huomenna alkaa 3 päivän vapaaehtoinen avustajankoulutus, onko se minulle kärsimystä, kun joutuu opiskelemaan, niiden ehkä kaikein unohdettujen auttamista, meinaa katsoa ja oppi auttamaan heitä tai onko se siunaus kun oppii heidän auttamisesta paremmin ja saa heitä avustaa, saas katsoa.
On opiskelua, reumasta, parkinsonista, cpeestä, pyörätuolin käsittelystä, polioon ymm.
On opiskelua, reumasta, parkinsonista, cpeestä, pyörätuolin käsittelystä, polioon ymm.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pyytentä työtä kun sen koulutuksen päätteeksi autat sairaita ja vanhuksia.
Olisinpa itse joskus aikoinani päätynyt samalla alelle. Nyt se olisi tarpeen.
joku viitsisi heitä auttaa vapaaehtoisestikkin enemmän, ei tarvitsisi heitä aina laitoksiin laittaa ja vaikka laitettaisi he saisivat enenmän apua, kun mitä ei aina voi hoitohenkilökunta tarjota.
"On opiskelua, reumasta, parkinsonista, cpeestä, pyörätuolin käsittelystä, polioon ymm."
Mikset mene oikein kunnolla opiskelemaan ko alaa kun se sinua kiinnostaa?
lisää ja niitä on ja paljon katekrointia ymm ja täällä turussa on etuoikeutettuja ihmisiä erinäisiin kouluihin, mistä on itsellä todisteena lappu keittiön pöydällä ja kas minulla nyt on erinäisiin koulutuksiin hakemuksia.
http://www.avustajakeskus.fi/
sitä mitä se työ oikeasti on, sitä asiakkaan (ihmisenä) kohtaamista, eikä pelkästään luennoida sairauksista ja pyörätuoleista. Siskollani on muutama karmaiseva kokemus henkilökohtaisista avustajista. Olivat kuulemma käyneet avustajakoulutuksen ja toinen oli ammatiltaan sairaanhoitaja. Ei olisi ikinä uskonut.
kai vähän eri asia? Heille ei makseta työstä palkkaa eikä heidän työhönsä kuulu minkäänlainen kodinhoito eikä sairaanhoito.
harjoituksiakin ja aina voi itseään lisää kouluttaa jos ei mielestään osaa jotakin asioita, kunnolla. Käytännön harjoituksena esim. nostotekniikkat pyörätuolin käsittelyä.
katsoin tuota nettisivua, nyt ymmärsin että on eri asiasta kyse. Vapaaehtoinen avustaja ei siis ole mitenkään sidottu tuohon työhön, hän saa ottaa tarjotun tehtävän vastaan tai sitten ei. Luulin ensin että on kyse henkilökohtaisesta avustajasta. Se muutttaakin asian.
löytyy henkilökohtainen avustajakin jos jaksat katsella tarkemmin ja tässä sinulle niiden työstä ja palkkauksista lisää tietoa.
http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm
Kun kerran on aikaa, kun on sosiaalinen ihminen ja vilpitön auttamisen halu, avustajan työ on antoisaa. Opiskeluaikana olin kaksi vuotta pyörätuoliasiakkaan vapaaehtoisena avustajana kerran viikossa. Se oli todella rikastuttava kokemus. Kurssilla opittiin hyödyllisiä käytännön juttuja, mutta se työ itsessään opetti ja antoi valtavasti. Niin vilpitönttä kiitosta et koskaan saa terveeltä ihmiseltä kuin sellaiselta jolle pienet arkipäiväiset asiat ovat isoja asioita.
kaikille, se ihmisten auttaminen on tultava ihmisten sisältä hoitoalallakin, sielä voi paiskia töitä 8 tuntia päivässä hampaat irvessä jos ala ei ole mielyttävä tai siellä voi tehdä töitä vaikka väsynneenä ilosena, kun tuntee sen kutsumusammatiksi ja nauttii kun saa auttaa vaikka valitettavan pienellä palkalla lähinmäisiä.
Aikoinaan miljööniä vuosia sitten eräs lääkäri tuttuni, toimi Espoossa terveyskeskus lääkärinä, hän ihmetteli mimmoisessa palkkakuopassa ovat, kun raksalla tienaa paremmin tavallinen rakennusmieskin, noh ajat on muuttunnut ja palkka heiläkin on nousut.
Muistan erään tapauksen, kun eräs sukulaiseni kertoi, kun oli vammaisten laitoksessa töissä, hoitamassa kehitysvammaisia, jotka vanhemmat ei koskaan edes tullut katsomaan. Jäi myös mieleen kun kertoi kun hänen terhakkaan koiransa perässä hoitolan pihalla seurasi pieni kissanpentu, noh ei koirakaan kovin iso ollut pentuna kulki lapasen sisällä, nauratti tapaus kovasti.
Noh turussakin on juttelisin meinaa markkinoiden aikana vanhuksien kanssa, palvelutalossa käy kaverikoiria ja vanhukset kertoi kuinka mukavaa on koiran kyläilyt heitä ilostamassa.
Uskon että viihdyt siinä hommassa.
Moni näkee vain sen vamman eikä ihmistä vamman takana, avustajat on tosi hyvällä asialla.
Sulle kymmenen pistettä!!
veressä halu auttaa lähinmäisiä pyytettömästi, kas isä vainaa kun pääsi sairaseläkkeelle työskenteli erinäisissä hoitolaitoksissa ja vei niille kaikkein köyhinmille ihmisille ruokaa ja vaateita itäblogin maihin.
Meni eräs koulutus kiville, mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja edetään näin ja avustajakekuksen kautta saa myös palkallista työtä, minäkin, mutta opiskellaan nyt ja lisää tarvittaessa.
Emäntä rakastaa hoitoalan työtänsä vaikka todella ei naisellinen leikattu olkapää mikä oli poikki vihoittelee kovastikkin, jos tykkää jostakin työstä ihan sama tienaakos 1€ tai 100€tunnissa, tärkeätä on osta nauttia siitä on työ mikä tahansa, vaikka roskakuskin ammatti, mistä eräs tuttuni sanoi kun olisi päässyt börssiin huutamaan osakkeita.
Hän on vaikka roskakuski kunhan nauttii töistä, eikä mennyt hyväpalkkaisen työhön, noh ei ollut roskakuskikaan, mutta jutun bointsi onkin se tee työ mistä nautit palkasta viis.
Tärkeää olisi jokaisen päästä sellaiseen työhön josta tykkää, jos työssään viihtyy niin se on tosi iso plussa.
Mulla on ollut onni saada nuoruusaikojen jälkeen aina tehdä sellaisia töitä jotka on olleet just sitä mitä oon halunnut.