Minulla on ollut ongelmia ruuan kanssa niin kauan kuin muistan, välillä ylensyömistä, välillä rankkoja paastokausia. Nyt 17-vuotiaana kuitenkin alan ensimmäisen kerran lähestyä lievää ylipainoa.
Viime aikoina olen ahtanut sisääni järkyttävät määrät ruokaa sisäiseen pahaan olooni, ja tätä sitten yritän kompensoida ulostuslääkkeillä ja tiuhalla liikunnalla. En kuitenkaan oksenna, joten itse en ajattele olevani bulimikko. Tein tukiasema.netin sivuilla testin, jonka mukaan olen siinä ja siinä bulimian rajoilla. Pitäisikö kuunnella itseäni vai testiä? Oloni on aina ahmimisen jälkeen hirveä, mutta seuraava kerta tulee silti aina.
Viime aikoina olen ahtanut sisääni järkyttävät määrät ruokaa sisäiseen pahaan olooni, ja tätä sitten yritän kompensoida ulostuslääkkeillä ja tiuhalla liikunnalla. En kuitenkaan oksenna, joten itse en ajattele olevani bulimikko. Tein tukiasema.netin sivuilla testin, jonka mukaan olen siinä ja siinä bulimian rajoilla. Pitäisikö kuunnella itseäni vai testiä? Oloni on aina ahmimisen jälkeen hirveä, mutta seuraava kerta tulee silti aina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin amatöörin silmin tuo vaikuttaisi BED:iltä, jos oikeasti tajuttomia määriä syöt.
Itsellä on nääs anoreksian puoleen taipuva EDNOS, ja jos joskus sattuu yhden lämpimän aterian ja jonkun leivän syömään päivässä, tuntuu, että on syönyt ihan hirveästi, jolloin saattaa se oksennuskin sitten tulla (kun on omasta mielestään syönyt liikaa)..
Auttaisiko ruokapäiväkirjan pitäminen?
Olisiko mitään intoa mennä ravintoterapeutille?
Bulimian oireita:
1) Buliimikolla on toistuvia ylensyömis- ja ahmimisjaksoja.
2) Ahmimisjaksojen aikana hänellä on tunne, ettei hän hallitse käyttäytymistään.
3) Buliimikko oksentaa, käyttää ulostuslääkkeitä, noudattaa ankaraa ruokavaliota tai harrastaa rasittavaa liikuntaa estääkseen painonsa nousemisen.
4) Ahmimisjaksoja on vähintään kaksi viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan.
5) Buliimikko on koko ajan liioitellun huolissaan kehonsa muodosta ja painosta.
Pystytkö näkemään näitä itsessäsi?