Jokunen viikko sitten koiralle tuli haava jalkaan, jouduttiin tikkaamaan ja kaikki meni hyvin, mutta tikkien aikana oli kipuja ja koira murisi minulle kerran kun kuivasin kurajalkoja. En tiedä mitä tapahtui, mutta suhteeni koiraan on sen jälkeen jotenkin huonontunut. Ja tämä asia rasittaa nyt kovasti.
En enää luota koiraani täysillä enkä ole varma siitä. Kun silitän tai puhun sille, ennen niin lempeästä katseesta etsin nyt koko ajan epäluottamusta ja epävarmuutta. Todennäköisesti vain kuvittelen, mutta inhoan tätä omaa tunnetta, että en voi luottaa koiraan. En osaa sanoa, onko se pelkoa vai vastenmielisyyttä. Minusta tuntuu siltä, että koira saattaa hetkenä minä hyvänsä näykkäistä minua käteen. Tai että se välttelee. Tai minä välttelen. Kun en oikein tiedä itsekään. En edes sitä, oliko tuolla yhdellä murinalla mitään asian kanssa tekemistä. Ja kun koirat ovat niin viisaita lukemaan ihmisten mielialoja...
Haluan taas olla varma koirastani ja siitä, että vaikka menen silittämään sitä sen nukkuessa pään päältä, ettei se tee mitään. Ei se ole koskaan tehnyt, mutta pelkään sellaista. En tajua miksi. Miten kukaan voi ruveta monen vuoden jälkeen pelkäämään omaa koiraansa? Meidän suhde on jotenkin epäonnistunut tai minä olen epäonnistunut.
Minusta tuntuu siltä, että kun koira vilkaisee minua vaikka silittäessäni sitä, en näekään sen silmissä sitä rakkautta, minkä siellä kuuluisi olla. Sen tilalla on jotenkin tunteeton katse, ei mitään. Ja silti mikään ei ole muuttunut. Miten tällaista voi tapahtua? Koira ei ole muuttunut mitenkään, minä en ole muuttunut mitenkään. Miten minusta voi tuntua tältä.
En enää luota koiraani täysillä enkä ole varma siitä. Kun silitän tai puhun sille, ennen niin lempeästä katseesta etsin nyt koko ajan epäluottamusta ja epävarmuutta. Todennäköisesti vain kuvittelen, mutta inhoan tätä omaa tunnetta, että en voi luottaa koiraan. En osaa sanoa, onko se pelkoa vai vastenmielisyyttä. Minusta tuntuu siltä, että koira saattaa hetkenä minä hyvänsä näykkäistä minua käteen. Tai että se välttelee. Tai minä välttelen. Kun en oikein tiedä itsekään. En edes sitä, oliko tuolla yhdellä murinalla mitään asian kanssa tekemistä. Ja kun koirat ovat niin viisaita lukemaan ihmisten mielialoja...
Haluan taas olla varma koirastani ja siitä, että vaikka menen silittämään sitä sen nukkuessa pään päältä, ettei se tee mitään. Ei se ole koskaan tehnyt, mutta pelkään sellaista. En tajua miksi. Miten kukaan voi ruveta monen vuoden jälkeen pelkäämään omaa koiraansa? Meidän suhde on jotenkin epäonnistunut tai minä olen epäonnistunut.
Minusta tuntuu siltä, että kun koira vilkaisee minua vaikka silittäessäni sitä, en näekään sen silmissä sitä rakkautta, minkä siellä kuuluisi olla. Sen tilalla on jotenkin tunteeton katse, ei mitään. Ja silti mikään ei ole muuttunut. Miten tällaista voi tapahtua? Koira ei ole muuttunut mitenkään, minä en ole muuttunut mitenkään. Miten minusta voi tuntua tältä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelisin yrittämään olla itsevarmempi ja normaali. Jos koira huomaa että olet epävarma ja ehkä pelkäätkin? se saattaa hyvinkin alkaa käyttää sitä hyväkseen ja murista lisää ja ottaa pomon paikan. Riippuen koirasi perusluonteesta ja siitä onko se ns. kova vai pehmeä, se saattaa hyvinkin alkaa pomottaa tai sitten menee itsekin epävarmaksi ja ahdistuneeksi koska sinä olet sitä.
Eihän murina tarkoita että koira sinulle jotain tekee, luultavasti sitä sattui kun pesit sen tassua, jos se kerran oli vasta tikattu..aivan ymmärrettävää!
Ja murinallahan koira yleensä varoittaa..ja kertomasi mukaan se ei ole murissut tuon jälkeen eikä muutenkaan käyttäytynyt uhkaavasti..
Mikä sitten on muuttunut, jos kerta kumpikaan teistä ei ole muuttunut?
Jos yhden murinan vuoksi nyt pelkäät (?) koiraasi, kuinka vahvoilla olet sen kanssa muutenkaan ollut?
Koirallasi on todennäköisesti ollut kipuja ja se on vain kertonut sinulle, että siihen sattuu.
Ei sen kummempaa.
Ei ennen kiltistä ja varmasta koirasta tule purijaa sen vuoksi, että se on kerran varoittanut sinua.
Mutta, jos olet ottanut noin vakavasti murinan, koirasi todennäköisesti lukee pelkosi ja epävarmuutesi ja käyttäytyy samoin sinua kohtaan.
tunteet ja kivut niinkin ihmisellä. jos puhdistat ihmisen haavaa niin hän ihan vaistomaisesti huutaa "AI" silloin kun sattuu.ihan samalla tavalla koira saattaa vaistomaisesti murahtaa.
unohditko lohduttaa koiraa sen jälkeen kun siihen sattui?
jos sinä et luota koiraan niin ei sekään luota sinuun. ihan sydämeeni sattuu kun ajattelen että koira on onneton ilman omistajaa joka lakkasikin "rakastamasta" ja luottamasta :-(
kyllä minunkin koirani on murahtanut kynsiä leikatessa ja joskus muissakin jutuissa.
sitä pitää vaan näyttää koiralle että sinä olet se joka päättää. koira ei osaa ajatella niinkuin ihminen. mutta jos itse alat epäilemään omia tunteitasi ja koiraa niin silloinhan luottamus sinua kohtaan tietenkin menee koiralta.
Koirasi on tilanteessa varmasti vain pelännyt, kun tassu on ollut niin kipeä. Älä siis takerru liikaa tuohon murahdukseen. Tuli mieleen tuttava vanhan, huono kuntoisen sakunsa kanssa. Olin vieressä kun hän rasvasi sakun kipeää ihottumaa. Koira irvisteli ja murisi, vain koska sitä pelotti. Kaveri ei hätkähtänyt, sanoi vain rauhallisesti että, "Kyllä me tästä yhdessä selvitään".
joskus koira ei murisemalla tarkoita pahaa oma koira "murisee" silloin kun tahtoo jotain esin ruokaa, ulos tai rapsutusta se on koirani tapa kertoa tunteita eikä murina aina tarkoita että koira on vihainen... koirat ovat yksilöitä niinkuin me ihmisetkin ja ilmaisevat itseään omalla tavallaan... luota koiraasi niin sekin luottaa sinuun!!!