...tehän tiedätte mistä ne on tullut ihan oikeasti, ne?
Jos ette tiedä, valottakaamme asiaa:
Mä en muista enää milloin, olinko mä vielä ala-asteella vai jo yläasteella, kun tuli "huonot ajat".
Mä olin hirveän masentunut ja väsynyt ja en mä tiedä. Kun mä näin sen veitsen niin se oli jotenkin kaiken tarkotus. Mun piti satuttaa itseäni, että joku huomais mut, että mä jotenkin tajuaisin...
Ja nyt, kun mulla on kylmä ja arvet näkyy selvinä punasina viiruina mun vasemmassa kädessä, mä en tiedä mitä ajattelin sinä yönä, kun kaikki oli mustaa ja punaista ja hopeaa. Mä en oikeastaan tiedä mitä mä haluan kertoa vai haluanko mä vain jakaa tän teille vai en tiedä.
Mutta, jotta te tajuisitte mua paremmin...
Mä muistan kuinka mun äiti teki jotain. Ja mun iskä, kerran kun se oli humalassa, se yritti tehdä
sen mitä ykskään isä ei saa tehdä lapselleen. Mä olin silloin varmaa 8. Onneks ukko oli niin kännissä et mä pääsin kiemurtelemaan pois. Mutta ne kädet, ne kylmät ja hikiset kädet ja se kauhee haju.
Ja sitten, kun se känniläinen tuli kavereille kun mä olin siellä yötä ja se paskiainen alko kopeloimaan ja toisteli kokoajan et "pysy ny hiljaa, pysy paikallas" ja sit kun mu isä uhkas hirtää ittensä ja ajo äitiä kirveellä takaa ja mä pelkäsin sitä niin että mä makasin hikisenä sängyssä ja haisin niin pahalle.
Miksi mä en edes tahdo kertoa kaikkea?
Onko se muu pahempaa?
Mitä mä ajattelin kun mä tuhosin käteni? Tota kaikkea?
Miksi mä en muista milloin se tapahtu?
Miksi mä en huomannut kipua vaikka se viilsi niin syvältä?
Miksi mun äiti lupasi niin monta kertaa että se eroo isästä mutta ei oo vieläkään tehnyt sitä?
Jos ette tiedä, valottakaamme asiaa:
Mä en muista enää milloin, olinko mä vielä ala-asteella vai jo yläasteella, kun tuli "huonot ajat".
Mä olin hirveän masentunut ja väsynyt ja en mä tiedä. Kun mä näin sen veitsen niin se oli jotenkin kaiken tarkotus. Mun piti satuttaa itseäni, että joku huomais mut, että mä jotenkin tajuaisin...
Ja nyt, kun mulla on kylmä ja arvet näkyy selvinä punasina viiruina mun vasemmassa kädessä, mä en tiedä mitä ajattelin sinä yönä, kun kaikki oli mustaa ja punaista ja hopeaa. Mä en oikeastaan tiedä mitä mä haluan kertoa vai haluanko mä vain jakaa tän teille vai en tiedä.
Mutta, jotta te tajuisitte mua paremmin...
Mä muistan kuinka mun äiti teki jotain. Ja mun iskä, kerran kun se oli humalassa, se yritti tehdä
sen mitä ykskään isä ei saa tehdä lapselleen. Mä olin silloin varmaa 8. Onneks ukko oli niin kännissä et mä pääsin kiemurtelemaan pois. Mutta ne kädet, ne kylmät ja hikiset kädet ja se kauhee haju.
Ja sitten, kun se känniläinen tuli kavereille kun mä olin siellä yötä ja se paskiainen alko kopeloimaan ja toisteli kokoajan et "pysy ny hiljaa, pysy paikallas" ja sit kun mu isä uhkas hirtää ittensä ja ajo äitiä kirveellä takaa ja mä pelkäsin sitä niin että mä makasin hikisenä sängyssä ja haisin niin pahalle.
Miksi mä en edes tahdo kertoa kaikkea?
Onko se muu pahempaa?
Mitä mä ajattelin kun mä tuhosin käteni? Tota kaikkea?
Miksi mä en muista milloin se tapahtu?
Miksi mä en huomannut kipua vaikka se viilsi niin syvältä?
Miksi mun äiti lupasi niin monta kertaa että se eroo isästä mutta ei oo vieläkään tehnyt sitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene sosiaalitoimistoon tai terveydenhoitajalle kertomaan asiasta, sun EI ole turvallista asua kotonasi ainakaan isäsi läsnä ollessa!
Munkin isä on käyttänyt mua hyväx ja esim. sen vuoksi mullakin on käsivarret naarmuilla ym..
Hae apua!
Mä olen sanaton.
Aina se lyö samalla tavalla. Aina se vie takaisin menneeseen. Koskaan se ei katoa. Kokemukseni ovat monilta osin vastaavat. Niitä en tahdo kerrata.
Tahdon kertoa, että voi selvitä. Julmat arvet molemmissa ranteissa muistuttavat minua hetkestä, jolloin ymmärsin. Kun näin vereni valuvan ja kaikki musteni, tiesin, että haluan elää. Kaikesta huolimatta, vaikka haavat sielussani eivät koskaan parane. Yksin en olisi siitä selvinnyt. Monet kerrat halusin antaa periksi, kipua oli liikaa. Mutta nousin siitä. Hän ei voinut voittaa. Hän oli tuhonnut lapsuuteni. Pääsin irti Hänestä. Loppuelämääni Hän ei saa. En suostu antamaan periksi.
Opettelin elämään. Opettelin luottamaan. Opettelin rakastamaan.
Nyt elän taas.
siis tosi kauheeta.. mut kuule jos sie haluut puhua.. niin mulle voit kertoa koska mulla on tois huonoja kokemuksia ja mä oon monta kertaa yrittänyt vaan päästä pois.. josku kaikki vaan on niin huonosti.. mut koita jaksaa oikeesti..!!!!
ja mä ainaki oon valmis kuunteleen jos tarviit..