Oon kirjotellu täällä ennenki joku kk sitte sairaasta pupustani ja niinhän siinä sitte kävi, et eilen löysin sen häkistä kuolleena :'''(
Mutta mutta... toinen kani, 5-vuotias luppakorva tyttö jäi nyt sitte yksin siskoaan suremaan ja mietinki nyt sitä, että pärjääkö se yksinänsä. Pupu ei todellakaan ole mikään "sylikani" eikä oikeen näytä ihmisten seurasta nauttivan ja eihän ihminen muutenkaan lajitoverin seuraa voi korvata.
Mitä mieltä ootte, pitäiskö sille hankkia esim. leikattu uros seuraksi? Se on kuitenki jo 5 vuotta nii kumpaan se tottus paremmin yksin oloon vai johonki uuteen tulokkaaseen?
Kieltämättä vähän pelottas hankkia uus pupu ku tuo tyttönen käyttäyty loppuaikoina sairasta siskoaanki kohtaanki niin aggressiivisesti... Nyt se kuitenki vaikuttaa jotenki niin yksinäiseltä ja loikoilee vaan kyllästyneenä häkissään.
Mutta mutta... toinen kani, 5-vuotias luppakorva tyttö jäi nyt sitte yksin siskoaan suremaan ja mietinki nyt sitä, että pärjääkö se yksinänsä. Pupu ei todellakaan ole mikään "sylikani" eikä oikeen näytä ihmisten seurasta nauttivan ja eihän ihminen muutenkaan lajitoverin seuraa voi korvata.
Mitä mieltä ootte, pitäiskö sille hankkia esim. leikattu uros seuraksi? Se on kuitenki jo 5 vuotta nii kumpaan se tottus paremmin yksin oloon vai johonki uuteen tulokkaaseen?
Kieltämättä vähän pelottas hankkia uus pupu ku tuo tyttönen käyttäyty loppuaikoina sairasta siskoaanki kohtaanki niin aggressiivisesti... Nyt se kuitenki vaikuttaa jotenki niin yksinäiseltä ja loikoilee vaan kyllästyneenä häkissään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osanottoni.
Et välttämättä tarvitse sille kaveria, joskin se on oiken mukava idea. Kani on aina kanin ainut oikea kaveri !
Meillä kani oli viikon syömättä kun kaveri aikoinaan kuoli, mutta toipui siitä kun tarjosin sille jatkuvasti "väkisin" seuraa. Oppi jopa pitämään silityksistä ja läheni huomattavasti ihmistä kohtaan...
osanottoni myös.
Nkyisin meillä on 5 kääpiöpupua joista 2 poikasia jotka muuttavat kuin löytävät kodin. Marsu ja kani ei ole sama asia mutta kerron edesmenneistä marsuistani....
Minulla on ollut 4 marsua ja yhteensä 7 niiden poikasta (3 poikuetta). Viimeisimmät marsuni, SIIRI JA HILLEVI, olivat hyviä ystäviä. Kun tuli perjantai, hillevi kuoli. Se oli suuri suru niin minulle, kuin yksin jääneelle siirillekkin. Pidin koko viikon lopun siiriä kanssani ja tarjosin sille seuraa. Se oli todella surullinen ja valehtelematta se oli päivästä yksin vain korkeintaan 15min. ja tietty yön. mietin vain mielessäni että pitää ostaa uusi marsu, pitää.....vko. lopun aikana siirin tila paheni, se ei syönyt mitään ja ripuloi. Eläinlääkäri antoi neuvon "pakkoruokkia" vellimäisellä seoksella joka laitettiin pipetillä suuhun....mutta kun maanantai tuli ja kouluni alkoivat taas......kun tulin kotiin siiri oi kuollut, ilmeisimmin suruun koska se oli ollut terve ja vain 2w.
jälkeenpäin ajateltuna en olisi ottanut kaveria siirille. aikanaan se olisi ollut samassa tilanteessa....yksin.
Mulla kuoli eilen mun toinen kani...;( nyt sen veli ei vielä tajua että on menettänyt parhaan kaverinsa. Mua pelottaa että miten se pärjää....
Kanit asui ennen ulkona lämmitetyssä leikkimökissä. Nyt on varmaan ihan pakko siirtää toi toinen kani sisälle ku ei se tota tulevaa kylmää talvea tuu yksin pärjäämään... Nyt tämän yhden illan aikana kani kerkes jo aika hyvin tottuu tääl sisäl asuu vaikka siisteys ei oo hyvä todellakaan.... miten saisin ton kanin nyt pysymään hyvänä ettei sille tuu mitään ongelmia tosta ikävästä ?