Tunnen itseni voimattomaksi.Minua väsyttää aamuisin melko tavalla ja keitänkin aina 5 kupillista kahvia että saan silmät auki.Minua ahdistaa nousta ylös ja aloittaa päivän askareet.Vahdin kokoajan että kotona olisi suhteellisen siistiä.Tuntuu etten jaksa oikein leikkiä lapsen kanssa.Olen kyllä ollut flunssassa viikon verran...Ulkona vaan sataa vettä ja lapsikin on siinä samassa flunssassa kuin minä.Minusta tuntuu että masentaa.Olen saanut suhteellisen paljo apua lapsen hoidossa nyt ollessani kipeä, mutta silti tuntuu ettei mikään nyt "huvita"...Huolehdin kuitenkin lapsestani,mutta se on välillä jotenkin väkinäistä.Minusta hän on maailman ihanin pikku tyttö :) Olen sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja masennuksen jo ennen sitä.Minulla on seronil-lääkitys.Omasta mielestäni masennuksen ja ahdistuksen tunteet eivät ole kuitenkaan niin voimakkaita jotta niistä pitäisi erityisemmin huolestua.Haluaisin vain mennä sänkyyn nukkumaan ja pyytää lapsen mummin katsomaan tyttöä ;) se ei vain ole mahdollista...Antakaa minulle arkisia piristyskeinoja ja kertokaa onko teillä muilla vastaavaa?
Ahdistus aamuisin...
8kk tytön kotiäiti.
10394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et kerro millaisia arki rutiineja teillä on ennen tätä flunssa kautta.Siinä helposti eristäytyy ja väsyy kun on neljän seinän sisällä ja vahtaa milloin pöly leijailee vaakatasoille.Et kerro minkäikäinen tyttö on ja voipi olla, että kun mölläätte vain sisällä ja sie olet väsynyt niin hän turhautuu ja näyttää sen sinulle ja sinä väsyt entistä enemmän.Jotakin aktivointia nyt kehiin.Et myöskään kerro onko sulla mamma kavereita tms. Itsellä kotona ollessa vähä samaa ongelmaa, kun en erityisemmin kaivannu äiti seuraa.Jos olisi joku tuttu äiti tai muu joka ikään kuin potkisi ulos kaupungille, puistoon, kirjastoon minne tahansa muualle ulos kotoa nii kummasti se antaa itselle energiaa ja tyttökin saa purettua tarmoa kun ei ole ne samat leikit kotona sisällä.Jos olet aivan yksin kannattaa "kannustavaa tätiä" pyytää kunnan perhetyöstä ja samalla saa vähä kerrottua ammatilaiselle jos joku painaa tms.
Sama kait se on kuinka monta kuppia kahvia keittää, eiköhän olennaista ole että kuinka monta juo.
Itselläni on melkein jokaisen lapsen jälkeen ollut jonkinlaista masennusta. Juuri tuollaista oli kymmenisen vuotta sitten toisen lapseni syntymän jälkeen. Ihmettelin mikä mättää kun mikään ei tunnu kivalta, ei jaksaisi nousta sängystä, aamupuuron keitto tuntui ylivoimaiselta. Usein olimme lasten kanssa olohuoneessa koko päivän yöpuvut päällä, koska en jaksanut tehdä mitään. Odotin vain että joku tulisi ja pelastaisi minut sieltä... No, mies tuli puoli viisi ja sitten ilta sujuikin paremmin.
Sitten eräänä päivänä näin neuvolan seinässä lapun jossa oli juuri noita oireita: "Etkö jaksa aamulla nousta ylös. Eikö päivässäsi ole rytmiä. Eikö mikään tunnu mukavalta. Etkö jaksaisi harjata hiuksia saatikka käydä suihkussa." Luin lappua ja hoin itsekseni että "en, en, en..." Siinä sitten sanottiin että kyse voisi olla masennuksesta. Neuvottiin että pitää ottaa sitkeästi kiinni päivärytmistä ja päättää että joka päivä on lähdettävä ulos kotoa. Niinpä minä tartuin härkää sarvista ja Ryhdyin sitkeästi pukemaan lapsille vaatteet päälle joka aamu aamupalan jälkeen ja lähdimme lenkille, leikkipuistoon tai kylään. Sen jälkeen lounas ja päiväunet. Päivät alkoivat näyttää pikkuhiljaa valosammilta. Ryhdyin myös syömään vitamiineja.
Mutta nykyisestä kokemuksesta tiedän, että nuo ohjeet auttavat vain lievään masennukseen. Olen nyt jälkeenpäin kokenut myös masennuksen, johon eivät enää kotikonstit auttaneet, se oli rankkaa se!
Mutta sinulle voisin nyt ensihätään neuvoa seuraavia juttuja: vitamiinit, kalaöljykapselit (aluksi ihan runsaat annokset, kysy luontaistuotekaupasta), sitkeä päivärytmi (joka päivä ulos kotoa tai esim kerran viikossa kutsu joku kylään), keskusteluapu (esim oman kunnan mielenterv hoitaja tai psykologi).
Tsemppiä sinulle!
Erittäin hyvät neuvot sinulla! Juuri näin minäkin kehottaisin tekemään ja teinkin aikoinaan. Joka päivä ulos, niin kyllä se mieli siitä piristyy ja samalla voi tutustua uusiin ihmisiin. Ohjelmoi päiväsi aivan kuin olisit töissä (toki pieni liikkumavara pitää olla). Kuka tahansa masentuu, jos olla möllöttää kaiket päivät sisällä. Nykyään on se ongelma, että isot lapset työnnetään päiväkotiin ja itse ollaan vain vauvan kanssa kahden. Ei ihme, että masentaa... En tarkoita sinua alkuperäinen!
niin aloittakaa runsas ulkoilu. Voit lapsen aamupäiväunien aikana tehdä monen kilometrin lenkin vaunuja työntäen. Ulkoilma ja luonto ovat usein parasta lääkettä, ja reipas liikunta. Jätä kahvi vähemmälle tai kokonaan pois. Se on epäterveellinen piriste.
Keksi myös jokin harrastus, jota voit tehdä kotona: lukeminen, neulominen, huonekasvit, jumppa tai vaikka sanaristikot. Opiskelu on myös erittäin antoisaa ja piristävää. Voitko ottaa jonkin kurssin vaikka kansalaisopistossa?
Elämä on mielenkiintoinen seikkailu. Sitä ei voi ostaa eikä säästää. Jokaisen päivän saa vain kerran. Tee niistä ihana helminauha!
Miedän päivä alkaa siinä klo:7-8.Mies on jo lähtenyt töihin (on siis hienoa että mies käy töissä, itsekin aion mennä kun aika on kypsä..) aamupala, vaipan vaihdot, pyllyn pesut.Sitten tyttö leikkii lattialla.Minä juon sitä kahvia tolkuttomasti ja piristyn siinä sen verran että jaksan.Välillä sitten lähdetään ulos aamupäivällä ja tyttö nukkuu aamupäiväunet vaunuissa.Muuten,totta on että olenkin ollut enemmän maassa kun en ole nyt ulkoillut niin paljoa.Pitää aloittaa se taas.Käyn mielenterveyskeskuksessa erään sairaanhoitajan luona juttelemassa, mutten ole päässyt sinne vähään aikaan koska aloitin piirustusharrastuksen joka on 3h/viikossa.mummo katsoo silloin rinsessaa.en enää kehtaa pyytää toista kertaa viikossa vahtimaan,ainakaan joka viikko...Mieheni kanssa nahistellaan siitä kun hänen on välillä niin "vaikea" auttaa minua kotitöissä ja lapsen hoidossa.Mielestäni ovat kuitenkin "lähentyneet" tytön kanssa kun olen vain jättänyt lapsen isänsä hoiviin.Minulla on siis mies apuna,VAIHTELEVASTI.Tulee paha mieli kun toista pitää pakottaa auttamaan :( välillä olen ajatellut että okei, teen sitten kaiken yksin ja lähden ja etsin oman asunnon.Se jää kuitenkin vain ajatuksen tasolle.Olen nuori äiti,23v ja tämä on meidän esikoinen.Lapsi on hyvin toivottu.Mutta joku vaan toisinaan mättää minun jaksamisessa...En halua perhetyöntekijää,koetan selvitä mahdollisimman pitkään ilman.Tyttö on melko rauhallinen ja iloinen tapaus, nukkuu yöt pääsääntöisesti loistavasti.Herään vaan itse monta kertaa yössä SYÖMÄÄN tai sitten vaan herään ja mietin kaikkea...Helpotus on suuri, kun mies palaa töistä.Kaksin kaikki tuntuu kuitenkin helpommalta...vaikka auttaminen onkin hänelle toisinaan "pakkopullaa"...
3 pannullista kahvia ja burana :(
jos maailma tuntuu ikävältä! Jätäpä kokeeksi molemmat vihanneksesi vähäksi aikaa pois!
Kokeilepa näitä: keitä itsellesi lautasellinen puuroa vaikka mikrossa ja syö se maidon tai mehukeiton kanssa. Tai sitten rasvatonta jugurttia ja silppua joukkoon banaania, päärynää tms. Mielellään muutama jumppaliike avoimen ikkunan edessä.
Ulkoilu ja terveellinen ravinto auttavat pitkälle.
Yritä näyttää myös iloista naamaa miehellesi ja laita mielellään sapuska hänelle valmiiksi, kun hän tulee töistä, niin saatat huomata miehesi muuttuvan edukseen!
Minä laitan aina miehelle valmiiksi ruan kun tulee ruokatauolla kotiin syömään ja illemmalla teen vielä jotain tai sitten syödään päivällä tekemääni ruokaa.Yritän olla "hyvä" äiti ja avovaimo.Ehkä yritän välillä liikaa.
Luultavasti stressaat ja yrität liikaa. Olet tullut äidiksi ja siinä on hommaa ihan tarpeeksi. Lapsen saaminen ei muuta ihmisen luonnetta ja tee automaattisesti kodinhengettäreksi. Lapsen hoito on työtä siinä missä miehesikin työ, tosin sinä vaan olet 24/7 työpaikallasi. En tiedä kuinka hän osallistuu kodin tai lapsen hoitoon, mutta ei kaikki voi olla vain sinun niskoillasi. Sopikaa, jakakaa, miehesikin voi tehdä ruokaa tai voitte ostaa välillä eineksiä kaupasta. Mitä vaan, kunhan on reilua molemmille ja molemmilla muutakin elämää kuin koti (kaverit, harrastukset, jne) yhdessä ja erikseen. Ota päivässä välillä vaikka ihan hetken tauko itsellesi, lapsi miehen hoitoon ja mene vaikka suihkuun/kylpyyn rentoutumaan. Et ole aina ollut avovaimo ja äiti. Mistä pidit ennen, mitä teit ennen? Tällä en tarkoita kiilan lyöntiä suhteeseenne. Aina ei tarvitse yrittää olla "hyvä" äiti ja/ tai avovaimo, riittää (ja sekin on välillä vaikeaa) kun yrittää olla itsensä. Tsemppiä.