Olen sinkku ja elämääni tavallaan tyytyväinen, mutta tottakai haluaisin löytää mukavan tytön, jonka kanssa voisin kokeilla vaikkapa yhteisasumista. Tätä yksinoloa on nyt jatkunut jo aika kauan, eikä sitä oikeaa tunnu löytyvän mistään.
Olen normaalin kokoinen, siististi pukeutunut, asiallisesti käyttäytyvä (en rääväsuu), en polta, enkä humalassakaan sekoile, sillä tiedän rajani alkoholin suhteen.
Kuitenkin minuun iskevät silmänsä juuri päinvastaiset tyypit kuin itse olen. Vientiä olisi, mutta lähde nyt viinaksissaan kompuroivan, huolimattomasti pukeutuvan ja kovaäänisesti selittävän rääviksen matkaan. Ei silti, tällaiset tyypit ovat ihan mukavia seuraihmisinä, mutta omalta tytöltäni odottaisin jotain muuta.
Siispä mietinkin, miksi sellaista naista, joka ei itse välitä pukeutumisestaan ja tyylistään yhtään mitään, niin miksi juuri hän kiinnostuu niistä, jotka ovat siistejä ja löytäneet oman tyylinsä?
Miksi kovaääninen innostuu hillitystä? Humalainen lähes selvästä?
Minua suunnattomasti tympii, ettei yksikään "normaali" tyttö uskalla tehdä lähestymistä. :(
Olen normaalin kokoinen, siististi pukeutunut, asiallisesti käyttäytyvä (en rääväsuu), en polta, enkä humalassakaan sekoile, sillä tiedän rajani alkoholin suhteen.
Kuitenkin minuun iskevät silmänsä juuri päinvastaiset tyypit kuin itse olen. Vientiä olisi, mutta lähde nyt viinaksissaan kompuroivan, huolimattomasti pukeutuvan ja kovaäänisesti selittävän rääviksen matkaan. Ei silti, tällaiset tyypit ovat ihan mukavia seuraihmisinä, mutta omalta tytöltäni odottaisin jotain muuta.
Siispä mietinkin, miksi sellaista naista, joka ei itse välitä pukeutumisestaan ja tyylistään yhtään mitään, niin miksi juuri hän kiinnostuu niistä, jotka ovat siistejä ja löytäneet oman tyylinsä?
Miksi kovaääninen innostuu hillitystä? Humalainen lähes selvästä?
Minua suunnattomasti tympii, ettei yksikään "normaali" tyttö uskalla tehdä lähestymistä. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
humalassa on helpompi ihmisiä lähestyä... luulisin... mut ei saa luovuttaa! kyllä se oikeanlainen nainen vielä sun elämään jostain tupsahtaa...
..munkin mielestä on hyvä välillä rauhoittua ja yrittää aina uudestaan ja uudestaan.
Mitäs niitä sopimattomia edes noteeraa..;D
Toisaalta ymmärrän, että sekin ottaa pannuun, kun aina vääränlainen tyyppi osoittaa kiinnostustaan.
Oi-voi-voi..:) Että kaipaankaan "häntä" taas!!
Olen niin kiltti, että minulle kelpaavat kaikki. Sopimattomia naisia en ole edes tavannut. Kiva, että edes joku on kiinnostunut ja uskaltaa osoittaa sen. Harvassa ne ovat olleet nekin. Onkohan minussa jotakin vikaa?? Olenkohan itse vääränlainen tyyppi näille markkinoille?! Miten oikeiden ihmisten tapaaminen voikin olla näin vaikeaa? Pitää laittaa itsensä tyrkylle ja osata tarjoilla oikein, oikeassa paikassa, sopiville ihmisille, siis sille yhdelle, mutta sillekään ei sitten kelpaa... Pitäisikö ruveta näyttelemään vaikeasti tavoiteltavaa ja salaperäistä. Vai täysin mahdotonta tapausta...
Vastausta en tässä yritä antaa nyt sulle, mutta kerron asiasta, johon jälleen tänä viikonloppuna törmäsin.
Olin paikassa, jossa tiesin olevan myös meikäläisiä, siis bilettämässä. Alkuillasta iskin silmäni pariin siistin näköiseen mimmiin ja ajattelin, että vielä illan kuluessa molempia jututan tai haen pyörähtelemään... he eivät siis olleet yhdessä, vaan omien porukoiden kanssa.
Illan edetessä seurasin heitä sivusilmällä ja huomasin, että toiselle varsinkin näytti maistuvan viinakset sen verran ripeään vauhtiin, joten epäilin jo siinä vaiheessa etten taitaisi juttusille asti päästä. Näin siinä sitten kävikin! Klo 23 aikaan toinen heistä pilkki pöydässään lahjakkaasti muun "tavallisen" seurueen ollessa ihan hyvässä vedossa. Ei siis kiinnostanut juttelutuokio hänen kanssaan pätkääkään, tuskin olisi edes mistään mitään ymmärtänyt. Ja toinen juttu on se, ettei voisi vähempää kiinnostaa siinä vaiheessa iltaa jo perseet olalla oleva ihminen.
Toinen mimmeistä otti hieman hillitymmin ja tuntui tietävän missä oltiin, mutta aina, kun katsoinkin häneen, hän käänsi vaivautuneena päänsä pois. Kuitenkin, jos yllättäin vilkaisin häneen päin, hän tuijotti minua..., Sitten olosuhteiden pakosta jouduin siirtymään melkein hänen viereensä ja sen jälkeen hän melki tuijottikin kenkiään koko ajan. Yritin saada jonkinlaista katsekontaktia aikaan, mutta hän vaikutti niin tavattoman ujolta, että tuntui vajoavan heti maanrakoon, jos katseemme kohtasi ja kaiken lisäksi hän alkoi puhumaan heti jotain pöydässä oleville ukkeleille...
Toisaalta vaistosin ihan selvästi hänen kiinnostuksensa, mutta se käytös oli niin ristiriitaista etten sitten viitsinyt mennä edes puhumaan. Sitten vähän ennen pilkkua, kun itse olin jo valmis kotiutumaan, "sotkeuduimme" toistemme jalkoihin tanssiparketilla ja silloin impulsiivisena ihmisenä heitin jotain sukkelaa hänelle ja hän reagoi siihen tosi kivasti. Mutta miksi vasta silloin, kun piti lähteä ja energia oli niin finaalissa alkaa rakentamaan enää mitään uusia tuttavuutta...
Mietin vain sitä, että miten aina voi olla niin vaikeaa tuo kontaktin luominen. Usein paikalla on kiinnostavia ihmisiä, mutta se tutustuminen ei vaan luonnistu..
Olisit vain rohkaissut mielesi ja mennyt tekemään tuttavuutta jo alkuillasta. Näin jälkeenpäin ei voi muuta kuin katua ja ihmetellä, missä vika, kun ei kontaktien luominen onnistu. Eihän meistä kukaan ole täydellinen. Minäkin olen täysin väärä ihminen oikeastaan edes kommentoimaan koko aihetta.
...niin meitä ujoja/vääriä/aloitekyvyttömiä/tms. on näemmä enemmänkin, kuin vaan sinä ja minä... Eipä minullakaan naiset ympärillä pahemmin pörrää, ei sen enempää sopivanlaiset, kuin vääränlaisetkaan naiset, vaikka en varmasti bileissä ole se kaikkein rumin, lihavin, epäsiistein, omituisin, ujoin, kännisin jne. ilmestys.
... siitä, etten heti ryntää tuiki vieraan ihmisen juttusille, vaan haluan jonkun aikaa seurata tilannetta, ihmistä.
Jos kontaktin aikaan saaminen on siitä kiinni, että pitää heti kapakan auetessa päästä juttusille ettei toinen sitten esim. vedä päätään täyteen, niin saa minun puolestani olla. Minun pitää seurata ihmistä aina jonkin aikaa ennen kuin alan tekemään tuttavuutta. Nytkin se mimmi, joka veti persiit ensitöikseen päästessään sisälle raflaan, näytti minulle ainakin käytöksellään sen, ettei ole minun tyyliäni, joten mitään en siinä menettänyt vaikken juttusille päässytkään.
Ujoudesta se ei ole kohdallani loppupelissä kiinni, jos todella haluan tutustua. Heti en haluakaan "hyökätä" kenenkään kimppuun. Täytyy hieman kartoittaa tilannetta, seurata käytöstä ja mv.
Esim. joku rääväsuu, joka seuhtoo koko ajan ei ainakaan minua kiinnosta yhtään ja sitähän ei tiedä ennen kuin tilannetta seurailee...
vaikka käytöksestäni niin voisikin päätellä, jos joku on joskus minut sattunut näkemään väärässä paikassa väärään aikaan. Olen vain vähän tottumaton käyttämään viinaa. Ja kaverit houkuttelee ja painostaa juomaan enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Syitä voi vain ihmetellä, miksen osaa pistää vastaan ja pitää varaani.
Tänä vuonna olen juopotellut 4 kertaa, kaikki julkisella paikalla ravintolassa. Viime vuonna ja sitä edellisinä vuosina olin aivan raitis, mitä nyt lasi viiniä kerran pari vuodessa. Ei minulla ole humalassa edes hauskaa, väsyttää vaan...
Niin humalaan en tulekaan, että uskaltaisin tehdä itse aloitteen ja mennä juttelemaan kenellekään vieraalle. Ennemmin sammun pöytään.
Ehkäpä annan tässä nyt raittiuslupauksen, josta yritän pitää kiinni. Ei kai kenelläkään ole mitään sitä vastaan, vaikka tässä tapauksessa, selvin päin, minä taidan olla todella vaikeasti lähestyttävä ihminen. Sekin on minun oma vikani. Millä sen vian korjaisi?
Ehkäpä semmoiset ihmiset kaipaa vähän koulutusta, että se elämä palaisi tai pujahtaisi oikeille raiteille. Liian pitkä sinkkuelämä muuttaa välinpitämättömäksi.
"Siispä mietinkin, miksi sellaista naista, joka ei itse välitä pukeutumisestaan ja tyylistään yhtään mitään, niin miksi juuri hän kiinnostuu niistä, jotka ovat siistejä ja löytäneet oman tyylinsä? "
-Ööh, kaikki ei tajua olevansa epämuodikkaita. Koulutusta kaivataan, ehkä he hakeutuvat siistien seuraan oppiakseen tyylikkyyttä..
"Miksi kovaääninen innostuu hillitystä?"
-joitain viehättää ujot ihmiset. Ujot on viisaita. Jotkut on kännissä äänekkäitä ja normaalisti hiljasia.. Alkoholi muuttaa ihmistä ja vääristää totuutta joskus hyvinkin radikaalisti.
"Humalainen lähes selvästä? "
- En ainakaan itse koskaan ole kännissä huomannut kuinka selvänä toinen on.. Paitsi sitten jos toinenkin rupee selvittään elämää suurempia asioita liito-oravien city elämästä..
Kun hakee vakavaa suhdetta ei kannata mennä baariin. En mä ainakaan ole koskaan mennyt sieltä erityisemmin seuraa hakemaan vaan pitään hauskaa. Muihin ihmisiin toki tutustuu mielellään myös bileissä/baarissa, mutta mitenkään vakavalta pohjalta en henk koht asiaa ota.
.. mä suosittelen ehkä sittenkin nettiä parhaimpana vaihtoehtona etsiä uusia tuttavuuksia.. Se on sattuman kauppaa, mutta eiköhän se ole sitä muutoinkin. Pitkä jännitteisyyttä ja uskalusta tavata uusia ihmisiä.
Terv: Netin kautta tärpännyt ;)