Eli kysymys teille, joiden tytär on tullut "liian nuorena" raskaaksi, ja on päätynyt pitämään lapsen. Miltä teistä on tuntunut kertoa asiasta ystävillenne? Kenties omalle äidillenne? Muille sukulaisille? Millaisen vastaanoton uutinen on saanut? Miten ovat suhtautuneet asiaan?
Ystäväni tytär tuli raskaaksi 17 vuotiaana. Kun ystäväni kertoi siitä, oli sävy tosi varovainen. Ikäänkuin hänelle olisi ollut noloa se, että hänen tyttärelleen on käynyt vahinko. Kun koitin kääntää hänen ajatuksensa tulevaan, ja kannustin olemaan tyttärensä tukena, oli ääni jo hiukan vapautuneempi. Myöhemmin kun olen kysellyt häneltä tyttären ja hänen perheensä kuulumisia, on ystäväni kertonut niistä ihan helposti. Tiedän, että ainakin osa sukulaisista on kannustanut ystävääni olemaan tyttärensä tukena, ja mm. tarjonnut tuoreelle mummille kyydin, jotta pääsee lapsenlastaan katsomaan.
Ystäväni tytär tuli raskaaksi 17 vuotiaana. Kun ystäväni kertoi siitä, oli sävy tosi varovainen. Ikäänkuin hänelle olisi ollut noloa se, että hänen tyttärelleen on käynyt vahinko. Kun koitin kääntää hänen ajatuksensa tulevaan, ja kannustin olemaan tyttärensä tukena, oli ääni jo hiukan vapautuneempi. Myöhemmin kun olen kysellyt häneltä tyttären ja hänen perheensä kuulumisia, on ystäväni kertonut niistä ihan helposti. Tiedän, että ainakin osa sukulaisista on kannustanut ystävääni olemaan tyttärensä tukena, ja mm. tarjonnut tuoreelle mummille kyydin, jotta pääsee lapsenlastaan katsomaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
teiniäiti ja teiniäidin mummo. Itse olin kyllä jo 17v. naimisissa ennenkuin aloin odottaa esikoista. Tyttäreni sai 18v. pojan.Hänellä ei ollut vakituista parisuhdetta. Pitää sanoa että aika laaki oli tieto vauvasta.Pari päivää sulateltiin asiaa niin tuntui jo kivalta olla mummu 36vuotiaana. Ei kukaan ainakaan meillä sanonu mitään negatiivistä. Päinvastoin kannustusta saatiin. Siitä olin iloinen että tytär kertoi heti plussattuaan meille asian ja ei edes ajatellu abortin mahdollisuutta. Nyt poika jo teini-iässä aivan ihana kaikinpiolin. Saamme hänestä iloa joka päivä.
Jumalauta, se ON noloa.
Todella noloa. Et voi käsittääkkään kuinka noloa. Elettävähän sen kanssa silti on, mutta sitä se ei poista, etteikö se hävettävä asia olisi. On se.
siis miksi se on noloa? Nolottaako sinua ajatus, että lapsellasi on sukupuolielämä alkanut etkä halua / voi / kehtaa miettiä tai myöntää sitä asiaa? Vai etkö halua tulla isovanhemmaksi, koska se saa sinut tuntemaan itsesi ikäistäsi vanhemmaksi? Mm. tämän vuoksi naapurini ei kestä ajatusta, että häntä sanottaisiin mummiksi, vaan lastenlasten pitää sanoa etunimeltä.
Jotenkin sanoistasi paistaa läpi, että häpeä on kohdannut Sinua henkilökohtaisesti. Osoitat kyllä melkoista ahdasmielistä ajattelua. Miltäköhän lapsestasi tuntuisi kertoa asiasta sinulle?
tuo kirjoitus!
Ajatteles vähän.Minun äitini sai minut,vaikka ei oltu mitenkään sitä suunniteltu.Ja oli kuitenkin 25-vuotias.Ja on jaksanut koko elinikäni murehtia,kun se oli niin kamalaa ja vanhemmat hylkäsi ym,ym...Luuletko.että on kivaa kuultavaa.Tästä omakohtaisesta jutusta johtuen,ajattelin jo nuorena,että en koskaan maailmassa rupea sitä suremaan,jos saan lapsen.Ensimmäisen sain 19-vuotiaana,syntyi parisuhteeseen,mutta ehkä päätti tulonsa hiukan ennen kuin oltaisiin tämä vauva ihan "tekemällä tehty".Eikä koskaan ollut ajatusta,että onpa noloa.
ainakaan vielä siihen tilanteeseen joutunut. Ekaks varmaankin tulis pelko siitä miten nuori(nuoret) pärjää ja jaksaa. Ja myöntävätkö jos tulee tiukka paikka. Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa etenkään jos oma kasvu on kesken.
Häpeä se ei missään nimessä olisi.
...olen ollut, kunhan siitä alkujärkytyksestä selvisin. Tyttäreni tuli raskaaksi 16-vuotiaana, poikaystävä oli 17. Nyt lapsi on kolmevuotias, pariskunta asuu edelleen rakastuneina yhdessä, tyttö opiskelee insinööriksi ja poika käy työssä.
Ensimmäiset pari vuotta asuttiin kaikki kimpassa. Halusin vähän katsoa perään, miten arki lähtee sujumaan ja kuinka lapsen kasvatus sujuu. Pelkkää hyvää sanottavaa on nuoresta perheestä ollut.