Ootko huoleton verkkari-, nostalginen sammari-, päällekäyvä prässihousu-, romanttinen röyhelö-,
ikuisesti farkku-, vai reilu collagetyyppi?
ikuisesti farkku-, vai reilu collagetyyppi?
mitä tyyppiä?
Tuuli hattu...
371202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tuohonko loppui tyypittely?
ehkä oot uneton unelmoija, äänekäs äheltäjä, hiljainen hihittelijä, käytännöllinen kahvinkeittäjä, etäinen epäröijä tai taiteellinen tekstailija?
pääasia, että on jotain päällä:)
Useimmiten vanhat lökäpöksyt, joita olen tuunannut leikkaamalla risaiset lahkeensuut pois.
Ei missään tapauksessa röyhelöitä, eikä prässipöksyjä.
Sammarit tai farkut, kun joudun ihmisten ilmoille lähtemään.
Yläosaan kuuluu t-paita tai joku vanha paitapusero liepeet liehuen.
...aika vähän. Röyhelöistä ja "krimpsun-krampsuista" en pidä, ne eivät ole mun tyyliä.
Farkkuja tykkään pitää. Verkkareita en pidä koskaan. Enkä Collegepuseroita.
Jos menen töihin, pukeudun neutraalisti, enkä millään muotoa "paljastavasti". Tarkoitan kamalan avonaisia puseroita tai semmosta...
Jos taas lähden tanssimaan, käytän esim. puolisääreen ulottuvia housuja. Sopii mulle aika hyvin korkeiden korkokenkien kanssa.
Kesäisin suhteellisen lyhyitä hameita.
Konsertteihin sitten taas vähä "kävelypuku- tyyliä", mutta ei missään nimessä kansakouluopettajamaisia.
Käytän usein myös rohkeita värejä. Niin että sopivat hiusten ja ihon väriin.
ja toppahousut...hui kauhistus..
mustat suorat housut aina ja ikuisesti..
..kerro vähän. En oo ennen kuullu.
t.friidu
mutta röyhelöt on kyllä miehelle liikaa. Tietenkin katselen mielelläni, kunhan vaan te söpöläiset pidätte ne ja osaatte äkkiä viskata poiskin, jos tarve vaatii:)
verkkareissa ja collareissa on kaikista mukavin
olla.
Röyhelöt, yöks.
Farkut jees.
..noissa mekoissa ja hameissa ja farkkuhameissa. Ja nyt varsinki tollasissa pitkissä neulehameissa. Mut tilanteen mukaan, farkut tai verkkarit ku lähen simmaamaan tai metsään. Niin ei sinne viitsi hametta laittaa.. Nuorempana oli toi farkkujuttu lähes aina. Ja kyllä noi prässihousut ja bleiseri aina välillä menee...vähän riippuu tosta ilmastaki. Mies haluasi et pukeutuisin aina tohon tummaan, mustaan puolihameeseen. Siitä ku toi "vanhan ajan tarjoilijan asuun" pukeutuminen naisellista. Ja sit pitäisi olla toi valkoinen paitis. Johtuu kait siitä et, sen ensimmäinen vaimo oli ammatiltaan tarjoilija.. Yöllä taas....ja sitä en kyllä teille kerro..
t.friidu
Jos noista pitää valita.
semmoinen kermakakku hihii..
Jep. minä tykkään kaikesta sievästä, ja tietysti hyvästä mausta. hih hih
Pehmeiksi pestyt puuvilla haalarit,se on mun virkaasu.
ei ollut listassa, mutta tässä nopea kuvaus:
duunissa farkut, etninen toppi/paita ja mielellään pitkät luonnonmateriaalista tehdyt kaulakorut. Kilisevät rannerenkaat, useita.
Vapaa-aikana taitsit, tunika ja mokkasaappaat, iso villapaita, inkkarilaukku.
Ulos mennessä riippuen tilanteesta: pitsiä, samettia,satiinia, mustaa. tummaa lilaa, jalokivivärejä. Aidot korut, niukasti. Hajuvettä ja korkeat korot, kesällä sandaletit, talvella mokka/nahkasaappaat.(Mielellään assun soinnutetut). Isoja shaaleja, hapsuja, tekokukkia.
sitten ihan kuin venäläinen iloinen tyttö:)))
olla otettu vai loukkaantunut. Ei ole kukaan ennen kutsunut minua venäläiseksi ilotytöksi. Pelkäsin vähän että joku erehtyy luulemaan minua romaniheimoon kuuluvaksi, vaikka ei sekään pidä paikkansa.
Itse kuvaisin pukeutumistyyliäni modernin keskiaikaiseksi.
että luultavasti edellisellä nimimerkillä on enemmän kokemuksia kevytkavioista itärajan takaa kuin uusiohippeistä.
loukkaus, vaan vitsi:))
Eikä ilotyttö, vaan iloinen, se on ihan eri juttu. Venäläiset pukeutuu hyvin ja värikkäästi.
sun vaatekaapille joku kerta kattoon, jos sopii. Rupes tuntuun et voisin vähän päivittää vaatekaappiani. Jos koko sopii ni kai lainaat.
Paa jotain samettista ja etnistä vähäks aikaan syrjään oottaan mua. Sorry et näin innostuin. Ei mun pitäny...
otettu:)
Olen kyllä vähemmän prameileva kuin idän tyttäret enkä oikein välitä turkiksista.
mutta se viesti kyllä nyt hävisi jonnekin avaruuteen. Odotetaan hieman josko se löytyisi.
Minulla on nilkkoihin ulottuva kultalammasturkki. Poikani kiusoittelevat minua aina kun puen se ylleni, että olen ihan venakon näköinen. No, sehän sopii minulle sillä omasta mielestäni venäläiset naiset turkkeineen ovat upean näköisiä ilmestyksiä ; )
sanoin vain että tervetuloa garderobiini. Kyllä sieltä löytyy ihan tavallisia perusrättejäkin mutta jos saisin alkaa alusta niin se näyttäisi just tollaselta mitä kuvailin:) Kesähepeneitä olen laittanut nyt talvisäilöön ja uusin hankinto on Gudrun Sjödenin munakoison väriset talvisaappaat...rakastan mokka/nahkasaappaita, helmiä, nahkakäsineitä ja hattuja.
Mun olis ihan oikeesti pitänyt syntyä prinsessaksi eikä metsämökin tyttäreksi. Jospa olen vaihdokas?
tunnelbaanan asemalla ison mainoksen jossa luki että turkisko...eikö se eläin olisi itse tarvinnut sitä? Ja sitten aika surkee kuva... en ole oikein lämmennyt turkiksille sen jälkeen.
Tämä omistamani upeus on isäni äidilleni joskus nelkytluvulla lahjaksi antama. Olen pitänyt siitä huolta, jatkanut pituutta ja uudistanut. Ne lampaat, ja niiden nahat, jotka siihen on käytetty olisivat jo aikansa maatuneet. Mutta olen niistä lampaista hyvää huolta pitänyt ja jatkanut niiden elämää vaatekaapissani ; )
mul on häneltä oranssit(ei nyt räikeät)sammarit. Eli nähhään joku kerta sun kaapilla.
Hänen vaatteissaan on paljon sellaista, jota tykkäisin pitää, ovat vaan aika kalliita.
aina hinnan väärtti, mutta disainit on hauskoja ja väriskaala hyvä ja sitten tietenkin se pääasia: Gudrunin vaatteet ovat sitä kokoa mikä lukee lapussa. Eikä siis kuten esim. H&M, jonka vaatteet oivat kehittymättömille esiteineille tarkoitettuja.
Indiska on toinen hyvä ja halpa kauppa, sieltä ostin ihanan joustorimpsuhameen joka aaltoilee kävellessä.
H&M vaatteista, muutaman puseron olen ostanut ja ei ne oikein ole sopineet, miltään kantilta katsottuna.
Minulla on sellainen tasaraitainen Gudrunin pusero, eikä se todellakaan ole hintansa arvoinen, ihan kiva kuitenkin.
Indiskaa ei täällä maaseudulla ole, mutta joskus Helsingissä käydessäni siellä on kiva pistäytyä.
Oli kiva lukea nuo asusteselostuksesi, aivan silmissäni näin sinut liihoittelemassa hippivetimissä:)
Verkkarit kuntosaliin, sammarit, prässit ja plaserit keikoille ja kokouksiin, salsahame ja nilkkarit tanssi-ravintolaan, farkut ja bootsit pubiin, collaget ja legginsit löhöilyyn. Mitä sattuu ekana käteen kotiin ja (näin lokakuussa) villahousut ja toppatakki mökille. Musta kotelomekko surujuhliin, kukkahattu ja kellohame kesäkekkereihin ; )
eli suojaava ja lämmittävä on tärkeämpi kuin ulkonäkö.
college, tai ne ikuiset farkut..menoon muuta - ai niin eihän miulla ole mitään menoja :/
Meillä on kyllä nykyään suvussa paljon synttäreitä, hautajaisia, ylioppilas- ja rippijuhlia...
hautajaiset, ne tietysti ainakin on lisääntymään päin, - niihin on aina ajaton asu..musta pleiseri ja hame, tai housut.
Ja, pitkästä aikaa on tosin häätkin tiedossa, marraskuussa, - aika erikoinen ajankohta häille, vai mitä olet mieltä?
Kummityttö kirjoittaa ensikeväänä ja, ja..eli onhan noita kun rupeaa miettimään tarkemmin. :)
Lippis on nykyään päässä, ei mikään semmonen baseball-tyyppinen, vaan hieman korkeampi vega-malli. Joskus myös vilsa päässä herrastelen. Nahkarotsi on suojannut ylävartaloa jo monen monta vuotta. Mikskä tätä tyyliä nyt sitten sanois...
kaikkia noita yksin ja yhdessä.
Kaikki nuo vaatekerrat on käyty läpi, mutta mikään ei ole iskenyt jäädäkseen. Tylsää.
tässä ollaan, naamapunasena ja tukanjuuri märkänä.
Vaan onkos teille passanneet koskaan Polan vetimet.
Paitapuserot, jakut, leningit nousseet aina edestä ylös kuristamaan ja pitkähousut onanoi. En ostanut, saanut niitä olen.
Stilliä oli kolmekymmentä vuotta, nytkö vintagea kun kirpparilta ovat.