on vaikeeta pukea tunteita sanoiksi.. yritetään silti, minusta tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä olla tällä hetkellä täällä kaupungin keskustassa, periaatteessa ihmisten keskellä mutta silti niin yksin. onko tässä mitään järkeä tuntea muuta kuin surua tai olla tuntematta mitään, olen kai turtunut. jos olisin vahvempi ja enkä välittäis muista niin en olis enää olemassa. onneksi uni ottaa minut kohta valtaansa ja nukun pitkään.
onko minulla joku tarkoitus?
päähajoo
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan samoja juttuja täällä mietiskelen. kun millään ei ole enää mitään väliä. paitsi ettei satuta lähimmäisiään. itsestä ei niin väliä, koska millään muullakaan ei ole.
surullista tämä ajattelu, mutta en nää järkeä missään. mitä hyötyä? silti koittaa vaan jatkaa eteenpäin tätä tyhjyyttä.. =(
tiedätkös mietin ajoittain myös samoja asioita. onko missään mitään järkeä? miksi edes olla täällä? mut kuitenkin jokin ihme juttu työntää päivästä toiseen niin turhalta kuin kaikki tuntuukin. jos elämäänsä saa edes yhden kivan päivän niin minun kohdallani seuraavana päivänä sekin masentaa kun tietää ettei niitä tulee enää tai ei ainakaan kovin usein. kai sitä pitää yrittää elää niin kauan kuin jollekkin voi vielä olla hyötyä. yritetään jaksaa.
samoja fiiliksiä.
Antaisin kunnon rutistuksen molemmille jos tapaisin ja antaisin rohkeutta kohdata maailma. Siellä kun joutuu olemaan usein hyvinkin yksin vaikka olisi ihmisten ympäröimä.
Jumala haluaa täyttää tuon ison tyhjän olon sinussa jos sinusta löytyy halua, hän voi antaa lopullisen rauhan sisimpään. On vaan niin paljon helpompi elää tätä elämää kun tietää että Jumala johdattaa kun annamme hänelle aikaa ja kuuntelemme mitä hän tahtoo minun tekevän elämälläni. Tiedän että moni vieroksuu näitä asioita ja on jopa vihamielisiä, mutta haluan tuoda tämän ajatuksen esille josta itse olen saanut mielenrauhan ja kokenut hyväksi :)