Mieheni aikuinen tytär on 7 vuotiaan tytön yksinhuoltaja, joka ei ole saanut otetta omasta elämästään. Sivusta olemme seuranneet pikku tytön vaikeaa kotielämää mielialahäiriöisen äidin kanssa. Äiti on ollut suurimman osan ajasta työttömänä. Tytöllä on koko elämänsä ajan ollut sijaisperhe, jossa hän on viettänyt viikonloppuja. Nyt viimeisen vuoden aikana äidin masennuksen vuoksi hän on ollut useaan otteeseen sijaisperheessä muutamia kuukausia kerrallaan. Asumme toisella paikkakunnalla, mutta olemme yrittäneet ottaa pikkutyttöä meille niin usein kuin mahdollista. Minusta parasta, mitä tytölle on tapahtunut viime vuosina on se, että hän on saanut olla hyvässä sijaisperheessä pitkiä jaksoja. Tyttö muuttui viime talven pidempien sijaisperhejaksojen aikana arasta, pelokkaasta, puhumattomasta säikystä lapsesta lähes normaaliksi avoimeksi ihmisenaluksi! Nostan hattua niille perheille, jotka jaksavat huolehtia ja antaa rakkautta toisten vanhempien lapsille, jotka varmaan vaativat huomiota ja huolentipitoa tavallista enemmän. En usko, että kukaan sitä voi pelkästä rahasta tehdä!
Toinen asia, jota usein olen miettinyt on se, että kuinka paljon biovanhemmat pystyvät "vedättämään" sosiaalityöntekijöitä? Tässäkin tapauksessa äiti esittää "masentunutta", mutta sinä hetkenä kun tytär lähtee sijaisperheeseen, äidin voimat yllättäen palautuvat ja riittävät toisenlaisiin rientoihin. Uskaltaako kukaan koskaan kysyä, onko kysymys vain välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta? Tämä kommentointi on varmaan monien mielestä rajua, mutta olemme lähipiirissä tulleet tähän tulokseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Suurin osa on varmaan aidosta apua tarvitsevia biovanhempia, mutta joukkoon mahtuu varmaan monenlaisia vedättäjiäkin.
Voimia kuitenkin kaikille asian osaisille - ja erityisesti niille lapsille, jotka joutuvat syystä tai toisesta tälle tielle.
Toinen asia, jota usein olen miettinyt on se, että kuinka paljon biovanhemmat pystyvät "vedättämään" sosiaalityöntekijöitä? Tässäkin tapauksessa äiti esittää "masentunutta", mutta sinä hetkenä kun tytär lähtee sijaisperheeseen, äidin voimat yllättäen palautuvat ja riittävät toisenlaisiin rientoihin. Uskaltaako kukaan koskaan kysyä, onko kysymys vain välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta? Tämä kommentointi on varmaan monien mielestä rajua, mutta olemme lähipiirissä tulleet tähän tulokseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Suurin osa on varmaan aidosta apua tarvitsevia biovanhempia, mutta joukkoon mahtuu varmaan monenlaisia vedättäjiäkin.
Voimia kuitenkin kaikille asian osaisille - ja erityisesti niille lapsille, jotka joutuvat syystä tai toisesta tälle tielle.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä omien havaintojeni perusteella. Mutta veikkaampa, että tulet saamaan vielä tulikivenkatkuisia viestejä bioilta, ja pahimmassa tapauksessa sinut haukutaan palstan mielenhäiriöiseksi häiriköksi. Nääs noista vedättämis-jutuista täällä pitää vaieta..
Vedättäjiä on puolin ja toisin, sijareissa ja bioissa. Uutena tänne rynnistää uusperheellinen uutena vedättäjänä. Voi olla että ongelmat on muualla kuin mitä tänne yksipuolisesti kertoo. Pitäisi saada toisenkin osapuolen kertomus tänne, että pystyisi ottamaan kantaa kuka vedättäjäksi loppujen lopuksi osoittautuu.
herätä...
Niinhän se oli tässäkin tapauksessa, että äiti heräsi aina iltapäivällä "rakasta, rakasta lastaan hoitamaan". Vaan kun alaikäinen vaatii ympäri vuorokauden hoivaa.
Aina kannattaa muistaa, että ei ne puheet vaan teot!!
Väitän, että keneltäkään ei lasta oteta huostaan ilman pätevää syytä. Jos lapsen asiat ovat sellaisella tolalle kuin huostaan otetuilla on, ei siinä edes kannata kuunnella kaikkia osapuolia. Siis toistan - ei puheet vaan teot!
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/risikko-patistaa-kuntia-auttamaan-lapsiperheitä(55291).ece
"
- Miksi kunnilla ei ole muka varaa kotipalveluun ja on kuitenkin varaa maksaa miljoonia lasten kalliista psykiatrisesta hoidosta tai huostaanotoista, Risikko kysyy.........."
_______________________
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/opinions/columns/0027.html
Hänen pienet kaksosensa itkivät yötä päivää. Nimeltä mainitsematon kaupunki tarjosi ensin unikoulua, mutta kun työntekijä ei pärjännyt yötä kaksosten kanssa, he nostivat resurssipulan edessä kätensä pystyyn. Ei voida auttaa.
Kunta tarjosi lasten väliaikaista huostaanottoa.
Siihen vanhemmat eivät luonnollisesti suostuneet. Ällistynyt äiti kysyi itseltään, että kuinka hänen arveltiin selviävän yksin näiden vauvojen kanssa, kun edes koulutettu ulkopuolinen –jonka pää ei ole raskaushormonien sumentama ja joka ei ole tunnesiteessä huutaviin ihmistaimiin, ei selviä? Kunta ei tarjonnut kotiapua, ei hetkeä, että tämä uupunut äiti olisi saanut edes nukkua.
_______________
Talentia-lehden pääkirjoitus 2/2008
Lisää vastuunkantajia lasten suojeluun
Lastensuojelu on päässyt jälleen otsikoihin, eikä vain uuden lastensuojelulain vuoksi. Tammikuussa Helsingin lehdissä puitiin syitä tilanteeseen, joka ajoi nuoren tytön tilaamaan äitinsä murhan. Helmikuun Vantaan Sanomissa äiti ihmettelee, miksi lastensuojelulla on varaa sijoittaa väkivaltainen nuori, mutta ei auttaa tätä muulla tavoin. Helsingin Sanomien sosiaalitapaus-blogissa professori JP Roos syyttää lastensuojeluviranomaisia väärästä vallankäytöstä.
Ulkopuolelta ja vajain tiedoin saadaan hyviä otsikoita ja löydetään syntipukkeja, mutta ei saada selville syitä eikä opita virheistä.
Rakentavampaa olisi luoda järjestelmä, jossa ongelmatilanteissa tehdään lastensuojelun toiminnasta perusteellinen selvitys.
Selvityksessä tulisi tutkia myös, millaiset avohuollon resurssit työntekijöillä on ollut käytössään, millainen osaaminen ja esimiesten tuki saatavilla, paljonko aikaa asiakkaalle ja kuinka pysyvät työntekijät.
Näin laadittu selvitys tulisi käsitellä työntekijöiden kesken ja myös sosiaalilautakunnassa ja tarvittaessa myös kunnallisvaltuustossa, sillä poliittiset päättäjät pitää saada kantamaan vastuuta
lastensuojelun tilanteesta.
Löydettyjen epäkohtien korjaamiseen tulisi heti ryhtyä ja tarkistaa tilanteen kehittyminen vuoden kuluttua.
Mistä voimavarat ja osaaminen perusteelliseen selvitystyöhön saadaan? Katse pitää kääntää sosiaalihuollon kehittämisestä vastaavaan ministeriöön. Osana kansallista sosiaalihuollon kehitystyötä pitää perustaa arviointityöryhmä, joka selvittää lastensuojelun tilaa. Oikeusasteista haettavat muutokset ja tai niille osoitetut valitukset eivät välttämättä johda kehittämiseen, eikä niitä ole siihen tarkoitettukaan.
Selvityskäytännön luominen vaatii kaikilta avoimuutta ja tahtoa löytää keinoja muuttaa lastensuojelun tilanne paremmaksi. Aivan varmaa on, että tarvitaan myös lisää rahaa, jolla palkataan työntekijöitä ja järjestetään tukipalveluita.
Aina ei kyse ole vain resursseista, vaan myös toimintatavoista. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja avoimempaa tiedonvälitystä esimerkiksi opetus- ja sosiaalitoimen välille. Lapsen oirehtiminen tulisi pystyä huomaamaan jo päivähoidossa tai koulussa. Surullinen tosiasia vaan on, ettei myöskään opetuspuolella aika tunnu riittävän tämän tason havainnointiin. Nuoret jäävät usein ongelmineen byrokratian jalkoihin, jos opetus- ja sosiaalitoimen väliset yhteydet tökkivät.
Nyt meillä on kohtuullisen hyvä uusi lastensuojelulaki, lehtien otsikot ja työntekijöiden uupuminen syntipukin roolin alle.
Eila Malmström
puheenjohtaja
Talentia ry
_________________
Aika keveesti lähtee lapset ja nuoretkin omista kotiosoitteestaan tänä päivänä aivan toisiin, vieraisiin osoitteisiin.
Syyksi tähän lapsen tai nuoren osoitteen pakkosiirtoon, kun kuntien lastensuojelussa nykyään käy:
vanhempien/vanhemman uupuminen (kotipalvelu),
lapsen, nuoren koulunkäyntivaikeudet (erityisen oppijan opetustuen laiminlyänti),
terveydenhuollon palveluiden saamattomuus, jonot (esimerkiksi neuroperäisten sairauksien diagnosointi),
sosiaalisen kanssakäymisen vaikeus (?),
ja
niin
edelleen.
Suosittelen tutustumista asiaan
ja kuntien ja kaupunkien lastensuojelun tilanteeseen tarkemminkin.
Mitä uskomattomimpia asioita kuntien lastensuojelusta nykyisin kyllä löytyy,
mutta niin totisinta totta.
kun heiltä otetaan sijaislapsia poi,ja tilalle anneteen uusia,Erittäin harvoin etteui enää annerraisi.Monenkohan sijaris kaveri,sukuilainen on sosku tai entinen sosku,mätä systeemi tosiaan.
Eilen heräsin puoli kuuden aikoihin ja ulkoilutin koiran kuten kaikkina muinakin aamuina. Nukuit taatusti itse siihen aikaan vielä perse homeessa.
Ja oikein totesit siihen, että teoistaan ihminen mitataan. Sijarit pauhaa pelkkää paskaa pääsääntöisesti saadakseen huostalapsista rahat. Mitään muuta motiivia ei ole. Se on tullut nähdyksi siinä miten lasten kunto heikkenee sijoituksen kestäesseä.
Väitteesi siitä, ettei keneltäkään oteta lapsia huostaan ilman pätevää syytä olet oikeassa, mutta korjaan siihen että lapsia otetaan huostaan vastoin lastensuojelulain tarkoitusta ja mikä on oikea tarkastelusuunta. Perusteitahan huostaanotoille löytyy, vaikka juuri tuollaiset itse omassa elämässään osattomat äitipuolet.
tekstiä ilkeältä äitipuolelta. Kunnioittaisit miehesi tytärtä ja yrittäisit enemmän auttaa, vaikka ottamalla lapsen kokonaan hoitoosi ilman kamalia lastensuojelun kukkahattuisia tätejä. Omaiset ovat tärkeimpiä ja uusioperheessä sinun tulisi kunnioittaa miehesi lapsia eikä keskustelupalstoille heitä haukkua. Ällöttävää!
Lasta pidetään 4v,pirun luons,ennenkuin uksi huomaa mitä disllä tapahtuu,ka sitten lapsi heittokapulana dseuraavaab paikkaa.Kokoulsessa si voi sanos nefatiiviaia ajioita,koska se kostaytt.Hymisrellään vaan ja kirjatraan paperiin jotta hyvin menee,vaikkei rfrs euokapuoli pakaa.Niistä perheistä joista sijoitettuja monia jo siirretty muuakka saisi ottaa sijsihuoltakuuden kokoaan pois,Meulle jaoseni kanssa tömö on ollut ujtä kärsimys näytelmää,Sosiaalijohtajaki sanoi ettei yhtään syytä huostassa purulle ole.En jip,narkkaa,javietän säännöllisrä elämää,ilävä kasta on joka sekuntti eikä se vuosien kukuessakaan koskaan hellitä,Sossuilla korkeampi valya,kun kabsabedustajalla,Hei (paskap) puhumisensa otetaa todesta.Yämäkö on lapsen paras.Lapsella pahimmassa tapauksessa on kymmenekin paikan vaihtou,kai siinä häiriintuisi kuka vaan,mun matkalaukku nurkassa osduttaisi jo seuraavaab paikkaan menoa,Kiistakapuloiksi heidät tehdään.Ei aikuinenkaan jokavuotista muuttoa kestäisi,saati sitten lapsi
Yleensä täällä herkästi käy niin, että kun jotain asiaa oikein rehellisesti kerrot ja tuot esiin lapsen parhaan, niin siihen kyllä hyökätään. Hyökkääjiä on etenkin juuri biovanhemmat, koska eivät nää lapsen kannalta asioita vaan ovat katkeria kun itsestä tuntuu lapsensa huostaanotto käsittämättömän pahalta. Ehkä ovat aikanaan lapsen hoidonkin laiminlyöneet juuri siksi, etteivät pysty asettumaan lapsen asemaan. Tämä tosiasia on myös esteenä lapsensa kotiutukselle, eheytymiselle ja sijaisperheen ja biovanhempien hyvälle yhteistyölle. Siinä vaiheessa kun biovanhemmat kykenevät ajattelemaan ja näkemään lapsen kannalta asioita, näkevät että lapsella on asiat hyvin, ja haluavat olla tukemassa lapsen kasvua ja kehitystä, heillä on kykyä ja voimia myös korjata omaa elämäänsä sellaiseksi, että mahdollisuus kotiutukseenkin toteutuu.
ei anneta,koska resurssir eivät riitä,ja nii paljon on epö
äpäteviä sassuja,Sossujohytaja jis nutä päättää siihen kukaan ei uskalla sanoa omaamielipidettään,ettei saa kähteö-
Mitä kieltä tuo on?
Aloituksen jälkeen olisin vielä voinut keskustellakin tilanteesta, mutta aloittajan asennehan on niin valmiiksi bio-vastainen, että ihmetellä täytyy, mikä todellinen motiivi on koko ketjun aloittamiseen.
Riitaako sinä tulet tältä palstalta hakemaan vai mitä? Onko tosiaan ainoa kysymyksesi koko asiaan, että miten hyvin biot pystyvät vedättämään sossuja? Naurettavaa! Kyllä tällaisiin kysymyksiin joka järkevä ihminen löytää vastauksia ihan omasta mielestään, ei tuollaisia kysymyksiä tarvitse läheteä palstoilta kyselemään.
Ja loistavia vastauksia olet jo saanut. Esim, että joka ikisestä ihmisryhmästä löytyy vedättäjiä, sijareista, bioista, sossuista ja kaikista muistakin. Ja noissa kaikissa ryhmissä on myös niitä ihmisiä, joille ei tule edes mieleen kokeilla minkäänlaista vedätystä.
Ihan aikuisen oikeastiko täällä ihmiset keskustelevat ketjutolkulla tällaisesta aiheesta?
Mainitaan nyt vielä sekin, että en ole bio enkä sijari. Käytännössä tosin tukiperheenä olemme, mutta tilannetta ei ole vielä virallistettu.
Niinpä. Millainen lapsuus miehesi tyttärellä lienee ollut, kun hänelle ei tullut miehesi ja hänen silloisen puolisonsa lapsena vahvuutta vanhemmuuteen vaan hänestä, siis tästä miehesi tyttärestä kasvoi mielialahäiriöinen nainen.
Suomalainen vanhemmuuskulttuuri on sukupolvien ketjun tulos. Millaisen kodin miehesi tarjosi tyttärelleen aikanaan?
No, olkaamme onnellisia, kun nyt on ukkelin rinnalle löytynyt täydellinen pakkaus, joka noin suvereenisti vetää johtopäätökset asioiden kulusta. Ettei vaan olis kuitenkin sulle aloittaja jäänyt hampaankoloon tyttären torjuva asenne äitipuolta kohtaan.
Jos tarina olisi tosi, niin miksi miehesi lapsenlapsi on ollut veronmaksajien piikkiin 7 vuotta lastensuojelutoimenpiteiden piirissa ja sijaisperheessä, vaikka hänellä on oma rakastava isoisä ja isoäitipuoli? Miksi että kanna täyttä vastuuta pienestä tyttärentyttärestänne, vai eikö aika riitä.
Muut palautteet jätän omaan arvoonsa, mutta tähän kommentoin ihan siitä syystä, että olen itse omalta osaltani yrittänyt etsiä ratkaisua siihen, miten parhaiten voisimme tyttöä auttaa.
Olemme pyrkineet ottamaan tyttöä luoksemme niin paljon kuin mahdollista. Olemme pyrkineet näyttämään hänelle normaalin perhe-elämän mallia mahdollisuuksiemme mukaan. Olemme tehneet ihan tavallisia asioita, jotka hänelle ovat olleet "eksoottisia" (esim. leipominen!). Olemme käyneet luistelemassa, hiihtämässä, uimassa, metsässä jne. Olemme mieheni kanssa vielä kumpikin työelämässä ja tyttö asuu toisella paikkakunnalla, joten mahdollisuutta viikottaiseen tapaamiseen ei ole. Ostamme lapselle vaatteita ja muuta tarpeellista. Minulla on hyvä ja kunnollinen mies, mutta tässä asiassa hän on voimaton. Olemme siis ihan tavallisia, kunnollisia, asiamme hoitavia ihmisiä. Tyttärellä on ollut ongelmia jolapsesta lähtien ja merkittävänä syynä tähän (mielestäni) on äidin alkoholismi. Äidistä ei ole ollut tyttärelle turvaksi ja malliksi. Tarkoitus ei ole häntä arvostella, mutta varmaan sen jokainen ymmärtää, että koko perhe kärsii, jos äidillä on a-ongelma. Olen joskus kysynyt mieheltäni, miksei hän hakunut ex-vaimon ongelmaan apua, niin hän vastasi, että mistä olisi osannut hakea ja että vaimo ei olisi ikinä suostunut. Mieheni tytär on todella ollut alusta asti minulle ilkeä ja torjuva, mutta siitä huolimatta tiedän aidosti, että olen hänen lähipiirissään ainoa ihminen, joka häntä on myös yrittänyt määrätietoisesti kannustaa saamaan elämänsä kuntoon. Työ vain tuntuu minusta aika ajoin aivan mahdottomalta. Olen monta kertaa jo miettinyt olisiko parasta vaan luovuttaa ja laittaa välit vallan poikki. Pikkutytön takia en tätä ole tehnyt. Mieheni tyttären ja meidän perheen elämänkatsomukset ja elintavat ovat niin etäällä toisistaan, että tuskin koskaan opimme ymmärtämään toisiamme. Missään tapauksessa meidän perhe ei koskaan tule hyväksymään hänen käytöstään lastaan kohtaan. Aikuinen ihminen ei saa, ei voi koskaan olla pienelle lapselle niin "raju", ilkeä ja välinpitämätön.
Omalta osaltani päätän keskustelun tähän - paljon on ihmisillä asiat pielessä, kun jaksavat puolustaa lapsensa heitteillä jättäviä, mukavuudenhaluisia egoisteja.
oleva eukko, mistä sitten johtuneekin!
Kuka täällä on PUOLUSTANUT lapsia väärin kohtelevia ihmisiä? Ole hyvä ja kopioi tähän vastaukseksi sellaisen viesti.
Olisit saanut paljon asiallisempaa keskustelua aikaan, kun olisit esittänyt eri tavalla asioita. Ja asenteesi paljastui lopullisesti tuossa toteamuksessa, että aiheettomia huostaanottoja ei muka ole.
Sait sitä, mitä halusit, kun tulet tänne jostain syystä KAIKKIIN bio-vanhempiin kohdistuvaa vihaa purkamaan ja räyhäämään.
Mistähän johtuu, että sijaishuollossa voidaan "olla pienelle lapselle niin "raju", ilkeä ja välinpitämätön. " Kun kerran vihaa täynnä olet, niin miksi vihasi ei suuntaudu kaikkiin niihin, jotka kohtelevat lasta väärin?
Ettet vain ole yksi bio-palstaa vuosia häiriköineen henkilön yksi monista sivupersoonista?
kun jaksat puolustaa tyttärensä alkoholistiäidin tuhovaikutuksille lepsuillutta miestäsi. Missäs se mies oli silloin kun alkoholistiäiti tuhosi tyttären elämää. MISSÄ. Oliko hänkin alkoholisti vai miksi hän ei ryhdistäytynyt tyttärensä eteen silloin kun oma tytär kärsi lapsuudessaan.
Ihmeellistä vastuunpakoilua vielä isoisäisässä, että kaikki johtuu alkoholistiäidistä, mitä tyttärelle tapahtui. Välinpitämättömyys on yhtä raskauttavaa kuin kaltoinkohtelijan tekokin, varsinkin kun on oma lapsi kyseessä. Uskomatonta.
Ja mitä sitten että olette molemmat vielä työelämässä. Onko työ teille tärkeämpää kuin pienen lapsenlapsen elämä. Ette ole valmiita lapsen eteen luopumaan omista kuvioistanne vaan annatte hänelle murusia pöydältänne, sen verran, että omatunto jättää rauhaan.
Egoisteja kaikki tuon 7-vuotiaan lähipiirin aikuiset. Lapsi tarvitsee kokonaisvaltaisen ja täysin ehdoitta lapseen sitoutuneen hoivan. Teistä kenestäkään ei siihen ole, on työ, on sitä ja on tätä, on muiden syy. Lapsi on hylätty teidän suvussa. Hylkääjinä oma äiti, isoisä, sinä, spurgu isoäiti, ja mahdollisesti hänen oma biologinen isänsäkin. Kaikilla teillä on vain hetkittäin aikaa lapselle, silloin kuin teille sopii. Kohta lapsi on iso, ja silloin hän itse päättää sopiiko hänelle enää teidän aikataulut ja teidän sanelemat ehdot. Nyt tuo lapsiraukka on vielä riippuvainen aikuisten tarjoamista murusista, jotka pitopöydiltänne tippuu.
yrittää. Ikävää kun teille tulee täällä haukkumisia niskaan. Niin se on joka asian kanssa, vaikka kysyisi kuinka asiallisesti.
taas kaiken?
SInäkös lopullisesti tiedät TAAS kaiken, lue edes rivien välistä, jos osaat miten asia satuttaa asianomaisia!
Pysyisit TAAS pois muiden asioista antamalla omia ohjeitasi, TAAS! Huom. TAAS joka asiaan, TAAS!
Milloin TAAS itse saat lapsesi kotiin, jätä jo toiset rauhaan saarnoiltasi, ne ei tehoa täällä sun saarnoissasi, ei niistä ole apua ollut tähän asti kellekkään, mikään ei ole muuttunut ja edesauttanut lapsia itkevien äitien suhteen näiden vuosien aikaan mitä olen lukenut juttujasi täällä!
Ikävä kyllä, apua ei ole saanut kukaan, vain moitteita ja haukkumisiasi, enempi tai vähempi!
Raukka parka haukkuu ja huutaa kurkku suorana Helinää, vaikka Helinän lapset eivät ole edes huostassa :D
Rauhoitu nyt! Ja sinun kannaltasi katsoen, ikävä kyllä vuosien mittaan on tapahtunut toooooodella suuri muutos näillä palstoilla ja yleensä koko huostaanottoasioissa.
Lue päivän lehtiä niin näet, miten harva se päivä lehdet ovat väärällään tietoa siitä, miten aiheettomia huostaanottoja junaillaan koko ajan lisää. Kun huostaa estäviä tukia ei edes yritetä tarjota, niin pieleen on m enty ja pahemman kerran. Älä tee itseäsi enää yhtään naurettavammaksi, että väität palstoilla, että aiheettomia huostaanottoja ei muka olisi.
Minä en ainakaan jaksa edes jankata moisesta itsestään selvästä ja päättäjien jo aikoja sitten myöntämästä asiasta jonkun iän ikuisen idiootin kanssa näillä palstoilla. Lopeta näiden juttujen sepittely täällä, sekä bio-vanhempien haukkuminen ja mene hoitoon, vihdoin ja viimein!
Jos miehen tyttärellä on todettu mielialahäiriö (josta aloittaja mainitsi aloituksessa), niin mielestäni on sivistymätöntä silloin ruveta haukkumaan potilasta mukavuudenhaluiseksi egoistiksi. Kyseessä on sairaus. Onko yh-äiti saanut hoitoa. Olisi lapsen edun mukaista, että äiti paranisi sairaudestaan. Sensijaan lapsen edun mukaista ei ole, että sairastunutta äitiä sukulaiset haukkuvat itsekkääksi egoistiksi.
Onko mielialahäiriöstä mahdollista toipua, sitä en tiedä, mutta lapsen kannalta toivoisin että äiti pian paranisi.
Vielä ihmettelen, että jos aloittajan miehen tyttären äidistä ei ollut tyttärelle turvaksi ja malliksi, niin miksi ei tästä isästä siihen ollut, jos kerran niin kunnolliseksi kehutaan. Jos toinen vanhemmista on kunnoton, niin toisen pitää olla se turva ja tuki eikä ryhtyä ruikuttamaan.
Aloittajan puhui aloituksessa siitä, että bioäidit vedättävät sossuja. Koko laumahan siinä vedättää, jos suku ei lapsesta kanna sitä vastuuta, minkä sukuoikeuskin lapselle periaatteessa takaisin sivistysmaissa vaan lapsen annetaan luisua yhteiskunnan vastuulle. Se on aina erittäin huono vaihtoehto ja häpeä sille suvullekin.
tv-ohjelmassa. Mummuista, jotka huolehtivat, kun vanhemmat ovat työelämässä tai muuten estyneitä.
Lahden takana erilainen "läheis"kulttuuri ja tavat.
Suomessahan sukua vastaa viranomainen.
vastaa miten vastaa ja jos vastaa. Jos olen lasten kohtelussa nähnyt kaikenlaista niin kyllä on vanhustenhoitokin aika retuperällä.
Kahdeksankymppinen isäni olisi tyynesti heitetty sairaalasta ulos kävelytelineen ja velliruuan voimin viisi päivää leikkauksen jälkeen. Hän asui tuolloin yksin kerrostalossa. Siihen asti henkisesti vakaa ihminen alkoi jo hämmentyä ja muuttui hieman sekavaksi. Mun piti tiukasti pistää hanttiin, jotta ei olisi passitettu papparaista kotiin vaan sai sentään kunnolla toipua asianmukaisessa hoidossa. Nyt isä asuu meillä, voi hyvin eikä höperyydestä tietoakaan.
Mutta miten käy niiden ihmisten, joilla suku ei ole tukena?