Hei!
Onko järkevää vakavissaan suunnitella lapsen hankintaa 2 vuoden seurustelun jälkeen? olen itse kohta 20 vuotias ja opiskelut yliopistossa kesken ja poikaystävä 21 vuotta ja käy töissä. Kauhea vauvakuume vaivannut jo pidemmän aikaa. Ollaan kuitenkin asuttu yli puolivuotta yhdessä ja asunnossa on tilaa ylimääräiselle. Kavereiden mielestä ollaan liian nuoria huolehtimaan lapsesta. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja onko lapsen kanssa pärjätty hyvin?
Onko järkevää vakavissaan suunnitella lapsen hankintaa 2 vuoden seurustelun jälkeen? olen itse kohta 20 vuotias ja opiskelut yliopistossa kesken ja poikaystävä 21 vuotta ja käy töissä. Kauhea vauvakuume vaivannut jo pidemmän aikaa. Ollaan kuitenkin asuttu yli puolivuotta yhdessä ja asunnossa on tilaa ylimääräiselle. Kavereiden mielestä ollaan liian nuoria huolehtimaan lapsesta. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja onko lapsen kanssa pärjätty hyvin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse ainakin haluan lapset nuorena, nyt olen lähes 20 vuotias niinkuin avomieskin. Yhdessä ollaan oltu melkeen kaks vuotta, ja asuttu yhdessä 1,5 vuotta. ite valmistun keväällä ja mies on töissä. Olisin valmis saamaan lapsia eikä sukukaan olis vastaan:)Isäehdokas on kyllä hiukan mikä hankaloittaa tilannetta:D Mut kyllä se siitä pehmittyy:) Kaverit samaa mieltä et oltais liian nuoria, ite en ole samaa mieltä ja kyllä ne kaveritkin siihen tottuu:)Kunhan suunnittelee tulevaisuutta eteenpäin ja rahat riittää, osaa ottaa vastuuta muustakin kuin itsestään seuraavat 20 vuotta, sekä valvomaan pitkiä öitä niin eiköhän se elämä lähe siitä menemäään:)
Luulempa että kaikki vanhemmat ovat iloisia lapsistaan vaikka myöhemmin ajattelisivat että liian nuorena saatu:)
Eniten olisin tapauksessanne huolissaan siitä miten liittonne kestää. Raskaana oleva nainen voi olla todella vittumainen miehelleen (hormonien takia). Lapsen synnyttyä sama meno jatkuu ja monessa perheessä mies pullautetaan ulos äidin ja vauvan liitosta. Miehen on joka tapauksessa tehtävä enemmän töitä teidät elättääksenne ja samaan aikaan tulet valittamaan hänelle miksei hän tee enemmän töitä kotona. Kuten tiedät hyvin suuri osa avioliitoista päättyy eroon lasten synnyttyä.
Toinen juttu on se, että milloin ajattelitte olla lapsen kanssa. Miehesi ja sinä joudutte molemmat olemaan töissä. Sinä vielä opiskelujesi lisäksi. Käytännössä lapsenne olisi hoidossa aamusta myöhään iltaan. Hankkikaa lapsi vasta sitten, kun teillä on varaa olla sitä kotona hoitamassa!
Muutamalla opiskelutoverillani oli lapsia, eivätkä he siitä urakasta selvinneet oikein kunnialla. Parhaiten opiskeluissa pärjäsi se, joka nakkasi lapsensa mummin hoitoon joka päivä.
ite kai sen tiedätte, koska on oikea aika
olin 19 v ja mieheni 20v.. ei ole ongelmaa rahan suteen ollut, eikä oikeastaan minkään muunkaan.
ainoastaan uuden elämän opettelussa tuli jonkin verran kiukunpurkauksia annettua puolisolle, mutta nekin loppuivat ajan kanssa.
meillä elo ainakin ihanaa, yhdessä ollaan oltu yhdeksänneltä luokalta eikä vielä ainakaan loppua näy.
3 äippä 30v
Heippa!
Vaikeahan kenenkään toisen on sanoa milloin joku on valmis äidiksi/isäksi, mutta itse 19 -vuotiaana voin kyllä sanoa olevani niin valmis kuin ylipäätänsä voin minkään ikäisen naisen olevan raskauteen. 16-vuotiaasta saakka vauvakuumeillut ja saman ikäisenä muuttanut myös pois kotoa. Olen sekä itseni että monien muidenkin mielestäni ikäistäni huomattavasti kypsempi, kokenut pienessä iässä enemmän kuin muut koko elinikänään. Ja kokemukset kasvattaa. Totta kai omatkin kaverini ovat aivan kauhuissaan siitä, hokevat vain etteivät ikinä voisi näin aikaiseen pitää lasta. Noh, asuvat yhä kotona (mikä ei huono sekään!) ja muutenkin "hyvässä suojassa".
Nyt ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa kaksi ja puoli vuotta, vuosi asuttu yhdessä (tällä hetkellä tosin erillään) ja selvitty monista vaikeuksia. Vihdoinkin on toinenkin puoli saanut selvitettyä mitä elämältään haluaa ja suunnitelmissa on kyllä lapsen hankinta. Tulkoon jos on tullakseen -periaatteella :)
Tulipas minulta pitkä purkautuminen! Pointtini oli että kaikki ollaan kypsyysasteiltamme niin erilaisia, että vaikea mennä arvioimaan pärjäisimmekö juuri me tai te lapsen kanssa. Kaiken kaikkiaan uskon että jos lapsi on toivottu, kaikesta selviää. Onhan noita paljon nuorempiakin perheitä olemassa, ja hengissä ovat. Mielestäni ei ole hyvää ikää vanhemmuudelle, kaikilla kun joka tapauksessa on erilainen kasvatusmenetelmä.
Ehkä olen vain erityisen positiivisen maailmankuvan omaava, mutta kyllä raha- ja opiskeluasioistakin selviää, oli tilanne mikä hyvänsä.
meillä kans sellanen tilanne että mä täytän marraskuus 19 ja avomies on 21 asuttu 11kk yhessä ja ollaan puhuttu vauvasta jo 1,5v yhessä ollaan siis oltu vähän reilu 2v ja nyt ollaan päätetty tehdä se vauva. vaikka mä alotin opiskelut nyt syksyllä ja mies on vielä armeijassa pääsee kyllä tammikuussa pois. millä pärjätää? no mä oon osa-aika töissä nyt ja teen sitä niin kauan kun jaksan ja mies menee töihin kunhan pääsee tuolta intistä. eli rahaa tulee olemaan ja muutenkin ollaan sitä tosiaan mietitty ja yritettkkin jo aikas kauan.. ja ollaan kyllä täysin "valmiita" (niin valmis kun voi olla). että ihan miltä itestä tuntuu sen mukaan mennään ja se että molemmat sit haluaa sen.. :)
Minä olin 17 ja mies 21 kun rupesimme odottaa ensimmäistä..Minä kerkesin juuri täyttämään 18 ja mies 22 kun tytär syntyi. Ja ihan valmiitä oltiin,oltiin seurusteltu puoltoista vuotta kun tulin raskaaksi.
Ja nyt vihdoin tulee kaveri tytölle,kahden vuoden yrittämisen jälkee :)
Hei! sama tilanne täällä myäs.. :) ollahan nyt vauvasta juteltu täsmälleen vuoden verran. pari kertaa olen luullut olevani raskaana mutta menkat on aina tullut. näinä hetkinä olisimme ottaneet vauvan ilolla vastaan.. :) kondomia on käytetty viälä koska varsinaista päätöstä ei vielä ole mieheni puolelta tullut. Olen valmistunut ammattiin ja ollut työelämässä yli vuoden jo. Alallani on vain sijaisuuksia ja pätkä töitä. tämä pätkä päättyy viimeistään marraskuun lopussa. mieheni on osa-aika eläkkeellä mutta puuhailee vähän kaiken näköstä. Nyt siis taas aika jolloin vauva enemmän mielessä, varmasti siksikin että työskentelen pienien lapsien kanssa.. :) argh.. tuskaista joskus palleroiden kanssa mutta tiedänpä ainakin että vauvan ja lapset osaan hoitaa ja pärjään ja voisinpa kotonakin vauvan kanssa olla. Mutta siis onko ihan hullua? tiedän ettei toinen voi päätöstä tehdä mutta kertokaahan teidän tilanteista?
Itellehän olis ihan hyvä tässä välillä perhettä perustaa. sijaisuuksia kyllä riittää senkin jälkeen ja voihan tässä pätkiä odottaessakin tehdä! yksi isä este on ollut liian pieni asunto mutta saimme juuri viime viikolla uuden ja isomman asunnon!!!! jee. eli alkais olla elämä mallillaan silläkin osin.. uusi koti kivalla paikalla ja olenpa itsekkin siellä pienenä asustellut tosin viereisissä taloissa.. :) mutta siis.. ääh.. oon ihan sekaasin ajatuksien kanssa mutta tulipahan kirjotettua! :)
olemme tosiaan seurustelleet reilut 3 vuotta ja yhdessä ollaan asusteltu siitä tollaset 2 vuotta. Ekan vuoden oli mies kauempana opiskelemassa! :)