juuri hiljan lainasin Sinuhe egyptiläisen

netistä napattuna:

" AIKUISTEN KIRJOJA

Mika Waltari :
Sinuhe , egyptiläinen

ARVOSTELU:
"Sinuhe, egyptiläinen" on yksi menestyneimmistä suomalaisista kirjoista eikä syyttä; Waltarin upea tarina on loistavasti kirjoitettu ja lukija tuntee itsekin vaeltavansa kirjan henkilöiden kanssa Babylonin teillä, Niilin rannoilla ja Theban kaduilla. Kirjan päähenkilö on lääkäri Sinuhe, Senmutin poika, Hän, joka on yksinäinen. Kirja on tarina hänestä ja hänen edesottamuksistaan, rakkaudesta ja pettymyksestä, katoavasta onnesta ja muutoksen tuulista. Liittyykö Sinuhen syntymään jotain outoa? Täytyykö kaikkien rakkaiden kuolla, jotta Sinuhe saisi mittansa täytenä? Voiko kaikki pysyä muuttumattomana ikuisesta ikuiseen? "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva..." vai onko sittenkään? Tarinaan on kätketty eräänlaista vallankumouksellisuutta, kuten kirjan luettuaan voi ymmärtää Sinuhen loppusanoista: "Ihmisenä elän ihmisessä ikuisesti, enkä sen tähden kaipaa uhria hautaani tai kuolemattomuutta nimelleni.
Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät."

Karoliina Mäkinen 15 w. "

päästä alkuun ja et huomaakkaan kun lumoudut ts. suosittelen.

vaatii satakin sivua alkuun pääsyyn.
Tein siitä esseen muutama vuosi sitten kirjallisuuden perusopintojen osana. Sinuhen ja Kaptahin välisestä suhteesta.....
Kirja on aivan mahtava, hyvin monisyinen tulkinnallisesti. mm.himo, ahneus ja valta sokaisevat ihmismielen, *viattomankin, kun niitä käytetään hyödyn välineenä.

Olen sen lukenut elämäni aikana neljä kertaa, noin kymmenen vuoden välein ja aina löydän uusia sivuja, ja voit vain arvella millaiselta sen lukeminen maistui viisitoistavuotiaana.

kirjan kannesta kanteen kun aikanaan lähdin kahden viikon Egyptin matkalle ( Niilin risteily )... Oli todella hyvä että moinen opus tuli luettua, sillä se oli hyvänä pohjana ymmärtää tuota vanhaa kulttuuria joka siellä oli jo silloin kun me vielä elimme kivikautta... Uudelleen kahlasin sen läpi matkalta palattuani... :)

Suosittelen opusta kaikille vaikka Egyptin matkaa ei olisikaan tiedossa... Pitkäveteisyydestään huolimatta se kertoo ihmiskunnan historian eräästä korkeimmista vanhoista kulttuureista ihme kyllä totuudenmukaisesti ottaen huomioon kirjoittajan...

jos ei innosta niin ei innosta. Ei jostain kirjasta tarvitse pitää vaikka se olisi kuinka klassikko. Minä en ikinä lämmennyt Hemingwayn kirjoihin, vaikka kuinka on nobelisti. Hyvin kyllä lämmittävät takassa. Sinuhesta sen verran, että Waltari ei ollut koskaan käynyt Egyptissä, ja tykkäsin kyllä lukea sen. Enemmän kuitenkin on saaneet väristyksiä aikaan ihan outojen kirjailijoiden kirjat, joita joskus olen ostellut kirppareilta.