Me emme pyytäneet minun miehen veljeä ja tämän vaimoa poikamme kummeiksi. Nyt he sitten osoittavat siitä mieltänsä meille. Ihan kun poikaa ei olisikaan. Jos tulee kortti tai kutsu, niin poikamme nimi puuttuu niistä. Muutenkin kohtelu on väkinäistä ja kalseaa. Ja sitten minun yksi ystäväni, joka myös halusi kummiksi pojallemme, jota emme halunneet laittoi välit totaalisesti poikki. Olimme olleet ystäviä 6 vuotta. Päivä ristiäisten jälkeen hän ei enään tervehtinyt, eikä ollut tuntevinaakaan minua. Tuli vaan haukkumakirje postissa kuinka me olimme ottaneet ongelmajätteen kummiksi lapsellemme. Minusta aika outoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä..Mitä mieltä asiasta onko kokemuksia??
Outoa käyttäytymistä!!
Täysin kypsä.
101769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
idioottimaista käytöstä, teit oikein ettet valinnut tuollaisia ihmisiä kummeiksi,eivät tunnu siltä,että olisivat olleet kovinkaan kypsiä ko hommaan..
samaa mieltä kanssasi. Tuosta käytöksestä näkee, etteivät he olleet sopivia kummiksi.
Lapsen vanhemmat valitsevat itse kummit lapselleen, eikä kellään pitäisi olla siihen mitään sanomista. Eiköhän jokainen kuitenkin tiedä itse parhaiten, mikä on parasta juuri sille omalle lapselle.
.. kun siihen kalikka kalahtaa. Olitte ilmeisen viisaita, kun ette ottaneet moisia ihmisiä kummeiksi. Ennenkuin poistatte moiset ihmiset elämästänne niin yrittäkää kuitenkin keskustella ensin asiasta. Ystäviä ei kuitenkaan ole koskaan liikaa.....
Kirjoitat näin:"...kummiksi pojallemme, jota emme halunneet....." Siis poikaako ette halunneet..:)
Meillä olisimme ottaneet miehen veljen ja hänen vaimonsa kummiksi, mutta vaimo sanoi että, "meillä on jo aivan tarpeeksi kummilapsia,enää ei tarvita yhtään." Joten päätimme olla heitä rasittamasta liikaa sillä asialla. Hyväksyttiin asia ilman mitään haukkumisia tai nostattamatta suurempaa juttua asiasta.
Eihän mitään... Meitä alettiin kohteleen juuri samantyylisellä tavalla.Heidän käytös on ollut meitä halveksivaa ja ilkeää "napsauttelua". Haukuttiin toisille kun ei olleet kelvanneet kummeiksi meidän lapsille!
Että menee ne yksinkertaisetkin asiat vaikeaksi... Jälkikäteen ajateltuna onni että eivät ole lapsemme kummeja!
Itselleni puolestaan kävi näin; Mieheni oli sinkkuaikanaan "päässyt" kummiksi eräälle pojalle. Mieheni ei itse edes muistanut asiaa, koska ei ollut ns. sylikummi, ja pojalla oli muitakin kummeja. Oudoksi asian tekee se, että mentyämme naimisiin, pojan äiti automaattisesti oletti minun ryhtyvän lahojen jakoon mieheni puolesta, kertomatta kuitenkaan minulle mieheni kummiudesta yhtään mitään.(Enhän minä ole pojan kummi, vaan mieheni!) Viimein, kun poika pääsi ripiltä, hän ilmoitti asiasta erittäin ylevään ja halveksivaan sävyyn, jonka jälkeen hän on kohdellut minua kuin ilmaa. Asiaa mutkistaa vielä se, että kyseinen nainen on oma kummitätini, joten olisin kuvitellut hänen pystyvän järkevämpään keskusteluun kanssani. Tosin luulo ei koskaan ole tiedon värtti. Nykyään koitan vältellä hänen seuraansa, sillä mitä ikinä hänelle puhunkaan, vääristyy hänen aivoissaan pahansuovaksi panetteluksi, josta saan kuulla selän takana. Jopa lause "Hyvää huomenta!" muuttuu haistatteluksi. Eihän sellaisen ihmisen kanssa viitsi olla tekemisissä!
Meillä myös yksi ystävä suuttui silmin nähden kun en häntä kummiksi pyytänyt. Huomasin jo raskauden aikana että hän sitä oletti, uskomatonta!! :) Hän ei tullut lasta katsomaan kun sairaalasta päästiin. Ei muistanut "lahjoilla". Ei tullut syntymäpäiville yms.yms. EN ole välittänyt koska oman tyhmyytensäpä näyttää ja olen tyytyväinen etten häntä valinnut!Toinen tuttava pariskunta jonka esikoisen kummeja me olemme olettivat myös että automaattisesti pyydämme heitä oman lapsemme kummiksi. NO, olemme sitä mieltä että ei sitä kummia velvollisuudesta oteta(kun olette meidän lapsen kummit, täytyy meidän olla teidän lapsen kummit). HEille syntyi toinen lapsi ja meitä ei pyydetty "enää" kummeiksi vaikka esikoisen toiset kummit pyydettiin myös tämän lapsen kummeiksi! Eikä meille ilmoitettu edes koko ristiäisistä mitään yms. yms. Omalle siskolleni selitin etten halunnut häntä kummiksi koska hänellä on jo "iso virka" lapsemme elämässä muutenkin ja hän ymmärsi sen täysin eikä ole siitä ongelmaa tullut.
Meitä ihmisiä on joka lähtöön ja taitaapa jäädä muutama asemallekkin ;)
Aika jännää, että molemmilla lapsilla olisi samat kummit! Onko tuollainen tapana yleisemmin?
Mieleeni tuli vain, että miksi teille olisi pitänyt ilmoittaa ristiäisistä, jos ette ole kummeja? Ei meillä ole ainakaan kutsuttu ristiäisiin kuin kummit ja isovanhemmat.
minä ainakaan pyytäisi lapsilleni samoja kummeja, eikös kummi ole vähän sellainen "oma juttu" lapselle, ainakin itse yritän luoda kummipoikaani tällaisen suhteen.
En ainakaan itse haluaisi että minulla ja kolmella sisaruksellani olisi samat kummit, vaikka toiset pitävätkin yhteyttä enemmän kuin toiset. Kyllä luulisi suvussa/ystäväpiirissä olevan sen verran ihmisiä, että jokaiselle lapselle riittäisivät omat. Mielestäni 2 kummia on tarpeeksi yhtä lasta kohden.
Niin siis tarkotin tuolla ristiäisistä ilmoittamisella sitä et kun kuitenkin ystäviä ollaan niin onhan tuo lapsen nimen saanti MINUN mielestäni iso ilmoitusluontoinen asia. Olen ollut ristiäisissä mitkä on "pienen piirin" juhlat ja sitten taas semmosissa isommissa. Jokaisella kai ne omat tapansa...
Sama pätee tuohon että onko kaikilla lapsilla samat vai eri kummit. Mut aika loukkaavaan jos toiselle lapselle ei kelpaa kun toiset samat kummit...