Kuinka monella miehellä on samankaltainen tilanne kuin minulla? nainen muuttunut toiseksi ihmiseksi jonka puheista ei enää saa tolkkua ja joka ryhtyy seksiin vain armosta jos silloinkaan. Eletään lähes täydellisessä selibaatissa (mitä nyt itse masturboin kun halut on huipussaan). Naisen mieliala vaihtelee päivittäin ja puhuu jopa 10 vuotta vanhoista jutuista joissa tein väärin...jotain mitättömiä juttuja joista en ole aikaisemmin kuullut mitään. Naistani ei seksi, koskettelu yms kiinnosta lainkaan. Romanttisia illallisia olen kokeillut yms kaikkea mahdollista mutta kaikki turhaan - sängyssä olisin valmis vaikka mihin ja mielestäni olen komea ja kuullut sen muiltakin joten tuskin olen vaimoni mielestä fyysisesti ainakaan etova. Syy miksi olen kiltti "poika" on lapsemme. EN HALUA EROTA JOTTA EN MENETTÄISI RAKKAINTA IHMISTÄ ELI LASTANI! Mikä on miehen todennäköisyys saada todellinen 50/50 huoltajuus eikä vain viikonloppuisänä oleminen silloin kun naiselle niin sopii. Kyllä naiseni osaa kiristää tavalla johon en edes luullut kieroimman business miehen pystyvän. RAHA, LAPSET, VASTUU ovat hyviä keinoja. Se on varma että lastani hän ei saa yksin jos ero joskus tulee, tytölläni on lämpimämmät välit kanssani kuin äitiinsä vaikka onkin vasta hyvin pieni, ehkä 1 vuosi hoitovapaalla lapsen kanssa edisti asiaa sekä samankaltainen perusluonne. Olen todella masentunut nykyisestä tilanteesta, haluaisin toimivan perheen enkä ainaista valitusta kaikesta. Riidellä voidaan jos on syytä ja sitten sopia asiat järjestykseen. Onko minulla kohtalo kavereita?
isi 37-v
lasten takia naimisissa?
121895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuosta ei käynyt ilmi, oletko keskustellut asioista vaimosi kanssa. Kysy suoraan, että missä mättää ja muista, ettet provosoidu riitaan.
Asiallisesti kysyt, että mikä sinussa on vikana vaimosi mielstä, kun homma ei luista. Kuten sanottu, homma pitää tehdä niin, ettei toinen koe sitä haasteena tai syyllistämisenä. Vaikka mielesi tekisikin sanoa suorat sanat, se ei ainakaan ongelmia ratkaise.
Mitä huoltajuuteen tulee, äidillä on aina etulyöntiasema, mikäli siis ajaudutte eroon. Valitettavasti.
Moikka!
Voisitte tehdä listat toisistanne... 10 hyvää piirrettä ja 10 huonoa.
Ja sitten keskustelua ja ydinasioita parerille, siis niin ettei toinen voi käsittää väärin ja juttu ei muutu kesken kaiken.
Ja voihan asioista käydä puhumassa avioliittoneuvojan luona. Tuollainen homma vaatii molempien sitoutumisen ja tahdon.
Onnea!
Provosoi eukkosi läimäyttämään sinua poskelle. Sitten menet turvakotiin, ja teet ilmoituksen asiasta poliisille. Eroprosessissa vaimosi onkin tämän jälkeen ilman _mitään_ oikeuksia ja lapsi määrätään ilman muuta sinulle. Jos tilanne menee todella pahaksi, syytä vaimoasi insestistä. Se toimii taatusti. Eikä vaimollasi ole sitten edes tapaamisoikeutta lapseesi.
Ja kuten kaikki arvaavat tämän on kirjoittanut katkeroitunut, alkoholisoitunut miesrukka. Näin. Nyt kenenkään ei tarvitse tätä asiantuntevaa diagnoosia enää tehdä :-D.
Ootkos ikinä kuullut yhteishuoltajuudesta? Sitä hakemalla ei kummallakaan ole etulyöntiasemaa, eikä kumpikaan voi hävitä. Näin meillä!
"Asiallisesti kysyt"... voi saa***a sun neuvojas! Kaverilla on hankala vaimo! Vai luuletkos, että se alkaa selittää vuolaasti mikä on pielessä, jos se tahan asti on vit***lut!
"Ettei toinen koe sitä haasteena ja syyllistämisenä"...näin puhuu pirttihirmumuija, omaan pussiin!
"Vaikka mielesi tekisi sanoa suorat sanat, se ei ainakaan ongelmia ratkaise"...mutta sekö ratkaisee, että muija paasaa kymmenen vuoden takaisista "virheistä".
Äidillä ei ole mitään etulyöntiasemaa enää. Missään laissa ei sanota niin, että lapsi aina äidille! Se, että miehiä on YKSINhuoltajina vähemmän johtuu VAIN siitä, että miehet hakevat sitä vähemmän. Mikään saat**an automaatti se ei sentään ole! Idiootti!
Mutta yhteishuoltajuus, silloin säilyy oikeudet ja huoltajuus! Suosittelen.
HUHHEIJAA, etkö osannut "isi" kirjoittaa sanottavaasi asiallisemmin?
Oletko tietoinen että asiat voi kertoa ja mielipiteensäkin ilmaista ilman kirosanoja olipa niissä tähtiä ** tai ei, kirjosanoja ne silti on.
Kielellisesti köyhät joutuvat turvautumaan alatyylin kirosanoihin.
Eipäs ole ihme, jos vaimo ei anna, jos ero tulee, jos mies ei tuon kummemmin kykene itseään ilmaisemaan.
Toivottavasti sentään ne lapset ovat äidillään, etteivät sinun opissa tuommoista sanavarastoa ja tuollaista raivoa oppimassa, idioitteineen kaikkineen...
sentään selvisi. Mulle ainakin. Ei sitten olekaan mikään automaatti tuo muijalle mukúlat. Se on hyvä. Kiitti "isille", ainut joka vastasi ymmärrettävästi...
Mitä ne on? Taisi vaan vihlasta sulla isojen varpaitten välistä, kun sait nenilles!
Meille tuli ero, koska MINÄ lähdin. En viittiny kattella enempää sitä ***** vosua. Se siitä.
Meedion kykyjä kannattaa sun vähän vielä hioa. Ei osunu likikään totutta tuo "selvänäkeminen"...
Ja lapset on minulla ja pysyy. Niitä semmoselle vastuuttomalle mikään määrää.
Mulla oli sama juttu, muija pihtas pilluaan ja koskaan ei ollut sopiva hetki. Niinpä minä hommasin ikäiseni miesystävän, jonka kanssa seksikin luistaa kivasti, sillä mies tietää mistä mies tykkää. Kolmeen vuoteen en ole enää ruikuttanu vaimolta pillua ja avioliitto senkun jatkuu ja nautin lapsistani ja miesystävästäni.
Juttusi kuullostaa kovin tutulta, meillä vain asiat on toisin päin, joten laitampa sinulle naisnäkökulmaa asiasta:
Ihmettelet, ettei vaimosi ole enää halukas sänkyyn kanssasi ja kaivelee iäti vanhoja asioita, kiristää ja nalkuttaa?
Naisilla on kummallinen tapa, josta itse syyllitin itseni aikoinaan. Nyt huomaan aikojen kuluttua etten ole ainoa lajissani.
Eli: yksinkertaisesti on kysymys kyllästymisestä toiseen ihmiseen. Kuitenkin pelko tulevaisuudesta yksin lapsen kanssa tai yksin pitää huonossakin parisuhteessa, sen tyypillisimmät ilmenemismuodot ovat juuri kirjoittamasi.
Olin entisen mieheni kanssa 11 vuotta yhdessä. Meillä kävi juuri noin: pihtasin, nalkutin, kiristin ja riitelin. Arvaat varmaan, että se johti eroon.
Nyt elän pari suhteessa neljättä vuotta. Taas pihtaan, nalkutan, kiristän ja riitelen. Tiedän että tämä johtaa eroon. Nyt ei vain enää tarvitse kinata lapsista kuten aiemmin.
Pidin tänäkesänä viikon omaa lomaa korvessa itseni kanssa. Pohdin asioita juurta jaksain, koska me kaikki voimme pahoin käytökseni takia. Myös lapset aistivat sen kun aikuisilla mättää.
Lopputulos viikon pohdinnoista on se, että olen yksinkertaisesti niin pelkuri, etten uskalla ottaa härkää sarvista ja kertoa nykyiselle mies ystävälleni, etten enää välitä hänestä. Enää ei ole kysymys pärjäämisestä yksin. Eikä hänessä ole miestä kysymään, enkö välitä enää hänestä.
Valitettavasti luulen että tämä meidän juttu jatkuu todella niin kauan kunnes jommalta kummalta menee kuppi nurin.
Tässä maailmassa ei ole oikotietä onneen. Asiat eivät muutu, jollei niistä puhuta. Kipeistäkin asioista pitäisi edes yrittää puhua, vaikka se on todella vaikeaa. Meistä kukaan ei osaa lukea ajatuksia ja käytöksellään voi viestiä muuta kuin todella tarkoittaa.
Näin siis kirjoittaa oman elämänsä pelkuri, joka ei ole uskaltanut puhua asioista.
Täysin tuttu tilanne.
Muutama vuosi sitten käytiin terapiassa. Oliko hyötyä? No, ehkä vähän, mutta loppujen lopuksi olemme taas samassa tilanteessa.
Vaimoni kertoo välittävänsä minusta, mutta mitenkään se ei näy. Luonnollisesti olemme siinä tilanteessa, että kumpikaan ei tunteitaan näytä, jos niitä edes jäljellä enää on.
Vuosia jatkuneet "väännöt" on vieneet mehut varmasti molemmilta. Ei ole raha- eikä työhuolia. Kummallakaan ei ole salasuhdetta eikä alkoholi ole ongelma, eli päällisin puolin kaiken pitäisi olla ok, mutta kun ei ole.
Sänky on vain nukkumista varten, silloin joskus kun viitsin sohvalta sinne siirtyä. Puheenaiheet ovat vain pakolliset - lasten asiat - kaupassa käynnit jne.
Mielestäni olemme tilanteessa, jossa vaimoni tarvitsee minua vain taloudellisessa mielessä ja minä vaimoani vain siksi että saan olla lasteni kanssa.
Turha on kenenkään väittää, että normaali terve mies saisi avioerossa lapsia itselleen. Naiset saavat lapset yli 95% avioerotapauksista! Mahdollisuus siihen, että lapset määrättäisiin isälle on ainoastaan silloin jos äidillä on vakava alkoholiongelma, rikostausta, todistettua väkivaltaisuutta tai jotakin muuta riittävän raskauttavaa.
Me olemme olleet tässä tilanteessa vuosia, mutta joka päivä lähempänä avioeroa, sen tiedän!
Olen joutunut omassa elämässä katteleen samanlaista touhua jo 15v.Meitä taitaa olla monta?
En silti halua jättää lapsiani moisen pirttihirmun
armoille.
Meillä loppui juuri tänä viikonloppuna 11-v.yhdessäoloa, josta 10v.naimisisssa.Lapset 8 ja 6v.Ollaan saatu jopa ihmeen hyvin sovittua huoltajuus ym.asioista.Eniten ihmetyttää se asenne(ex-)vaimossa kun hän ei jaksa uskoa ettei tähän liity kolmatta osapuolta!!!Pitää vakuuttamalla vakuuttaa!Toisaalta,mielenterveyspuolen osaajana uskallan väittää,että se kirpasee naista tai miestä vielä enemmän jos tulee jätetyksi ilman ulkopuolista tekijää.Mielestäni tälläista voisi kutsua narsistiseksi loukkaukseksi!!!Silloinhan joutuu ennenkaikkea miettimään omaan itseyteen liittyviä tekijöitä, kun ulkopuolinen syy puuttuu...Voin vakuuttaa oman"kiirastulen" olevan vasta alullaan,ex-vaimoni osaa kyllä keinot.Osasihan hän ne vallankäytön keinot(naisenkeinot)jo avoiliiton aikana.Nyt ei voi enää seksillä kiristää ja hallita meitä primitiivisiä olentoja, nyt astuu kuvioon lapset.Olenkin hyvin odottavalla kannalla,mitä se mahtaa keksiä jatkossa.Asutaan n.500m päässä toisitamme,lapset pääsevät käymään milloin haluavat,jos ex:ä päästää..