Beagle sisäkoirana

Lemmikkinä todella ihmisrakas. Ei hauku sisällä.
Tuhoja tekee pentuaikana, mutta rauhoittuu kyllä.
Koulutettavuus ei ihan palveluskoiratasoa, oppii kyllä yhtä sun toista, mutta jos saa ulkona vainun saattaa kiusaus käydä suureksi. Riittävällä liikunnalla ihan seurakoiraksikin käy.

Jos aikoo ostaa beaglen lemmikiksi, niin sitten tosiaan näyttelylinjaista etsimään. Suurin osa metsäversioiden kasvattajista ei edes myy muille kuin metsästäjille. Lemmikkibeaglestä haaveilevan kannattaa suunnata osoitteeseen www.beagleharrastajat.net Sieltä löytyy myös noiden näy-linjaisten kasvattajien kotisivuja.

Beagle on nimenomaan sisäkoira, väittäkööt metsien miehet mitä hyvänsä. Ja mitä mukavin, huomaamattomin ja hiljaisin kaveri kotona onkin, mutta aina täytyy muistaa, että se näy-linjainenkin on aktiivinen ja energinen koira, joten lenkille on omistajan lähdettävä ja puuhattava sessen kanssa myös muuta.

Pentuna tottakai tekee beaglekin mitä päähän pälkähtää, mutta ei se koko huushollia tuhoa. Koulutuksessa pystyy motivoimaan herkuilla, mutta turha beagleltä on odottaa noutajamaista palvelualttiutta.

Beaglella saattaa olla tosi iso ulvo- ja haukunta ääni. Jos ette osaa kouluttaa sitä oikein niin luonteesta riippuen siitä voi tulla yhtä ongelmakoira kuin muistakin roduista.

Karkailutaipumus on myös helposti aikaansaatavissa.

ottakaa se nöyräluonteisin pentu näyttelykasvattajalta. Näin on näreet. Beaglejärjestön keskustelufoorumilla oli pitkät pötinät tästä aiheesta vastikään

Meidän eestinajokoira on perukassa sisällä ja ihan lepponen on siellä mutta anna kun panen pannan sen päälle ja otan haulikon niin on jo kova hinku metsälle:)

Beagle on tosi hiljainen koira, se ei pelkää taloon tulevan tunkeilijoita. Se sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, koska se ei ole halllitseva. Liikuntaa se kyllä tarttee paljon. Parhaiten beagle sopii metsästäjälle, mut sen kanssa voi harrastaa myös vaikka agilitya. Pentuna beaglella on kyllä tapana jyrsiä kaikkea, niin tavaroita kuin ihmisten näppejä. Tämmönen käytös menee kumminkin ohi aikanaan, paitsi jos koira ei saa liikunnaks muuta kun hihnassa käppäilyä. Beagle on kyllä ihmisrakas, mut samalla liikunnassa haasteellinen. Mietityttää kumminkin, et onko teidän viisasta valita lemmikiks just beaglea, jos ette harrasta metsästystä. Kattokaa rotumääritelmistä, millasia rotuja on vaikka grand basset griffon vendeen, basset fauve de bretagna ja kooikerhondje. Ehdottaisin teille, et hommaisitte jonkun niistä, jos ette metsästystä harrasta. Ne on suunnilleen saman kokosia kun beagle, eikä nekään oo hallitsevia, eikä niiden metsästysvietti oo ihan yhtä voimakas. Silti nekin tarttee liikuntaa ihan yhtä paljon kun beagle, ja niidenkin pitäminen ulkona vapaana voi olla vaarallista liikenteen lähellä, sillä metsästyskoiria nekin on. Vilkaskaapas vaikka googlen wikipediasta, millanen on kooikerhondje.
T: Sussex spaniel

Kerran ostin papilta parivuotiaan beagleuroksen, joka alkoi ulvoa heti, kun radiossa kuului papinsaarnaaminen tai kirkonkelloja soitettiin.

Meillä nyt 4,5-v beagle joka vallan sisäkoirana. Erittäin kiltti ja rauhallinen luonne oikea sylikoira, haukkuu vain ovikellolle.
Pentuna oli aikas tuholainen, mutta se on yksilöllistä, ei tarkoita että kaikki beaglet ois samanlaisia.

Suosittelen lämpimästi.

toivon hartaasti että et ole ottamassa pelkästään kotikoiraksi beaglea. Suomessa on monta seurakoira rotua, joten valinnanvaraa on.

mutta jos siis metsällä ajattelit beagles kanssa käydä niin sitten en voi kun lämpimästi suositella beaglea. Beagle on sisällä rauhallinen, kunhan liikuntaa on riittävästi.Beagle on siis aktviinen rotu, ja sille ei riitä pelkkä puolen tunnin lenkki päivässä. Se tarvitsee vastapainoksi aivotöitä. Ilman niitä se keksii kyllä itse tekemistä, joka ei aina miellytä omistajaa.Beagle on älykäs rotu, jonka oikealla motivoinnilla(yleensä ruoka toimii paremmin kuin hyvin)tekemään mitä tahansa.
Beagle on sisäkoira jo turkkinsa puolesta, mutta luonteesakaan puolesta siitä ei ole ulkokoiraksi. Se kaipaa olla ihmisten lähellä ja mukana siellä missä perhekkin.
Beagle on aika helppo kouluttaa, mutta pitää olla johdonmukainen ja ovelampi kuin koira itse.
Meillä ainakin Beagle oli pentuna(nyt 7kk)tosi puremisen haluinen ja puri käsiä,mattoja,johtoja jne. kaiken mitä eteen tuli, mutta se meni hampaiden vaihtumisen jälkeen ohi.
Beaglet tulee sitten lähes kaikkien kanssa toimeen hyvin. Toisten koirien kanssa,jopa paljon itseään isompien kanssa leikkii. Ihmisten kanssa, ja varsinkin lasten kanssa beaglet tulee mainionsti toimeen.