Autoni on siis Alfa 156 -99,reilu 120tkm ajettu.
Oli tekemässä vaihtokauppaa uuteen autoon autoliikkeessä. Minulle haistateltiin ja käskettiin melkein mennä muualle linttani kanssa.Tämä oli vähän liioiteltuna, mutta tämän kuvan sain myyjästä. Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä.Ei tämän takia kannata uniaan menettää, mutta harmittaa kyllä käytös.
Oli tekemässä vaihtokauppaa uuteen autoon autoliikkeessä. Minulle haistateltiin ja käskettiin melkein mennä muualle linttani kanssa.Tämä oli vähän liioiteltuna, mutta tämän kuvan sain myyjästä. Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä.Ei tämän takia kannata uniaan menettää, mutta harmittaa kyllä käytös.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis mikä autoliike oli kyseessä? Ihme käytöstä.
Näille harvoille, mutta harmittavan yleisille, kadunmiesten lakeja ja narkomaaneille tunnusomaista, hetkessä kiinni olevaa kaupantekotapaa soveltaville auto-alan äijille ei kannata hermostua. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja odotella päivää, jolloin lappu on luukulla. Sitten voi ajella firman ohi ja hykerrellä oikeutta ja kohtuutta.
Itse olen valinnut näissä tapauksissa ns. hitaan koston tien. Esim. Helsingissä vaikuttavalle Diteco Oy:lle kostan käännyttämällä kaikki sinne aikovat ystäväni muihin firmoihin. Tosin D. iski takaisin vielä vuosien jälkeen. Kokemani vääryys ja vitutus tapahtui kun huollatin Corollaani siellä. Kun myöhemmin ostin Alfan, oli se ruostesuojattu loskamärkänä ja kuivaamatta D:llä. Tämän kertoi Alfan edellinen omistaja, joka oli joutunut teettämään homman uudestaan. Todisteena kaksi samana vuonna liimattua ruostesuojaustarraa auton ikkunassa.
Metro-Autoa olen kehunut kaikille sen jälkeen, kun möin isäni lähes poikki olevan, mielettömän huonosti korjatun kolari-Mitsun Hesan Kallion konttoriin. Auto oli hengenvaarallinen, joten luovutin sen Metro Auton myyjälle vaihdossa 3000 markalla, vaikka se vuosimallin mukaan oli 30 000 markan arvoinen. Mies möi auton sellaisenaan etenpäin. Seuraavaksi faijani joutui tilille siitä, miten hän on kehdannut myydä ajokieltoon joutuneen auton jonkun onnettoman äidin ainoalle pojalle 13 000 markalla. Metro Auton myyjä oli varmuuden vuoksi myynyt auton eteenpäin isäni nimissä. Way to go. Tosin kyseinen myyjä ei ole enää Metrolla töissä, eikä syy ole Metro Auton – tavallaan. Nykyään faijani saa ko. myyjän allekirjoittamia mainoskirjeitä jostain toisesta firmasta. Taisi jäädä Metro-Auton asiakasrekisteri papereiden joukkoon.
Mutta on mukana kultahippujakin. Helsingin Herttoniemessä toimivan XXXX-auton käheä-ääninen ja falsetissa huutava myyjä on sellainen ilmiö, että mieheltä on lähes pakko ostaa huonokin auto. Ja ostinkin - vieläkin naurattaa.
Kuulemma mies oli Karpossa sanonut jostain lähes "pohjattomasta" autosta, että en minä sitä kyseiselle rouvalle myynyt, en tiedä kuka sen meidän firmassa möi – myyjiä tulee ja menee, ja niin menee autojakin.
Lopetan tämän kimuranttiin mietelmään: Onko geeneillä tekemistä tämän asian kanssa. Löytyykö autojobbareiden- ja korjaajien joukosta eri geeniperimän omaavia miehiä verrattuna niihin, jotka toimivat autojen maahantuojayrityksissä. Ja missä menee auto-alalla raja niiden miesten välillä, jotka osaavat lukea romaaneja ja niiden välillä, jotka eivät osaa, mutta silti pitävät romaaneja arvossaan. Vai onko rajaa ollenkaan.
Ja jäävätkö ne, jotka ovat lukeneet Klassikon ja myös ymmärtäneet sen, aina näiden kahden miesryhmän ulkopuolelle maksajan rooliin.
Taitaapi olla provo viesti. Joten eiköhän anneta olla.