Hyvät kanssasisaret, onko teillä muilla tätä apaattisuutta ja aloituskyvyn puutetta tullut vv. vaivoina ja vielä muisti on huonontunut. Olen ollut vuoden ilman kuukautisia ja ennen iloitsin ihan pienistä arkisista asioista nyt on kuin mikään ei saisi sydänalaa sävähtämään ja aiheita on isojakin. Masennusta tämä ei ole, sen kyllä tiedän ihan kokemuksesta. Mikään ei vaan huvita, mitään ei jaksa tai viitsi. Gyneologi sanoi että kaikki ok, voihan se tietää hyvin elimelliset jutut, mutta mies kun on niin mitä se naisten vv. aikaisesta tunne-elämästä tietää?
Jos tämä on normaalia ja kuuluu asiaan, niin kestääkö kauan. Olen aina ollut energinen, iloinen ja aloitekykyinen. Nyt en tunne itseäni.
Harmittaa kun mieheni haluaisi matkustella kaksistaan nyt kun lapset ovat omillaan ja voisimme sen tehdä, minä vain en oikein jaksa eikä edes oikein kiinnosta. Ennen iloitsin jo monta päivää etukäteen pienistäkin asioista. Tämä apeuden olotila on kamala, elämä ikäänkuin jää elämättä.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän sepustuksen.
Jos tämä on normaalia ja kuuluu asiaan, niin kestääkö kauan. Olen aina ollut energinen, iloinen ja aloitekykyinen. Nyt en tunne itseäni.
Harmittaa kun mieheni haluaisi matkustella kaksistaan nyt kun lapset ovat omillaan ja voisimme sen tehdä, minä vain en oikein jaksa eikä edes oikein kiinnosta. Ennen iloitsin jo monta päivää etukäteen pienistäkin asioista. Tämä apeuden olotila on kamala, elämä ikäänkuin jää elämättä.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän sepustuksen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen tuntenut aivan noita samoja tuntemuksia pari vuotta, silloin kunvaihtarioireet alkoivat. Saamattomuus, kamala väsymys, aloitekyvyttömyys, itkuisuus, herkkyys ja välillä masentuneisuus vaivasivat ihan taaakaksi asti.
Nämä vaivat unettomuuden ja järkyttävien hikipuuskien ohella ajoivat minut lääkäriin ja aloitin kuukausi sitten käyttämään geeliä, pienin mahdollinen annostus.
Ensin loppui unettomuus ja hikoilut ja nyt olen saanut elämäniloni takaisin, en itke vollota joka asiasta ja muutenkin jaksan lähteä jopa joskus työpäivän jälkeen lenkille. Aloin vaan turpoamaan ja rinnat ovat melkoisen turvonneet ja kipeät, mutta en haluaisi lopettaakaan geelin käyttöä.
Millainen annos geeliä sinulla on, kun kirjoitit että pienin mahdollinen? Onko pumppupullo vai mittatikku? Minulla on mittatikulla Estrogeliä, laitan vain 20-30 mikrogrammaa. Olen 46-v ja minulla on esivaihdevuosioireet aika pahat. Mm. jatkuva kova lihas- ja nivelsärky katosivat 6 viikon geelin jälkeen. Uni on syvempää ja mieli usein parempi kuin ennen, jotenkin täyteläisempi.
Käytän Divigel-merkkistä tuotetta. Ne ovat annospusseja, yksi annos on 0,5mg/annos ja 0.1% geeli. Voin ottaa joko yksi tai kaksi annosta kerrallaan, olen pärjännyt yhdellä. Kaksi annosta olisi sitten 1 mg. Tätä ei Kela korvaa, koska on niin pieni annos, 1 mg se korvaisi, höh. Tämä käyttämäni tuote maksaa noin 18 €/28 vrk
Itse olen miettinyt, että pitäisikö vaihtaa pumppupulloon tai johonkin muuhun tuotteeseen, mutta olen nyt vasta niin alussa tämän korvausjutun kanssa, että käytän nyt toisen pakkauksen loppuun ja mietin sitten jatkoa.
Yhtä taistelua tämä elämä päivästä toiseen. Viime yönä ei uni tullut ollenkaan silmään. Mulla alkoi vaihtarit oireilla n. vuosi sitten pahemmin. Lähinnä itkua, raivoa, masennusta, unettomuutta...kaikkea mitä teilläkin, siis virta loppui. Hikoilusta en kyllä ole kärsinyt, tuo psyykepuoli oireilee pahiten. Ja minäkin tiedän, etten ole "oikeasti" masentunut.
Sain estrogeenilaastarin (kohtua ei ole) ja elämä rupesi taas maistumaan. En eläissäni ole kärsinyt migreenistä, niin eikö tuo kauheen jysärin pamautti päälle. Laastari vaihdettiin pienimpään vahvuuteen ja auttoikin aikansa. Ei tullut migreeniä, mutta vv-oireet alkoivat. Laitettiin seuraava vahvuus ja kerkesin jo iloita 2 kk ettei migreeniä tule - mutta tuli ja taas laastari pois. Nyt laitoin taas samanvahvuisen ja "odottelen" migreeniä. Niin masentaa tämä vehtailu. Tuntuu, että tämäkään vahvuus ei anna minulle energiaa, iloa ym. ja olen kuin joku zombie.
Gynellä en ole nyt käynyt, mutta oma tuntuma on se, että tarvitsisin vahvemman laastarin. Mutta sitten taas - se migreeni. Kertokaa ja neuvokaa kokeneemmat, onko samanlaista taistelua ollut ja oisko esim. geeli parempi tms.
Niin ja mielialalääkekin on kokeiltu, siitä vasta sekaisin menin. Nyt nukahtamislääke ja rauhoittava tarvittaessa...mutta eivätpä nekään eilen illalla otettuna auttaneet. Joskus sitten voisi nukkua peiton alla piilossa monta päivää. Mutta, en luovuta - jatkan taistelua :) Tsemppiä kaikille!
Kohtu minulla on tallella, mutta näin pari päivää sitten painajaisunen, että kohtuni putosi pois. Kun ajatukset päivisinkin pyörivät vain alapään asioissa ja kuukautisissa.
uupumuksesta, apaattisuudesta, saamattomuudesta jo reilut 20 vuoden ajalta.. olen oppinut tulemaan toimeen kroonisen masennukseni kanssa ilman lääkkeitä. Nämä vaihdevuosien tuntemukset menevät kai ihan omalla painollaan, en ole huomannut mitään muutosta. Että näinkin joillakin. Kaikkeen tottuu, kun riittävän kauan kärsii. Ei tulisi mieleen aloittaa jotain hormoneja.