Anteeksi etten vastannut tuonne aikaisempaan ketjuuni mitään, en vain jaksanut tulla koneelle sen jälkeen kun sen kirjoitin. Kiitos kaikille vastanneille.
Minulla on tässä kuussa ihan mielenterveystoimistoon aika. Pitäisiköhän sitä yrittää olla peloissa että he lähettävät suoraan sieltä osastolle? Voivatko he sinne pakottaa, nimittäin en halua mennä.
Toinen juttu. Olen miettinyt vahvasti jos lähtisin töihin, mutta uskallanko mennä mihinkään. Nyt oltuani jo tarpeeksi pitkään sairaslomalla pelkään että kun menen taas pää edellä työelämään niin sitten en kestäkkään ja vajoan yhä syvemmälle tähän helvetilliseen sairauteen.
olisi kiva jos voisi edes tuntea jotakin! tietäisi mitä oma mieli todella haluaa, tuntuisiko töihin meno pahalta vai hyvältä, mutta ei. ainoastaan osaan vain epäillä.
Välillä tuntuu että se todellinen minä on jossain tuolla kaukana sisällä, mutta tämä tunteeton ilkeä minä pitää sitä vankina eikä päästä pois, enkä osaa itse korjata tilannetta. Tai että ehkä tämä onkin todellinen minä, tälläinen tunteeton ja se mitä olin ennen oli vain jotain esitystä.
Minulla on tässä kuussa ihan mielenterveystoimistoon aika. Pitäisiköhän sitä yrittää olla peloissa että he lähettävät suoraan sieltä osastolle? Voivatko he sinne pakottaa, nimittäin en halua mennä.
Toinen juttu. Olen miettinyt vahvasti jos lähtisin töihin, mutta uskallanko mennä mihinkään. Nyt oltuani jo tarpeeksi pitkään sairaslomalla pelkään että kun menen taas pää edellä työelämään niin sitten en kestäkkään ja vajoan yhä syvemmälle tähän helvetilliseen sairauteen.
olisi kiva jos voisi edes tuntea jotakin! tietäisi mitä oma mieli todella haluaa, tuntuisiko töihin meno pahalta vai hyvältä, mutta ei. ainoastaan osaan vain epäillä.
Välillä tuntuu että se todellinen minä on jossain tuolla kaukana sisällä, mutta tämä tunteeton ilkeä minä pitää sitä vankina eikä päästä pois, enkä osaa itse korjata tilannetta. Tai että ehkä tämä onkin todellinen minä, tälläinen tunteeton ja se mitä olin ennen oli vain jotain esitystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paranemaan päin? Ei kannata olla peloissaan. Tuskin lähettävät osastolle, ellei tilasi sitä todella vaadi. Jos näyttää, että pärjäilet kotona, ympäristösi tuella (jos sitä on), niin tuskin joudut.
Töihin hakeutuminen kannattaa. Itse ainakin olen tuntenut itseni sitä terveemmäksi, mitä paremmin työn makuun olen päässyt. Toki tulee varoa, ettei työnantaja näännytä sinua. Työelämässä on paljon haasteita, tekemistä, ongelmiakin paikoitellen. Mutta suosittelen kyllä jotain puuhaa, joka saa ajatukset muuas, sellainen tervehdyttää hyvin. Ehkä siis omien rajojen hahmottaminen. Opettelet sanomaan ei, kun et jotain jaksa tai pysty tekemään. Halusta kai ei voi puhua, kun usein asioita joutuu tekemään vastoin tahtoaan. Tosi omassa yksityiselämässä voi vetää rajan halunkin kohdalle. Jos en halua, en tee.
Toisaalta, jos niitä tunteita kovasti kaipaat, voisit koettaa puuhastella jotain, jossa tunteita tulee väkisinkin eteen. Usein taiteet tuovat ihmisille tunteita pintaan. Tunteellisen musiikin kuunteleminen, elokuvan katsominen, kirjan lukeminen, luonnossa liikkuminen tai muu sellainen toiminta. Jos pääset vilkaisemaan vaikka hää- tai hautajaiskirkkoa, kun siellä on vieraita, tai kastajaisia, sellainenkin voi auttaa tunteiden purkamisessa.
Tuntuuko sinusta siis, että olet joutunut patoamaan tunteitasi, että niitä ei ole hyväksytty? Vaiko lääkkeet ovat kadottaneet tunne-elämän? Näinhän usein mielenterveyshäiriöiden lääkkeet tekevät.
Voisin myös suositella oman lapsuuden tonkimista. Jos sieltä löytyy jotain mukavia kokemuksia, muistoja, valokuvia, leluja tms. voi sieltä löytyä se mukava minä, joka on tunteellinen, eikä ilkeä.
tarkkasitko omia sanojasi! Näit kamalasti vaivaa kertoaksesi asiasi, mutta et jaksanut tulla koneelle kiittämään. Näetkö miten lopussa olet?
Nyt on korkea aika pakottaa itsensä sinne mielenterveystoimistoon. Myöhemmin et ehkä edes jaksa tilata aikaa.
Tämän sanoo hän, joka vastasi edelliseen ja joka..
Minulla on aika toki sinne mielenterveystoimistoon ja sinne yritän kovasti mennä sovittuna aikana.
ehkäpä en ole valmis sittenkään töihin kerta vastaaminen jopa posteihin tuntuu välillä olevan kamalan hankalaa, mutta en jaksa elää tässä varattomuudessakaan.
kiitos vastauksestasi.
että töihin meno auttaa. Paras tilanne, jos voisit käydä hoidossa työn ohessa, mutta siinä on ne omat ongelmansa. Paras kyllä tarkistaa ensin, että olet kohtuullisessa kunnossa aloittamaan.
Muistan varsin hyvin omalta kohdalta, kun yritin saada tuntitolkulla ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi. No lukemaan en jaksanut tulla enää. En saanut myöhemminkään vastattua, ja oma "kiittämättömyyteni" karvasteli mieltä. Minä vaan itkeskelin monitorin äärressä saamattomuuttani, kun homma oli samanlaista kaiken tekemisen kohdalla.
Se olisi oikeasti pitänyt olla vakava hälytysmerkki minulle, mutta en vaan ymmärtänyt sitä silloin. Sinä pidä huoli itsestäsi, minä ehdin kokea psykoosin.
"Tunteeton ilkeä minä"...heh ;)
Oikein on, kun uskaltaa lähteä hakemaan apua.
Se on itsestä välittämistä.
Uskon, että sinä olet tunnollinen. Hyvä ihminen ja pohjimmiltaan kaikkea muuta kuin ilkeä.
Toivon sinulle terveyttä ja paljon rakkautta elämään.