Mä oon nyt 15vuotias tyttö ja mulla on kaks kummii..
Kumpikaan niistä ei ole koskaan antanut mulle mitään synttäri- tai joululahjoja tai yhtään mitään.. edes rippilahjaksi ei tullut mitään..
Ja kaikenlisäksi kummeillani on todella paljon rahaa päin vastoin kuin minulla.. =(
Kumpikaan niistä ei ole koskaan antanut mulle mitään synttäri- tai joululahjoja tai yhtään mitään.. edes rippilahjaksi ei tullut mitään..
Ja kaikenlisäksi kummeillani on todella paljon rahaa päin vastoin kuin minulla.. =(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko varma että heillä on paljon rahaa? Mistä tiedät sen ja mihin perustat tämän väittämäsi? Se, että heillä on sinun mielestäsi rahaa paljon ja he ovat kummejasi - ja siksi heidän pitäisi sijoittaa se raha sinuun, ostamalla sinulle kaikkea.
Kummius on muutakin kuin lahjojen ostoa ja rahan syytämistä kummilapsen päälle.
Kaikki eivät pidä omaa kiummiuttaan niin tärkeänä asiana eivätkä panosta siihen - siis eivät ostele niitä lahjoja lapselle, jota eivät tunne, eivät tapaa.
Tämä kaikki ei ole aina yksin kummista kiinni. Jos lapsen vanhemmat eivät itse pidä
yhteyttä lapsensa kummeihin, kerro lapsen kuulumisia jne, niin yksipuolinen lahjakoneena olo alkaa tympiä.
Se, kenellä on rahaa ja kenellä ei.. siskoni pitää minua hyvin toimeentulevana. Kuulemma minulla on rahaa ja minulla on varaa. Todellisuudessa olen minimipalkkainen, elän niukasti, mutta koska rahani eivät uppoa alkoon tai tupakkaan, minulla on mahdollisuus hankkia itselleni sellaista mitä he eivät hankkisi. En myöskään keskusele julkisesti raha-asioistani, että miten pärjään tai miten paljon on laskuja. Minusta ne ovat minun henk.koht. asioita enkä niitä ruodi yksityiskohtaisesti muille, vaikka miten niukkaa olisi.
Niinpä luullaan että olen hyvätuloinen jne.
Oletko sinä muistanut kummejasi jouluna tai syntymäpäivinä? Itselläni on kaksi kummilasta, joista toinen on joka joulu ja syntymäpäivä muistanut minua jollain pienellä lahjalla (esim. itsetehtyjä jouluasetelmia yms.). Toinen taas olettaa että olen "lahja-automaatti". Olenkin ottanut sen kannan, etten paljoa tuhlaa sen toisen lahjoihin rahaa, saatika anna muulloin esim. rahaa ilman minkäänlaista syytä. Toiselle taas olen ostanut erittäinkin arvokkaita lahjoja, sekä milloin olen käynyt kylässä tai nähnyt kaupungilla olen yleensä antanut 20-50€ rahaa, enkä tunne, että hänelle minun seurassani se raha on se tärkein juttu.
Kun aikoinaan suostuin kummiksi, sanoin lapsen äidille että haluaisin sitten myös viettää aikaa lapsen kanssa, etten ole pelkkä kasvoton lahjojen ostaja.
Mutta he muuttivat lapsen ollessa pieni monen sadan km:n päähän toiseen lääniin.
Lapsi on pieni, alle kouluikäinen vieläkin, suhdetta ei päässyt muodostumaan.
Olen siis laittanut lapselle ne perinteiset lahjat kaksi kertaa vuodessa ja lapsen äidille kirjettä ja kuulumistani ´ja kysellyt heidän kuulumisiaan.
Äiti ei vastaa kirjeisiini. En viitsi laittaa "tyhjyyteen" sähköposteja, kunm en vastausta saa. En siihen, mitä kuuluu, en siihen että mitä lapselle lahjaksi ja mitä ei...
Kävin heillä kylässä pari kesää sitten. Kyläily taisi olla jonkinlainen pettymys. Heille. ??
HE käyvät täällä päin koska täällä heillä on ystäviä ja sukulaisia. Minun luonani käydään jos aikaa jää, piipahdetaan kahville kotiinlähtiessä, tekstari tulee tyyliin: "ajamme juuri teidän ohi..." Näin meni tapaaminen ohitse viime kerrallakin ja laitoin sitten vähän kipakamman sävyistä viestiä, että olisi kiva tietää aiemminkin että osaa olla kotona..
ostan jatkossakin lapselle ne pienet lahjat, ihan summan mutikassa, en tiedä mistä hän pitää, mitä toivoo, mikä on vaatekoko jne koska äiti ei vastaa viesteihin, ei kiitä eikä kommentoi kun lahja saapuu perille. Viimeksi paketti meni pikana, että ennättäisi perille ajoissa ...
siksi toivoisin että myös lapsen vanhemmat pitäisivät huolta lapsensa kummeista, ettei olisi kovin yksipuolista.,.
Kummius on valitettavasti tollasta nykyään: materiaalista! Itse olen kummi siskon lapselle ja meillä menee tosi hyvin, vaikka en lahjo häntä em. mainitulla tavalla. Kummius on mun mielestä enemmän henkisen puolen hommia. Olen myös kummina vaimon nuoruuden kaverin lapselle, joka oikein vaatimalla vaatii kaikkee kallista lahjomista tai että kummin velvollisuus on hoitaa lasta, kun tarve vaatii. Sairasta! Ihan oikein sulle, että tollasilla vaatimuksilla sua ei muisteta, vaikka kyllähän ne muulla tavoin sais muistaa ja ottaa huomioon...
" Kummius on mun mielestä enemmän henkisen puolen hommia. "
Kummin tehtävä on lapsen kristillisen kasvatuksen tukeminen, sekä vanhempien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Kritillisyys, kritityt arvot, ovat ne ensisijainen tehtävä kummiudessa, kummin roolissa.
Tapakristityillä tämä tietysti toteutuu juuri kuten sinulla, eli vieteään aikaa lapsen kanssa jne.
"Uskovaiset" sitten siinä tapaamisen lisäksi huolehtivat myös tästä kristillisestä puolesta, kukin tavallaan.
Hyviä tapoja molemmat. Parempia kuin tuo pelkkä lahjojen ostelu ja lahjojen vaatiminen.
Olen itse veljenpoikani kummisetä varmaan joku mustalammas olen muistanut "Oskua" joka synttäri- päivä,nimpparipäivä,jouluna,vappuna koska silloin on hänen synttärinsä,mutta hän ei muista minua synttärinä,nimpparina,jouluna,eikä ikinä muutenkaan.
kulta pieni..toista kummiani olen nähnyt viimeksi joskus 11vuotta sitten.hän ei ole ollut missään yhteydessä minuun, eikä minulla ole hänen numeroaan tai osoitettaan, niinkuin ei äidillänikään, yksi ainut valokuva.ja hän asuukin yli 600km päässä(?), ainakin asuin joskus 9vuotta sitten..
silloin pienenä sain kyllä hienoja lahjoja kun hän kävi kylässä.. olihan se mukavaa, mutta ei missään nimessä se pääasia. olisin tosin hyvin mielelläni saanut rippipäivänäni kortin, tai kun täytin 18...mutta mitään ei ole kuulunut. mielelläni häneen tutustuisin, tiedän että jos kovasti osoitetta etsisin, sen kyllä jostain saisin selville. yrittänyttä ei laiteta, ehkäpä joku päivä yritän taas saada häneen yhteyden.
toinen kummini taas muutti muutamia vuosia sitten monien tuhansien kilometrien päähän ulkomaille perheineen.. sen jälkeen on yhteydenpito vähentynyt..kesällä he kävivät suomessa ja oli ihana nähdä kummiani ja hänen perhettään, miten lapsetkin olivat kasvaneet. se oli taas vuoden kohokohta ja paras lahja mitä kummini voisi ikinä antaa!
se materia ei ole se juttu kummiudessa, vaan se että kummi on läsnä, pitää yhteyttä ja muistaa vaikka kortilla tai puhelinsoitolla kun sinulla on tärkeä hetki elämässäsi. kummille pitää voida puhua ongelmista, iloista ja suruista, poikaystävistä ja uusista kengistä. sitä varten on kummit, ei sitä varten että he antaisivat mahdollisimman paljon lahjoja. toki lahjat silloin tällöin ovat mukavia, mutta liian usein saatuina menettävät merkityksensä.
omalle kummitytöllenikään en ostele ylenmäärin lahjuksia, ja kun hän tietää sen etten ole semmoinen lahjan ostaja-tyyppi, en se ole aina ensimmäisenä minä jolle tulee suuret ja mahdottomalta kuulostavat toivomuslistat.. syntymäpäivinän hän tulee ilman sisaruksiaan hoitoon ja teemme kahdestaan jotain kivaa, käymme elokuvissa, linnanmäellä, korkeasaaressa piknikillä, ostamme ehkä hänelle joskus muutaman vaatteen tai muuta pientä kivaa. jääpähän tytölle ainakin mukavia muistoja eikä vain trendileluja mitkä parin kuukauden päästä joutavat lelukopan pohjan kautta kirpputorille kierrätykseen ja unohtuvat sen sileän tien.
innolla odotan että hän pääsee seurustelu-ikään. olen luvannut olla aina lähellä ja käytettävissä jos hän minulle jostain haluaa puhua. minun luonani on aina vapaa paikka kullan murulleni :)
sitä on minulle kummius.
siis, mäkii oon ihan koht 15v, mul on 2 kummii, joista en oo nähny toista sen jälkee ku täytin 3v. mut mun toinen kummi on aivan ihana. Se on kyl muistanu aina mun synttärit, nimpparit, joulun yms yms. mä oon ite sanonu hannulle, ettei mulle tarvii ostaa mitää lahjoi, et riittää ku se tulee aina käymää ja pitää yhteyttä. vastaus on silti tulee aina yli 20e lahjarahaa tms ja iso halaus päälle. hantta käy muutenkii meil aika usein, oikeestaa aina ku kerkee. mun mielest ei oo niinkää tärkeetä, et aina tulee lahjoi tai rahaa, vaa että mul on sellanen henkilö, johon mä voin luottaa, ja jolle voi kertoo kaikki asiat ja kysyy neuvoo jos tarvii.. et se on ihan kummista kiinni että antaako lapselle lahjoja/rahaa...