Kun nyt on ilmeisesti niin, että monet hakeutuvat erilaisille kursseille yms, luovaa kirjoittamista oppimaan, niin näin ainakin äkkipäätä arvioiden voisi jonkinlainen "jammailu -kirjoittaminen" olla melkoisen tehokas oppimisen ja luovuuden lukkojen murtamisen keino. Eli joku heittää ilmoille jonkinlaisen sävelen ja teeman, toinen jatkaa ja täydentää sitä. Kolmas särkee riitasoinnulla mutta tekee aiheesta näin vain haastavamman ja siis mielekkäämmän, neljäs taas jotain muuta. Mitä mieltä olette, olenko oikeilla jäljillä?
Jammailu -kirjoittaminen
Hukkaspätkä
3496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että kirjoittamisessa ei ole kyse tuollaisesta, tai miksei tuokin, mutta jos minulla on teema ja aihe mielessä niin miten siitä tuolla tavalla kirjoittaa, ei mitenkään. Toi on kyllä varmaan yksi seuraleikin muoto, ihan ok. Lopputulos voi olla hauskakin.
Tietenkin riippuu, mitä itsenä ilmaisulla tahdotaan; joku voi purkaa kirjoittamisella angstiaan, täyttymättömiä toiveitaan tai torjua pelkojaan tms. Tarkoittamassani jutussa kyse oli ainoastaan luovuuden lukkojen rikkomisen tekniikasta joka estettynä nähdäkseni vaivaa useimpia (tässä anti-produktiivisessa kulttuurissa) ja saa aikaan monenlista pahaa. Kirjoittaminen on etuoikeus, tuskalla hankittua mutta jota itse toteutan nauraen.
Nyt en ole ihan varma käsitinkö aloittajan tekstin hänen tarkoittamallaan tavalla, mutta laitan tän kuitenkin, kun intouduin kirjoittamaan.
Kyllä ”luova” kirjoittaminen kurssilla on kirjoittamista ja kaavoja ( ks. esim. tällä sivustolla jaanajalavan erilaisia kaavaesimerkkejä). Niitähän toistamistaan toistetaan kirjoituskursseillakin loppujenlopuksi.
Aika puisevat on puitteet. Ei sen kummoisempaa irrottelua, ainakaan oman kokemukseni mukaan.
Suurimman ajan kursseilla vie se sosiaalinen kanssakäyminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja oman paikkansa löytäminen yhteisen pöydän äärestä. Yleensä hyvin nopeasti muotoutuu erilliset pienet poppoot.
Olen siis ollut näillä lyhytkestoisilla ”luova kirjoittaminen” kursseilla, joissa kirjalliset osuudet tehdään kotitehtävinä, lähetetään kurssin vetäjälle sähköpostitse ja sitten tapaamisissa ruoditaan niitä melko kevyesti. Yleensä aikaa siihen ruotimiseen rajallisesti, joten mihinkään tarkkoihin arvioihin ei paneuduta, eikä kukaan oikeastaan olekaan kiinnostunut kuin vain siitä omasta tekstistään. Jysähdetään siihen pilkun ja pisteen määrittelyyn ja sanajärjestyksiin, tekstin sisällöstä viis, kaikki on ”ihan kiva” tasolla.
Välillä juodaan kahvia/teetä/virvokkeita ja mutustellaan keksejä.
Siis ainakin oman kokemukseni mukaan pääpaino onkin näillä ”luovilla” se, että se porukka kokee olevansa jotakin kirjallista ja ”hienoa”. Itse tekstipuolen kehittäminen on vähän niin ja näin, hyvinkin taka-alalla. Puolet osallistujista ei yleensä edes ”ehdi” tehdä niitä annettuja kotitehtäviä, ei ainakaan ohjeiden mukaisia (”mä otin nyt tän sivun yhdestä mun parin vuoden takaisesta kesken jääneestä novelliyrityksestäni, kun... päläpäläpälä....).
Tämä on siis vain ja ainoastaan oma kokemukseni näistä luovan kirjoittamisen kursseista.
Jos jotakin minua askarruttavaa sitten on, niin parhaat neuvot saan kuitenkin ohjaajalta kahdenkesken nurkan takana en siinä yhteisen pöydän ääressä, kunhan vain osaan kysyä sopivan tilaisuuden tullen tarpeeksi napakasti valmistautuneena, esittäen omat kimuranttiset ongelmakohtani niistä Aanelosistani ja vielä mieluiten rajauskynällä valmiiksi värjättynä. Esim. että: ” olisiko ollut parempi, että tää haahuilija tässä mun tekstissäni ei olis näin sekaisin vai pitäisikö sen olla vielä sekaisemmin?”
Kurssinvetäjän vastaus on sitten esim: ” ...jaa... ihan kiva, mutta seuraavalla kerralla voisit tiivistää, kun tässä olet nyt kertonut peräti kuudesta ihmisestä niin laittaisit katsos korkeintaan kaksi ettei tule liian monimutkaista, ja muista lisätä dialogia joka etenee aristoteleen mittojen mukaan ...” eli kurssinvetäjä palauttaa minut aina näpäkästi kaavoihin.
En mennyt tänä syksynä luomaan luovaa.
Vaikka toiset saattavat vähätellä, mutta olen ihan oikeasti saanut omasta mielestäni erittäin pätevää ja minulle tarpeellista kritiikkiä teksteistäni täällä. Siis ihan oikeasti!
Uskokaa huviksenne vaan, ihan täällä Kirjailijanalut palstalla.
Kiitos kärsivällisille ammatti-ihmisille ja amatööreillekin. Jotkut ”heitot” teksteistäni olen arkistoinut kansioihini kuin kultaharkot, nuo suloiset sanahelinät. Ja naureskellut välillä ihan kippurassa: Ah! Nuo äkäpussiärripurrit myrkynheittäjät! Kirjallisen elämäni suolat ja pippurit!
¤
Ja nyt asiaan, siis jammailukirjoittaminen...
Tuolla Jatkonovellit puolella, se jos mikä on todellista ”jammailu -kirjoittamista”!
Siellä voi aina kokeilla kirjoittaa jotakin pätkää, johon seuraava saattaa heittää aivan käsittämättömän hulppean tekstin, useimmiten täysin eri planeetalta suorastaan. Sitäpä sitten voi lähteä vääntämään eteen- tai taaksepäin omilla kirjoituskeinoillaan. Hauskinta siinä toisen, ja mikä parasta itselleen tuntemattomien kanssa kirjoittamisessa on se kun yhtäkkiä huomaa päässeensä rytmiin, tunnelmaan ja vauhtiin. Jos ette vielä ole kokeilleet niin kannattaa kokeilla! Suosittelen.
Mitenkäs Teillä?
Olisi mukava tietää minkälaisia kokemuksia on
luovan kirjoittamisen kursseista?