Bulimiasta oon kärsiny nyt kohta vuoden. Tää on niin hirveetä ettei mikään tauti tai kipu koko mun elämän aikana oo ollu näin kauheeta ku tää.
Noin 3 kk sitten muutin toiselle paikkakunnalle eroon vanhemmista, solukämppään tosin. Ja ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin yksin asuminen, mutta ei se auta vaikka ne kämppikset istuis sielä omissa huoneissaan.
Ruoka pyörii mun päässä koko ajan. Koulustakin on hirveesti poissaoloja. Aamulla oon kyllä lähteny reippaana kouluun (syömättä aamupalaa tosin) mut nälkä alkaa kurnia jo niin pahasti puolelta päivin. Miksen vaan voi mennä koulunruokalaa ja ottaa vaikka salaattia ja näkkäriä, sen sijaan poljen kotiin ruokakaupan kautta ja ostan ihan sikana kaikkee herkkua niin suolasta kuin makeaa. Sit ahmin ne ja oksennan monta monta tuntia. Joskus saatan viettää kuus tuntia oksentamassa, ennenkuin olo on taas hyvä. Ja sen jälkeen painelen hullunlailla lenkkiä.
Ahmin jopa kämppisteni ruokia mitä niillä on kaapeissa. (Murot, sokerit, puurohiutaleet, leikkeleet.. ym). Aina päätän ettei enää ikinä mutta joka päivä oksennan. Kavereita mulla ei oo kenenkaa vois viettää aikaa.
Vanhempani tietävät ongelmastani. Joskus soitan itkien isälle et tulee hakee mut pois täältä helvetistä. Mut en oo sanonu niille etten pärjää yksin siellä. Kaikki mun opintotuki rahat menee pelkkään ruokaan ja viemäristä alas.
Koitan joka päivä keksiä jotain tekemistä koulun jälkeen että menisin haravoimaan pihaa tai hakisin leffan tai jotain, mut ei joka kerta sama ahmimis-oksennus sekottaa mun pään.
Mua pelottaa niin paljon. Ihanaa olla kotona viettämäs syyslomaa.
Pelottaa vaan mikä mua vaivaa kun jalat on ihan hirveen turvonneet.
Noin 3 kk sitten muutin toiselle paikkakunnalle eroon vanhemmista, solukämppään tosin. Ja ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin yksin asuminen, mutta ei se auta vaikka ne kämppikset istuis sielä omissa huoneissaan.
Ruoka pyörii mun päässä koko ajan. Koulustakin on hirveesti poissaoloja. Aamulla oon kyllä lähteny reippaana kouluun (syömättä aamupalaa tosin) mut nälkä alkaa kurnia jo niin pahasti puolelta päivin. Miksen vaan voi mennä koulunruokalaa ja ottaa vaikka salaattia ja näkkäriä, sen sijaan poljen kotiin ruokakaupan kautta ja ostan ihan sikana kaikkee herkkua niin suolasta kuin makeaa. Sit ahmin ne ja oksennan monta monta tuntia. Joskus saatan viettää kuus tuntia oksentamassa, ennenkuin olo on taas hyvä. Ja sen jälkeen painelen hullunlailla lenkkiä.
Ahmin jopa kämppisteni ruokia mitä niillä on kaapeissa. (Murot, sokerit, puurohiutaleet, leikkeleet.. ym). Aina päätän ettei enää ikinä mutta joka päivä oksennan. Kavereita mulla ei oo kenenkaa vois viettää aikaa.
Vanhempani tietävät ongelmastani. Joskus soitan itkien isälle et tulee hakee mut pois täältä helvetistä. Mut en oo sanonu niille etten pärjää yksin siellä. Kaikki mun opintotuki rahat menee pelkkään ruokaan ja viemäristä alas.
Koitan joka päivä keksiä jotain tekemistä koulun jälkeen että menisin haravoimaan pihaa tai hakisin leffan tai jotain, mut ei joka kerta sama ahmimis-oksennus sekottaa mun pään.
Mua pelottaa niin paljon. Ihanaa olla kotona viettämäs syyslomaa.
Pelottaa vaan mikä mua vaivaa kun jalat on ihan hirveen turvonneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikävä kuulla, että sulla on vaikeeta. :(
Auttaisiko se, että puhuisit vanhempiesi kanssa? Itse olen huomannut, että vanhemmat ymmärtävät yllättävän paljon, ja heidän kanssaan voi puhua mistä vaan. Ja se on auttanut, kun on saanut avautua. Sinunkin vanhempasi varmasti tukevat sinua kaikin keinoin. Uskoisin ainakin näin.
Mullakaan ei ole kavereita, ja yksin on hankala keksiä semmoista tekemistä, mikä vie ajatukset pois ruuasta.
En mä nyt varmaan osannut sua juurikaan auttaa, kun oon ite lähes samassa tilanteessa.
Ihan hirveen paljo voimia sulle ja hyvää syksyn jatkoa!