintoja ja niihin pystyy itse vaikuttamaan, niin miksi pitää valita väärin, jos ei pärjää ja ei ole henkisesti kypsä suhteeseen, jossa miehellä on jo lapsia. Onko oikeaa elämää sellanen, jossa teette miehen lasten elämästä vaikeeta vain siksi että haluatte kostaa jonkun itse kärsimänne vääryyden tai että teidät on jätetty? Hm pohdintaa nyksät!
Nyksät hei!
Kun kerran saatte
14563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Valintoja on elämä täynnänsä. Minäkin olisin voinut järjellä ajateltuna valita toisin. Mutta niin pliisulta kuin se kuulostaakin, niin sydän voitti järjen. Oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä millainen tuo "äitipuolen" rooli tulisi olemaan. Elin siinä hetkessä, nyt 9v myöhemmin en kadu päätöstäni vaikka rankkaa on välillä ollut.
pyrit tällä?mä ainakin tiesin heti et miehelläni oli lapsia,mitä sitten?on niitä minullakin..onko se susta väärin valita mies jolla lapsia?eikö miehel saisi enää naisia olla?vai onko se lasten äidin omaisuutta vai
kiinni, minkälaiseksi oman elämänsä muodostaa. itse vio tehdä paljon sen eteen. Jos tiedät ette siedä lapsia, niin miski ottaa miehen jolla on lapsia. Silloin siitä omasta elämästä tulee juuri sellainen kun haluaa. Voi elää ihan yksinkin, sekin on oma valinta, jne.
elävä esimerkki siitä, miten raskasta on elää yksin ja jätettynä. Täällä vaan roikut ja nillität tätä samaa. Ei tipu sääliä, itse olet itsesi siihen jamaan junaillut.
Ja nyt kadehdit toisten onnea.
tuli myös lapsi aiemmasta liitosta.
Jos ei koskaan ole rakastunut niin että jalat menee alta, ei toki voi ymmärtääkään, miksi joku aloittaisi yhteiselämän ihmisen kanssa, jonka ex-merkkinen ihminen roikkuu yli/ali kymmenen vuotta vaihtelevan tiiviistikin messissä. Onhan se haastavaa, mutta jotkin asiat ovat haasteen arvoisia.
Se on totta, tulenpalava rakkaus tai ei, jos ei voi hyväksyä tosi asiaa toisen lapsen olemassaolosta, ei voi jatkaa suhteessa - ainakaan niin että aidosti olisi onnellinen. Silloin on parempi pakittaa ja miettiä uudelleen mihin on valmis.
Elämä on valintoja ja niihin pystyy itse vaikuttamaan sanot. Miten sinä vaikutat oman elämäsi sisältöön? Millaista elämää haluat ja etsit jatkossa, vai onko elämäsi eletty kun jälkikasvu on tehtynä? Mitä ajatuksia sinulla on esim. ajasta, kun lapset ovat aikuisia? Ihan hyvällä ja mielenkiinnolla vain kysyn.
hänet valitsemaan. Löysin ihanan miehen.
Neljä vuotta ennen kuin hänet tapasin, hän oli eronnut avoliitosta lastensa äidin kanssa. Olivat nuorena saaneet kaksi lasta ja äiti löysinkin "paremman" miehen ja jätti lasten isän.
Kukaan ei olisi voinut mielestäni vaatia, että lasten isä, alle kolmekymppisenä, olisi jäänyt sinkuksi loppuelämäkseen, vain siksi, että lasten äiti löysi uuden rakkauden.
Nyt lapset asuvat äidillään, mutta isä haluaa kantaa heistä myös vastuunsa: hän maksaa elatusmaksuja ja tapaa heitä säännöllisesti joka toinen viikonloppu.
Mitään muuta "vikaa" miehessäni ei ole (olemme olleet jo vuosia naimisissa) kuin nuo lasten viikonloppuvierailut. Ne ovat tuottaneet minulle harmaita hiuksia, mutta olen asian hyväksynyt kyllä. En mitenkään ole vaikeuttanut lasten elämää, pikemminkin päinvastoin.
Rakkaudentunteita lapsia kohtaan en tunne edelleenkään, eikä minun tarvitsekaan. Rakkaus lasta kohtaan syntyy jos syntyy, millään syyllistämisellä sitä ei edistetä. Olen hyväksynyt itsessäni tuon "kylmyyden", riittäähän se, että lapsia asiallisesti kohtelen. Lasten äiti, isä, mummo, pappa yms. saavat hoitaa tuon rakkauspuolen.
Olen valinnut siis näin. Ja kantanut tähänkin asti valintani seuraukset. Jos haluan purnata siitä, miten mieheni lapset ottavat minua aika ajoin päähän, teen senkin: vaikka täällä palstalla, ystävilleni ja miehellenikin. Hänkin ymmärtää minua.
Onhan miehenikin valinnut naisen, jota rakastaa, mutta joka ei hänen lapsiaan rakasta. En ole koskaan luvannut rakastaa hänen lapsiaan, mutta häntä papin edessä lupasin rakastaa niin myötä- kuin vastatuulessakin.
...vaan rakastuin.
minäkään ja mies oli eronnut lasten äidistäjo 4 vuotta aikaisemmin kuin me tavattiin. Pidän kovasti mieheni lapsista ja tulen mainiosti heidän kanssaan toimeen. Myös lapset pitävät minusta, sen ovat huomanneet myös kaikki lähellä olevat ihmisetkin =).
Lasten äidin kanssa olemme tavanneet ja välit ovat neutraalit, ei sanomista suuntaan eikä toiseen ja miksi olisikaan, hänellä jo uusi mies ja perhe. Jotain pieniä asioita on mitkä minua ärsyttävät exässä ja hänen tavassaan toimia, mutta ei niin että se haittaisi jokapäiväistä elämäämme. Olen miehelle puhunut näistä asioista, mutta päätimme antaa niiden mennä omalla painollaan koska olemme sitä mieltä että nämä asiat varmasti tulevat exää vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat isompia.
Mutta kaikenkaikkiaan, ei mitään valittamista=)
ja varmast mieskin olisi ottanut minut ennemmin hetkenä jolloin minulla ei olisi lapsia ollut.
Mutta kun tilanne on se että molemmilla oli elettyä elämää takana,ja lapsiakin jo..niin siitä tilanteesta eteenpäin jatkettiin.
Mielumminhan sitä olisi ottanut nykyisen miehen,jos ois hän ollut leski..sillä lapsensa hyväksyn täydellisesti,mutta en sitä hysteeristä exää joka ei anna meidän elää RAUHASSA.
mitäs jos se hysteerinen oletkin sinä, jotta saat miehen ex vaimon ja lapset pois kuvioista. Tuolla konstilla onnistuu aina!
Kas kun se ex vaimo on jo pois kuvioista, ja ihan miehen omasta toimesta!
Ja ne lapset pysyvät poissa kuvioista ihan sen hysteerisen exän toimesta, josta sinulle suuri kiitos.
Uuden onnen ei tarvitse kun poimia sinun kypsyttämäsi hedelmät.
Tässä syy ongelmiisi, kuvittelet että ihminen voi "ottaa" toisen. Sinun jos kenen olisi pitänyt jo oppia, että parisuhde on KAHDEN kauppa. Siinä toimitaan yhdessä.
Kun oikeasti rakastuu, hyväksyy sydämensa valitun karvoineen päivineen, vaikka kuinka olisi ruma, kierosilmäinen, lyhyenläntä – lapsista puhumattakaan. Ex ei tähän pakettiin enää kuulu, onneksi.
Jos see on totta......siis voinko kysyä...miksi valitsit mieheen joka jätta sut ja lapset kun kerran olisit voinut valitsea toisin? Miksi päätitte eroa kun kerran olisitte voinut jatkaa yhdessä? Niin kun huomaat ei olekaa nii helppo tehä vedenkestäviä päätöksiä.
Homman nimihän on se että mies on se kehen rakastutaan ja jonka kanssa halutaan jakaa elämä, pakollinen lisä ovat lapset joiden kanssa sitten yritetään tulla toimeen jotenkuten, kuka milläkin menestyksellä. Meinasitko että sitä ihan ensimmäisenä kysytään "Onko sulla muuten lapsia tai inhottavaa eksää...?"
Totuushan on se, että tuskin kukaan tietoisesti etsii naista/miestä jolla olisi lapsia jo ennestään. Vahva side mieheen (/naiseen) on se joka loppupeleissä kantaa yli kaikkien karikoiden ja vaikeuksien mitä lapsiperheessä tuleekin, oli siellä sitten omia, toisen tai yhteisiä lapsia!
Varatut/naidut ukkelit eivät kiinnosta.
Tietoisesti en kenenkään elämää vaikeuta, en eksän kuin miehen lastenkaan, ELLEI siihen ole pätevää syytä.
Mikä siinä on niin "väärin" seurustella isän/äidin kanssa? Sama ihminen siellä on vanhemmuuden takana kuin ennen lapsiakin. Siihen minä ainakin olen rakastunut, sen kanssa haluan elämäni jakaa. Lastensa kanssa yritän tulla toimeen parhaani mukaan.
Kysynpä vaan muuten mielenkiinnosta: kuinkahan monta 30 miestä LAPSETONTA/vapaata miestä löytyy Sinun kaupungistasi....