Nyt tahtoisin hieman kokeneemmilta kokemuksia. On nukutettu vieressä 8kk vanhaa lastamme alusta asti. Kaikki oltu tyytyväisiä järjestelyyn, mies, lapsi ja minä..ainoa joka ei ole tyytyväinen on anoppi!:) Hänen mielestään lapsi pitäisi heti siirtää nukkumaan omaan sänkyyn, hän suorastaan huusi asiasta viimeksi. Kun kysyin syitä miksi ja mitä ongelmia heille oli tullut siitä aikoinaan omien lasten kanssa, vastaus oli vain että niin KUULUU tehdä. Koska seuraavaksi hän luultavasti määrää, että mieheni ei saa nukkua kanssani samassa sängyssä, niin jätän hänen mielipiteensä omaan arvoonsa..mutta siis millaisia ongelmia teille on tullut jos lapsi/lapset nukkuu vierssä muutaman vuodenkin? Onko ratkaisu kaduttanut, vai ollut pelkästään hyvä juttu?
perhepeti
...............
603153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
nukkuvat perhepedissä, tosin jokaisella on ollut oma sänky muutaman kuukauden iästä lähtien. Eli meillä viisi sänkyä rivissä. Pienin on keskellä aikuisten sängyssä ja isommat pienet ovat reunoilla. Kaikki nukkuvat kuin tukit. jos sairaus tai paha uni herättää, ei tarvitse kuin nostaa käsi lohduksi.
Ystäväni, joka siirsi lapsensa (2 taaperoa)nukkumaan omaan huoneeseen, joutuu heräämään ja kävelemään toiseen huoneeseen monta kertaa yössä. Hän on aivan puhki.
Meillä isommat lapset siirtyvät yhdessä omaan huoneeseen luultavasti vuoden päästä ja uskon, että ovat sitten jo innoissaan omasta pienestä huoneestaan. Silloin esikoinen on reilu 4-vuotias.
Anopilla ei ole oikeutta huutaa sinulle teidän nukkumajärjestelyistänne. Älä kuuntele muita, vaan miettiää, mikä teille parasta.
seksielämäänne?
Meetteks te vessaan, vai keittiöön, vai siirrättekö mukulan johonkin, vai miten?
Kiinnostaa vaan tietää et miten se onnistuu lasten kaa samassa pedissä, kun meillä se sängyssä kuitenkin hoidetaan ja hyvä niin.
mutta vastaan kuitenkin.Meillä siis myös lapset nukkuu vieressä.Aikuisten juttuja voi todellakin tehdä muuallakin kuin vanhanaikaisesti sängyssä.Meillä ainakin esim sohva mieluinen paikka molemmalle tai ihan pehmeällä matolla takan edessä.Kyllähän paikkoja löytyy,jos haluaa :)
Jos siinä sängyssä mahtuu nukkumaan, niin kyllä siinä seksiäkin mahtuu harrastamaan. Laopsi vaan siirretään sellaiseen kohtaan, ettei vahingossakaan osuta häneen kesken hommien. Ja jos lapsialkaa liikehtimään tai osoittaa muuten heräilyn merkkejä, jää tietysti homma kesken. Mutta ihan yhtälailla se homma jäisi kesken jos lapsi olisi toisessa huoneessa ja heräisi.
Meillä ei ole ollut ongelmia asian kanssa ja ei meillä kait muuten olisikaan kolmea lasta.
Meillä lapset saavat nukkua ihan rauhassa ja vanhemmat menevät alakertaan, josta löytyy myös sänkyjä, sohvia, mattoja, sauna yms.
Ei ole anopin asia sanoa, mitä teidän kuuluu tehdä! Eiköhän se ole täysin teidän perheen oma asia miten toimitte.
Sen verran tuosta, että itse en ainakaan suosi mitään perhepetiä, koska se vaikeuttaa omia yöunia ja taas kun ikää tulee enempi olen huomannut että eri asiat entistä herkemmin "vaikeuttavat" unta. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen enemmän hän liikkuu, potkii, kieriskelee, yms. Meillä pienimmän sänky on oman sängyn vieressä, joten yöllä on helppo kädellä vähän silittää tai korjata peittoa jos tuntuu että lapsi uneksii ja meinaa herätä. Kaksi isompaa nukkuvat omissa huoneissaan ja saavat toki tulla viereen jos heräävät kesken unien, näkevät pahoja unia, tms. Täytyy sanoa että kyllä itsellä alkaa huumori loppua jos sinne sänkyyn änkeää yön tunteina parikin muksua jotka repivät peitot päältä ja sitten potkivat selkään ja viskelevät kättä naamalle, yms. yms.
Mä olen sitä mieltä kukin tekee niinkuin omalle perheelle on parasta. Pääasia on että sinä ja miehenne sekä tietty lapsi olette tyytyväisiä ja yöt menee hyvin. Ei siitä syyllisyyttä kannata todellakaan kantaa. Anna anopin kommenttien mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta pihalle. Eikä sitäkään kannata pelätä että lapsi jäisi pysyvästi teidän kahden väliin. Ei yksikään armaijaikäinen enää nuku vanhempiensa välissä, joten nauti nyt siitä kun lapsi on vieressäsi. Tulee nimittäin vielä aika kun todella haikailet sitä hetkeä kun lapsi oli siinä.
9-vuotias siellä nukkuu ainakin vielä, eikä loppua näy, ja vaikeuttaahan se lapsen elämääkin, kun kaveri tulee yö-kylään ja kaveri joutuu nukkuun yksin, kun 9-vuotias nukkuu äitin vieressä ja tarviiko kaverit enää parempaa kiusaamisen syytä???
Se ei ole lapsen etu, vaan vanhempien, kun vanhemmat pääsevät helpommalla ottaessaan lapsen viereen, se on karhun palvelus lapselle! Kyllä se kieltämättä on kiva nukkua lasten vieressä, mutta siitä huolimatta on ajateltava sitä lasta.
Ja helpompaa on opettaa pieni lapsi nukkumaan omassa pedissä, kun iso. Yöllä pahan unen tullen, viereen kömpiminen on ymmärrettävää.
Joten en luottaisi siihen että ennen intti-ikää nukkuu omassa pedissä ;)
lapset ovat nukkuneet 10 vuotiaiksi asti meidän välissä/vieressä, ovat he aina kuitenkin yövieraiden aikana nukkuneet sen vieraan kanssa omassa huoneessa. Myös kaikki leirit ym. ovat onnistuneet ilman minkäänlaisia vaikeuksia. En ole kuullutkaan lapsesta, joka yövieraankin aikaan nukkuisi vanhempien välissä.
muutu tämän pojan kohdalla, kun kaveri tulee yö-kylään, kysyy kaverilta, että sopiiko hänelle, että hän menee äitin viereen nukkumaan.
Myöskään millekään leireille, tai hoitoon ym. hän ei lähde kun ei pääse äidin viereen nukkuun!
Ei pidä yleistää että se vieressä nukkuminen muuttuisi siitä mihinkään muissa tilanteissa.
Mitä te muuten haette sillä että lapsi nukkuu vieressä, miten se auttaa elämässä lasta?
se että lapsi saa nukkua vieressä niin vanhaksi kun haluaa auttaa lasta siten, että hän tuntee olonsa turvalliseksi ja saa myös fyysistä läheisyyttä tarpeensa mukaan. Tämä tarve on jokaisella lapsella yksilöllinen. Toiset lapsista haluavat omaan sänkyyn jo ihan ensimmäisten elinvuosien aikana ja toisilla menee paljon pidempään.
Itse olen nukkunut omien vanhempieni välissä todella pitkään ja ihan normaalisti olen itsenäistynyt ja muuttanut omaan asuntoon 18 vuotiaana. Yksin oleminen ei ole tuottanut ongelmia jne.
Esittäisin vastakysymyksen, että mitä haittaa siitä on, jos jotkut vanhemmat haluavat antaa lapsilleen mahdollisuuden nukkua perhepedissä? Tietysti edellyttäen, että järjestely sopii molemmille vanhemmille.
vanhempien huonot yöunet!
Parisuhteen läheisyyden puute kenties.
Liika kiintyminen vanhempiin.
Kokemusta minulla ei siitä ole, koska omat lapseni nukkuu omissa pedeissään, mutta näin äkkiseltään tuli tuollaiset asiat mieleen, ja koska lapset on yksilöitä, mielestäni joistain noista voi tulla paha ongelma...
Vauvan kaa on tukehtumis ja tippumis vaara ja me ei mennä lasten kans samaan aikaan nukkuun, et noi läheisyys hommat toteutuis, mut onneks he saa läheisyyttä sit muulloin.
Mistäs huomaa et lapsi on saanu liian vähän läheisyyttä, ja miten se näkyy myöhemmin elämässä?
Minä olisin tämän toisen pitänyt vieressä ihan "isoksi" asti mutta kun lähti pieni liikkeelle ni tuppaa tippuun sängystä. :(
PAKKO oli pinnasänky käysä hakemassa varastosta ihan lapsen turvaksi, nyt nukkuu yön siinä (kiinni omassa pedissäni) ja nostan rinnalle noin 5-6:n aikaan aamulla.
Isoveikka on nyt 3,5 vee ja suurimman osan nukkunu meidän kans, nyt oma sänky ja samassa huoneessa. (kokeiltiin jo omaa huonetta ja meni ihan hyvin, MUTTA alkoi siirtyä nukkuun meidän viekkuun jo 1-2 aikaan öisin ni päätettiin että kokeillaan myöhemmin uudelleen. Ehtii tulla aika kun ei nukkuis äitin ja iskän kaa mistään hinnasta! ;))
Tää isompi vaan on tosi "äänekäs" nukkuja ja huomaan nuoremman (kohta 9kk) heräilevän jos isoveli älisee unissaan..
Meillä oli välillä perhepetinä 3x 80cm sängyt ja esikoisen lastensänky kun kuopus oli pieni. Siihen mahtui äiti, isi, isoveikka ja pienin kun oli ahkeraan rinnnalla.
...Ja niistä aikuisten puuhista... ;)
..harvoin me etes sängyssä puuhaillaan, kuten joku jo kirjoitti, ni sohvat on oikein kivat, tai toisen huoneen sänky.. aina löytyy paikka.... ;DD
Tällä hetkellä: lapsilla omat sängyt ja vanhemmilla oma, kaikki samassa huoneessa -> aamulla 4 hlöä samassa petissä!! ;)
Olen perhepedin kannattaja, ehdottomasti.
Meillä se vaan EI TOIMI 100%:sti. :/
vastasyntyneestä noin 3-6 vuoden ikään (vaihtelee eri lapsilla). Sitten ovat omaan tahtiinsa omaehtoisista muuttaneet kukin omaan sänkyynsä/huoneeseensa.
Mitään ongelmia järjestelyyn ei ole liittynyt.
Eli sinuna antaisin anopin pitää mielipiteensä ja toimisin kuten sinulle, lapsellesi ja puolisollesi parhaiten sopii.
Meillä esikoinen täytti juuri 2v ja saa edelleen tulla viereen kun haluaa. Nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa, hänen sänky on ihan kiinni meidän sängyssä, eli onkin jo vieressä valmiiksi ja uudelle tulokkaalle pinnasänky on vain kasattu toiselle puolelle meidän sänkyä.
Tod. näk. tämä uusi vauva(kin) tulee nukkumaan välissä vauva-ajan ja siitä eteenpäin niin kauan kuin haluaa. Olen perhepedin kannattaja ja sen verran mukavuudenhaluinen itsekin etten viitsisi öisin pomppia lohduttamassa itkevää lasta vaan helpompaa on kun vetää lapsen kainaloon ja näin kaikilla uni jatkuu=) Tämä tyyli sopii meille eikä kenenkään uni tästä häiriinny, päinvastoin näin kaikki saa nukutuksi!
Nyt kun lapset ovat pieniä ja haluavat viereen niin saavat kyllä tulla...pikemmin kuin uskotkaan lapsesi on jo niin iso ettei haluakaan tulla! Uskon että lapsi kyllä ilmoittaa kun on valmis ja halukas nukkuun omassa huoneessa. Joten älä usko anoppia vaan tee niin kuin parhaaksi näet=)
Meillä ei yksikään 5 lapsestani ole nukkunut vieressämme vaan omassa sängyssään vastasyntyneestä alkaen. Yösyötöt ovat loppuneet n. 6kk ikäisenä, jolloin on loppunut myös niin äidin kuin vauvankin yöheräämiset.
Itse en kokenut yösyöttöjä lastenhuoneen pehmoisessa nojatuolissa ongelmana.
Itse vierastamme perhepedissä nukkumista, emmekä olisi todellakaan virkeitä herätessämme ahtauden takia huonosti nukutun yön jälkeen.
Oma mielipiteeni perhepedin puolestapuhujille (yleensä äideille), on heidän oma läheisyyden kaipuunsa jota he hakevat lapsestaan, kun eivät sitä muuten koe saavansa.
Joten olen ap:n anopin kanssa samoilla linjoilla.
Vaikka perhepedin puolestapuhuja äidit nukuttaisivatkin lapsiaan vieressään läheisyyden kaipuun takia, niin mitäs sitten?
Vaikka syynä olisi vain ja ainoastaan läheisyyden kaipuu niin ei siihenkään ole anopilla yhtään mitään nokan koputtamista. Se asia ei kuulu hänelle piirun vertaa.
Varmasti lapsikin nukkuu mieluummin jonkun vieressä kuin ihan yksin suljettuna toiseen huoneeseen.
Jäi tosiaan sanomatta että meillä myöskin mieheni kannattaa perhepetiä=) Ei raaskisi mitenkään siirtää tyttöämme omaan huoneeseen vaikka olen sitä joskus leikilläni ehottanutkin.
En usko että tämä on VAIN äitien valinta, vaikka monet perhepetiä vastaan olevat näin haluavatkin väittää. Mutta en tosiaan tuomitse teitäkään jotka laitatte vauvan nukkumaan omaan huoneeseen, jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi näkee=) Hyviä unia kaikille!
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
ja
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
Ja tee niinkuin itse parhaaksi näet.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=165
http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_vauva&jutunid=5467
http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsearsII.html
Perhepetiä suosittelevat mm.
lastenpsykiatri Jukka Mäkelä ja antropologi, filosofian tohtori James McKenna, PsT Marja Kivijärvi, joitakin mainitakseni....
...voiko enempää ärsyttää kun muut, yleensä just anoppi tai oma äiti, puuttuu asioihin ja alkaa määräillä mitä ja miten tehdään...!!!!!
No mutta... minä olen nukkunut itse lapsena perhepedissä ihan alaaste ikäisenäkin vielä ja nyt oma lapsi (3v.) nukkuu. Oma sänky on meidän huoneessa, ihan meidän sängyssä kiinni. Välillä siis menee myös omaan petiin ja sit saattaa yöllä kömpiä viereen. Eikä meitä haittaa...
Viime yönäkin kuului, että "äiti". sanoin vain, "tässä", ja lapsi jatkoi unia.
perhepedissä nukuttaminen vaikeuttaa lapsen eriytymistä vanhemmastaan/vanhemmistaan. Ihan vauvana (mihin nuo kätkytkuolema-asiat viittaavat) se on enemmän ok. Perhepeti myös vaikeuttaa lapsen oman rytmin kehittymistä ja voi olal jopa stressi vauvalle/lapselle. Lapsen on tärkeää oppia erillisyytensä ja muistattehan, että luotte ihan varhaisesta vauvasta lähtien lapselle pohjan itsetuntoon ja pärjäävyyteen!
vauvan kans samassa pedissä, kun rupes pelottaan, et jos laskee käden yöllä väärään paikkaan, tai vetää peton se naaman päälle ja toinen tukehtuu, ja vähän isomman kans, et jos se tippuu, kun jos et ite herää siihen kun se herää.
Miten perhepeti systeemeissä hoidetaan päikkärit? Vanhempien pedissä nukuttamalla vai miten?
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
siihen, että täällä perhepedistä puhutaan nimen omaan silloin, kun lapsia pidetään todella pitkään vieressä. Huomasitko, että puhuin myös siitä miten asia on erilainen, kun puhutaan vauvasta?
"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Juuri näin, sitä siinä juuri tuetaan, kun siirretään lapsi nukkumaan erilleen vanhemmista. Ei lapsi opi itsestään tunnesäätelyä, se tekee sen mallioppimisen kautta ja vanhempien opastuksella. Eikä kyllä perhepeti nimitystä käytetä omassa sängyssä samassa huoneessa nukkuvasta, ei ainakaan niissä piireissä missä minä työskentelen asian parissa.
pelkäävät lapsen "kiintyvän liikaa" perheeseensä eli vanhempiin ja sisaruksii.
Olen utelias: Nukutteko eri huoneessa kuin kumppaninne - ettette vain "kiintyisi liikaa"? Vai onko se teillä vain lapset, jotka eivät saa kiintyä ja tuntea läheisyyttä unessakin?
kiintymisenpelosta tuohon sävyyn? Mielestäni ei, en kyllä kaikkia ole edes jaksanut lukea. Minun pointtini eriytymis-tarpeessa on luonnollinen lapsen kehitykseen kuuluva asia, joka voi häiriintyä perhepedissä. Perhepedissä liian pitkään nukutetulla saattaa oikeasti olla vinoutunut kuva myös aikuisetn suhteesta, joten enemmän olisin huolissani niin päin, että tuleeko näistä riippuvaisia siitä omasta miehestään. Se, että on kokenut terveen eriytymisprosessin oikeaan aikaan äidistään, takaa sen, että voi nimenomaan terveellä tavalla olal perhe ja tuntea läheisyyttä ja kiintymystä.
todistaa päinvastaista.
Eriytymis- ja persoonallisuushäiriöitä seuraa liian varhaisista ja pakottamalla tehdyistä eriyttämisistä. Terve läheisyys 10 ensimmäisen elinvuoden aikana ohjaa lasta myöhemmin itsevarmemmaksi ja ehjemmäksi ja tavallaan nurinkurisesti myös paremmin kestämään mahdollista yksinäisyyttä jne. Eli todennäköisemmin se "vinoutunut näkemys" on liian varhain yksinäisyyteen hylätyllä lapsella.
pedillä tai omassa sängyssä/huoneessa nukkumisella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Älä sotke normaalia kehityksellistä asiaa hylkäämisiin.
että omassa huoneessa nukkuminen jo ihan pienenä olisi "normaali kehityksellinen asia"?
Ennenvanhaan ja aikojen alusta lähtien ovat perheet nukkuneet yhteisissä tiloissa. Monissa kulttuureissa näin on edelleen. Tämä varhain omaan sänkyyn laittaminen liittyy vain nykyaikaan ja tiettyihin kulttuureihin.
Jos lapsi saa itse päättää, useimmat nukkuvat vanhempien kanssa ainakin muutaman ensimmäisen vuoden ajan, usein pidempäänkin.
tilan puutetta ja vanhempien välissä nukkumista jne. Jos joku haluaa nimittää alle 2 vuotiaan samassa huoneessa nukkumista perhepediksi, siitä vaan, mutta todellisuudessa täällä puhutaan perhepedistä, jossa yli 2 vuotias lapsi nukkuu vanhempien kanssa. JA sitä ei kyllä ole koskaan pidetty hyvänä asiana laajemmissa piireissä.
"tiedon" olet repinyt?:)
"JA sitä ei kyllä ole koskaan pidetty hyvänä asiana laajemmissa piireissä."
yliopistosta ja kirjallisuudesta.
Minä olen löytänyt ihan samoista paikoista tuosta eriviä mielipiteitä.:)
Ensiksikin en tiedä mitä on eriytymishäiriö, mutta persoonallisuushäiriöistä jotakin mietteitä. Itse en lähtisi tekemään kovin pitkälle meneviä päätelmiä perhepedissä nukkumisen ja persoonallisuushäiriöiden välillä. Persoonallisuushäiriöiden kehittymiseen vaikuttaa perimä, raskauden ja synnytyksen aikaiset vauriot, aivotulehdukset ja pään vammat lapsuudessa. Ja sitten tietysti se ympäristö, ja kyllä persoonallisuushäiriön syntyyn tarvitaan aika rankkaa laiminlyöntiä, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, seksuaalista riistoa, rajattomuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Siis vuosia kestävää. Liian varhaisen yksinäisyyteen hylkäämisen näen vaaran paikkana silloin, kun äiti syystä tai toisesta on lapsen luolta pois liian pitkiä aikoja, kuten jos kaksi kuukautinen vauva jätetään viikoksi hoitoon tai muuta vastaavaa. Ei yön aikana yksikään lapsi pääse kovin pahasti traumatsoitumaan.
Minusta on samantekevää missä lapsi nukkuu, kunhan hän nukkuu hyvin ja apu, hoiva ja turva on saatavilla nopeasti. Itse ruukaan uskomaan siihen, että jos lapsi saa salamannopeasti kaiken, siis tarpeet tyydytetään saman tien (viittaan esim. siihen että tissi on koko ajan saatavilla perhepedissä nukkuessa ja muutenkin lohtu on koko ajan läsnä vaikka painajaisia nähdessä), niin se passivoi lasta, koska tämä ei joudu itse ponnistelemaan ollenkaan pahan olon poistamiseksi.
Älkää nyt heti ajatelko, että tarkoitan tällä sitä, että vauvaa tai lasta tulisi huudattaa ja pitää kauhun vallassa, vaan tarkoitan turhauman kestämisen opettelua ikätasoon sopivalla tavalla. Turhaumia jokatapauksessa jokainen elämänsä aikana joutuu sietämään ja jos niitä ei siedä, niin ongelmia tulee taatusti.
Perusturvallisuus luodaan kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana ja sen kehittymiseen vaikuttaa ensisijaisesti vallan muut asiat kuin ne, miten perhe nukkuu. Joillekin perhepeti sopii ja toisille taas ei.
Mutta vaikka kuinka nukutaan perhepedissä ja muuten ollaan väkinpitämättömiä ja laiminlyödään lapsen tarpeet, niin häiriöitä syntyy. Tuskin toisin päin, siis jos lapsesta pidetään kaikin puolin riittävän hyvää huolta, tätä rakastetaan sekä hoivataan tämän nukkuessa omassa sängyssään niin tuskin siitä pers.häiriöistä saa aikaan.
pakko sanoa, että EI pidä paikkaansa:
"Itse ruukaan uskomaan siihen, että jos lapsi saa salamannopeasti kaiken, siis tarpeet tyydytetään saman tien (viittaan esim. siihen että tissi on koko ajan saatavilla perhepedissä nukkuessa ja muutenkin lohtu on koko ajan läsnä vaikka painajaisia nähdessä), niin se passivoi lasta, koska tämä ei joudu itse ponnistelemaan ollenkaan pahan olon poistamiseksi."
Rintamaitoa syövän vauvaikäisen ei todellakaan kuulu itse "ponnistella pahan olon poistamiseksi". Kun tarpeet ytyydytetään, vauva oppii sitä kautta tuntemaan olonsa turvalliseksi ja myöhemmin myös itse helpottamaan pahaa oloaan. Pieni lapsi ei siihen pysty eikä kuulukaan pystyä. Lue hieman alan kirjallisuutta (ei siis mitään internetin höpö-höpö-palstoja, vaan ihan oikeaa kirjallisuutta, niin huomaat olevasi väärässä tuossa asiassa.
Tiesitkö, että itse asiassa homma menee niin päin, että vauva passivoituu, mikäli tarpeisiin ei vastata? Lapselle hädän itkeminen turhaan on pahempi paikka kuin olla ylipäätään saamatta apua ja lohtua, joten jos tarpeita ei tyydytetä, vauva hiljalleen masentuu ja passivoituu. Tämä ilmiö on nähtävissä mm. lastenkodeissa. Toki tällainen vauvan masennus ja passivoituminen vaatii jo todella räikeää tarpeiden tyydyttämättömyyttä.
Anteeksi, ei mitenkään liittynyt alkuperäiseen aiheeseen, mutta oli pakko korjata noin väärä luulo.
se, että kaunis keskitiekin on olemassa. Kyllä se kuule niin on, että lapsen tarpeisiin voi reagoida ihan liian nopeasti, siitähän esim. suurin osa lapsen nukkumispulmista myöhemmin johtuu. Aina on huono, jos ajatellaan mustavalkoisesti ja joko-tai ääripäätä.
sitten varmaan käynyt vasta "vauvaluennot". Odotahan kun pääset siihen asti, että puhutaan lapsen eriytymisestä ja yksilöksi kasvamisesta, keskustellaan sitten lisää.
mahdollista reagoida vauvan tarpeisiin liian nopeasti. Tämä on faktaa. Ei ole mitään kultaista keskitietä tässä asiassa, vaan mitä herkemmin hoitaja reagoi vauvan viesteihin, sen parempi.
sanoin siis että ruukaan uskoa. uskoni perustan hyvin pitkälti kyllä tutkimustietoon sekä alalla vallitsevaan käsitykseen tästä asiasta. alalla viittaan nyt psykologiaan, tarkemmin sanottuna kehityspsykologiaan.
alla joku viisaasti mainitsi kultaisen keskitien, joka tässäkin asiassa on olemassa kyllä. tutkimuksin on todettu, että lapsen kehitystasoon nähden liian nopea tai välitön reagointi saattaa aiheuttaa sitä, että lapsi ei myöhemminkään itse yritä tai pyri tekemään asioita, kun ne on joku tehnyt heti ja välittömästi. oma-aloitteisuuden perusta luodaan kuule jo ihan imeväisikäisenä! jos vauva tai lapsi taas joutuu pinnistämään itse liiaksi ja liian kauan, siitä seuraa toki särö luotamukseen mutta myös passivoitumista, siinä kohtaa sinä olet ihan oikeassa. OIKEIN AJOITETTU hoito ja tarpeen tyydyttäminen olisi se ideaali, se kultainen keskitie.
Kyllä jo rintamaitoakin saavan lapsen kuuluu ponnistella pahan olon poistamiseksi, tottakai kuuluu.jo itku on tuota ponnistelua.
en oikein ymmärrä mitä eroa on hädän itkemisellä turhaan ja sillä että lapsi ei ylipäätään saa apua ja lohtua... ööö... eikö se ole ihan sama asia: itkeä turhaan = ei saa apua. vai miten tämä nyt on?
ihan hyvä yritys korjata minun suurenmoinen harhaluuloni tässä asiassa. olen kuitenkin lukenut ja jopa perehtynyt alan kirjallisuteen jo vuosikymmeniä ja jopa voisin sanoa, että tietoni tällä alalla on vankempi kuin sellaisen henkilön, joka ei satu olemaan ammatiltaan psykologi:).
joka olisi nähnyt perhepedin lapsen kehitykselle pahana?
hyväksyttyä tutkimustietoa?
Hammaskeijuko sinut on "psykologia tietävämmäksi" tehnyt?
Samanlaista fanaattista paskaa oli tuo lausunto kuin muutkin vastaavasi.
Huomaan nyt "keskustelevani" henkilön kanssa, joka ei selvästikään ymmärrä mistä puhuu eikä tiedä aiheesta juuri mitään. Ja vielä tarkennan, kun et edellisestä kyennyt pointtia näkemään; minä olen siis ammatiltani psykologi.
Mutta ihan hyvä yritys ironian suuntaan oli sinulla, sen käyttöön vaan vaaditaan jonkin verran älykkyyttä ja siinä sinulla meni pieleen. Kaikella kunnioituksella.
En puhu vastaan mitään tutkimustietoa, päinvastoin, minulla on siitä niin teoreettista kuin kliinistä ja empiiristäkin tietoa.
Kerrotko sinä minulle, mitä tutkimustietoa vastaan minä puhun? Se kiinnostaisi ihan todella!
olisit oikeasti lukenut joskus jotakin, tietäisit että olemme oikeassa.
Eriytymisestä, itsenäistymisestä ja kehityksestä voin hyvinkin antaa pari nimeä, perhepedistä siinä samalla. Tällä termillä, perhepeti, ei ole oikeaa tutkimusta koskaan tullut vastaan. Katsopas, kun pitää osaa soveltaakin sitä tietoa mitä tuutista työnnetään. Kannattaa tutustua Eriksoniin, Piaqetiin ja Lääkärilehden tuoreempiin. Sieltäpä esim. pätkää: "Edellytys tälle itsekokemukselle on alussa tyydyttävän äidin fyysisen läsnäolon kokemus. Poistuessaan äiti vie mukanaan koetun läsnäolonsa ja lapsen kokemus palaa eriytymättömyyteen. Tätä ensimmäistä objektinmenetystä käsittelemään ja kompensoimaan syntyvät ensimmäiset ns. introjektit eli äidin rauhoittavan funktionaalisen läsnäolon kokemukset, jotka tarpeen herätessä nousevat lapsen mieleen äidin poissa ollessa ylläpitämään itsekokemuksen kannalta välttämätöntä dialogista kokemusta itsen ja objektin välillä." -Tähkä
Lue pari kirjaa ja sitten heittele faktaasi.
missään lukenut, että lapsi olisi hyvä erottaa kymmeneksi tunniksi kerrallaan äidistä. Itse ymmärrän, että puhutaan ihan pienistäkin poissoloista.
perhepeteihin kannustaja. Luennoinut aiheesta useaan otteeseen.
Eli koetapa keksiä jotain parempaa.
olla malliesimerkki siitä kuinka "Suutarin lapsella ei ole kenkiä."
Eli psykologisen koulutuksen saanut ihminen on etsinyt itseään puolustelevaa tietoa valitessaan toimintatavakseen lastensa pahoinpitelyn.
Sääliksi käy.
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa? On eri asia puhua vauvasta ja lapsesta; nukkumisjärjestelystä ja perhepedistä, kuten täällä puhutaan. Tähkäkin puhuu "perhepedistä", mutta ihan eri tavalla läheisyyden kautta kuin täällä äidit, jotka nukuttaa 2-3, jopa 7-vuotiaita lapsiaan vieressään. 2000-luvun alussa puhuttiin tuosta 3-vuoden rajapyykistä, koska tällöin lapsi on täysin kykenevä ymmärtämään hetkelliset poissaolot ine. Nykyään puhutaan 2-vuotiaasta eteenpäin, jolloin yhdessä ja turvallisesti voidaan opetella eriytymistä. Eikä siis puhuta siitä, että lapsi hylätään. Hyvä, että tunnet Tähkän, joku sentään tietää mistä puhun (tai ainakin pitäisi tietää). Sinulle 10:stä tunnista puhuja, en edes viitsi kommentoida, sen verran olet ääripää-ihminen.
Sinä se länkytät ja menet epäasiallisuuksiin, kun muuhun ei rahkeet riitä!!!!
Mikset vastaa yhteenkään esitettyyn kysymykseen??
- ai niin, kun ne rahkeet ei riitä!!!
omassa sängyssään tai jopa omassa huoneessaan tai kenties perhepedissä , ole hyvin yksilöllistä.
Kolmivuotias perhepetiläinen ei ole mikään automaattisesti beritymisvammainen vaan todennäköisesti lapsi, jonka yksilölliset tarpeet huomioidaan.
oppii kiertämään vanhempansa pikkusormensa ympärille. Joo, mutta tottakai kaikki on yksilöllistä, mutta tässä olen kokoajan yrittänyt kertoa sitä tutkimustietoa, jota nykyään on paljon. Sitä mikä tällä hetkellä katsotaan olevan lapsen parhaaksi. Aina mukaan mahtuu yksilöllisiä eroja, mutta sen toteamalla ei synny keskustelua, vain näitä ohi asian meneviä ääripäitä.
Ihan alkuperäiseen kysymykseen vastaan, en puutu tähän rönsyilyyn.
Meillä esikoinen nukkui perhepedissä syntymästään alkaen. Sillä meiningillä mentiin että hän saa itse päättää milloin "muuttaa" pois. Näytettiin siis esim. joskus kylässä käydessä että jollain kaverilla oli sänky omassa huoneessa, että niinkin voi tehdä sitten kun haluaa. 2,5-vuotiaana tyttö sitten ilmoitti nukkuvansa omassa huoneessa. Sinne meni, eikä ole sen jälkeen kertaakaan tullut keskellä yötä meidän sänkyymme. Hän siis siirtyi oikeassa vaiheessa ja oli siihen valmis. Vauvakin meille ehti tässä välissä tulla, eli välillä nukuttiin nelistään kaikki samassa sängyssä. Niin ja sängyllä oli leveyttä aina vähintään 2,5 m, toisen vauvan tullessa yli 3 metriä, joten tilanpuutetta ei kyllä kärsitty.
Mitään ongelmia ei tuosta kyllä ole tullut, eikä pätkääkään kaduta. Saa tämä kakkonenkin viipyä meidän sängyssä niin pitkään kun haluaa. On niin paljon helpompi hoitaa yöimetyksiä, kun ei tarvi oikeastaan edes herätä. Ja unirytmit tosiaan tahdistuu niin että herääminen osuu helppoon kohtaan. Samoin vähän isomman lohduttaminen on helppoa kun ei tarvi nousta minnekään korjaamaan peittoa tms. senkun sanoo sanan tai ojentaa käden.
Ei niitä lapsia tosiaan tarvitse, eikä pidäkään yrittää "itsenäistää" tämmöisissä jutuissa. Siitä turvallisuudesta ja läheisyydestä ne sitten ammentavat voiman itsenäistymiseen kun sen aika on, ihan varmasti.
2On niin paljon helpompi hoitaa yöimetyksiä, kun ei tarvi oikeastaan edes herätä. Ja unirytmit tosiaan tahdistuu niin että herääminen osuu helppoon kohtaan." on vain osoittautunut itsensä pettämiseksi, koska tällaisissa tapauksissa erittäin usein se rytmi juuri jää kehittymättä. Vauvaa olisi hyvä syöttää oikeasti nousemalla sängystä ja opettaa näin, että sitä tissiä ei syödä puolinukuksissa, eikä se ole vain "tutti", joka on aina lähellä, vaan ravinnon lähde. Opettaa jatkoa ajatellen ruoka- ja unirytmiä ja äitikään ei sairastu unettomuuteen, kun oma unihygienia ei ole päin honkia.
Nämä "vauvaa olisi hyvä syöttää nousemalla sängystä" -mutut olisi hyvä perustella vaikka tieteellisillä viitteillä...
No, minähän en tuohon usko ja todellakaan en mitään muuttaisi. Esikoisella ei ole kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia ruoka- ja unirytmien kanssa, ja tämä tällä hetkellä vieressä nukkuva vajaa puolivuotias vetelee sellaisia 9 tunnin yöunia heräämättä... Itselläkään ei ole kummankaan lapsen kanssa ollut sellaista väsymystä mitä kuulemma kaikilla pikkuvauvojen äideillä on. On nyt vaan huomattavasti helpompaa imettää puolinukuksissa vieressä nukkuvaa vauvaa oikeassa kohdassa unirytmiä, kuin että herää, kävelee toiseen huoneeseen, istuu hereillä imettämässä, nukuttelee lapsen takaisin sänkyynsä ja palaa sitten itse sänkyyn ja koittaa saada unta...
peräänkuulutetaan, kun helpompaa olisi ottaa itse asioista selvää. Kaikki unettomuutta, unihygieniaa jne. käsittelevöt artikkelit on hyviä ja jos Vauva-lehti on tutumpi, 3/08:ssa oli artikkeli juuri tästä asiasta. Hyvä, jos teillä ei ole ongelmia juuri nyt, vauvasi on kuitenkin vielä tosi pieni. Ongelmat alkavatkin sitten, kun itse jo pitäisi säädellä itseään ja rytmiään. Ehkä ei sinulla... Monella muulla kyllä.
En ole edes jaksanut lukea kaikkia vastauksia, myönnän sen heti, mutta pakko sanoa sananen, kun tuntuu, että tämä aihe -perhepeti- on jotenkin niin valtaisia tunteita herättävä asia.
Meillä ei ole koskaan nukuttu, eikä koskaan tulla nukkumaankaan perhepedissä. Vauva muutti omaan huoneeseen 6 kk:n ikäisenä ja vasta tämän jälkeen on meidän perheessä nukuttu yöt hyvin. Ensimmäiset puoli vuottakin vauva nukkui omassa sängyssään meidän makkarissamme, ei siis koskaan samassa sängyssä. Huomasimme, että vauva selvästi häiriintyi samassa huoneessa, samoin ainakin minä heräsin vauvan jokaíkiseen ähinään ja kyljen kääntämiseen. Että meillä ei ainakaan perhepeti ole edes mikään vaihtoehto. Katsotaan nyt sitten millainen psykopaatti lapsestani kasvaa, kun näin "julmasti" hänet omaan huoneeseeni olen eristänyt.
Meillä anoppi taas on sitä mieltä, että lapsen pitää nukkua kouluikään saakka vieressä.
Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 1,5 vuotiaana, kun lopetin imetyksen. En enää nukahtanut helposti uudelleen, kun heräsin yöllä. Kaikki nukuimme paremmin, kun teimme ratkaisumme. Nyt kun hän on 2 vuotias, annamme tulla aamulla viereen,,, että näin meillä.