Olemme mieheni kanssa yhteistuumin päätyneet siihen, että parisuheellamme ei ole tulevaisuutta. Kumpikaan meistä ei nää yhteiselämäämme enää järkevänä vaihtoehtona. Meillä on kuitenkin 4 lasta, joista vanhin 17 ja nuorin 6-vuotias. Lapsia emme haluaisi erottaa toisistaan.
Meillä on iso vanha maalaistalo ja mieheni ehdotti, että jatkasimme ns. kulissiavioliitossa. Lasten koti säilyisi ennallaan. Molemmat vanhemmat olisivat lasten tavoitettavissa. Jakaisimme lapsia koskevat velvollisuudet, mutta muuten olisimme vapaita esim. uusiin suhteisiin.
Aluksi asia tuntui minusta ihan karmivalta, mutta nään kyllä tilanteeseen liittyvät edut. Ison talon ansiosta meillä olisi mahdollisuus järjestää jonkinlaista omaa reviiriäkin molemmille. Tietenkin pelisäännöistä pitäisi sopia tarkasti. Onko jollain kokemusta ja neuvoja pelisäännöistä. Onko mielestänne kuolleena syntynyt ajatus?
Meillä on iso vanha maalaistalo ja mieheni ehdotti, että jatkasimme ns. kulissiavioliitossa. Lasten koti säilyisi ennallaan. Molemmat vanhemmat olisivat lasten tavoitettavissa. Jakaisimme lapsia koskevat velvollisuudet, mutta muuten olisimme vapaita esim. uusiin suhteisiin.
Aluksi asia tuntui minusta ihan karmivalta, mutta nään kyllä tilanteeseen liittyvät edut. Ison talon ansiosta meillä olisi mahdollisuus järjestää jonkinlaista omaa reviiriäkin molemmille. Tietenkin pelisäännöistä pitäisi sopia tarkasti. Onko jollain kokemusta ja neuvoja pelisäännöistä. Onko mielestänne kuolleena syntynyt ajatus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Mun vanhemmmat erosi kun olin 16. Vanhempien kulissiavioliitto ei mee läpi lapsille. lapset aistivat yllättävän paljon. erotkaa reilusti, selittäkää asia lapsille, älkää tapelko lapsista, niin kaikille helpompaa. 17-v muuttaa kuitenkin kotoa pian pois.
Pari päivää sitten kerroin hänelle, että meidän perheellämme tulee olemaan nyt kaksi asuntoa. Vein hänet katsomaan uutta asuntoani. Hän alkoi heti alkaa minua auttamaan sohvan kasaamisessa ja lamppujen kattoon laittamisessa.
Tuntui kuin hänelle olisi ollut helpotus, että salakähmäisyys vihdoinkin loppui, ja että hänelle puhuttiin asiasta kuin aikuiselle. Toiminko oikein?
Voisitko kertoa tunnoistasi silloin, kun vanhempasi erosiva?
Suhteenne on se, mitä nyt on, eli karilla. Mikään ei estä jatkamasta ystävinä lasten takia.
Ei se reppuselkä elämä ole lapsia varten. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin.
Meillä tuo samanlainen järjestely toimii oikein hyvin, emmekä ole nähneet kumpikaan syytä vakavampiin toisiin suhteisiin. Satunnaisia ei kotiin tuoda. Ne voi hoitaa hienotunteisesti muualla.
talo jakamaan ja lapsia riepottelemaan vain sen takia, että hormonitoiminta laantuu. Kohta se loppuu teiltä kokonaan, ja silloin on mukavaa köpötellä tutuilla poluilla tutun vaarin kanssa.
Siis tosiaan, jos suurempia riitoja ei ole, kannattaa jatkaa entiseen malliin. Tilapäisiä ihastuksia ja "suhteita" tulee ja menee jokaisen kohdalla, mutta talo ja suku pysyvät.
Tehkää ratkaisunne lasten parhaaksi. Tulevaisuus on heidän.
Komppaan sua ja teitä, jotka ootte samanlaisessa tilanteessa. Meillä alle kouluikäisiä mukuloita.. rva hyppää syrjään sillon tällön, haku päällä useammallakin treffisaitilla (jo toista vuotta). Itse en tosin hakemalla hae, muuten kuin "luomuna". Kyllä tämä toimii kun arki on ja velvollisuudet hoidetaan; lapset toki saavat valtavasti rakkautta, rajoja ja huolenpitoa, niistä ei tingitä. Tulipa mieleen, että mullakin olisi lauantai-iltaloma, joten täytynee lähteä kartsalle.
niin mikä jottei ;-)
Toimi niin kauan jos kumpikaan ei rakastu oikeasti johonkin toiseen, hanki lisää lapsia jonkun muun kanssa tai halua mennä naimisiin uuden ihmisen kanssa.
Jos siis pärjäätte yhdessä muuten, mutta olette pelkät sänkyhommat valmiita eriyttämään toisaalle, niin on siinä sitten jonkin sortin selviytymismallia siinäkin.
Mutta jos lapsille asioiden todellinen laita selviää, se jos mikä on karmivaa.
Omakotaiseen kokemukseen vedoten.
Vaikka olen jo 20 ja asun omillani, niin silti oli järkytys, kun isä vain ilmoitti että sillä on ollut kämppä muualla jo kauan ja uusi nainen ja ei enää tule asumaan päivääkään vanhassa kodissa. Tämä tapahtui heti veljeni valmistuttua koulusta...
Kaikki kunnioitus isääni kohtaan on mennyt, en pysty olemaan hänen kanssaan enää missään tekemisissä ja joudun turvautumaan psykologin apuun.
En tiedä kauanko vanhempieni lumeliitto kesti, mutta voin sanoa ettei se tee hyvää lapselle. Se on sama kuin valehtelisi päin naamaa ja jossain vaiheessa kun lapsi tajuaa tilanteen...sitten on jo liian myöhäistä.
Nyt rupean ymmärtämään mitä tarkoittivat pitkät työmatkat ja pitkiksi venyvät työpäivät. Tunnen, että vanhempani ovat pitäneet minua ihan tyhmänä ihmisenä. Parempi olisi ollut, jos totuus olisi heti kerrottu, eikä vain pidetty kulissia yllä. Monet rakkaat muistot tuntuvat nyt inhottavilta, pakolla väännetyltä tapahtumilta.
Elämä pitäisi elää, ei näytellä. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat ovat onnellisia aidosti. Ero voi tuntua vaikealta, mutta mietippä miltä tuntuisi monen vuoden salailu ja valehtelu?
Entäpä jos lapsesi yllättäisi sinut kaupungilla salarakkaasi kanssa..???
Kaikkienhan kannalta erota kannattaisi nyt, kun kummallakaan ei ole vielä uutta rakasta..näin lapset pystyisivät totuttelemaan ajatukseen vähitellen...