Kollektiivinen omatunto/juoruseurakytät!

Sontatunkio ei kasva kukkia, vaikka niitä nyt yritetäänkin väen väkisin istuttaa. Jotta asiat selviäisivät ja tulisivat oikein hoidettua, on lähdettävä vääryyksien perinpohjaisesta tunnustamisesta.

Lestadiolaiset ovat kahden lain loukussa. SRK;n maalisten lakien, sekä Mooseksen lain loukussa. Kummassakaan ei ole omaa omaatuntoa.

Omaatuntoa ei ravita, jos se on seurakunta äiti Saaran. Samoin VT;n aikaa ei tarvittu omaatuntoa, sillä sen merkitys jäi lain alle. Oli vain laki, uhri ja kuolema.

Sama on SRK,ssa, jos rikot heidän sääntöjä vastaan, on annattava uhri, ( tehdä parannus suurakuntaan, se ei ole parannus Kristukseen, josta Raamattu kertoo ) ja sitten saada anteeksi, mutta kuolemalla kuoleminen on edessä, sillä SRK ei tunnusta uudelleen syntymistä, jossa synnille otollinen ruumis vaihdetaan Kristuksen ruumiin olotilaan, ja se pystyy hallitsemaan synnin ja siihen ei se tartu.

Toinen on Pyhä Henki, kun sitä ei ole, on kaikki ihmisen omassa tajunnassa, ja kun sekin on SRK;n omaisuutta, ollaan kun pässit narussa.

Sitten käy, kuten kerrot >> Yhteisössä on sairas kollektiivinen omatuntokäsite, jonka varjolla yhteisön sairaat jäsenet kyttäävät seurapenkissä siellä käyviä ja sieltä puuttuvia ja levittelevät perättömiä juoruja jopa henkilöistä, joiden kanssa he eivät juurikaan ole tekemisissä. Pahentumalla vilpillisesti aina sen mukaan mistä on itselle hyötyä he ryhtyvät jopa hoitajiksi asioissa, joissa he itse elävät, mutta yrittävät peittää omia tekemisiään kanavoimalla tekonsa toisten syyksi. Vastuu hoitajien synneistä on koko yhteisöllä.

Palstalla tuodaan esiin totuus asiasta.

Rehellisesti puhuen vahtimisesta ja kyttäämisestä elävät yhteisön juoruämmät/-äijät. Nämä samat henkilöt esiintyvät myös hoitajina.

"...eikä seisoa vahtimassa , kuka mitäkin syntiä tekee, niinkuin tällä palstalla väärin todistetaan."