Onko yleistä et tunnet esim. viikon ajan huonoaoloa, väsymystä, uniongelmia yms. ja kestät niitä paripäivää-viikon ja sit tulee kohtaus?
En siis tarkoita näillä oireilla tunteja, vaan päiviä aikaisemmin kohtausta.
En siis tarkoita näillä oireilla tunteja, vaan päiviä aikaisemmin kohtausta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että juuri näin käy. päivien sisällä jos on heikommassa kunnossa (huonosti nukkunut, syönyt, ollut kipeänä jne) tuntee että kohtaus on kulman takana ja että se voi tulla hetkellä millä hyvänsä - käy myös niin ettei tule kun lepää, syö ja ottaa varovaisemmin taas tai sitten tulee pienempää ja toisinaan tietenkin on mahdoton välttää päätymästä kohtaustasolle asti.
En tiedä yleisyydestä, mutta minulla ennakko-oireet kestävät (tai ehkä jo uskallan sanoa kestivät, koska uusi lääkitykseni on muuttanut tilanteeni totaalisesti ;) parista päivästä viikkoon; eivätkä ne mitään pelkkää väsymystä ja unettomuutta ole tai olleet, vaan ankaraa oksentamista ja ripulointia, painetta rintakehällä ja harhatuntemuksia. Tosin pahimpina aikoina väsymys alkoi jo ennen näitä auratuntemuksia, samoin yleinen voimattomuus.
Juuri näiden voimakkaiden ennakkotuntemusten takia en ole koskaan saanut kohtausta ns. "julkisuudessa", mitä nyt sairaalassa :(
Niin tässä toinen kirjoittaja sanoi, lepo auttaa. Minulla on vain ollut se ongelma, että olen ennen kohtausta n. viikon hirveän levoton; kävelen ympäriini keskellä yötäkin, en osaa asettua, ja paineen tunne rintakehällä pelottaa niin iiskatista, että en uskalla pysyä makuuasennossa kauaa.
Kaikillahan asia ei kulje näin, ja nyt minäkin olen löytänyt suvannon elämääni, kiitos uusien lääkkeiden. Mutta todellakin, olen sitä mieltä, että kyllä kohtauksen tulon voi tuntea etukäteen. Silloin voi yrittää rauhoittaa elämäänsä ja/tai tarkkailla vaikkapa syömisensä säännöllisyyttä, ja muutoinkin kohtaukselle altistavia tekijöitä.
Hyvää jatkoa ;)
Moi Telle. Mitä lääkettä muuten syöt nykyään? Olet kai sen varmaan monestikin kertonut..Mutta en muista.. :)
t.Ann
Varmaankin olen toisten mielestä kertonut jo ihan kyllästymiseen asti lääkitykseni, puuh ;)
No, muuta minulla, niin kuin varmaan monilla muillakin, kokeiltiin ensin Neurotol Slowta; ei sopinut. Seuraavaksi rinnalle otettiin Keppra, mutta NS jätettiin mukaan. Ei tepsinyt. Sitten aloitettiin Keppra monoterapiana maksimiannoksella (2x1500 mg), ei apuja. Seuraavaksi Deprakine Keppra, joka coctail vain lisäsi kohtauksia. Nyt on sitten Keppra 2X500 mg ja Topimax 2x100 mg, ja huh, olen kuin uusi ihminen ;)
Että silleesti, aika hakusessa tuntuu olevan, ja kaikkihan me olemme erilaisia. Hmmm, joskus tulee ihan sellainen sätkynukke-olo