kuvaillaan joka ainoa teenkeitto, polvikolotus,sukkien vaihto, sisustuksen kuvailu, kenkien kastuminen ja sadepisaran roiske ulsterin helmalle?
Tuli vaan mieleen kun viimeisimmän Arhipan luin. Komisario ei juurikaan ponnistellut murhaajan tavoittamiseksi, pullan syönti ja naapurin kanssa seurustelu vei isoimman osan.
Jos Mustista nuoteista olisi karsittu epäolennainen pois, jäljelle jäänyt mahtuisi neljäänkymmeneen sivuun. Valitettavasti.
Hajanaisen muistikuvani mukaan tekijä on aiemmin pystynyt tiiviimpään kerrontaan.
Tuli vaan mieleen kun viimeisimmän Arhipan luin. Komisario ei juurikaan ponnistellut murhaajan tavoittamiseksi, pullan syönti ja naapurin kanssa seurustelu vei isoimman osan.
Jos Mustista nuoteista olisi karsittu epäolennainen pois, jäljelle jäänyt mahtuisi neljäänkymmeneen sivuun. Valitettavasti.
Hajanaisen muistikuvani mukaan tekijä on aiemmin pystynyt tiiviimpään kerrontaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juttu...kaikki pikkuasiat kerrottiin..pesemättä jääneet paidat,hammaslääkärissä jäämättä jääneet reissut,auton unohtuneet huollot....lueteltiin tekemättömiä töitä niin paljon et rupesi tuntumaan et onpa saamaton ukko koko wallander.
En tiiä, tuurillako se sitten rikokset ratkaisi.
Tylsintä Mankellin dekkareissa on, että nuo unohtuneet ja tekemättä jääneet asiat toistuvat vieläpä samoina koko sarjassa, pesemättömät pyykit varmasti ihan jokaisessa kirjassa ja vielä samassakin useampaan kertaan.
Uskoikohan Henning Mankell, että hän kykenee tuolla toistolla karrikoimaan Wallanderin yhtä taitavasti kuin Agatha Christie Hercule Poirotin.
Parissa kirjassaan Mankell kertoo useimmat Wallanderin kusemisetkin tai kuten hän sen sievemmin ilmaisee, "vedenheitot".
Epäolennaisten arkipäivän tapahtumien kertominen on tyypillistä monille dekkareiden kirjoittajille. Yksi pahimmasta päästä on Leena Lehtolainen Maria Kallio -sarjassaan. Kuvauksia tyypillisestä perheenäidin päivästä riittää kokkausreseptejä ja lapsen tarhasta hakua myöten.
Onneksi Seppo Jokisen Sakari Koskinen lopetti tupakanpolton. Sarjan alkuosissa Jokinen ei varmaan jättänyt kertomatta yhdestäkään Koskisen sytyttämästä tupakasta. Onneksi tilalle tulleita "polkupyörällä töihin ja takaisin" -kuvauksia on vain kaksi työpäivää kohden.
Reijo Mäen Vares-sarjassa puolestaan seurataan päivästä toiseen Vareksen kapakkakäyntejä, mutta niihin käynteihin sentään useimmiten sisältyy jotain muutakin, huulenheittoa kavereiden kanssa, naisseikkailuja tai jopa juonen kannalta merkittävää.
Joskohan Mankellin tapauksessa se on yksi keino korostaa poliisityön stressaavuutta ja sitä, kuinka paljon se vie aikaa mm kotihommilta jne?
Onhan se tylsää kun kirjailija alkaa tehdä tikusta asiaa, mutta tekeehän se toisaalta henkilöistä pikkuisen uskottavampia kun heillä on ihan tavallista arkeakin. Mutta jos sitä kotitouhua ja muuta varsinaiseen juoneen liittymätöntä touhua turhaan korostetaan, se alkaa tylsistyttää. Minä kun luen dekkareita ihan vaan sen vuoksi, että ne ovat nimenomaan dekkareita, eivätkä kotirouvan arkipäivää.
Ritva Sarkolasta sanottiin Sariolan nimellä kirjoittaessa, että homma meni maisemakuvaukseksi. Sarkolan nimellä kirjoitetusta ensimmäisestä kirjasta sanottiin, ettei siinä ollut lihaa luiden päällä, henkilöt jäivät hengettömiksi. Ja nyt sitten sanotaan, että Sarkola voisi vähentää kuvauksia henkilöistä, heidän perheistään jne. Jännä lukea näitä palstoja. Kun oikein asettuu kirjailijan pöksyihin, niin varmaan se on niin, ettei koskaan voi kaikkia tyydyttää.
Vaikeuksissa ovat dekkaristit, mutta ahh, niin ihanaa, että he ovat olemassa ja että jokainen löytää omansa ja vielä kertoo mielipiteensä. Niin epäsuomalaista, niin epäsuomalaista, mutta hunajaa, silkkaa hunajaa.
dekkareissa rassaa, niin lukekaa ihmeessä amerikkalaisia. Niissähän juostaan pisteestä A pisteeseen B roiston perässä. Mitä sitä turhaa ympäristöä kuvaamaan!
Kun Sarkola kirjoitti Sariolan nimellä, kirjat arvosteltiin melko lempeästi, joskus kumman kiitettävästi. Nyt ei arvostella. Hahh! Kriitikkoja ottaa päähän, että heitä jymäytettiin, eivätkä he edes huomanneet vilpin varjoa. Nyt niitä hävettää. Ne yrittää unohtaa, että ne on koskaan Sarkolaa avistelleetkaan ja että jos nyt pitää jotainsanoa, sanotaan pahasti. OK. Kirjat puhuvat puolestaan.