miksi.....

Unohtaminen on niin pirun vaikeaa? Tunteet menee laidasta laitaan ja välillä olo tuntuu keveältä, mutta kuitenkin taas tosi raskaalta, eikä minuuttiakaan mene, kun jokin muistuttaa susta, meistä!
Pieneen aikaan mahtui niin paljon huonoa, mutta niin paljon hyvääkin kaikesta huolimatta..

On kai vaan nieltävä, se, että tarkoitus ei ollut meidän jatkaa yhdessä enää, pakko se on uskoa järjellä. Ei vaan haluis millään myöntää itselleen, että toinen leikki sittenkin ja kysymykset risteilee...Miksi, kun muutoin kaikki olis ollut niin täydellistä pienineen arkijuttuineen... Kaikesta huolimatta vaikka kuinka yritän ajatella niitä kipeän hyviä juttuja ja sitä toiseen tottumista ja turvallista syliä, niin samassa muistuu mieleen petos ja yrittää ajatella, että suurta kuplaa se olikin ja valetta kaikki toiselle, vaikka olisin niin halunnut pitää edes ne rakkaat muistot, jotka eivät sitten totta ollutkaan... Niin paljon kun se satuttaakin, joskin helpottaa eteenpäin menossa... Hyvästi ihminen, jolle kaiken kuitenkin annoin...
Sun valintoihin mä en voinut vaikuttaa millään tavalla ne sä teit ihan itse.. Nyt kun katson ikkunasta ulos, niin näky kuvaa suhdetta, joka oli alkuunsa niin vastakohta nykyisestä...

Vihaan sitä, että ilman tätä kauheaa tekoa meidän juttu oli mulle kuin kesäinen taulumaisema... K....
1334
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ymmärtää...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


K**** kirjoitti:

Unohtaminen on niin pirun vaikeaa? Tunteet menee laidasta laitaan ja välillä olo tuntuu keveältä, mutta kuitenkin taas tosi raskaalta, eikä minuuttiakaan mene, kun jokin muistuttaa susta, meistä!
Pieneen aikaan mahtui niin paljon huonoa, mutta niin paljon hyvääkin kaikesta huolimatta..

On kai vaan nieltävä, se, että tarkoitus ei ollut meidän jatkaa yhdessä enää, pakko se on uskoa järjellä. Ei vaan haluis millään myöntää itselleen, että toinen leikki sittenkin ja kysymykset risteilee...Miksi, kun muutoin kaikki olis ollut niin täydellistä pienineen arkijuttuineen... Kaikesta huolimatta vaikka kuinka yritän ajatella niitä kipeän hyviä juttuja ja sitä toiseen tottumista ja turvallista syliä, niin samassa muistuu mieleen petos ja yrittää ajatella, että suurta kuplaa se olikin ja valetta kaikki toiselle, vaikka olisin niin halunnut pitää edes ne rakkaat muistot, jotka eivät sitten totta ollutkaan... Niin paljon kun se satuttaakin, joskin helpottaa eteenpäin menossa... Hyvästi ihminen, jolle kaiken kuitenkin annoin...
Sun valintoihin mä en voinut vaikuttaa millään tavalla ne sä teit ihan itse.. Nyt kun katson ikkunasta ulos, niin näky kuvaa suhdetta, joka oli alkuunsa niin vastakohta nykyisestä...

Vihaan sitä, että ilman tätä kauheaa tekoa meidän juttu oli mulle kuin kesäinen taulumaisema... K....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu