Olen jo monesti miettinyt, että olisikohan mahdollista tässä 55 kantimissa hellittää työntekoa, eli ottaa enemmän omaa aikaa ja siten pitää itsensä kunnossa pidempään.
Selailin taas aihetta ja tuolla seniorinetissä olikin joku hieman sivunnut kyseistä asiaa.
http://www.seniorinetti.fi/blogi/matti/elamankaaren-hallinta
En tiedä pitäisikö ajatustani kutsua osa-aika eläkkeeksi vai ihan joksikin muuksi. Teen kuitenkin suurimman osan työpäivästäni ulkona töitä, niin olisihan oman terveyden kannalta hyvä hieman keventää työkuormaa ja pysyä virkeämpänä ja myös terveempänä.
Onko muilla käynyt mielessä tällainen hellittäminen?
Selailin taas aihetta ja tuolla seniorinetissä olikin joku hieman sivunnut kyseistä asiaa.
http://www.seniorinetti.fi/blogi/matti/elamankaaren-hallinta
En tiedä pitäisikö ajatustani kutsua osa-aika eläkkeeksi vai ihan joksikin muuksi. Teen kuitenkin suurimman osan työpäivästäni ulkona töitä, niin olisihan oman terveyden kannalta hyvä hieman keventää työkuormaa ja pysyä virkeämpänä ja myös terveempänä.
Onko muilla käynyt mielessä tällainen hellittäminen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on mainostettu täällä ennenkin.
Kovin on henkilökohtainen asia.
Joukosamme on "korvaamattomia" henkilöitä joiden elämään ei, työn lisäksi mahdu mitään muuta.
Jotkut likimain kaatuvat saappaat jalassa.
Itse tein pehmeän laskun laiskuuteen.
53v lopetin säännöllisen työn ja lyhenevien työrupeamien ja pitenevien työttömyysjaksojen kautta siirryin täyslaiskuuteen.
Kerran täytyi päivärahalaskuri nollata.
Minulle tämä järjestely sopi kun asia oli elinkumppaninkin kanssa suunniteltu ja sovittu myös hänen samanaikaisesta laiskistumisestaan.
olevani korvaamaton ja jäisin heti, jos jostain
rahaa saisin, toimeentuloni.
Jos rahaa olisi niin työkään ei varmasti olisi
niin stressaavaa, osaisi ehkä sen ottaa eri tavoin,
tai voisi olla vaikka osapäiväisesti työssä.
Ikävä tosiasia on tulojen reipas lasku jossain vaiheessa.
Pakko siihen on mukautua.
Miksi sitä ei tekisi aikaisemmin?
Jos 50+ vaiheessa ei talous ole kunnossa niin turha on kuvitella mitään radikaalia parannusta!
Jos on mahdollisuus niin kuvaamani hiipuva siirtyminen on mielesäni hyvä ratkaisu.
Eläkettä kerryttäviä työvuosia minulla on 27kpl joten eläkkeeni on 60%:n asemesta jossain 40%:n tietämissä.
Ei sekään ole yllätys.
Karu totuus on joskus vastassa!
Tukka takana, elämä edessä :)
Sitä tekis vaikka mitä, jos taloudellinen tilanne antais myöten.
Ikävä vaan, että tämä lama kolkuttaa ovella.
Suomi on euroopan kallein maa ja sen kyllä huomaa jo jokapäiväisessä elämässäkin.
Mitenhän sitä sitten joskus pärjää eläkkeellä, kun nyt jo tekee tiukkaa :(
Itse hellitin tässä vaiheessa niin, että vaihdoin tosi stressaavan ja kuluttavan työni, helpompaan.
Suurin kunnianhimo on jo ohi ja nyt pitää vaan koittaa siirtyä tyylikkäästi takavasemmalle :)
Ihan samaa ajattelin sinun iässäsi. Pari vuotta kun kului, niin hellitin kokonaan. Menin työnhakijaksi ja katselen onko työtä tarjolla.
Toivottavasti ei ole minulle.
Tein samoin ja hyvin on mennyt. Menot täytyy vain sopeuttaa tuloihin. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
hallita, helpompi ehkä löytää se sateenkaaren toinen pää?
työt lopettaisit. Itsestäsi se vain on kiinni, ja joskus rahasta. Mutta jos toimeentulosi on riittävää ilman työtäkin niin siitä vaan kokeilemaan.
esim. tekee töitä kolme päivää töitä viikossa.
Kannattaa kuitenkin katsoa, ettet tee niinä kolmena päivänä samaa määrää töitä, mitä nyt teet viikon aikana.
Silloin hyötyy pelkästään työnantaja.