Elikkä huomenna sitte sairaalaan ja tiistaina operoidaan uudestaan jänne.
En tiedä tarkkaan että mitä nyt sitte tehdään, mutta lääkäri puhui kyllä jotai ettei ruuvia voida laittaa samaan kohtaan uudestaan, josta se on irronnut ja ruuvikärjestä katkennut...vaan että jänne jouduttaisiin laittamaan nyt uuteen kohtaan.
Tässä viikon jo jännittänyt tätä operaatiota.
Mikä pahinta niin jalalla en saa astua 6vk ja kipsi on myös sen 6vk.
Onko ketään kohtalotoveria, jolla on käynyt samoin ja joutunut uudestaan kyseiseen leikkaukseen.
Minulla lähti lumpio paikoiltaan, jonka seurauksena ruuvi irtosi ja katkesi.
Pakko vissiin vaa alkaa tottumaan ajatukseen, että tämä jalka on sökö koko lopun elämää ja ettei tällä koskaan voi enää elää normaalia elämää.
Paha masennus tuli taas uudelleen, mutta onneksi on masennuslääke päällä koko ajan, jotta ei pääse mieliala romahtamaan ihan pohjalle saakka.
En tiedä tarkkaan että mitä nyt sitte tehdään, mutta lääkäri puhui kyllä jotai ettei ruuvia voida laittaa samaan kohtaan uudestaan, josta se on irronnut ja ruuvikärjestä katkennut...vaan että jänne jouduttaisiin laittamaan nyt uuteen kohtaan.
Tässä viikon jo jännittänyt tätä operaatiota.
Mikä pahinta niin jalalla en saa astua 6vk ja kipsi on myös sen 6vk.
Onko ketään kohtalotoveria, jolla on käynyt samoin ja joutunut uudestaan kyseiseen leikkaukseen.
Minulla lähti lumpio paikoiltaan, jonka seurauksena ruuvi irtosi ja katkesi.
Pakko vissiin vaa alkaa tottumaan ajatukseen, että tämä jalka on sökö koko lopun elämää ja ettei tällä koskaan voi enää elää normaalia elämää.
Paha masennus tuli taas uudelleen, mutta onneksi on masennuslääke päällä koko ajan, jotta ei pääse mieliala romahtamaan ihan pohjalle saakka.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kyllä siitä jalasta hyvä tulee. Nauti lomasta, lue kirjoja ja katso televisiota. itsekin olen jalkapotilas vielä kaksi viikkoa kipsiä pidettävä ja sitten kävelyn opettelua (akillesjänne poikki)
Meitsin polvi tähystettiin pari viikkoa sitten. Ihan perinteinen "puhdistus", jonka jälkeen alle sentin reisiluun kantavan pinnan rustovaurioalueesta tuli 2x2cm (jäljellä 1/4 pintaa). Samalla höylättiin lumpion takainen rustovaurio tasaisemmaksi ym. Nyt alkaa kävely jo näyttää vähän kävelyltä (vaikka koko jalka on reidestä nilkkaan asti kipeä). Mutta se ei olekaan ehkä se suurin ongelma. Pään kannalta tämä on kaikkein ikävintä. Kaikki normaalit rutiinit, työ, treenit (kilpaurheilija kun olen) ym. on saanut jäädä. En ole ikinä ennen ollut sairaslomalla, eikä tämä herkkua ole. Tosin ymmärrän senkin, ettei minusta juuri nyt ole työntekijäksi. Vielä kun asiaan lisää sen, että ei todellakaan tällä hetkellä tiedä, mikä tuo polven kunto tulee lopulta olemaan. Tohtorin mukaan aika sitten näyttää.
Nootta ymmärrän varsin hyvin ajatuksiasi. Ja vielä kun ensimmäinen korjaus ei sitten riittänytkään. Sellaista pientä mielialanvaihtelua tässä itsekin välillä huomaa potevansa. Sadepäivät ovat ok, kun ei silloin muutenkaan mitään tekisi... tosin niinäkin päivinä voisi kyllä treenata vaikka salilla (raskaampaa treeniä tulee välttää noin pari kuukautta)...
Mutta tsemppia sinne, eiköhän se siitä vielä paremmaksi tule.
Tänään sitte menos kohta sairaalan osastolle ja huomenna sitte operaatio. Mun on pakko kyl pyytää jotai esilääkettä ennen leikkausta. 2kk sitte ei tällee jännittäny lainkaa ja nyt mä oon ihan jännitykses...joten vattakin on ihan sekaisin. Mä kun jännitän aina mahalla ja suolellani.
Kipsi otetaa tänää pois ja voi sitä tuskaa mikä alkaa jos vähä nostaa jalkaa ylös. Kipsin kanssa kaikki säryt ja kivut meni pois.
Yritän vaa toivoo, ettei kovin radikaalia tarvis tehä ja ettei kipsiä tarvis pitää kovin kauaa sitte taas. Meinaan vaan sitä kun loputkin reisilihakset lähtee jalasta pois, joten eihän tällä jalal kävele sitte viel parii kk, kun sais alkaa astumaa.
Ihmettelen silti vaan et miks ei voida laittaa vaan uutta ruuvia vanhan tilalle, mut ehkä lääkäri sitte tietää paremmin et mitä tekee.
Tän leikkauksen jälkeen pitää olla tosi varovainen, ettei enää kävisi samoin.
Tsemppiä kaikille muille leikkaukseen meneville ja toipilaille myös. Kerron taas lisää, kun olen loppuviikosta kotiutunut.
pari vuotta sitten,kipsi oli 2kk ja saikkua yli 3kk.toivottavasti sinä selviät vähemmällä.tsemppiä leikkaukseen.. meiliäkin voi laittaa jos siltä tuntuu. [email protected]
Hei!
Mulla ei ole kokemusta juuri sinulle tehtävästä leikkauksesta. Tosin muutama päivä sitten tehtiin toisentyyppinen polvileikkaus, jossa korjailtiin itse polviniveltä.
Ymmärrän tuntemuksesi ja huolesi paremmin kuin hyvin. Olen itsekin todella masentunut, koska pelkään etten koskaan toivu niin, että voisin kävellä kivutta, puhumattakaan liikunnasta. Koko lapsuuteni harrastin liikuntaa aktiivisesti. Tämän vaivan kanssa olen elänyt kuitenkin jo yli 10 vuotta.
Missä sinulle tehdään kyseinen leikkaus? Minullekin jossain vaiheessa kyseistä Elmslie Trillat-leikkausta suunniteltiin, mutta jätettiin toteuttamatta, koska siitä ei katsottu olevan riittävää hyötyä polviongelmani ratkaisemiseksi.
Jos jatkossa pohdit kenen puoleen kääntyä polviongelmissasi, suosittelisin Ortonin Jerker Sandelinia. On korjannut lukuisien urheilijoiden polvia, mukaanlukien tämän minunkin viimeisen leikkauksen.
Kaikkea hyvää jatkooon ja jaksamista ja voimia! Kannattaa valita ortopedi aina tarkasti, asiantuntijoita kun on niin monen tasoisia.
Nyt oli vähän isompi operaatio tällä kertaa. Nilkasta otettiin jänne ja laitettiin tuohon sääriluun kohdalle. Vanhat ruuvit otettiin pois ja laitettiin uudet tilalle. Myös jotai lankaa laitettii sinne ruuvien lisäks ja vielä kaks pienenpää ruuvia kiinnitettii, jotta turvataan pysyvyys.
Kipsi on 6vk ja jalalla ei saa astua yhtään. Voi olla että kuitenkin 4vk jälkeen voi saada ehkä jo kipsin pois, kun sillon on röntgen ja lääkäriaika. Lääkäri saa sitte päättää että voiko alkaa astumaan jo vai ei.
Jalka on kipeä, mutta pitää vaan syödä särkylääkkeitä tiuhaan tahtiin. Toivon että viikon päästä ei olisi niin paljon kipua enään kuin nyt.
Pyörätuolin pyysin kotiin, jotta pärjäisin yksin täällä, kun mies on töissä 12h päiväs. Toisaalta rupes huvittaa kun fysioterapeutti toi minulle pienen sievän pyörätuolin..on lasten malli. Minulle just passeli, kun en itse ole mikään isokokoinen...pituus 156cm. Pääsee sitte vaikka vähän kauppaankin tai johonkin, ettei tarvi koko ajan olla kotona.
Nyt tässä yritän olla lippu korkeella, josko nyt saisi jalan kuntoon sitte..edes niin että saisi käveltyy vaan, jos ei muuta.
Jalat on ihmisellä kyllä tosi tärkeät..sillon sitä arvostaa jos käy tälläsiä tai pahempia asioita.
En koskaan toivoisi kelleen käyvän niin, että joutuisi koko elämän olemaan pyörätuolissa.
Kyllä ne vain ihmeitä nuo lääkärit tekevät. Siirretään vähän osia sieltä ja täältä ja useimmiten lopputulos on vähintäänkin kohtuullinen.
Eiköhän se kuntoutuminenkin sitten siitä hiljallen ala. Malttia nyt vaan. Helppo sanoa, kun omat hermot on riekaleina :o)
Toivottavasti sinunkin kohdalla ainakin tämä polviremontti alkaisi olla tässä. Ainakin kuulostaa siltä, että ihan liiankin kanssa on kaikkea ollut.
Minä luulin leikkauksen jälkeen olevani teräsnainen. Puoleentoistapäivään ei ollut mitään kipuja/särkyjä, pientä jomotusta vain. Sitten alkoi se särky - ja tuli sitten niin kovana, että ei enää Buranat ja Gepacodit auttaneet. Vähän tuli harjaa leikanneelta ortopedilta kun asiasta mainitsin... reseptissä kun kuulemma luki, että ensimmäisen kolmen päivän ajan otetaan... Normaaleihin särkyihin riittää mainiosti tuo Burana 200mg, nyt olin ottanut 3-4 Burana 600mg ja pari 500mg Gepacodia eikä tapahtunut muuta kuin päässä vispasi... Muistan tämän ensi kerralla ihan varmana.
Nyt ei enää ole särkyjä, liikekipuja kylläkin...
muistitko kysyä siitä palelemisesta?
En muistanu enää koko asiaa..olin niin hermona. Sain eka jotai rauhottavaa ja se kyl heti humahti mun päähän. Siinä ne sitte laitto mua pöydäl valmiiks ym ja sitte nukutuslääkäri sano että kohta tulee uni...taas oli niin etten muista koska aloin nukkuu. Keskussairaalas ku mua on nukutettu ni se filmi napsahtaa yht'äkkiä, mutta kaupunginsairaalas se uni tuli hiipien..heh.
No täytyy muistaa vaikka sitte ortopedilta kysyy, jos se tietää asiasta.
Mulla oli taas samat henkilöt valmistelemassa ja nukuttamas ku 2kk sitte. Aika hyvin kyl..ihan hyvä et oli samat..tiesivät nekin et mitä on tehty..heh.
Kunhan muistaessani kysyin. Ja voinhan minäkin sen kysäistä tuolta lääkäriltä... jossakin oli sille joku hieno termikin: "shivering", mutta se syy jäi edelleen vähän epäselväksi...
leikattiin.?mut leikattiin tyksissä ja ihan hyvin meni.tsemppiä paranemiseen..:)
operoitiin jalka..kaupunginsairaalassa. Oisivat operoineet polven satakunnan keskussairaalassa vuosia sitten, mutta en antanut tehdä silloin kyseistä leikkausta, koska mua pelotti, ettei jalka tule sen jälkeen kuntoon.
Mun pelko sitten kävikin toteen, ettei tullut kuntoon nyt kun se operoitiin ekan kerran. Tätäkään ei olisi tarvinnut operoida jos en olisi kyseisenä iltana mennyt baariin tanssimaan, koska tanssiessa tämä jalka posahti. Välton kyllä tiettyjä liikkeitä jalalla ja tanssein vain sen mitä polvi tai jalka antoi myöden. Lääkäri kun ei tätä usko, että ois tanssiessa mennyt, mutta niin vain kävi. Taisin varata painoa liikaa toiselle jalalle, joten ei tainnut ruuvit sitte kestää..tai no ruuvi ei kestäny sitä kun lumpio hieman lähti pois paikoiltaan. Ei tässä nyt muutakaan selitystä ole, et miks ruuvi irtosi ja katkesi kannan kärjestä...pakko oli lumpiolla olla osuutensa. Tunsin rusahduksen ja posahduksen polvessa ja sitten koko jalka alkoi kipeytyä. Ensin se kipeytyi polven sisäsyrjästä, josta se liukui ulkosyrjäänpäin ja sitte alko sattumaan sääriluun kohdasta kun nosti jalkaa ylös.
Joskus vaan käy näin, eikä näille voi mitään. Aika moni aina sanoo, ettei Porissa osata leikata mitään...että Turussa ja Helsingissä kirurgit osaavat parhaiten. Mahtaakohan pitää paikkas..siltä musta ainakin nyt tällä hetkellä tuntuu.
Koska sinulla leikattiin ja kuinka kauan toipuminen kesti? Pääsetkö kyykkyyn jo? Pystytkö tekemään jalan kanssa kaikkea mitä ennenkin?
Kirjoitelkaa muutkin joko tänne tai sitten minulle maililla..
[email protected]
kyllä huonoa tuuria sen jalan kanssa,jos ihan tanssiessa meni..minulla tosiaan leikattiin turussa tyksissä.(murtui polvilumpio kahdesta kohtaa)3.5kk olin sairas lomalla 2kk jalka kipsissä.pyöräilyä olen harrastanut 20 vuotta ihan omaksi huviksi.pyöräilemään pystyin vasta 7kk päästä onnettomuudesta.jalka ei ole entisen veroinen vieläkään vaikka siitä on kohta 3 vuotta kun se tapahtui.juoksemista se ei kestä,pyöräily kyllä onnistuu.minkälainen kipsi sinulla muuten on..?minulla oli sellanen putki kipsi.
Minulle laitettiin leikkaussalissa soft kipsi ja siihen päälle olis vielä laitettu kunnon kipsi, kun tämä kipsi jousuttiin halkasemaan sen takia, kun jalka yleensä turpoaa leikkauksen jälkeen.
Lääkärille sitten sanoin, että voisiko minulle laittaa sen lasikuitukipsin, jota pidin jo 2vk ennen leikkausta ja lääkäri suostui siihen.
Puolentoista viikon päästä on kipsin vaihto ja samalla poistetaan tikit...eli tikit on yhtees 3vk.
2,5vk on sitten röntgen ja lääkäri, jonka jälkeen saan kuulla lopullisen tuomioni...toivon että saisin edes kipsin silloin jo pois, jos en saa silloin vielä astua jalalla...tietty ois kyllä kiva jos saisi silloin jo astuakin.
Viikon oli särkyä jalassa ja nyt on jo 4päivä, kun ei ole tarvinnut ottaa särkylääkettä jalkaan. Särky palaa sitten taas kun saa alkaa jalalla tekemään jotain...niin viimeksikin kävi. Aina kun piti jalkaa koukussa, niin alkoi kauhea särky ja heti kun piti jalkaa suorassa niin särky lakkasi.
V-mäistä tässä kipsissä on se, kun ei voi lainkaan pitää jalkaa alaspäin. Jos käyn vessassakin vain niin ei mene kuin 30sekkaa, kun alkaa jalan väri muuttumaan tummanpunaiseksi ja siittä sinertämään. Mitään ei kotona voi tehä..tiskauskin pitää tehä istualtaan, joten mulla on oikeeseen käteen tullu lihaskramppi, jonka seurauksena sormien läheltä on käsi puutunut...inhottava tunne kun esim pesen käsiä. Kait se siittä sitten kun alkaa saamaan tehdä kaikkea kunnolla.
Oliko sinulla samanlaista vaivaa kipsin kanssa, kuin minulla?
Mihis te muut olette jääneet, kun ei teistä ole kuulunut mitään!!
kyllä tuollaisia oireita ilmennyt kipsi aikana.ja jalka oli muutenkin aika"särky"vapaa,vaikka särky lääkkeitä kyllä annettiin reilusti mukaan.miten sulla keppien kans liikkuminen onnistuu ku jalka ei siedä alaspäin oloa juuri lainkaan..? toivottavasti sen kontrollin jälkeen voisit jo alkaa laittaa jalalle vähän painoa ja saisit kipsin pois..:)
Kyllähän se keppien kaa meno on ihan rutiinia oli kipsi tai ei..tässä on tullu eka 4vk käveltyy näil ja nyt sitte kohta jo taas 4vk. Mulla on tääl kotona rullatuoli, jolla mä sitten pääsen liikkumaa..jalka kun pitää olla kohoasennos koko ajan.
Pääsee sitte käymää kaupassakin, ettei tarvi 24,7 olla vaan neljän seinän sisällä.
Silti mua ihmetyttää et miks mun jalka sitte alkaa sinertää tän kipsin kanssa ja sulla ei sellaista ongelmaa edes ollu. Vaiko onko sekin sitten vaa yksilöllistö toisilla ihmisillä.
se sit jo alkaa olla tuttua puuhaa..on kyllä ihme ku sun jalkas alkaa sinertää sen kipsin kanssa.puristaako se jotenkin,oletko huomannut..?et siis liiku keppien kans lainkaan ulkona tällä hetkellä..?no pääsee sillä pyörätuolillakin ja vielä helpommin jos on työntäjä mukana..:)tuleeko sulla muuten kädet kipeeks kepeillä liikkuessa..? sun kannattaa lääkäriltä kysyä miks se jalka alkaa sinertää ku sen laskee alas..ihme juttu kyllä.
Kyl se seistessä painaa johonkin kohtaa jalkaa, mutta ei levossa lainkaa. Sillon ku mulla otettii yheks päiväks kipsi pois, niin oli ihan samaa ongelmaa myös ilman kipsiä, et jalan väri alko muuttumaan. Kysyin sitä sillon hoitajalta et miten se voi vieläkin alkaa sinertää, vaikkei ole kipsiä jalassa..hoitaja totes että kun jalka vaan roikkuu, niin se veri pakkaantuu varpaisiin.
En mä ole ulkona lainkaan..sen verran mitä nyt kerra tai kaks viikos käyn kaupas mieheni ja lapseni kanssa. Tääl neljän seinän sisällä tulee vaa oltua koko ajan.
Sitte välil ku on hienoo ilmaan ni harmittaa kun ei pääs mihinkää täältä. En voi yksin lähtee mihinkää kun en voi kantaa rullatuolia rappusia alas...meillä kun ei tässä talossa oo hissiä, mut onneks asutaa toises kerrokses...eli yhet rappuset vaa alas ja sitte onkin jo ulkona.
Jouduttiinko sulla laittaa ruuveja lainkaa jalkaan ja jos jouduttiin niin onko ne sulla koko elämän ajan vai onko ne otettu jo pois?
Mulla otetaa pois joskus keväällä tai syksyllä...sitte ku kaikki kohdat on luutunu ym.
Oliko sulla se kipsi nilkasta taipeeseen..mulla on niin..tai ei ihan taipeeseen..vähän alle.
outo jos ilman kipsiäkin jalka alkaa sinertää..ai sekin vielä ettei talossa ole hissiä,oot kyllä ihan jumissa siellä kotona:( pääsetkö kepeillä kuiteski ne raput alas vai miten se onnistuu..? mulla oli kolme"piikkiä" langat polvessa ku lumpio meni halki kahest kohtaa.ne otettiin pois noin vuoden päästä ekasta leikkauksesta.joo mulla oli kans nilkasta vähän alapuolelle taipeen..
Siis entinen "sairaslomalainen" täällä. Elmsie Trillant, jänteensiirto ruuveineen ja polvikierukan korjausleikkaus tehtiin minulle siis juhannuksena.
On tullut melkein huono omatunto siitä, kun oma tilanne on jo näin hyvä, lukiessani varsinkin tuota ninan kohtaloa! En edelleenkään voi siihen toivottaa kuin kärsivällisyyttä, tuo on nyt mennyt jo niin hankalan kuuloiseksi.
Itse voinen jo sanoa, että kuulun siihen joukkioon jonka leikkaus on onnistunut. Jalka oli siis koko heinäkuun ortoosituessa ja "pakkosuoristuksessa", elokuun alussa aloitin kovan kuntoutuksen. Fysioterapiaa keskimäärin kaksi kertaa viikossa, lisäksi pyöräilyä, kävelyä, vesijumppaa pikkuhiljaa lisäten ja pystymisen mukaan.
Nyt olen ollut työelämässä lokakuun alusta. Teen fyysistä työtä, jossa joudun kyykistelemään viitisenkymmentä kertaa päivässä. Olen jatkanut tanssiharrastustani.
Polvi on..hmm.., eihän se ennallaan ole, mutta olen alkanut siihen luottamaan, en pelkää enään että se pettäisi tai muljahtelisi. Kipuja ei ole. Jäykkähän se on rasituksen jälkeen, mielelläni laitan sen välillä koukkuasentoon "lepuuttumaan", ontuminen kävellessä on loppunut, väsyy nopeammin...
Juoksemaan en pysty, hyppimistä en ole kokeillut,, lääkäri sanoi että n. vuosi leikkauksesta alkaa olla lopullinen tulos,, että aikaa on siihen vielä.
Olen tyytyväinen ja toiveikas,, mutta tulevat liukkaat kelit pelottavat,, en halua enään liukastella!!
Pitää kyllä sanoa että yhdeksän kuukauden sairasloman jälkeen,, jalkojen vuoksi,, tuntuu ihanalta olla taas "terve"!!
tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
Rappuset menen tosi hyvin ylös ja alas, kun pitää kaiteesta toisel kädel kii ja toises kädes on keppi.
Ei mulla kädet kipeydy niiden kanssa, paitsi jos kävelen pidemmän matkaa niin sitte ja sitte toi oikee käden ranne alkaa sattumaa...kun se ranne on niin yliliikkuva. Mitää en anna kyl enää operoida koskaa, sitte vasta jos menee poikki tai murtuu niin sitte tietysti.
Hei vaan Nina ja kaikki muut polviongelmaiset!
Tätä teidän keskustelua lukeneena tahdon omien kokemuksien kautta tuoda kannustusta ja voimia toipumiseenne. Olen elävä esimerkki siitä miten kaikki voi kuitenkin todella monien leikkauksienkin kautta muuttua hyväksi, vaikka välillä on toivo jo menetetty.
Ajoin autokolarin v. 90. Tuloksena sirpaleinen polvilumpio sekä nelipäisen reisilihaksen repeämä. Polvi korjattiin päivystyksenä, pari naulaa ja rautalankaa, jalka kipsiin ja toipumaan. Parin vuoden kuluttua ihmeteltiin miksi jalka ei ojennu, kipua reidessä jne. tuloksena haljennut lumpio sekä jänteet jälleen poikki. Ja mitään vahinkoa tässä välissä ei käynyt. Polvi korjattiin jälleen, sama hoito, kipsi ja kotiin. Parin vuoden kuluttua oli jälleen ongelmia ja silloin hoitona lumpion hionta ja muutenkin puhdistusta. Taas mentiin jokunen vuosi.Sitten vasta ongelmat alkoivat. Ihmettelin polven kipua, ojennusheikkoutta, altamenoa yms vaivoja jolloin hakeennuin tk:hon. Lääkäri totesi että polvessa on kamalasti vikaa, jänteet poikki, sisempi reisilihas menossa kuolioon yms, jolloin hän suositteli erästä huippukirurgia turussa.Niin lähdin turkuun, tuloksena pitkä leikkauskierre, hän yritti korjata polveani 6 kertaa, jonka jälkeen hän totesi olevansa voimaton, säälitteli vaan seuraavaa lääkäriä joka joutuisi polveani korjaamaan. Takki tyhjänä ja polvi sökönä turusta sitten kotiin tulin ja mietin että mitäs nyt.
Paikallisen tk:n ja ystävien avulla löytyi lääkäri, joka suostui minua vielä auttamaan. Joskin hän mietti pitkään että kannattaakohan... Mutta suostui ja onneksi! Ensimmäinen hänen tekemä leikkaus oli harvinainen suomessa, hän käänsi takareislihaksen eteen, jolloin tuli uudet ja ehjät jänteet, ja toimiva lihas eteen. Alkoi elämä ortoosin kanssa, pitkä kuntouttaminen ja uskominen, että jos tästä vielä... Kunnes taas kolahti.
Alkoi lumpion paikaltaanmenot, muljahtelut yms. jolloin menin taas lääkäriin tälle minut jo kerran leikanneelle. Hän totesi että polvilumpiojännettä täytyy kiristää joka sitten tehtiinkin. Taas ortoosielämä ja kuntoutus. No, tällä välillä sitten ehdin palata taas töihinkin.Olin sairaslomalla ollut silloin 9kk. Muutaman kuukauden töissä olon jälkeen alkoi jälleen lumpion paikaltaanmeno, hakeennuin jälleen samalle lääkärille, joka totesi että ruuvit on pettäneet, jolloin täytyy jälleen leikata. Niinpä hän teki uudet jänteet siirteestä vaihtoi paikkaa minne laittoi uuden jänteen kiinni ja sitten toipumaan. Nyt on kulunut viimeisestä leikkauksesta 1v ja 10 kk.
Kaikkiaan 13 polvileikkauksen jälkeen voin siis vihdoin sanoa että olen kunnossa! Koskaan en pysty juoksemaan, tai ehkä pystyn ,mutta en uskalla, ja en halua. Nautin tästä että voin elää kivutonta elämää, ja nauttia elämästä yleensä.Se oli välillä henkisesti vaikeaa. Ei meinannut millään enää jaksaa.Siinä tarvittiin ystäviä jotka potki eteenpäin ja kovasti kun itse ei enää tahtonut jaksaa. Haluan tällä, kylläkin typistetyllä tarinalla tuoda uskoa toipumiseenne teille kaikille kohtalotovereille! Ja sinulle Nina,totuushan on se, että polvesi ei tule koskaan olemaan normaali. Sekin auttaa jaksamaan, kunhan sen asian suostuu ymmärtämään. Voimia ja halauksia sinulle ja teille lukeneille:) Rämmitään tulevaan talveen, mutta ei kaaduta, eihän:)
Hyvää syksyä kaikille!
Ja jos on kysymistä niin kysykää pois, mielelläni vastaan.
Mulla tuli tippa linssiin, kun luin sinun juttuasi.
Mulla olis jo viimeistään 5:n operaation jälkeen tullu loppu..en ois jaksanu enää...Sä olet sitkeä, tosi sitkeä kun olet jaksanut näin paljon kestää ja vielä monta vuotta.
Mulla kans siis toi eka ruuvi polvenkohdalta petti..nyt vaan täytyy toivoo että ruuvit kestäisivät niin kauan kuin niitä on pakko pitää. Pitää vaan elää varovaista elämää, eikä mitään virheliikkeitä, kun en jaksa enää yhtäkään leikkausta. Tai ehkä kestän viel kolmannen, mut en lapseni takia halua mennä. Minulla on 1v3kk ikäinen tyttö ja nyt siis kun mies on töissä, joudun viemään hänet niiksi päiviksi lastenkotiin..olen huomannut että neiti ei siellä viihdy..sillä on ikävä vanhempiaan...toivon että saisin nyt siis jalan kuntoon ja saisin lapseni kanssa viettää normaalia elämää..elämää ilman keppejä ja lastenkotia.
Mulla kun on muutenkin raskasta ollut jo pari vuotta tai oikeestaan kohta 3vuotta. Joulukuussa 2005 syntyi esikoinen, jolla kaikki ei ollut kunnossa ja menehtyi vajaan 7kk ikäisenä. Elokuussa 2007 syntyi toinen, jonka kanssa haluan viettää paljon aikaa..esikoisen kanssa kun niin ei ollut aikaa. Sairaalassa hän oli koko 7kk ja sinne myös jäi..tai no taivaassa hän nyt jo on, mutta kuitenkin. On niin masentavaa kaikki ja nyt vielä tuli tää jalka...
Mulle riittää että pystyn edes kävelemään jalalla, vaikken muuta voisi tehdä enää...tietty käydä vielä töissä, kun jalan saisi eka kuntoon..tai siihen malliin että sillä jaksaa tehä töitä...jaloillaan oloa 8h...olen ammatiltani laitoshuoltaja(siivooja), joten ei ainakaan niin kauhean raskasta työtä ole.
Pettikö sinulla ihan mitään syytä ruuvit jalassa?
Käsitinkö oikein, että leikkauksesta oli kulunut 2kk vaiko 9kk, kun ne ruuvit pettivät?
Itselläni siis petti vajaa 2kk leikkauksen jälkeen. Nyt kun olen lukenut tuota lappua, jossa selitetään leikkauksen kulkua, niin sain siittä sellaisen käsityksen, ettei sitä rikkinäistä ruuvia ole otettu pois vaan kierretty jotai lankaa sen ympärille, jotta se pysyisi siellä paikoillaan ja vielä 2 ruuvia tukemaan sitä lisää. Tuota asiaa on pakko kysyä lääkäriltä, kun aika on 2vk päästä..Jos asia on noin, niin enhän mä uskalla tällä jalalla tehä enää mitään, en edes koukistaa jalkaa.
Nyt tuli sellanen pelko, et voi vitalis sentää...eli toisin sanoen saan stressata nyt 2vk tätä kyseistä asiaani ja sen jälkeen niin kauan kun ruuvit otetaa pois, jottei vaan posahda taas.
Hei vaan,
Olipa sinullakin tarina. Toivon kyllä sydämestäni että polvesi korjaantuu!Ja olen pahoillani lapsesi puolesta.
Enpä saanut tuosta omasta kirjoituksesta itsekään selvää:) Eli tammikuussa tehtiin se uusi iso leikkaus, palasin sitten lokakuussa töihin, polven jänne korjattiin eka kerran tammikuussa ja seuraava kesäkuussa.
Polven jänteet hajosi ilman mitään vahinkoa, jonkinlainen kiertoliike siinä tuli, mutta aika herkästi kyllä.
Kysyä kannattaa aina, kaikki asiat mikä vaan mieltä askarruttaa.Kannattaisi vaikka jo soittaa sinne etukäteen ja kysyä tuota sinun asiaa, niin saat vastauksia.Se on totta että tulee kyllä tosi araksi jalan käytössä, pelko kokoajan että entäs jos taas...
Tsemppiä sinulle!!
Niin ja minulle ruuvit jätettiin jalkaan, ja ainoastaan jos niiden kanssa tulee ongelmia niin sitten vasta poistetaan, hyvä tuki ja turva:)
Mulla tuli kans pieni kiertoliike jalkaan tanssiessa, jonka seurauksena tää meni.
Outoa kyllä et jos siittä oli jo 5kk ja sit vasta meni. Mulla kuitenkin sanottiin että ruuvit voidaan poistaa ens vuoden keväällä, joten luulis ainakin sitte, ettei se jänne voi enää mennä rikki..tai tuskin se jänne menee ellei ruuvi katkee.
Mä haluun ruuvit pois jalasta heti kun se on mahollista..en pysty elämää elämää jos ne siellä ovat. Kun ruuvit ei enää ole, niin luulis jänteen pysyvän ehjänä kun ei vieras esine ole rikkomassa sitä.
Mulle ortopedi sanoi, ettei ole koskaan kuullut että 2kk jälkeen vois näin käydä...että 2-3vk jälkeen leikkauksesta kyllä. Kun kerran sullakin meni useampi kk, niin ei se kyllä ole niin harvinaista. Ehkä meillä on sitten niin vahva reisilihasjänne, ettei ruvit pidä sitä paikallaa vaan hajoovat...heh. Oli pakko heittää pienen pieni kevennys.
Jos sullakin on nyt kestänyt sen toisen operaation jälkeen jo 1v ja 10kk, niin täytyy vaan toivoo et mullakin kestäis nyt.
Kuinka monta ruuvia sulla on jalassa..siis sääriluun kohdalla?
Pystytkö sä sillä jalalla menee kyykkyy ja tehä kiertoliikkeitä?
Mulla on kaks pitkää ja kaks lyhyttä nyt. On kummaa jos ei 4:llä ruuvilla pysy. Tai siis alin ruuvi pysy ehjänä ja paikoillaa, mut ylin siis hajos ja lähti tulee pois sielt. Täytyy sitte kysyy lääkäriltä kaikki mahollinen, jotta osaa sitte varoa jalkaa koko ajan.
Mulle voi kirjottaa myös sähköpostiin : [email protected]
[email protected]
Taidan olla niin väsynyt, ettei aivotoiminta oikee jaksa pysyä käynnis. Noh..tästä saa alkaa kohta mennä nukkumaan, kun neitikin nukkuu vihdoin ja viimein.
ja kyllä sattu ihan pirusti ku nilkan kohdasta otettii...poru siinä tuli ja oli pakko saada puristaa hoitajan kädest et sen kivun jotenkin pysty kestää. Nilkka on edellee ihan kosketusarka, vaikka leikkauksesta on jo 3vk. Polven kohdalta kesti ihan hyvin sen kivun, ku siin ei tietty oo sillee hermoja ku nilkas. Aikas paljon oli tikkejä..polves 10 ja nilkas 14 tikkii...oli pakko ottaa pari kuvaa, ennen ku tikit otettii pois. Mä oon muutenkin jännittäny kaks päivää tota tikkien poistoo ku tiesin et sattuu ihan simona ku ne otetaa pois.
Viikon päästä ois sitte lääkäri ja kattoo minkä tuomion saan sillo sitte.
Tässä kun tätä keskutelua on seurannut suhteellisen ahkerasti, niin näyttää siltä, että minun suuriksi kokemani ongelmat ovatkin olleet aika pieniä. Tosin niinhän ne sanoivat, että tavallaan "helpoin" polvioperaatio on tuo kierukan korjaaminen. Sen jälkeen tuleekin sitten jo tuo, mitä meikäläisen polvelle tehtiin. Pari pikku reikää, jotka ommeltiin kahdella tikillä kiinni ja vähän rustojen raspausta sieltä ja täältä.
Suurin ongelma on kai tämä kuntoutuminen. Sairausloma loppui puolitoista viikkoa sitten ja neljäs työvuoro on menossa. Polvi ei edelleenkään kokonaan suoristu eikä myöskään taivu. Jumppaaminen on hankalaa, kun koko ajan "krinnaa" jostakin. Olematon reisilihaskin tuntuu kohta repeävän. Mutta tämä tilanne voi kestää pari viikkoa tai pari kuukautta - kukaan ei oikein osaa sanoa, miten, millaiseksi ja missä ajassa tämän pitäisi taas toimia.
Onneksi sentään pää alkaa taas olla kunnossa. Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa treeneissä, vaikkakin hyvin rajoitetulla temmolla ja juokseminen on edelleen ehdottomasti kielletty. Maltti on hukkunut jo aikoja sitten ja kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia.
Toivotaan, että siellä päässä kaikki päättyy tällä kertaa parhain päin. Voimia ja jaksamista! Tuossa edellä oli mukava lukea myös juttuja, joissa isojen vaikeuksien jälkeen oli kaikki kääntynyt parhain päin...