Joo.. auttakaa te jotka tiedätte enemmän.. tuntuu et en itse enää tiedä mitä tehdä! Siis meillä on reilu vuoden ikäinen cocceri uros.. koira tuli meille n 4kk ikäisenä ja on ihan alusta lähtien pissannut ja kakannut sisälle. huoh en tiedä mistä aloittaisin.. siis koira pääsee kyllä ulos riittävän usein ja tekee myöskin tarpeensa sinne. yöllä ei ole ongelmia, mutta koira ei saa päästä pois makuuhuoneestamme koska muuten on pissat ja kakat lattialla ja sen lisäksi on luultavasti vielä tuhonnutkin jotain. aluksi tämä pissa-ongelma oli niin paha että en voinut käydä vessassa ilman että koira olisi pissannut WC:n oven eteen.. nyt ei onneksi enään ihan niin paha, mutta esim. jos käyn pihalla röökillä niin melko varmasti on kuset oven edessä... tai alakerrassa laittamassa pyykinpesukoneen päälle. olemme rakentaneet sille aitauksen jossa se on kun olemme töissä, mutta kusee ja paskantaa myös sinne ja tietysti talsii myös niiden päällä niin että saa aina kotiin tullessa pestä koko koiran sekä aitauksen. en ymmärrä mitä olen tehnyt väärin!!! meillä on myös 4,5 vuotias sakemanni (tuli minulle pentuna) jonka kanssa ei ole ongelmia. Sakemanni oli jo perheessämme kun cocceri tuli, samoin lapsi eli mitään muutosta ei koiran elämässä ole ollut paitsi muutto, mutta tätä kusemista harrasti jo edellisessä kodissamme.. myöskin koira järsii kenkiä ja ihan mitä tahansa vaan eteen sattuu.. tiedän että tämä varmasti on eroahdistusta, mutta olemme nyt vuoden päivät eläneet kusen ja paskan seassa ja alamme olla aika loppu tähän.. koiralla myöskin useita pissatulehduksia ja kivekset eivät ole laskeutuneet (tiedän että se pitää leikkauttaa) nämä tekevät varmasti osansa.. mutta se ei selitä miksi se ei kuse esim. yöllä.. koira seuraa varsinkin minua kaikkialle kotona ja on todella mustis minusta toiselle koirallemme, mutta ei esim. tyttärelleni. siis ongelmia kerrakseen tiedä.. käymme mieheni kanssa molemmat töissä eli kaikki yksinoloon totuttelut ovat hieman hankalia.. uskon kyllä että oikotietä ei onneen ole, mutta kokeilen kuitenkin onneani.. kiitos!!!
APUA, APUA JA APUA!!!!
larissa86
17875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aloita ihan pikkuhiljaa.
1. laita koira aitaukseen, mene vaikka sohvalle istumaan siten, että koira näkee sinut. Päästä pois ennen kuin hermostuu ja kehu. Eli koira ei pääse seuraamaan sinua jatkuvasti. Älä huomioi jos koira alkaakin uikuttaa tms. vaan siinä tapauksessa päästä pois vasta kun rauhoittuu.
2. Ala pikkuhiljaa liikkua huoneessa, älä kuitenkaan tee mitään koiraa innostavaa. Päästä koira pois ja kehu.
3. Kun koira osaa edellisissä kohdissa olla rauhassa, voit alkaa menemään hetkeksi pois näkyvistä ja tekemään tavallisia askareitasi. Kuitenkaan liian nopeasti etenemättä.
4. Pian voit toivottavasti käydä kodinhoitohuoneessa, suihkussa ym. koiran odottaessa rauhallisesti aitauksessaan. Päästä kuitenkin aina harjoituksien päättyessä pois runsaiden kehujen kera.
5. Ulkona käynti. Laita ulkovaatteet päällesi, älä kuitenkaan mene ulos vielä, vaan riisu vaatteet saman tien pois, päästä koira kehujen kera pois aitauksesta.
6. Tätä seuraa ulkona käynti, ensin vain hetki, minuutti(jopa sekunti, ettei koira hermostu) kerrallaan pidennettynä. kun koira osaa olla vartin, pidennä puoleen tuntiin, sitten tuntiin, siitä kahteen tuntiin jne. Kehu kun tulet kotiin.
Ymmärrettävästi hankalaa, jos kaikki käy töissä, mutta neuvot ovat sovellettavissa. Onnea!
Tämä särähti korvaan:
"Kehu kun tulet kotiin"
Miksi koiraa pitää kehua, kun tulee kotiin?
Meillä koirat oli kerran saaneet olohuoneen oven auki ja helvetti oli päässyt siellä sitten irti. Häädin koirat luotani koko illan ajaksi enkä antanut mitään huomiota heille. Lopulta nukkumaan mennessä pyysin luokseni ja niiiiiin nöyränä tuli kyllä. Ei ole toista kertaa mitään rikkoneet :D Olisiko tuossakin tilanteessa pitänyt kehua?
Kodista lähteminen ja kotiin tuleminen on arkipäivää. Miksi siitä pitäisi tehdä suuri numero? Koira tekee suuren numeron. Miksi minun pitäisi?
Luottamus ja johtajuus kuntoon, niin ei tarvitse koiraa kehua siitä, että "ootpas sä nätisti kun oot vaan puolet tosta kengästä hajottanut! HIENO POIKA!!!" ja sitten tanssitaan polkkaa, että "ihanaa kun mamma tuli kotiin!"
tuonne olevaan keskustelufoorumiin, saat varmasti hyviä neuvoja ja apuja
http://www.koiraneuvola.fi/
kiitos neuvosta! kirjoitankin heti!!!
Larissa katso, että koirasi tulee ehjänä takaisin Kokemäeltä. Terveisiä taas gurulle Kokemäelle!
mitä tarkoitit tolla ehjänä?
Nii toi janitus-nimimerkki on kai kanssa näitä animalian aivopesemiä, päätellen sen aiemmista kirjoituksista täällä. Varmaan pian saat viiden a4-liuskan verran vastinetta... Lue se kaikin mokomin, mutta harkintasi mukaan jätä omaan arvoonsa.
Näillä animalisteilla on ihan oma totuutensa, ja vain se on tosi.
Tarkoitti kun ja jos haet koulutuksiin tarjolla on muitakin paikkoja kuin edellä esitetty.
Ei tule nyt mitään pitkiä vastineita, ja sanoisin että ovat muualla aivopestyt, ei meillä.
En oikein ymmärrä tuota vouhkaamista Pertin metodeista. Janitus, puolustatko henkeen ja vereen sitten metodia, jossa koiraa raahataan kurkusta eteenpäin, kun se lyö nelitassujarrutuksen päälle? Tai että siitä hakataan henki pois?
Pertin metodista vähän (näin olen sen ymmärtänyt):
Pertti puhuu jääkaudesta ja kolinapurkista, jolla heitetään koiraa. Omistaja itse tietenkin päättää, heitetäänkö koiraa vai koiran viereen. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että purkki-ei-satu. Olen itse siitä saanut naamaan, pakaraan, käteen, pohkeeseen ja kylkeen. Tulos: ei sattunut yhtään.
Jääkaudesta sen verran, että jääkausi-ei-kestä-koiran-koko-elämää. En ymmärrä mistä joku on ylipäätänsä saanut tämän joskus päähänsä! Perushuomioimattomuus on kaiken a ja o. Koiraa saa lässyttää miten päin vaan, kunhan se lähtee omasta tahdosta eikä siitä, että koira tuo sulle lelun ja sun PITÄÄ heittää sitä, kun koira sen lelun toi. Jos koira NÖYRÄSTI tulee sitä pyytämään, voihan tehdä poikkeuksen silloin tällöin. Mutta jos se törkeesti lampsuttaa ja käskee rapsuttaa, niin kuka idiootti sellaseen suostuun? Eihän kukaan ihminenkään toiselle mee törkeesti sanomaan: "koske mua"...vaan ensin tunnustellaan, jne.
Meillä Pertin metodit auttoi. Ja paljon.
Jos Janitus olet huomannut, niin koira on laumaeläin. Ja on kamala stressi koiralle, jos haluat elävän siinä uskossa, että koiran tulee suojella laumaa! Yleensä ongelmakoiria saadaan sillä, että annetaan koiran uskotella tollasta, vaikka se ei oikeesti niin ole.
Sinun pitää suojella koiraasi, eikä toisinpäin.
Ja itse olen huomannut, että huomioimattomuus on kamalaa koiralle. Laumassa johtajat ei koskaan huomioi alimmaisia, jos eivät itse tee aloitetta. Tämä perushuomioimattomuus on juuri sitä: minä lällytän koiraani silloin kun minä haluan.
Pahaa tämä ei tarkoita:
Jos huomaa, että koira haluaa huomiota, mutta ei nöyrästi sitä tule pyytämään. Murahtaa koiran tiehensä ja n. viiden min. päästä kutsuu koiran itse luokseen silitettäväksi. Näin johtajuus ei kärsi :)
Mikä vouhotus siellä on meneillään? Pienen ja "mukavan" Pertin puollustajako siellä taas vouhkaa?...Kun nyt manipuloituna ja aivottomana siellä selittelet, niin selitä nyt miksi sen koiran pitää olla jääkaudella, ja miksi pitää heitellä purkeilla? Onko nyt näin, ettet osaa kouluttaa koiraasi muilla keinoin?...Hakeudu toki osaavien ihmisten seuraan, joilla oikea käsitys koiran käsittelystä....ja koska olen sanonut että raahailen koiria kurkusta eteenpäin? Tai hakataan henki pois. Kyllä olet tosiaan hakoteillä Pertin kanssa!.....Ja sitten vielä yksi tähteellinen kysymys kauanko olet Vilanderin "metodeineen" tuntenut? Tämä viimeinen kysymys on se tärkein?
Voi ei! Toi kuulostaa niin paljon siltä, mitä meillä oli, kun meidän sheltti oli 4-8kk. Mitä hermojen raastamis -aikaa se oli. Aina kun tuli töistä kotiin, pesit koirat ja pesit lattioita tunnin ajan.
Lopulta kuitenkin pissaamiseen löydettiin ihan fyysinen syy, mutta huomattiin, että ei ne ongelmat kuitenkaan antibioottikuurin jälkeen loppuneet.
Lähdin pätevälle kouluttajalle. Hermot olivat silloin ihan täysin menneet, vaikka kuinka koiraa rakastikin. Jollain tavalla sitä selvisi silloin päivästä toiseen.
Kouluttajalla kuitenkin käytiin. Summaksi tuli: luottamuspula, iso ego, koiralla vahvahko luonne ja heikot hermot.
Sitä sitten lähdettiin hoitamaan. Ensin opeteltiin luoksetulo ja hoidettiin suhdetta muuten kuuntoon tekemällä kaikkea yhdessä.
Sen jälkeen alkoi räätälöity jääkausi. Ensimmäinen viikko meni siinä, että koiraa ei huomioitu ollenkaan. Käyettiin norm. ulkona ja ruokaa annettiin. Mutta vaikka teki mitä, ei saanut edes katsoa koiraa.
Toinen viikko meni siinä, että sisällä sai sanoa ei ja hihnakävely pistettiin nöpönuukaks: ei senttiäkään vetämistä. Käsi rennoksi sivulle ja kahdella sormella kiinni hihnasta.
Kahden viikon jälkeen olikin sitten järjestetty laumahäätö ja tämän jälkeen alkoi kolinapurkin käyttö.
Tulos tähän asti:
- pissaaminen sisällä loppunut
- käskyhaukku loppunut
- ei tuhoa kotona enää esim. seiniä tai tapetteja
- räyhääminen toisille koirille/ihmisille loppunut
- sisällä jatkuva seuraaminen loppunut
- rappukäytävän äänille haukkuminen loppunut
- sängyssä nukkuminen vahdin vuoksi loppunut
- karkaaminen vapaana loppunut
- korvien hävittäminen loppunut
Ja nyt on maailman paras hauva mulla :D
Kouluttajan kotisivut:
http://www.kitiska.com/
Soita Kirsille. Kirsillä kävin vain kaksi kertaa (yksi neuvolatunti ja häätötunti) ja koira on "tollanen".
Tuo sisälle pissaaminen/kakkaaminen ja kaiken tuhoaminen ei ole mitään turhautumista tai yksinoloon liittyvää. Älä ajattele sitä niin, koska se ei yksinkertaisesti ole. Se vain pelkää, että kun menet pois sen näkökentästä, sulle tapahtuu jotain, kun se ei ole vahtimassa. Siksi se "protestoi" tolla tavalla, kun sä lähdet pois sen johtamasta laumasta. Käykö järkeen?
Meilläkin oli niin, että kun menin vessaan, niin koira oli jo kerennyt lurauttaa JUST oven taakse. Ei pöydän alle, ei mihinkään muualle, vaan siihen oven taakse. Kirsi selitti sen niin, että se tosiaan pelkää, että mä tipun sinne vessan pönttöön, jos se ei oo siinä kyttäämässä.
Ihanaa kuulla että muillakin on ollut näitä ongelmia! Hermot todellakin ihan riekaleina, parisuhde kärsii ja myöskin koira. Otan todellakin kitiskaan yhteyttä, koska uskon että hän osaa minua neuvoa! Kiitos vielä paljon :) Sain uuttaa uskoa tähän touhuun ja myöskin nyt ehkä tunteeni koiraa kohtaa ovat vähän lämmenneet :)
Meilläkin riideltiin ihan hulluna ja tilanteet usein kärjistyivät aika väkivaltaisiksi, koska hermot olivat niin rikki, että kuvitella saattaa! Se oli ihan kamalaa. Nyt on koira ojennuksessa ja kaikki tuntuu kukoistavan. Välillä kyllä tuntuu, että jäi jotain jälkiä siitä parisuhteeseen, koska mies ei vain jaksanut enää kiinnostua koirasta.
Nyt on kiinnostus tullut takaisin, ja harrastamme kaikki yhdessä. Toissapäivänä kuulin jopa legendaariset sanat miehen suusta, kun yhdessä kurssilla oltiin ohitusapuna:
"tää on tosi mahtavaa! ja toikin (koira) on niin kiltisti. kyl se on fiksu!"
:D
vaan cockeri..:)
no.. joka päivä oppii jotain uutta... nyt tiedän miten sekin kirjoitetaan