Onko ne suljettuja osastoja, kuinka monta potilasta samassa huoneessa, kuinka usein saa keskustella rauhassa psykiatrin kanssa, onko "hoito" vain käytävällä eestaas kävelemistä aamusta iltaan ja sängyssä makaamista ja lääkkeitten napsimista viiden tunnin välein ?
Onko osastoilla mitään toimintaa ja terapiaa, vai ei,
eli laitostaako hoito sairaalassa mahdolliseti enemmän kuin hyvä avohoito ja mistähän saisi hyvää avohoitoa ??
Nyt olisi kaikki tieto kullanarvoista.
Kertokaa ihan mitä vain kokemuksia ja ihan suoraan !
Onko osastoilla mitään toimintaa ja terapiaa, vai ei,
eli laitostaako hoito sairaalassa mahdolliseti enemmän kuin hyvä avohoito ja mistähän saisi hyvää avohoitoa ??
Nyt olisi kaikki tieto kullanarvoista.
Kertokaa ihan mitä vain kokemuksia ja ihan suoraan !
Vastaukset 11
Vanhimmat
nuorisopsykiatrinen osasto on aivan hirveä. Kaverini joutui sinne joskus viisi vuotta sitten, vaikka mielestäni oli ihan tavallinen murrosikäinen. Ei saanut edes vanhemmat käydä ja ei saanut edes käytävällä liikkua. Edelleen on siellä pää täynnä lääkkeitä. Eiköhän ne ole samanlaisia säilytyspaikkoja kaikki. Lähinnä mielipidevankeja täynnä.
Läheinen ystäväni on ihan loppu ja haluaa sairaalaan, koska luulee, että siellä ongelmat pystytään parantamaan pois "simsalabim"-
en haluaisi että hän menee niihin "säilytysselleihin" turtumaan.
Varmaan siellä tehdään kaikki mahdollinen olemassa olevilla resursseilla ? Vai yritetäänkö edes..?
Yritetään parhaansa, kyllä. Vastasnkin jo tuossa alla,kun olit kirjoittanut tämän lisäyksesi.
Anna ystäväsi ihan itse päättää, millaista apua mistä hakee. Ja eikös hänellä jo ole kiirekin, ettei tilanne pahenisi. Sanotaan, anna hänen mennä apua hakemaan sinne, minne ekana pääsee. Ei kannata etukäteismielipiteillä puuttua, eivät ne 'huhut' ja toisten kokemukset paikkaansa pidä. Kukin asennoituu niin omalla tavallaan ja kaikkien vaikeudet ovat tosi erilaisia, tiedät. Auta ystävääsi vain nyt pääsemään/menemään - jonnekin ammatti-ihmisten pakeille.
Ystäväni saa tehdä juuri niinkuin hän haluaa, ainoana tukihenkilönä yritän onkia etukäteistietoa, mitä on odotettavissa ja varsinkin mutä apua on saatavissa, hän ei itse oikein asioitaan jaksa hoitaa.
Ystäväni saa tehdä juuri niinkuin hän haluaa, ainoana tukihenkilönä yritän onkia etukäteistietoa, mitä on odotettavissa ja varsinkin mutä apua on saatavissa, hän ei itse oikein asioitaan jaksa hoitaa.
kolmannenkin kerran vielä.
Niin, tässä on nyt tullut sairaalavastaisia linkkejä riittämiin.
Perustana ei mielestäni voi pitää potilaan omaa mielipidettä 'minne hän kuuluu'. Tietysti aina kaikilla ihmisillä olisi hyvä asua kotona ja saada kaikki hoito/apu/tuki/turva/lääkitys/ruoka kotiin ! Mutta eihän se ole mahdollista.
On muodostettu kimppahoitoa, että ihmiset edes jotenkin selviävät eteenpäin, vaikka hitaastikin, mutta ovat jotensakin turvassa itseltään ja muut ehkä, mahdoll. turvassa häneltä; tai jos hän esim. on äärimmäisen raskas läheisille, vaikkapa harhoissa ollessaan. Harhat ovat potilaalle itselleenkin erittäin tuskallisia.
Tässä yks'kantaan sanotaan, että sairaalassa joutuu suljetulle ! Höh. Ei kai sinnekään nyt määräänsä enempi voida ihmisiä ottaa; sänkypaikat sielläkin. Kyllähän se lähinnä diagnoosien ja pärjäämisen mukaan menee, millainen osasto kullekin. Ja myös sen mukaan, missä on paikkoja; aina eivät rajat voi olla ihan selvät; tilannetta tarkasteltava monelta kulmalta. Tämmöinen "suljetulle joutunut" ihminen siis näissä alla olevissa tapauksissa on kai itse ollut sitä mieltä, ettei 'kuulu' sinne, tai hänen lähimmäinen on tulkinnut niin. Eikö se ole yksipuolinen näkemys, entä sairaalan näkemys tutkimusten jälkeen. Tutkijoina on isompi tiimi, ei yksi ihminen. Ethän voi uskoa potilasta enemmän kuin tämän tiimin yhteistä näkemystä potilaan tilasta ja näkemystä siitä, miten apua alkaisi potilaalle tulla. Ei heillä ole kiinnostusta ihmiselle kurjia asioita tehdä, liian yksisilmäistä ajattelua. Näin helposti vainoharhaan taipuvainen tai sairauden-tunnoton ihminen voi kokea, että ns. pakotetaan jonnekin, ei kuulu suljetulle jne. Suljettu on joskus VAIN senkin takia, ettei potilas ajatuksissaan, harhoissaan, tuskissaan, unissaan lähde ovesta ulos ja eksy jonnekin. Sairaalalla vastuu, jos joku tämmöisessä tilanteessa ihan kuolee, että lähti talosta pois. Suljettu ei ole sen kummempi asia kuin se, että ulko-ovi turvallisuussyistä pidetään kiinni. Ei kannata asiaa niin juhlallisesti täällä (alla) julistaa. Hyvin monen (myös julkkikset) ovat saanet avun sairaaloissa ollessaan, osastoilla, suljetuilla tai ei, eipä tuossa eroa ole. Minulle itselleni ainakin samantekevää, jos sairaalaan joutuisin. - Mikä intressi ihmisillä on pelotella ihmisiä ja estää näin ihan kaikki apu, se viimeisinkin. Valitettavasti sairaalaa parempaa palvelua ei ihan jokainen saa, hyvä että jotakin apupaikkaa pyritään pystyssä pitämään. - Minä en haluaisi noin turhentaa toisten leipätyötä, siis sairaalahenkilöstön. Muistakaa myös, että Suomikin on pullollaan kiitollisia, apua saaneita ent. potilaita; minullakin on kaksi ystävää, jotka ns. onnistuneesti ovat olleet sairaalassa sisällä ja lukitulla osastolla, mitä tuosta. He ovat tienneet olevansa sairaita ja ovat halunneet tulla autetuiksi. Ovat saaneet avun, kumpikin tapaus!
Tämän kommentin kirjoitin siis tuon "totuuksia HUS:sta" -jutun luettuani. Minulla ei linkeillä ollut mielenkiintoa käydä.
Kysyt asiaa hyvin yleisellä tasolla, siksi sinulle on ollut vaikea ns. vastata.
Ensinnäkin, jos tilanteesi on todella paha, etkä mitenkään muutoin tule autetuksi, niin et kyselisi mitään, vaan syöksyisit lähes kiitollisena - jonnekin. Ei näitä asioita normaalisti näin voi järkeillä.
Eikä kenenkään vastaus sinulle ole just mitään kattava, kaikki tilanteet yksilöllisiä. Monilla onnistuu ja eräskin minun ystäväni on saanut erittäin tärkeästi ja hyvän avun tosi kriittisessä tilanteessa. Oli tuolloin Aurorassa pari kuukautta, kuten oli ollut vuosia aiemminkin. Hän ainakin sai sen avun, mitä just silloin tarvitsi ja nyt jatkaa 'omillaan' elämässä. Siis ihan riittävän hyvä kokemus, kävin häntä katsomassakin (psykoottista masennusta oli ja sillei).
Kaikki sairaalahoito on yhteistyötä myös ja pakko on myös lääkityksellä yrittää auttaa ihmisiä, etteivät ihan hajoa.
Mitään täydellistä ei ole olemassa minkäänlaisessa ihmisen lääketieleellisessä hoidossa, muista vain se, että parhaansa he siellä yrittävät. Myös sinun suhteesi. Jos inne pääset apua saamaan, ota apua vastaan. Jollet jostakin syystä kuulu sinne, juttele heille, kun saat sopivan rakosen keskusteluun ja pyydä päästä pois. Siis mene rohkeasti hoitoon, jos pääset.
Mikään asia ei napinpainalluksella lähde hyväksi, ei varsinkaan ihmisen psyyken tila. Mene luottavaisin mielin, ei kannata kysellä. Saat vain itseäsi sekoittavia vastauksia. Mihin tarviit muiden kokemuksia, sillä eivät ne sinuun lainkaan sovellu. Sinä olet sinä, vaivoinesi. Tottakai voit jäädä avohoitoonkin, jos saat sieltä aikoja. Otat vastaan sen, mitä saat ja yrität yhdessä ao. hoitavan tahon kanssa. Tsau.
ensinnäkin, jos olet ns. päiväosastolla TAI avo-osastolla, olet koko ajan uhan alla että voit joutua suljetulle. tämän päätöksen voi tehdä jopa perusteella "vittumainen käytös" eli et ole yhteistyökykyinen hoitohenkilökunan mielestä.
alla olevan linkin takana on myös tietoa eräästä sairaalsta kun hain informaatioata lisää tältä suomi24 sivustolta. kannattaa lukea!
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000032914735
joita kannattaa lukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000032145644
ja laajalinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=Auroran sairaala
elät kuten kusiputkassa eletään. Vessojen lattiat ovat kusessa, sukat jää kiinni lattiaan. Peilejä ei ole missään, potilailla ei ole lukittavia kaappeja eli käytännössä istut kaapin vieressä ja vahdit tavaroitasi. Patjat ovat nukkumiseen kelvottomia, kännykät ovat hoitajien takana lukituissa kaapeissa. Jos vähänkään ilmaiset olevasi elossa, sinulle lykätään rahoittavaa poskeen ja passitetaan "lepäämään", hoitajissa on todellisia "natseja" (kuten Armi Aavikkokin joskus haastattelussaan mainitsi).
Itse olin suljetulla vain neljä päivää, en pysty kuvittelemaan heidän tuskaansa, jotka ovat kuukausia tuollaisessa "hoidossa". Miten psyyke voi parantua tuolla kohtelulla? Siellä, jos missään ihmisarvo riisutaan totaalisesti pois.