Tarinani menee seuraavasti. Jo vuosia sitten tampereella ihastuin työtoveriini ja hän minuun. Se synnytti vanhoillisessa työyhteisössä paljon kateutta ja huhuja ja asemani sekä oloni muodostui todella tukalaksi. Sijaisuuden päättyessä huomasin että olin tullut ajetuksi pois työpaikalta. En voinut jatkaa työssäni.
Aika kului ja huomasin lopulta olevani työtön. Asiasta tehtiin kiista ja siitä jauhoivat keskenään vuosi kaupalla he joille asia ei edes periaatteessa kuulunut millään tavalla. Ainut asia oli että olin yksin ja huolimatta siitä että kohtasin uusia miehiä en voinut sitoutua en uskaltanut koska olin vailla työpaikkaa. Olin ajettuna pois työpaikasta, josta ei koskaan neuvoteltu koska kynnyskysymys oli yksityiselämäni. Entisille työtovereilleni olennaisempaa olivat erilaiset systeemit ja järjestelmät joiden avulla tuntemattomien kommentointi oli mahdollista ja elämäni seuraaminen myös mahdollista. Se vei kaikki voimani ja taistelin paikastani työelämässä. Se vaati sen että muutin pääkaupunkiseudulle ja huomasin kauhukseni täällä että olin yksin ja onneton.
Suhteestamme ei myöskään tullut mitään. miehelle, joka minuun ihastui oli olennaisempaa pelastaa oma nahkansa.
Olen nyt itkenyt kaksi viikkoa. Minulla on työpaikka mutta samaa keskutelua on käyty vantaallakin, sekä samaa ajojahtia. Kukaan ei koskaan kysynyt minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi ja onko sinulla voimavaroja jatkaa elämääsi. Taistelin itsetuhoisia ajatuksia vastaan koko vuoden. En halunnut kuolla.
Nyt huomaan että ne tuttavat joista toivoin apua ja tukea muuton aikana ovat niin kiinni perheissään että ne tapaamiset ovat todella kortilla.Ihastuin rakastuin ja halusin perheen. Samat ihmiset tekivät sen kaiken turhaksi kaksi kertaa. Olin hyvä työssäni ja olin suosittu. mutta niin kadehdittu että kukaan ei tarjoutunut tukemaan työtäni.
Selviydynkö elämästäni eteenpäin ? Se vaatisi jotain enemmän kuin työn kahdeksasta neljään
Ihmisiä joille puhua, joiden kanssa nauraa, iloita viettää vapaa aikaa sen sijaan että taistelen elämästäni jossa langat alkavat olla hauraat
Näinkin naisen voi käydä
Aika kului ja huomasin lopulta olevani työtön. Asiasta tehtiin kiista ja siitä jauhoivat keskenään vuosi kaupalla he joille asia ei edes periaatteessa kuulunut millään tavalla. Ainut asia oli että olin yksin ja huolimatta siitä että kohtasin uusia miehiä en voinut sitoutua en uskaltanut koska olin vailla työpaikkaa. Olin ajettuna pois työpaikasta, josta ei koskaan neuvoteltu koska kynnyskysymys oli yksityiselämäni. Entisille työtovereilleni olennaisempaa olivat erilaiset systeemit ja järjestelmät joiden avulla tuntemattomien kommentointi oli mahdollista ja elämäni seuraaminen myös mahdollista. Se vei kaikki voimani ja taistelin paikastani työelämässä. Se vaati sen että muutin pääkaupunkiseudulle ja huomasin kauhukseni täällä että olin yksin ja onneton.
Suhteestamme ei myöskään tullut mitään. miehelle, joka minuun ihastui oli olennaisempaa pelastaa oma nahkansa.
Olen nyt itkenyt kaksi viikkoa. Minulla on työpaikka mutta samaa keskutelua on käyty vantaallakin, sekä samaa ajojahtia. Kukaan ei koskaan kysynyt minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi ja onko sinulla voimavaroja jatkaa elämääsi. Taistelin itsetuhoisia ajatuksia vastaan koko vuoden. En halunnut kuolla.
Nyt huomaan että ne tuttavat joista toivoin apua ja tukea muuton aikana ovat niin kiinni perheissään että ne tapaamiset ovat todella kortilla.Ihastuin rakastuin ja halusin perheen. Samat ihmiset tekivät sen kaiken turhaksi kaksi kertaa. Olin hyvä työssäni ja olin suosittu. mutta niin kadehdittu että kukaan ei tarjoutunut tukemaan työtäni.
Selviydynkö elämästäni eteenpäin ? Se vaatisi jotain enemmän kuin työn kahdeksasta neljään
Ihmisiä joille puhua, joiden kanssa nauraa, iloita viettää vapaa aikaa sen sijaan että taistelen elämästäni jossa langat alkavat olla hauraat
Näinkin naisen voi käydä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten ihmeessä ihmiset Vantaalla sai tietää mitä Tampereella tapahtui? Joskus aikanaa muutin suht pieneltä paikakunnalta Turkuun työn perässä mutta tunsin siellä niin suurta yksinäisyyttä että "maitojunalla" takaisin satakuntaan. Nykyään on ihmisiin tutustuminen niin tosi vaikeaa ja varsinkin kaupungissa.
Ihmiset on muuttuneet itsekeskeisiksi ja ainoastaan tutustutaan jos on jotain hyötyä..
Tai minusta tuntuu siltä ettei enää löydä tuttavuuksia niinkuin 10 vuotta aikaa, isompi aika käytetään ihmisten asioiden puhumiseen ja niiden ympäri kääntämiseen.
Voimia sinulle, antaa ihmisten puhua ja etsi vaikka jotain harrastuksia jos sieltä tuttavuuksia löytyisi =)