Minä olen Paul Anka-fani. Kun kuuntelen (tietyssä tunnetilassa) Ankan musiikkia, nousevat kaikki nuoruudenmuistot pinnalle ja tuovat kaikenlaiset muistot mieleen.
Iloiset ja surulliset.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
Iloiset ja surulliset.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei.
joka vanahoja muistaa sitä tikulla silimään!
Musiikin suhteen tuo vanha sanonta ei pidä.
minulle tulee hirveän surullinen olo, kun kuuntelen tiettyjä lauluja. Mistähän se johtuu, ettei iloisia niinkään ole jäänyt mieleen, vaan näitä jotka itkettävät.
Vai etsinkö minä tietyssä mielentilassa surullisempia säveliä, että saan oikein "nauttia" siitä olotilasta.
melkein kaikki 60- ja 70- luvun musiikki tuo nuoruuden mieleen.
Nän äkikseltään muistan CCR:n, Rollarit, Hurriganesin, Simon & Garfunkelin ja Hectorin...
Ja vaikka mitä muita.
Juhani Markolan "Rakkauden aamu" sekä "Kirkossa" biisi ja tietenkin ikimuistoiset CCR:n biisit.
Olin tänään Peterin kanssa Elän Rikkaus konsertissa. Kuuntelemassa a cappella lauluyhtyettä Viisi, kaunista kuunneltavaa.
Konsertti olisi ollut täydellinen jos he olisivat laulaneet -Niin paljon kuuluu rakkauteen-. Tuo kappale on aina ajankohtainen kun rakastuu ja se viimeisin on se syvin ; )
Olen ikuinen romantikko ; )
Josta tuo kipale alun pitäen on?
"Päivien kimallus".
Äitini suosikkielokuva ja minun myös yksi
niistä monista.
...siitä on niin kauan aikaa kun olen tuon filmin nähnyt, että en muista. Pitänee mennä kirjastoon ja lainata alkuperäinen versio, jotta voisin vastata. Lainailen silloin tällöin klassikkofilmejä ja hehkuttelen vanhoilla hyvillä ajoilla kun isä lampun osti ; )
blues-musiikki saa tunteet aika usein pintaan.
"Rakkauden aamu" oli niin "in" -70 luvulla, sitä kuunneltiin ja laulettiin monia kertoja, vieläkin sävähdyttää kun sen harvoin kuulee, on kaunis kappale. Käynkin joskus tubesta etsimässä sen ;)
Minulla oli 70-luvulla onni saada "Jokamiehen sävelradioon" kuultavakseni valitsemiani kappaleita 40min ajaksi. Enää en niistä paljonkaan muista, mutta tuo "niin paljon kuuluu rakkauteen" siinä laulettiin Englanniksi ym erilaisia biisejä.
Sama toive uusiutui 80-luvulla. Soitettiin 40min valitsemiani kappaleita. Sieltä löyti sitten kreikkalaista zirtaki musiikkia ym kaunista.
Nämä toiveeni otin tietysti nauhalle, mutta tänä päivänä niitä ei ole enää löytynyt ikävä kyllä. On tainnut elämä viedä mennessään. Miettimääm ja kuuntelemaan tarkasti jään, jos nuoruuden aikaista ihanaa musiikkia kuulen, on se niin arvoista ;)
Hempeä musiikki sytyttää aina...
on nytkin ajankohtainen.
http://www.youtube.com/watch?v=Cz2kTlMiJhk&feature=related
niin, niin, niin herkässä mielentilassa ja sitten en kuuntelekaan muuta kuin Juha Tapion herkkiä lauluja, joista herkistyn aina vaan enemmän. Herkkänä ja tunteellisena romantikkona kuuntelen nykyisin vaan tällaista "pehmeää" musiikkia, pehmo kun olen. Melodinen pop saa siis minun tunteeni pintaan.
aina ja aina vaan. Jos nyt joitain lemppareitani
mainitsisin, niin Markus Huitsi, Kari Tapio ja
Jukka Kuoppamäki. Ulkolaisista kyllä Paul Anka
on aina rautaa, mutta pidän myös Clif Richardsis-
ta ja Engelbert Humperdinkista.
6- ja 70-luvun musa tietysti, se nuoruus, nuoruus
kun oli siellä.
Paloma San Basilion laulamana. On niin nostalginen ja melankoolinen että saa kyyneleet silmään. Kaikki Joan Manuel Serratin laulut, esim "Se equivocó la paloma" (Kyyhkynen lensi harhaan).
Dolly Parton.
Se kosketti muinoin, vähän hassusti.
Olin silloin, lievästi, miespuolinen Jolene, yhdessä seikkailussa.
Kuulin sivusta vinkin, jossa kerrottiin samantyyppistä tarinaa.
Laulu nousi mieleeni ja lopetin sen leikin siihen.
Toivottavasti osallisten tarina jatkuu, edelleen, onnelisena.
Mutta tuo laulu tuo asian aina mieleeni kun sen kuulen.
Et sinä ole miespuolinen Jolene vaan selkeästi nainen, joka yrittää epätoivoisesti teeskennellä olevansa mies tällä palstalla. Ehkä se on sinusta hauskaa, mitäpäs pahaa siinä on, koska kirjoituksesi eivät ole ilkeileviä. Sen sijaan minulle tuli vastustamaton halu vain kiekaista täältä, että olen huomannut, että käytät selkeästi naisille kuuluvaa "sanarekvisiittaa". Et sitä itse huomaa, mutta jonkin verran tekstejäsi lukeneena uskallan väittää, että olet NAINEN.
Tietäisitpä vain kuinka paljon osaan ja kuinka paljon kirjoitan ja olen kirjoittanut.
Mutta totta toinen puoli. Uskoisin kyllä pystyväni kirjoittamaan "naisena" ainakin jonkun aikaa. Mutta uskon myös, että kyllä "käry kävisi", aika pian.
MIes olen kyllä, 58v.
mutta jos nyt sittenkin kuitenkin olet mies niin olet harvainaisen fiksu mies - kirjoituksistasi päätellen. Se tässä hämäsi, koska yleensä miehet eivät osaa kirjoittaa ja tuoda tunteitaan ja ajatuksiaan selkeästi ilmi ja sinä osaat. Kunhan kokeilin "kepillä jäätä"...
mitään.
SIlloin kun aloittelin tällä palstalla, ei mennyt päivääkään että minua akaksi haukuttiin.
Tosin olin kyllä itsekin vähän syyllinen.
Palstalla on paljon neitoja ja he taisivat ottaa minut "vähän" silmätikukseen ja loivat paineita.
Se oli ihan hauskaa, varsinkin kun palauttelin pistoja, tahallani, naismaisesti. SIlloin se metakka vasta alkoikin!! :)
Pelkäsivät pahasti uutta "kilpailijaa".
erilaista musiikkia, jota kuuntelen valikoiden mielialan mukaan.