eli parannuksenteosta:
Ihminen saattaa ajatella.. Mistä on tehtävä parannus- Olen rehellinen. Olen itseni ja perheeni elättänyt ahkeralla työllä. Olen elänyt sovussa työtovereiden ja naapurien kanssa.
Kun Jumala saa vaikuttaa tunnon synnistä, eivät ole silloin synnit pimennossa. Ihminen ymmärtää ettei hän ole rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään.
Oma suu on ollut lähimpänä, ja itserakkaus suurempi kuin lähimmäisenrakkaus.
Parannusta ei tarvitse tehdä naapureiden synneistä,lasten eikä vanhempien synneistä, ei myöskään Jumalan lasten oletetuista tai todellisista vioista.
Jumalan herättämälle on kirkastunut, että hän vastaa Jumalan edessä omista synneistään.
Parannuksen tekeminen on mahdollista silloin, kun Jumalan valtakunta lähestyy. Silloin on kuultavana sekä synnin nuhde että pelastuksen ja anteeksiantamuksen evankeliumi.
Sinulle saarnataan Kristuksen käskystä ja hänen antamillaan valtuuksilla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Luther sanoo: Missä syntienanteeksiantamus on, siellä on myös elämä ja autuus.
Ja Raamattu sanoo:"Autuas on se jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat"
Suuret asiat ovat usein yksinkertaisia.Näin on tämäkin syntisen vanhurskaaksi tulemisen asia.
Siitä ovat ihmiset aiheettomasti tehneet monesti vaikeatajuisen niin, että etsivä sielu väsyy ja vaipuu toivottomuuteen.
Syntisi ovat tehdyt maan päällä. Ne ovat sovitettu Jeesuksen uhrikuolemalla. Maan päälle on jätetty virka sovinnosta saarnata.
Sanotaan että nyt on otollinen aika ja autuuden päivä.
Parannukseen nöyrtyminen on myöhäistä sitten, kun kuolinsanomakellot jo soivat.
Ihminen saattaa ajatella.. Mistä on tehtävä parannus- Olen rehellinen. Olen itseni ja perheeni elättänyt ahkeralla työllä. Olen elänyt sovussa työtovereiden ja naapurien kanssa.
Kun Jumala saa vaikuttaa tunnon synnistä, eivät ole silloin synnit pimennossa. Ihminen ymmärtää ettei hän ole rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään.
Oma suu on ollut lähimpänä, ja itserakkaus suurempi kuin lähimmäisenrakkaus.
Parannusta ei tarvitse tehdä naapureiden synneistä,lasten eikä vanhempien synneistä, ei myöskään Jumalan lasten oletetuista tai todellisista vioista.
Jumalan herättämälle on kirkastunut, että hän vastaa Jumalan edessä omista synneistään.
Parannuksen tekeminen on mahdollista silloin, kun Jumalan valtakunta lähestyy. Silloin on kuultavana sekä synnin nuhde että pelastuksen ja anteeksiantamuksen evankeliumi.
Sinulle saarnataan Kristuksen käskystä ja hänen antamillaan valtuuksilla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Luther sanoo: Missä syntienanteeksiantamus on, siellä on myös elämä ja autuus.
Ja Raamattu sanoo:"Autuas on se jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat"
Suuret asiat ovat usein yksinkertaisia.Näin on tämäkin syntisen vanhurskaaksi tulemisen asia.
Siitä ovat ihmiset aiheettomasti tehneet monesti vaikeatajuisen niin, että etsivä sielu väsyy ja vaipuu toivottomuuteen.
Syntisi ovat tehdyt maan päällä. Ne ovat sovitettu Jeesuksen uhrikuolemalla. Maan päälle on jätetty virka sovinnosta saarnata.
Sanotaan että nyt on otollinen aika ja autuuden päivä.
Parannukseen nöyrtyminen on myöhäistä sitten, kun kuolinsanomakellot jo soivat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..että "Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". Jos tätä noudattaa, niin pelastuu, olipa synnintuntoa tai ei. Halusin vain tuoda tämän esille niitä varten, jotka pelkäävät etteivät pelastu, koska eivät tunne syntejään raskaimmiksi maan päällä... sellaistakin neuroosia löytyy. Muistaakseni Raamatussa ei sanota missään kohden, että voimakas synnintunto olisi pelastuksen kannalta ehdottoman välttämätön, vaan että usko Kristukseen jo pelastaa. Riittää että tietää ja uskoo olevansa syntinen. Syntinen ihminen on milloin tahansa tervetullut Jeesuksen tykö. "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." (Joh. 6:37)
Sanna hyvä, itse kirjoitit juuri Jeesuksen sanat:...joka itsensä kieltää ja ottaa ristinsä jne. Miten sinä käsität tämän itsensä kieltämisen? Eikö se ole juuri parannuksenteko omista synneistä? Eikä ihminen voi tehdä parannusta, jollei hän todella TUNNE ja KADU syntejään. (Ei siis vain tiedosta) Jos ajatellaan aivan luonnolista elämää, että joku on varas. Hän tietää, että tekee väärin, mutta ei se saa aikaan muutosta. Vasta kun hän tuntee omassatunnossaan tehneensä väärin ja katuu tehtyjä tekoja, hän on valmis muutokseen. Kun Jumalan sana julistetaan kaksiteräisellä miekalla (=laki ja evankeliumi), se saa aikaan katumuksen. Ja mikä lohduttavinta; katuvalle syntiselle julistetaan synninpäästö ja hän saa uskoa itsensä armosta autuaaksi.
No mä varmaan ajattelen vähän toisella tavalla. Esim. uskovaan kotiin syntynyt lapsi usein uskoo jo ihan pienestä asti Jeesukseen ilman sen kummempia synnintuntoja.
Minusta ihminen voi noudattaa Jeesuksen neuvoja jo halusta päästä tuntemaan hänet.
Siinä oon kyllä samaa mieltä, että lapsella on oikea usko. Asettihan Jeesus itse meille lapsen esikuvakseen. Mutta kyllä lapsikin tuntee, jos hän on tehnyt väärin, ainekin jos häntä on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin..
Juuri näin. Olen kanssasi samaa mieltä.
Lue Evankeliumi Johanneksen mukaan 20:
Jakeet 21,22,23.
http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1933,38/Joh.20.html
19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.
25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29. Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.