"Pienestä on onni kiinni, jos on ystäviä,
tuttavia ja rakkaita ympärillä. Tuki ja turva
hädässä on kuin myötätuuli ylämäessä..."
Luokallani on henkilö, jolla ei ole ystäviä.
Ehkäpä voisin olla hänen ystävänsä, mutta itsekin
leimautuisin hänenkaltaisekseen hylkiöksi, luokan
sylkykupiksi. En tiedä miksi häntä kiusataan,
mutta tiedän silti miltä hänestä tuntuu. Minuakin
on kiusattu joskus vuosia sitten, silloin kun
häntäkin jo kiusattiin. Häntä on kiusattu jo
päiväkodista lähtien. Järkyttävää. Toisaalta
miksi silti näin ajattelen vaikka en itse uhri
olekaan? Toisaalta koko luokkahenki kärsii vain
muutaman "pirulaisen" takia nälvimisen, sorron ja
jatkuvan kiusaamisen ansiosta. Säälittävää.
"En voi käsittää miksi vielä minun iässäni (17
vuoden iässä) toiset ovat niin lapsellisen
pirullisia, suvaitsemattomia rääväsuita,
sellaisia kuin lastentarhasta karanneet kakarat. "
Onko se vain niin, että sekä aikuisiin että
lapsiin/nuoriin mahtuu niitä joukkohengen
pilaajia yhtään sen enempää ikään katsomatta kuin
mihinkään muuhunkaan. Onko vain niin, että
jokuset eivät kasva koskaan sille tasolle mille
toiset pääsivät jo aikoja sitten?
Niinpä niin, eipä kai niitä lukuisia
lakikokoelmiakaan tarvittaisi, jos jokainen
osaisi ne peruskäytöstavat (toisinsanoin osaisi
toimia niiden mukaan) niin elämän perus
pikkuasioissa kuin hieman suuremmissakin
kokonaisuuksissa….Onko kenties itselläsi
kokemuksia kiusaamisesta työpaikalla tai muualla?
Onko sinua kiusattu tai oletko kenties itse
kiusannut - miksi nyt niin olisit tehnyt, miksi
rikkoisit sääntöjä tai yhteistä joukkohenkeä? Se
on asia, joka on vastausta vailla, kunnes
vastataan.
tuttavia ja rakkaita ympärillä. Tuki ja turva
hädässä on kuin myötätuuli ylämäessä..."
Luokallani on henkilö, jolla ei ole ystäviä.
Ehkäpä voisin olla hänen ystävänsä, mutta itsekin
leimautuisin hänenkaltaisekseen hylkiöksi, luokan
sylkykupiksi. En tiedä miksi häntä kiusataan,
mutta tiedän silti miltä hänestä tuntuu. Minuakin
on kiusattu joskus vuosia sitten, silloin kun
häntäkin jo kiusattiin. Häntä on kiusattu jo
päiväkodista lähtien. Järkyttävää. Toisaalta
miksi silti näin ajattelen vaikka en itse uhri
olekaan? Toisaalta koko luokkahenki kärsii vain
muutaman "pirulaisen" takia nälvimisen, sorron ja
jatkuvan kiusaamisen ansiosta. Säälittävää.
"En voi käsittää miksi vielä minun iässäni (17
vuoden iässä) toiset ovat niin lapsellisen
pirullisia, suvaitsemattomia rääväsuita,
sellaisia kuin lastentarhasta karanneet kakarat. "
Onko se vain niin, että sekä aikuisiin että
lapsiin/nuoriin mahtuu niitä joukkohengen
pilaajia yhtään sen enempää ikään katsomatta kuin
mihinkään muuhunkaan. Onko vain niin, että
jokuset eivät kasva koskaan sille tasolle mille
toiset pääsivät jo aikoja sitten?
Niinpä niin, eipä kai niitä lukuisia
lakikokoelmiakaan tarvittaisi, jos jokainen
osaisi ne peruskäytöstavat (toisinsanoin osaisi
toimia niiden mukaan) niin elämän perus
pikkuasioissa kuin hieman suuremmissakin
kokonaisuuksissa….Onko kenties itselläsi
kokemuksia kiusaamisesta työpaikalla tai muualla?
Onko sinua kiusattu tai oletko kenties itse
kiusannut - miksi nyt niin olisit tehnyt, miksi
rikkoisit sääntöjä tai yhteistä joukkohenkeä? Se
on asia, joka on vastausta vailla, kunnes
vastataan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meistä löytyy krokotiilejä, korppikotkia, susia,
kettuja. Sitten on lampaita vailla hampaita. No
jotkut ovat vain niin kovia, nauttivat
tuottaessaan toisille tuskaa ja pahoinvointia,
kiusaantuja on vain varma tärppi. Jotkut jakavat
omaa pahaa oloaan muille, niinkuin se
helpottaisi... Sitten on ihmisiä, joilla on aina
vastoinkäymisiä, ihmisiä jotka osaavat puhua vain
itsestään. Tälläiset ottavat myös aina itseensä
ovat oikein jalostuneita imureita, motto voisi
olla vaikka "tänne vaan kaikki syytökset kelpaa,
olen vahva martyyri". Jos lapsi on saatu
kantamaan mukanaan koko perheensä vaikeudet,
kotona syntipukki,-> koulussa syntipukki. Jos
aiot auttaa kiusattua, tulee sinun olla todella
vahva, nimittäin ettet joudu samaan suohon.
Onnistuisit varmaan olemaan leimaantumattakin,
mutta onnistuisitkohan olemaan asennoitumatta
kiusatun puolella. Tiedän että parvi pikkulintuja
voi karkoittaa korppikotkan yhdessä,tuskin yksi
yksin yrittää... Yleensä kiusaaminen alkaa
huumorista ->pieni härnäys -> kiusaantuminen->
herne nenässä, sekä kiusaajalla että kiusatulla.
On luonne kysymys kuka kiusaantuu, kuka kestää ja
ottaa huumorina. Se ei välttämättä ole ollenkaan
huumoria mutta lapset ovat lapsia omine
kasvukipuineen... eivätkä kaikki todellakaan
aikuistu koskaan. Olen ollut kiusattu, opettanut
omalle lapselleni, miten välttyä kiusaamiselta.
Onnistunut. Se että olen sen ymmärtänyt edes
näin, on ollut todella kovan ja raa'an itse
tutkiskelun tulos. Olen antanut anteeksi
itselleni ja muille oppilaille, mutten ikinä anna
anteeksi maalaiskoulun opettajalle, joka aloitti
kaiken.
oletko muuten ajatellu että loputtoman
ajattelemisen seuraamuksena on itsensä.
Sieltä ne ongelmat löytyvät!
Lähes poikkeuksetta kiusaaja peittelee sisintään,
joka on tavalla tai toisella "vaurioitunut"
varhaisten lapsuusvuosien aikana!
Vastaavasti lapsuuden ongelmia voi olla myös
sillä kiusatulla, aralla ja hiljaisella! Hänellä
niiden vaikutus on vaan toinen!
Katsoisin, että vanhempien lopulta on vastuu!
Jotain on jäänyt antamatta ja vastaanottamatta
suhteessa lapseen noina tärkeinä lapsuuden
hetkinä! Kenellä muulla olisi ollut mahdollisuus
vaikuttaa kuin vanhemmilla?
Reilusti vaan tekisit, jos jelppisit kaveria!
Olisi osoitus vahvasta itsetunnostasi olla
välittämättä muka "leimautumisesta"! Mahtaisiko
sellaista edes tapahtua??
Mitä jos leimautuisitkin fiksuksi??
ihaillaan varmaan kuitenkin niitä jotka
uskaltavat olla oma itsensä. Eli jos todella
haluat olla ystävä, niin näytä kyntesi.
Kyllä ne suurmiehet ja naiset ovat niitä
uskaltajia. Rohkeasti vaan.
>Ehkäpä voisin olla hänen ystävänsä, mutta
itsekin
leimautuisin hänenkaltaisekseen hylkiöksi,
Piittaatko todella !! niiden mielipiteistä jotka
leimaavat ??
Onhan sitA tullu molempia osia kokeiltua,sekA
kiusatun, ettA kiusaajan(tosin pienessA mAArin),
toisaalta olen aina elAny paljolti oman mieleni
mukaan, joten olen myOs ollut kiusattujen
kaverina. On tosi vaikeeta olla loukassa jonkun
kiusatun kaveri, mut se kyl nAyttAA et on todella
luonnetta. TArkeintA on yrittAA joka asiassa
kAAntAA juttu niinpAin et kiusaajat ite tajuavat
mitentyhmiA ne taas oli.
Kiusaamiselle on aina tehtAvA jotain sen
lopettamiseksi. Kiusattu itse yleensA on aika
voimaton tekemAAn mitAAn. Kunnes tilanne menee
niin pitkAlle kun tAAllA meillA pAin on vAlillA
mennyt. Sen jAlkeen kun kiusattu kyllAstyy ja
tekee jotain ei niin fiksua asian korjaamisek on
ihan turha itkeA et miks asialle ei tehty mitAAn.
Varmaan jokaine on lukenu lehdistA USA:n
kouluissa tapahtuneista ampuma tapauksista.
KerAtkAA siis ihmiset rohkeutenne ja auttakaa
kiusattuja.
jos on terve itsetunto
ei kiusaamista tarvitse pelätä
ehkä tällä kiusatulla
on huonot kotiolot ja
hänen itsetuntonsa on
maassa
minua kiusattiin koulussa
mutta harrastin kirjastoa
ja luin itseni "kuiville"
myös vanhempani riitelivät
ja isä oli hirveä
mutta lukeminen auttoi
siihenkin
olin kirjaston suurkuluttaja
sieltä sain hyviä malleja
kasvattaa itsetuntoani
ja minusta tulikin kirjailija
17. kirjani ilmestyi
keväällä
nykyisin eivät paljon kiusaa
minun aseeni on luovuus
jota opin kirjoista
kyllä minua käytetään hyväksi
vaimoni on yksi siipeilijöistä
mutta en välitä siitä
omat lapseni ovat laiskoja
ja niitä pitää elättää
vaikka muut tekevät työtä
ja tulevat toimeen omillaan
en välitä siitäkään
kun olen luova, osaan tehdä
myös rahaa, että voin elättää
siipeilijät, ja sitten ne
on tyytyväisiä ja saan elää
omaa elämääni, tykkään itsestäni
ja järkkään itselleni kivaa
kun tykkää itsestään niin
ei joudu muiden nälvittäväksi
ne vaistoavat, että tämä tulee
toimeen omillaan
ystäväsi on ehkä vähän tyhmä,
muuten ei selity, että hän
antaa kiusata itseään
jos ei keksi keinoa kiusaajille
on oma häpeä, että kiusataan
tietysti kaveri voisi autella
monella tapaa, olemalla kaveri
kertomalla opelle, jne
yritä auttaa kaveriasi
minäkin autan yhtä henkisesti
sairasta, kun vaimo jätti sen
ja se on vähän raukka-parka
siitä tulee hyvä mieli
vaikka joskus se on raskasta