lapsen syömälakko

2-5 v lapsi elää tosi vähällä.

Meillä oli neiti, joka ei halunnut syödä, neuvolassa punnittiin ylenmäärin ja ohjetta tuli tuplasti muihin lapsiin. Söi aamulla palan leipää, puuro, murot, eiei. Päivällä 2 rkl perunamuusia tai peruna/porkkanamuusia. Jos jotain muuta siihen sekoitit, eiei. Iltapäivällä jugurttia ½dl ja vain mansikkaa. Illalla puuroa 2 rkl.

Kävi aina istumassa ruokapöydässä ja nyrpisteli, mutta niin vain on teiniksi selvinnyt. Nyt maistuu ruoka.

Sain neuvon, ettei ruoasta saa tehdä liian isoa asiaa. Jollei syö, menköön lapsi pois pöydästä, ei maanitella eikä lahjota. Lapsi syö kun on nälkä, ei siis nälkään kuole. Neuvolan käyrä piirtää lopulta ikioman kasvukäyrän pieniruokaiselle.

Syömälakosta sen verran, että kirjoita paperille joka lapsen suupala ja laske sille energiasisältö, käytä jotain netin laihduttajan ohjelmaa. Yllättäin päivän joulet/kalorit tulee välipaloista ja nameista täyteen.

Meidän esikoinen alkoi myös ruualla renklaamaan kolmen korvissa. Tuntui ettei mitään mennyt ja jos ei pakottanut, ei tosiankaan olisi syönyt mitään.
6-vuotiaana sitten muuttui, poika alkoi syömään ja olikin kaikkiruokainen. Nyt on 24, terve aikuinen ja syö mitä nenän alle kannetaan.(tosin asuu jo omillaan).
Toinen lapsi syntyi esikoisen ollessa 4,5 vuotias ja tämän kanssa päätin olla tekemättä ruuasta ongelmaa, ehkä esikoisenkin ongelma helpottui kun toinenkin alkoi syömään tavallista ruokaa ja minäkään en enään vain kerennyt vahtimaan ruokailuja kun lapsiakin tuli vielä pari lisää.
Tosiasiahan on ettei ne lapset nälkään kuole ruuan ääressä. Uskon että se on eräänlaista valtapeliä kun lapsi huomaa, että tästähän se äiti oikein hermostuu ja huolestuu.
Pidä vain ruoka-ajoista kiinni ja laita lapsi pöydästä pois jos ei kelpaa.
Hyvä se on nyt neuvoa, mutta kyllä se oli kamalaa aikaa, muistan vieläkin miten toivottomalta tuntui.

päiväkirjaa, jota pidin hänestä hänen ollessaan 3-4-vuotias. Hän söi erittäin vähän, pari viikkoakin meni niin, että päivässä söi vain pienen leipäpalan tai omenaa.
Olen ollut kovasti huolissani asiasta, mutta nyt en enää edes olisi muistanut koko asiaa ilman tuota päiväkirjaa. Tytär on nyt nuori aikuinen, pitkä, komea, terve ja vahva.
Älä tee asiasta ongelmaa. Ennen nälkäkuolemaa lapsi pääsee kyllä tarvittaessa letkuruokintaan. Ateriahetken tulisi olla rauhallinen ja iloinen. Älä kiinnitä huomiota lapsen syömiseen, älkää ainakaan puhuko siitä ruokapöydässä.
Olisi hyvä, jos tarjolla olisi sellaista ruokaa, jota lapsi itse voi ottaa lautaselleen: juurespaloja, hedelmälohkoja, kuviopastaa, pieniä leivänpaloja pari senttiä kanttiinsa, lohkoperunoita, vaikkapa nakinpaloja tai pieniä lihapullia. Hän selvästikin haluaa opetella syömään ihan itse. Anna ilman muuta hänen itse kaataa murot lautaselle. Ei tietenkään täpötäydestä murolaatikosta.
Ja jos laitat ruokaa pojan lautaselle, niin laita sitä erittäin vähän. Ei tule niin paljon sottaamista eikä haaskaamista, ja hermosi säästyvät.
Jos lääkäri on tutkinut poikasi ja terveeksi todennut, voit rentoutua. Muutaman vuoden päästä poika syö kuin hevonen.