Hei!
Nyt kun kultsupoikamme alkaa olla kolmen vanha, olisi tarkoitus hankkia toinen koira...
Haluaisimme vähän "ei niin lapanen"- koiran. Missään koiraporukassa emme ole vielä koskaan kulkeneet, kultsun kanssa olemme kotitokoilleet, mökillä ja luonnossa ylipäätään kuljemme vähintään viikoittain, jos ei muilla asioilla niin ihan koiran vuoksi. Harrastusta (esim toko, haku, jälki..) tekisi mieli kokeilla kultsunkin kanssa.
Rotujen suhteen tulee jo runsaudenpula, enkä ole ihan vakuuttunut kyllä rotukuvausistakaan, yksilöllistä vaihteluahan on ja niistä negatiivisista asioista ei oikein paljon kirjoiteta kuin korkeintaan tällaisissa viestiketjuissa.
Lasten kanssa toimeentuleminen olisi perusedellytys, meillä on ala-asteikäisiä lapsia ja usein myös liuta heidän kavereitaankin. Vieraiden naamoja ei tarvitse olla nuolemassa, mutta asenne vieraisiin ei saisi olla epäluuloinen. Lisäksi emme haluaisi liian kovaa, dominanssitaipumuksella varustettua koiraa.
No siinäpä sitä! Valinnan vaikeus on melkoinen, tässä vielä asioita jota olen muutamista roduista miettinyt, oikaiskaa jos olen väärässä: Collien pelkään olevan liian herkkis. Australianpaimenkoira taitaa tarvita sitä työtä/tekemistä todella paljon. Valkkarissa mietityttää rodun nuoruus suomessa ja vaihteleva terveystilanne. Saksanpaimenkoiraa en ole edes harkinnut. Holskujakin olen katsellut, mitenkähän niiden tekemisen tarve sekä reaktiot lauman ulkopuolisiin?
Voi olla osittain aivan pöljiä kysymyksiä, mutta parempi harkita tarkkaan eikä hosua!
Nyt kun kultsupoikamme alkaa olla kolmen vanha, olisi tarkoitus hankkia toinen koira...
Haluaisimme vähän "ei niin lapanen"- koiran. Missään koiraporukassa emme ole vielä koskaan kulkeneet, kultsun kanssa olemme kotitokoilleet, mökillä ja luonnossa ylipäätään kuljemme vähintään viikoittain, jos ei muilla asioilla niin ihan koiran vuoksi. Harrastusta (esim toko, haku, jälki..) tekisi mieli kokeilla kultsunkin kanssa.
Rotujen suhteen tulee jo runsaudenpula, enkä ole ihan vakuuttunut kyllä rotukuvausistakaan, yksilöllistä vaihteluahan on ja niistä negatiivisista asioista ei oikein paljon kirjoiteta kuin korkeintaan tällaisissa viestiketjuissa.
Lasten kanssa toimeentuleminen olisi perusedellytys, meillä on ala-asteikäisiä lapsia ja usein myös liuta heidän kavereitaankin. Vieraiden naamoja ei tarvitse olla nuolemassa, mutta asenne vieraisiin ei saisi olla epäluuloinen. Lisäksi emme haluaisi liian kovaa, dominanssitaipumuksella varustettua koiraa.
No siinäpä sitä! Valinnan vaikeus on melkoinen, tässä vielä asioita jota olen muutamista roduista miettinyt, oikaiskaa jos olen väärässä: Collien pelkään olevan liian herkkis. Australianpaimenkoira taitaa tarvita sitä työtä/tekemistä todella paljon. Valkkarissa mietityttää rodun nuoruus suomessa ja vaihteleva terveystilanne. Saksanpaimenkoiraa en ole edes harkinnut. Holskujakin olen katsellut, mitenkähän niiden tekemisen tarve sekä reaktiot lauman ulkopuolisiin?
Voi olla osittain aivan pöljiä kysymyksiä, mutta parempi harkita tarkkaan eikä hosua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen collieihin ihastunut. Mielestäni on ehkä jopa hivenen luuloa että kaikki colliet herkkiksiä. Omani ei tosiaankaan ole =)
Oikean pennun valinta on tärkein. Se, joka ei pentutestissä ämpäriä/kattilaa juokse karkuun olis luultavasti sinulle sopivin!
meidän osku, (pk kääpiömäyräkoira) ei olisi ikinä pärjännyt siinä, oli nimittäin pentueen arin pelkäsi jopa siskojaan ja kaikkea vierasta, mutta siltin poika vei meidän sydämmen, taloudessa on 4 pientä lasta ja arka koira pelotti aluksi, mutta viikko kotiin tuonnin jälkeen kaveri totes et ei uskois samaksi koiraksi, kotona ei pelkää mutta ulkona vielä aristelee vähän äkkinäisiä tilanteita haukkumalla ja murisemalla ja yrittää päästä meidän jalkoihin piiloon, mutta kun annetaan rauhassa tutustua ni on ihanaa kaverii, aluksi pelotti ottaa mäyristä kun joka paikassa peloteltiin siitä kuinka on hankala ja jääräpää, mutta niin olen minäkin, eipä toi sen hankelempi ja jääräpäisempi ole kuin edellinen, vaikka saa usein sanoa samasta asiasta, mutta sen olen laittanut pentu kokeilun piikkiin, meillä koirat ja lapset kasvatetaan saman lailla, eli lempeästi ja lahjonnalla, nii ja annetut rajaton on pidettävä samana, hyvin on menny tähän asti, suosittelen
Ei aussie ole mikään hyperpyperviipottoja, vaan koira. Toimintaa ja aktiviteettia se tarvitsee aika paljonkin. Itselläni on kaksin kappalein sellaisia, ja ei ne ainakaan seinille hypi jos tulee viikkoja hieman vähemmällä tekemisellä.
Aussiella on aika voimakas vahtivietti, jonka kanssa saa olla tarkka. Paimennusvietitkin tuntuu ainaki omilla koirillani olla kovia puskemaan, mutta tiukalla, johdonmukaisella ja määrätietoisella koulutuksella elämä sujuu.
Kasvattajan valinnassa kannattaa ola tarkka. Kaikenlaisia ihmisiä on liikenteessä...
Käy tutustumassa jollakin kasvattajalla koiriin, ja tarkkaile koirien käyttäytymistä. Suurin osa aussie-kasvattajista on rehtejä ja reiluja ja varmasti vastaavat kysymyksiisi.