Morjens!
Kertokaapa omien karvakorvienne hullunkurisimmista tavoista.
Omat bichonini tunnistaa mm. seuraavia sanoja:
suihku, harjaus, kynsien leikkuu. Jos nämä sanat löytyvät mistä tahansa puhutusta lauseesta, seurauksena on se, että korvat luimistuvat ja bichoni lähtee yläkertaan sängyn alle "turvaan"...
Taas toisaalta sana "sauna" saa sen kipittämään yläkertaan saunan oven taakse odottamaan sinne pääsyä ;)
Myös kaikenlaiset kassit ovat erittäin mieluisia, jopa fanaattisia, nukkumapaikkoja. Urheilukassin löytäessään (varsinkin, jos sisältää märkiä ja hikisiä pelivarusteita), on sen päälle heti kömmittävä Ja jos joku lähestyy kassia liian ripeästi, on seurauksena ylähuulen "rullausta" ja pientä murinaa...
mites teillä?
Kertokaapa omien karvakorvienne hullunkurisimmista tavoista.
Omat bichonini tunnistaa mm. seuraavia sanoja:
suihku, harjaus, kynsien leikkuu. Jos nämä sanat löytyvät mistä tahansa puhutusta lauseesta, seurauksena on se, että korvat luimistuvat ja bichoni lähtee yläkertaan sängyn alle "turvaan"...
Taas toisaalta sana "sauna" saa sen kipittämään yläkertaan saunan oven taakse odottamaan sinne pääsyä ;)
Myös kaikenlaiset kassit ovat erittäin mieluisia, jopa fanaattisia, nukkumapaikkoja. Urheilukassin löytäessään (varsinkin, jos sisältää märkiä ja hikisiä pelivarusteita), on sen päälle heti kömmittävä Ja jos joku lähestyy kassia liian ripeästi, on seurauksena ylähuulen "rullausta" ja pientä murinaa...
mites teillä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meidän iso vinntikoira yrittää joskus piilottaa luutaan muilta nousemalla sohvalle ja tunkemalla luuta...TAULUN TAAKSE!..joo, mistä lie käsitys, että vinttikoirat tyhmiä!Meillä kääpiökoirat nukkuu myös kaikenlaisissa kasseissa ja koreissa, vaikka alla olisikin tavaroita tms..Ei paljon haittaa!mutta mieluiten tietysti peiton alla pää tyynyllä!Ja kun sanotaan, että koirat pois sängyltä, isot lähtee, mutta pienet katselee ylimielisenä sängyllä, että niin, koirat pois..Näitä tarinoitahan riitäisi..
sänky on meijän vinttikoiran paikka. sinne se kerää kaikki "aarteet" mitkä ei aina meijän mielestä ole kiva löytää. Yksin ollessaan se kantaa roskiksista lähtien kaiken ja sitten laittaa peiton päälle. Ettei me heti huomattais esim levitettyjä kahvin puruja.
Meidän berhandinkoira on käynyt kaksi kertaa pöntöllä paskalla.
berhandinkoiramme söi kerran meidän mattopiiskan mikä oli puinen. siitä se sai pientä valitusta esim. saat hommata meille uuden. no seuraavana päivänä se tulee naapurista mattopiiska suussa.
taas berhandinkoira vauhdissa... jos meillä jättää avatun kalja tai siideri pullon pöydälle niin berhandinkoira käy kaatamassa sen ja rupeaa lipittämään nestettä. myös muutkin väkevät viinat on koiramme mieleen. (emme kyllä tahallisesti juota sille mitään ja yritämme etteise saisi mitään alkoholia.) onko koiramme juoppo??
vinttikoiramme menee autoon jos auton ovi on auki ja eikä suostu tulemaan ulos. Se on todella vaikeaa, mutta jos käyt ajamassa pienen lenkin niin sen jälkeen se tulee autosta kiltisti ulos.
enempää just nyt ei tuu mieleen mutta kun omistaa koiran/koiria niin kyllä monesti saa olla maha kippurassa naumramassa niiden toilailuille.
Näki ensi kertaa elämässään pienen vauvan, kaks kuukautisen pojan!Poikaa käytiin tökkimässä nenällä ahkerasti ja lipastiin poskelle ja katseltiin pää kallellaan sen kummia juttuja..Kun sitten vauva makaili sohvalla ja neidin luut oli jäänyt siihen vauvan viereen, katsoi neiti paremmaksi hiipia aivan hiljaa sohvan luokse ja yksi kerrallaan varovasti ja hiljaa hiipien siirtää luut yksiömme kauimmaiseen nurkkaan,etteise otus vaan syö niitä..
Liikuttavaa..Sen jälkeen sohvalle vauvan viereen raahattiin pieni ja harmaaksi likaantunut pehmopupu..Afghaanitko tyhmiä?
meillä myös tuo kynsien leikkaus saa toisen koiran luikkimaan äkkiä muihin maisemiiin. Riittää että avaan laatikon, jossa sakset ovat. Viuh, koirasta ei näy jälkeäkään. Toinen taattu sana on tietty ruoka tai muona tai eväs, kaikki toimii, koirat löytyy keittiöstä. No ja kaikki varmaan tietävät sanan ulos :-) Tavoista puheenollen, toinen koiramme istuu vessassa kanssani kun pesen hampaita. Ehkä sähköhammasharja on liian omituinen sen järjelle. Se istuu ja tapittaa suutani tiivisti. Sitten vielä tassujen anto. Jos annan koirille jotain hyvää, pyydän ne istumaan eteeni ja vuorotellen pyydän vaikka tassu ja toinen tassu. Kun pyydän ensimmäistä koiraa tekemään tämän, toinen jo vieressä huitoo tassuillaan ilmaa samaan tahtiin. Antaa juuri oikeat tassut, oikeassa järjestyksessä. Ajattelee kai, että saa sitten nopeammin, kun on jo tassut ojenneltu yhtäaikaa toisen kanssa. Näyttää hauskalta, kun koirilla "koreografia" toimii samaan tahtiin :-) Ai niin, myös sana auto pitää sanoa hiljaa, koska muuten toinen koira on jo hulluna ovella haluamassa autoon. Se rakastaa autoilua yli kaiken.
…"luonto-ohjelmia"…
Leffa "Babe kaupungissa" on lemppari. Koko leffan ajan se inisee (=juttelee) eläimille ja käy kurkkimassa TV:n taakse ja ihmettelee, minne ne tyypit ykskaks häviää. Lasten ohjelmissa sitä vastoin eläimiksi puetut ihmiset pelottavat niin paljon, että joskus pitää murista ja pinkaista saunaan pyykkien alle piiloon, häntä koipien välissä tietty ja karvat pystyssä.
Lätkä kiinnostaa siinä määrin, että pelaajat olis pakko popsia suuhun, varsinkin Suomi-Ruoti matseissa...ja arvatkaa kumpien me toivomme sieltä häviävän…
TV-ruutu pitää pestä kerran päivässä kuonon jäljistä.
Vilkas hauvelini ei innostu koskaan ulos sanasta. Kerran olen saanut sen siirtymään kylppärin lattialta eteiseen makoilemaan. Riehuminen yleensä lakkaa siihen, kun valmistaudutaan uloslähtöön ja koira maastoutuu eteisen oven eteen. Se suhtautuu stoalaisen tyynesti tähän asiaan.
Nuorempana sillä oli lisäksi se raivostuttava tapa, että se pysähtyi ulkotasanteelle istuskelemaan eikä suostunut millään kävelemään mihinkään suuntaan ennen kuin oli mietiskellyt ja katsellut ympärilleen riittävän kauan.
Toiseksi se on pallohullu siinä mielessä, että suussa täytyy olla yksi pallo ja toista potkitaan joko tassuilla tai kuonolla. Nuorempana se harrasti tätä yksikseen, mutta nykyisin vaaditaan, että joku osallistuu toimintaan. Silloin tällöin herra yrittää saada minut juoksemaan pallon perään!
kun luin, että sinun bichonillasi samat mieltymykset, kuin omallani. Saunaan sen on aina ehdottomasti päästävä muiden mukana. Joskus se kuitenkin myöhästyy ja päästämme sen sinne yksin. Napit kiiltävät saunan hämärässä hämmentyneinä: "miksei täällä ole ketään muita!?" Ja eihän sinne sitten voi mitenkään jäädä ilman seuraa. Joka aamu (heräämme 5-7.oo) lammaskoira PONini ryntää luut kolisten rappusista alas ja kuolaa ovesta ulos kuten "normaalit" koirat, mutta pikku prinsessa ei välitä nousta ollenkaan, vaikka menee joka ilta kymmeneltä jo nukkumaankin.. Lopulta neiti lönksöttää tukka pystyssä kuin vanhus (täyttämässä 2v..) rappusia alas, käy takiksella lirauttamassa ja kipittää nopeasti yläkertaan vällyihin, ettei vain joudu lenkille asti! muutenkaan se ei aina halua lenkille, ei varsinkaan aamulla ja huonolla kelillä, koiran ilma muka.. Kun on lenkille meno, PON kuolaa ovella heti, mutta prinsessa saattaa juosta karkuun (aivan; yläkertaan ja sängyn alle) kun valjaat kilkattaa. En koskaan tiedä, millä tuulella se milloinkin on! että voi pienellä koiralla olla paljon luonnetta! samanlaista on sen touhut vähän kaikessa; mitään ei voi aavistaa ennalta, kuten aijemmilla, isommilla "normaaleilla" koirilla. Jopa kissani on koiramaisempi ja tämä neiti taas kissamainen "mää teen niinku lystään"-ruhtinaallinen. No, ovathan nämä koirat alkujaan olleet tuittupäisten prinsessojen viihdyttäjiä, sieltä ne vaikutteet varmaankin tulleet..
voisin vielä kertoa, sillä on hassu tapa pukkailla kuonolla pyöreitä kiviä. Myös kovia palloja se pukkaa ja menee pitkin pihoja pallon kanssa pukkaillen. Lopulta sen koko naama on mullasta musta. Muutenkin se pukkaa esineitä ihan muuten vaan joskus, esim. veljenpoikani leluautoa se siirtelee ja tööttäilee sen torvea ihmeissään. Liekö joku lammaskoirien vaisto, joka käskee "pukata liikkeelle", se tekeekin sitä usein juuri tekemisen puutteessaan.. Joskus lenkillä se pukkaa yllättäen pehvaan tai on pari kertaa oikein hampaillakin töytäissyt; lammaskoirat kuulema tekevät sitä lampaille. Minä nyt en kuitenkaan suostu olemaan mikään lammas..
Meidän keskari on todellinen vesipeto. Sillä on tapana kantaa vesikippaansa kaikkea mahdollista, leluja ja neulasia, pieniä kiviä tai mitä tahansa se voikin lattialta löytää. Sitten se pudottaa tavarat veteen ja onkii niitä sieltä ylös niin, että kuplat vain tulevat sen nenästä.
Vesikippa on myös todella hieno kaataa lattialle ja sen jälkeen pitää tassutella edestakaisin lätäkössä. Vessaan keskariamme ei voi päästää, koska sillä on tapana tunkea lelunsa pönttöön.
Käppänällämme on myös tapana nukkua kaikissa mahdollisissa kasseissa tai laatikoissa ja jos unohdan vaatekaapin oven auki, niin sinne se varmasti menee nukkumaan.
Sanaa pupu tai heppa emme mielellään käytä koirien kuullen, koska siitä se varsinainen show sitten alkaakin...
Meidän herra sekarotuinen (11kk iältään) ei muuten vedestä välitä, mutta harrastaa sukelusta vesikupissaan. Tapahtuu siten, että kuono työnnetään veteen ja sitten puhallellaan kuplia. Kuono ylös ja sitten se katsoo silmät kierossa, kun vesi valuu kirsusta kuppiin...Parketti alkaa jo kupruilla.
sana korvatippa tai pelkkä korva saa aikaan sen, että pikkumies säntää keittiön pöydän alle tai jos reitti on tukittu, niin työntää pään sohvatyynyjen väliin.
Muutoinkin on alettu puhua kummallisia kiertoilmaisuja käyttäen. Sanat lenkille, mummola, luu ovat esim pannassa, ellei sana johda sitä vastaavaan toimintaan.
Sisäinen kello sillä on uskomattoman tarkka. Eka aamupisu tulee yleensä klo 6-6.10 ja lopullinen heräys tapahtuu klo 9-915. Ja valehtelematta aamusta toiseen...Joskus tuntuu, että se tosiaan tuntee kellon...
Tässä murto-osa, kirjanha näistä voisi kirjoittaa!
Ihanaa lukea koirien toilailuista :) Tulin heti paremmalle tuulelle :) :) Kyllähän näille muiden koirien tekemisille jaksaa _aina_ nauraa...
Oma tipsuni lempiharrastus liittyy varasteluun. Sukkia ei voi ikinä jättää tuolille tai lattioille, sen jälkeen niitä pitää metsästää sohvien ja sängyn alta. Ja sama koskee myös alkkareita sekä rintaliivejä, käy vaan viuh, ja kaiken saa sängyn alta sopivasti märäksi lutkutettuina.
Vieraita kun tulee, niin se on koirani paratiisi: on paljon kasseja, jotka on jätetty auki eteiseen! Ja pentu on hetkessä nuuskimassa kasseissa ja ylimääräiset kamat heti sängyn alle. Monta hassua hetkeä olemmekin kokeneet vieraiden kanssa. Eikä laukun tai kassin tarvitse tosiaankaan olla auki kuin muutama centti, niin siitä saa jo kiskottua jotain ulos :)
Ja kynät on myös yksi fiksaatio. Pöydille ei voi jättää kyniä, sillä se on hetkessä hävinnyt. Kerran pentu varasti erään korjaajan kynän, kun hän tuli korjaamaan meille yhtä tuolia. Ajatteli vaan, että mihis sen kynän laitoin... Seuraava ajatus meillä: missä koira on?
Niin ja ei sovi unohtaa pyykkien varastelua. Kuivaamme pyykit sellaisella ritilätelineellä. Siitä lähtee aina kävelemään joko t-paita tai pieni pyyheliina. Näkyy vain vilahdus vaatteesta, kun se häviää nurkan taakse. Sukkia ja muita pieniä asusteita ei voi edes kuvitella kuivaavansa siinä. Meillä onkin pyykkipäivinä oven päälliset ja kaikki korkeat paikat pyykkejä täynnä.
Niin ja eteisen kaapin ovet pentu saa auki ja käy sieltä varastelemassa tossuja/villasukkia, jotka vie sängyn alle. Pörröiset tossut jalassa meillä ei voi edes kävellä, kun koira on heti kiinni niissä. Kauhea ravistelu ja murina alkaa heti. Toissa jouluna olimme mummolassa ja miehen vanha mummo oli kiikkutuolissa. No koiramme bongasi, että mummolla oli pörrötossut jaloissa ja eikun jalkoihin kiinni kauhealla vimmalla. No, puolustuksena sanottakoon että koiruus oli silloin vasta 3kk vanha.
Enempää en taida kehdata edes kirjoittaa :) Äärettömän hassu tyttö siis meillä.
Tosi ihanaa, kun saa tällä palstalla lukea näitä kertomuksia häiriköinnin sijaan! Tuli hyvä ja iloinen mieli!
Minun 3 villakoiraani (2 toyta ja 1 kääpiö) ovat olleet aina kovin persoonallisia ja kaikilla on ollut omat hullunkuriset tapansa.
Vanhimman, 12-vuotiaan uroksemme kuullen ei voi mainita sanaa: mökille tai päivää! Se luulee joka kerta että ollaan menossa kun mainitaan sana Mökki tai Mökille ja jostain syystä se yhdistää sanan Päivää siihen että vieraita on tulossa ja ne täytyy tietenkin haukkua! Myös sanat: ruoka, nälkä, syömään ovat sellaisia, jotka saavat aikaa vipinää keittiön puolelle.
Pikku-"rinsessa" toy-Tellalla on taas iltarituaalit joiden syytä ei voi muuta kuin ihmetellä. Kun illalla menen sänkyyn, se odottaa niin kauan kun nostan peittoa jonka jälkeen se sukeltaa salamana sen alle, laittaa päänsä rintani päälle ja sitten pitää rapsuttaa. Kun otan kirjan esille, se parkkeeraa isännän nenän eteen tuijottamaan. Jos isännällä on kirja esillä eikä huomaa neitiä, se saattaa tuijottaa vaikka kuinka kauan kunnes isäntä tajuaa ottaa sen kainaloon ja rapsuttaa, mutta ehdottomasti VATSASTA! Kun neidin OMASTA mielestä aikaraja on täynnä se majoittuu sängyn päätyyn omalle paikalleen ja nukkuu siellä aamuun saakka! Tämä iltarituaali on siis aina samanlainen ja syytä ei siihen tiedetä. jos poiketaan siitä jotenkin, neiti on kovin levoton koko yön.
Tellalla on myös hyvin selvä sanoma kun yrittää työntää kuononsa käden alle: RAPSUTA ja HETI!
Edesmennyt toy-poikamme Teri oli luku sinänsä. Joskus tuntui että se melkein puhui! Harvemmin pystyy koiran naamanilmeistä lukemaan asioita niin selvästi kuin Terin.
Näistä tarinoista voisi saada vaikka kirjan aikaiseksi jos olisi vain kirjailijan vikaa!
..vielä mieleen, että 7v Bichon Sonjallani on sellainen tapa, että jos istut sohvalla sillälailla "jalat ristissä"(toinen toisen päällä). Niin sonja parkkeeraa istumaan aivan sen ilmassa olevan jalan eteen ja kopauttaa sitä hellästi tassulla että "rapsuta". Sitten liikutellaan ekstaasissa päätä puolelta toiselle, kun varvas rapsuttaa kaulaa ja päätä.
Jos sitten lopetat "varvasrapsuttelun", niin Sonja kopauttaa tassulla varvasta, että "ei nyt saa vielä lopettaa.."
Ja sitten jotkut vielä väittävät, ettei koirat olisi fiksuja... ;)
Meilläkin cavalierini tuijottelee telkkaria ja välillä kun tulee joku todella erikoisen hyvä esim : Lemmikki TV jossa vilisee eläimiä aika usasti koiria ni ette voi arvata mikä show siitä tulee?! Koira tökkii kuonolla ja välillä läpsitään tassulla kuvaruutua..aivan kun se olisi ikkuna joka pitää avata..välillä tullaan katsomaan että hei avaappas tuo minäkin haluan tonne!
välillä kun koirat juoksee telkkarissa pitää ehdottomasti mennä telkun taakse ja sitten ihmettellään et hei minnekkäs ne meni?? Ja yks on et jos edes avaan sen kaapin oven jossa on valjaat ni voi niitä hyppyjä ja haukuntaa..ja riehumista..välillä olen juuri laittamassa valjaat päälle niin herra päättääkin että toi on liian hidasta anne ne tänne..se ottaa ne omaan suuhunsa iskee lattialle ja yrtittää laittaa itse ne pääällensä ;)
no kun sitten olen saannut ne valjaat sen päälle alkaa armoton haukkuminen ja pyöriminen..kun vihdoin pääsemme ulos niin viuh..sit mentii eikä meinata.. :P ja kun tulemme lenkiltä ensiksi "putsataan" korvat mattoon.
ja sitten lösähdetään matolle taka jalat levälleen ikään kuin sammakko :)
niin ja tuli mieleeen vielä ruokailusta ;) kun kupissa on nappuloita niin herra ottaa yhden suuhunsa ja kantaa sen noin kolme metriä jossa on matto ja vasta matolla se laskee ainokaisen nappulan maahan ja syö sen..ja taas uusi nappula..välillä taas kun kissa mirrimme tulee myös ruokakupille niin sitten ei ehditä käymään matollakaan..tulee kauhia kilpailu kumpi ensin syönnyt? samasta kiposta kun syövät.. ;) *virn* ja kerran ulkona ollessani rapsuttelin siinä hevosia ja katselin kun koirani jahtasi kissamirriä ja hetken päästä kun katsoin tulivat ensiksi koira sitten kissa ..kissa jahtasi koiraani..hih..tosta tulikin vielä mieleeni yksi..hevoseni seuraki tuli pieni shetlanninponi jota pikku koirani luulee koiraksi..se yrittää saada sitä leikkimään kaikin tavoin ja kun poni hermostuuu ja alkaa jahtaamaan sitä pois..koira suupielet korvissaa iloissaan siitä kun se vihdoin alkoi leikkimään..liekö ponilla mielessä leikki???
Tuota..... meidän kääpiövillisneidillä on pakko olla vesilasi yöpöydällä. Meinaan on herättänyt yölläkin kin oli siitä vesi loppu. Ja sitten vaan hakemaan vettä kraanasta siitä ihan oikean koiravesikupin viereltä. Aamuisin on hyvin usein joutunut kantamaan neidin ulos.Kaikenkaikiaan paras ystäväni!
Meillä on alle vuoden ikäinen collienarttu, jolla on kummallisia tapoja.
Vettä juodaan niin, että työnnetään koko nenä veden alle ja sitten juodaan ja kurlataan välillä.
Samoin sohvalla ollaan niin että etupää on sohvalla ja takapää lattialla.
Sitten meillä on sheltti joka juttelee mielellään, kun siltä vaan kysyy jotain niin se murisee vastaukseksi, eikä se todellakaan ole vihainen. Se ei tee sitä muille kuin omalle väelle.
Ja meidän vanha mäyris nukkuu aina selällään.
Meidän beaglen "läppäkorvalla" suurin mielenkiinnon herättäjä on MAKKARA. Sen sanan kun sanoo, niin kyllä taas ollaan oiken saappaan varsikoirana ja mielistellään minkä ehtii. Parhaimpia esimerkkejä on, kun "Milliä" pyytää luokse esim. hernemaalta, niin luppakorvat on niin"paksut" ettei niiden läpi mene mikään komento ja hän vaan jatkaa omatoimista herneiden syömistä, paitsi sana... MAKKARAA niin johan tulee vipinää tassuihin :) Nykyyään makkara sana onkin alkanut useimmin korvaamaan meillä sanan tänne, koska se on paljon tehokkaampi, kun pitää lähteä.
Kissa, pupu, jänis ja metsälle on sanat joista mennään joko ikkunaan tai ovelle odottamaan, että pääsee häätämään naapurin"tuhmat" kissat häiritsemästä kanoja. Metsälle sanan reaktio on yleensä ensin asekaapille ja oven auettua pellon yli lähi metsään. Metsästys vaisto alkaa myös kun aseita puhdistellaan tai pakataan metsästys vaatteita kassiin.
Kanoja puolustetaan kissoilta ja naapurin labbikselta. Joskus kun on ns. "mamma kana" (eli kana jolla tipuja) niin sen lähelle ei mennä ja sitä pelätään, kun sehän tulee päälle kuin yleinen syyttäjä. Monesti myös pitää syödä kanojen kaurahiutaleita ja joskus jopa jyviä samaan aikaan kukkojen ja kanojen seassa :)
No pahimpia tapoja oli, että Millillä oli taipumus lähteä lähi Shellille "kahville". Ei se muuten paha ollut, mutta kun ei se ressukka osaa pelätä autoja ja matkalla pitää kuitenkin ylittää vilkkaasti liikennöity tie. No ei koskaan osunut. Tapa on oikeastaan kokonaan loppunut, kun kielsimme kahvilan "likkoja" antamasta sille pullaa ja herkkuja.
Kellon aika on kanssa tiedossa, sillä koira on aina mukana töissä ja kun työpäivä alkaa olla lopuillaan, niin kas kummaa se "kuolleelta" vaikuttanut koira saakin taas eloa, kun lähdetään kotiin ja siellä saa RUOKAA, mikä on niin vastustamatonta eikä se ruoka tarvitse olla edes mitään herkkuakaan. Kerrankin kanoille tuotiin keitettyjä ja kuorittuja perunoita ämpärillinen, niin kyllä siitä nopea beagle ehtii ainakin kolme isoa perunaa vetämään, kun silmä välttää.
Siinä hieman osviittaa meidän "vanhuksen" (kohta 10v) toimista
Korasi maha tuota perunaa?
Yleisesti ainakin luullaan, että peruna ei koiran mahassa sulaisi?
koiramme saavat silloin tällöin keitettyä perunaa ja porkkanaa, tosin muussaan ne sekaiseksi mössöksi. En tiedä vaikuttaako tämä, mutta ei se ainakaan p****ssa näy, jos on syöty pottua.
Joo eipä ole mitään kummallista ollut. Raaka porkkana on kanssa ihan oma herkku ja niitä varastetaan, jos keittiön lattialle jää porkkana pussi ja "vahtimisen" palkkeeksi sitä ei anneta, niin otetaan itse sitten.
Toi meidän "jänispiiska" nyt syö sitten ihan mitä vaan ja ollaan oikeestaan oltu siihen tyytyväisiä. Meinaan on helppo ruokkia koiraa, ku ei sille tarvi ostaa mitään kalliita "keesari-purnuruokia". Kesällä kun se on pihalla vapaana, niin kitaan menee niin kananpaskat, herneet, marjat ja jopa tupakan tumpit ja saunasta saippua ja itsenäisyyspäivänä sinivalkoinen kynttilä (toi oli vaan pentuna) ym ym. Eli koiramme on kokoonsa nähden todellinen "Suursyömäri".
saksanseisojamme söi samaa mitä muu ihmisperhekin, ja meillähän syödään enimmäkseen perunaa. Äijä eli 14 vuotta ja oli vanhanakin kuin tervaskanto, monesta onnettomuudesta selvittiin vain koiran uskomattoman terveyden takia. Lääkäritkin ihmettelivät aina sen sydäntä, oli kuulemma todella vahvan kuuloinen, ihan loppuun asti. Tiedän kyllä koiria, joille pottu ei sovi, lienee siis ennemminkin yksilöstä kyse.
Meillä koira istuu sohvalla; takapää sohvalla, etujalat lattialla. Jopa junassa pitää istua tällätavalla... Eikä neiti takamustaan lattialle/maahan laske kovin helpolla, aina täytyisi olla jotain pepun alla (jos ei muuta, niin ainakin omistajan jalkaterä).
Kivenmurikat ovat loppumaton ilonlähde. Tyttö voi viettää tuntikausia itsekseen hääräillen kivien kanssa. Yrittää lähes epätoivon vimmalla liikuttaa murikkaa tönimällä tassuilla ja kuonolla. Ja voi niitä riemunkiljahduksia, kun kivi sattuu liikahtamaan... Meteli on aikamoinen, kivimurkoiden vahtiminen ja paimentaminen on tärkeää ja keskittymistä vaativaa työtä! Rannalla kiviä yritetään paimentaa järveen, sitten sukellellaan murikan perään, koirasta näkyy vain hännänpää.
Maailma on pelottavia asioita täynnä, ajattelee koirani. Joskus jopa pahat unet tuntuvat niin todellisilta. Silloin runnätään omistajan luokse, laitetaan pää turvallisesti syliin ja kalisutetaan hampaita.
joskus, jos olen laittanut koirankeksejä pussissa pöydälle, koirani vetää pussin hampaillaan alas, jos ylettyy.
Kun veljeni koira, amerikancockerspanieli, Lilli, tulee meille kotiin ja näkee akvaarion, se menee akvaarion lähelle, nousee takajaloilleen ja tassuilla läpsii kaloja... ja kalat säikkyy ja on ihan ihmeissään...
Myöskin jos televisiosta tulee eläinohjelmia, Lilli seuraa niitä hyvinkin tarkasti ja aina välillä murahtelee ja haukahtelee...
Kellään samantapaisia kokemuksia?
tykkää istua vaikka potkukelkan kyydissä talvisin. Jos se on menopäällä, se jaksaa kyllä vaikka vetää kelkkaa perässään, mutta sitten kun laiskottaa, se hyppää kyytiin ja emäntä saa työntää! Alamäet se mielellään juoksee hurjaa kyytiä, mutta ylämäessä voisi jo istua kyydissä, ja siitä ei lenkittäjä tykkää...
Myös lumikolan kyydissä koira tykkää istua, mikä ei aina ilahduta lumen lykkääjää.
Autoilu on lempiharrastus, "autolla" taikasanaa ei uskalla enää ääneen sanoa, sillekin on keksitty monta kiertoilmausta. Pentuna koira meni jopa vieraisiin autoihin, jos niissä vain oli ovi auki. Ei aina kovin mukava tilanne, koska se ei suostunut tulemaan niistä pois kuin väkisin... Onneksi on jo sen verran koulutusta takana, ettei koira mene jos sitä kieltää :)