Sain lapseni kotiin!!!

vielä käymään läpi tilannetta.Lapasi on ollut nyt 15kk sijaisperheessä.Edelleen jatkuu
sama kerran viikossa soitot kerran kk tapaamiset 4 tuntia.Ei s.postia.vain max 30 min.puheaikaa viikossa.Käynitse terapiassa ja olen isänä hoitanut asiat mallikkaasti.Äiti sen sijaan ei on jo varmaan jättänyt 10 kertaa soittamatta.

itse joudun kirjoitti:

vielä käymään läpi tilannetta.Lapasi on ollut nyt 15kk sijaisperheessä.Edelleen jatkuu
sama kerran viikossa soitot kerran kk tapaamiset 4 tuntia.Ei s.postia.vain max 30 min.puheaikaa viikossa.Käynitse terapiassa ja olen isänä hoitanut asiat mallikkaasti.Äiti sen sijaan ei on jo varmaan jättänyt 10 kertaa soittamatta.

riittää se että edes toinen vanhemmista jaksaa olla lapsen elämässä läsnä.
Oliko teidän Asiakassuunnitelma ajan tasalla eli tapaamisten rajoitukset on kirjattu ja annettu niistä valituskelpoinen päätös.
Viranomaisten päättämän tapaamisten rajoituksenhan on perustuttava aina tosiasioihin ja -seikkoihin.

Lapselle monestikin kirjoitti:

riittää se että edes toinen vanhemmista jaksaa olla lapsen elämässä läsnä.
Oliko teidän Asiakassuunnitelma ajan tasalla eli tapaamisten rajoitukset on kirjattu ja annettu niistä valituskelpoinen päätös.
Viranomaisten päättämän tapaamisten rajoituksenhan on perustuttava aina tosiasioihin ja -seikkoihin.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
.....
30 §
Asiakassuunnitelma

Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jollei asiakkuus pääty lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen tai kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus.

Asiakassuunnitelma on laadittava ja tarkistettava, ellei siihen ole ilmeistä estettä, yhteistyössä lapsen ja huoltajan sekä tarvittaessa lapsen muun laillisen edustajan, vanhemman, muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan taikka lapselle läheisen henkilön sekä lapsen huoltoon keskeisesti osallistuvan tahon kanssa. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan lisäksi sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa ja miten samalla otetaan lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa.

Jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle tai nuorelle sekä hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaaville henkilöille.

Asiakassuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.
...........

Tulee aivan itku kun lukee onnitteluita...

Mutta koko tarina lyhyesti ja kotiutus;
Lapsi otettiin huostaan keväällä 2002 hänen ollessaan 1,5 vuotias. Minulla meno paheni jonksikin aikaa enkä nähnyt lastani ollenkaan melkein puoleen vuoteen. Tein aloitteen kotiutuksesta 2004 ja jonkin aikaa minun piti sitä vinkuakin kunnes prosessi aloitettiin. Kuitenkin repsahdin ja taas meni melkein puoli vuotta että kuulin lapsestani (tai otin yhteyttä) mitään ja kaikki alkoi alusta. Oli repsahduksia ja selviä kausia ja selvinä aikoina yritin vakuutella sosiaalityöntekijöille että lapsi voi tulla kotiin. Jouluna 2005 päätin että nyt saa riittää ja välipäivinä menin hoitoon ja siitä alkoi kuntoutuminen. Sen jälkeen en ole ottanut mitään päihteitä.
Aloite kotiuttamisprosessiin tuli sosiaalityöntekijältä ja sijaisperheeltä noin vuosi sitten kun olin ollut lähes 2 vuotta selvänä ja sain kesken jääneet opintonikin päätökseen. Tänä aikana olin saanut rakennettua hyvät välit lapseen ja sijaisperheeseen. En aluksi ollut edes varma pystynkö ottamaan lapsen kotiin koska pelkäsin vieläkin itseäni niin paljon. Kotiutusprosessi kuitenkin aloitettiin ja viime kesänä olin valmis ottamaan lapsen kokonaan kotiin.
Nopeampaakin kotiutus varmaan olisi voinut tapahtua mutta halusin olla varma itsestäni ja saada kaiken entisen kokonaan pois elämästäni.
Vierailut ja viikot sijaisperheessä ohjelman mukaan ovat nyt ohi eikä mikään paperille kirjoitettu aikataulu ole enää voimassa. Sijaisperhe toimii tukiperheenämme ja vierailuista sovimme keskenämme.

Olen niin onnellinen että tämä onni riittää sekoittamana pääni :)

aloittaja kirjoitti:

Tulee aivan itku kun lukee onnitteluita...

Mutta koko tarina lyhyesti ja kotiutus;
Lapsi otettiin huostaan keväällä 2002 hänen ollessaan 1,5 vuotias. Minulla meno paheni jonksikin aikaa enkä nähnyt lastani ollenkaan melkein puoleen vuoteen. Tein aloitteen kotiutuksesta 2004 ja jonkin aikaa minun piti sitä vinkuakin kunnes prosessi aloitettiin. Kuitenkin repsahdin ja taas meni melkein puoli vuotta että kuulin lapsestani (tai otin yhteyttä) mitään ja kaikki alkoi alusta. Oli repsahduksia ja selviä kausia ja selvinä aikoina yritin vakuutella sosiaalityöntekijöille että lapsi voi tulla kotiin. Jouluna 2005 päätin että nyt saa riittää ja välipäivinä menin hoitoon ja siitä alkoi kuntoutuminen. Sen jälkeen en ole ottanut mitään päihteitä.
Aloite kotiuttamisprosessiin tuli sosiaalityöntekijältä ja sijaisperheeltä noin vuosi sitten kun olin ollut lähes 2 vuotta selvänä ja sain kesken jääneet opintonikin päätökseen. Tänä aikana olin saanut rakennettua hyvät välit lapseen ja sijaisperheeseen. En aluksi ollut edes varma pystynkö ottamaan lapsen kotiin koska pelkäsin vieläkin itseäni niin paljon. Kotiutusprosessi kuitenkin aloitettiin ja viime kesänä olin valmis ottamaan lapsen kokonaan kotiin.
Nopeampaakin kotiutus varmaan olisi voinut tapahtua mutta halusin olla varma itsestäni ja saada kaiken entisen kokonaan pois elämästäni.
Vierailut ja viikot sijaisperheessä ohjelman mukaan ovat nyt ohi eikä mikään paperille kirjoitettu aikataulu ole enää voimassa. Sijaisperhe toimii tukiperheenämme ja vierailuista sovimme keskenämme.

Olen niin onnellinen että tämä onni riittää sekoittamana pääni :)

myllyyn niille, jotka täällä huutavat, että alkoholistien lapsia ei saisi koskaan kotiuttaa, koska päihteistä on niin vaikea raitistua. Itse en ole alkoholisti, mutta varmaan kaikkien suomalaisten elämässä on juomista sen verran läheltä nähty, että jokainen tietää kyllä, että voi raitistuakin.

Sitten yleensä huostaanotoissa on sellainenkin ongelma - kuten täällä on monesti kirjoitettu - että sossut keräävät sievän nipun erilaisia huostasyitä asiakirjoihin ja niistä yksi voi olla esim. "X:llä ollut myös päihteidenkäyttöä". Ja tämän merkinnän voi saada, vaikka ei olisi varsinaisesti edes alkoholisoitunut, sossujen korviin vain on mennyt tietoa, että joskus on otettu alkoholia, se riittää kirjauksen syyksi. Mutta JÄLKEENPÄIN tuo merkintä kasvaakin sellaisiin mittoihin sossun asenteissa kuin vanhempi OLISI ALKOHOLISOITUNUT. Asioilla on vissi ero, mutta käytännössä noihin tilanteisiin suhtaudutaan aina samalla tavalla.

Minä voitin katkeruuden jo aikoja sitten (kiitos terapian!), enhän voi olla muille kuin itselleni vihainen ja katkera tällaisesssä tapauksessa kun huostaanotolle oli perusteet vaikka itse niitä en silloin nähnytkään ja väitin että perusteita ei ole. En sano että sinun tilanteessasi niin olisi, perusteettomiakin huostaanottoja on varmasti.
Lapseni ei ainakaan näytä katkeruuttaan tai vuosien pettymystä minuun kovin voimakkaasti mutta luulenpa että hän alkaa jossain vaiheessa purkamaan sitä enemmän. Nyt jo toisinaan erimielisyyksissä piikittelee tyyliin "ethän sinä sitä voi tietää kun et ollut paikalla...", sydäntä raastaa mutta mennyttä ei takaisin saa. Ja ei lapsi mikään tyhmä ole ja tietää mistä narusta vetäistä silloin kun haluaisi loukata. Yleensä pyydän lasta kertomaan "mitä, missä, milloin, miksi" että tietäisin ja yleensä hän kertoo ja asia on sovittu.

Voimia sinulle ja lapsellesi! Kiinostaisi tietää että millaisessa tilanteessa lapsesi vietiin pois kun huostalle ei löydy perusteita?

aloittaja kirjoitti:

Minä voitin katkeruuden jo aikoja sitten (kiitos terapian!), enhän voi olla muille kuin itselleni vihainen ja katkera tällaisesssä tapauksessa kun huostaanotolle oli perusteet vaikka itse niitä en silloin nähnytkään ja väitin että perusteita ei ole. En sano että sinun tilanteessasi niin olisi, perusteettomiakin huostaanottoja on varmasti.
Lapseni ei ainakaan näytä katkeruuttaan tai vuosien pettymystä minuun kovin voimakkaasti mutta luulenpa että hän alkaa jossain vaiheessa purkamaan sitä enemmän. Nyt jo toisinaan erimielisyyksissä piikittelee tyyliin "ethän sinä sitä voi tietää kun et ollut paikalla...", sydäntä raastaa mutta mennyttä ei takaisin saa. Ja ei lapsi mikään tyhmä ole ja tietää mistä narusta vetäistä silloin kun haluaisi loukata. Yleensä pyydän lasta kertomaan "mitä, missä, milloin, miksi" että tietäisin ja yleensä hän kertoo ja asia on sovittu.

Voimia sinulle ja lapsellesi! Kiinostaisi tietää että millaisessa tilanteessa lapsesi vietiin pois kun huostalle ei löydy perusteita?

Tähän haluaisin puuttua:

"Ja ei lapsi mikään tyhmä ole ja tietää mistä narusta vetäistä silloin kun haluaisi loukata."

Ei lapsi halua loukata. Ristiriitatilanteissa vanhemmuutta on juuri se, että tajuaa lapsen olevan lapsi ja siksi asioista erimieltä oleminen ja omien näkemystensä puolustaminen on vielä karkeeta, kuten meillä monilla aikuisillakin. Aikuisuutta on ymmärtää, että lapsi ei halua loukata äitiään. Hänellä vaan ei ole samoja eväitä väitellessä, kuin jo pitempään eläneellä äidillä. Ei hän sinua loukata halua. Sinä vaan loukkaannut, ja silloin lapsi on avuttomassa tilanteessa. Älä loukkaannu omalle lapsellesi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tähän haluaisin puuttua:

"Ja ei lapsi mikään tyhmä ole ja tietää mistä narusta vetäistä silloin kun haluaisi loukata."

Ei lapsi halua loukata. Ristiriitatilanteissa vanhemmuutta on juuri se, että tajuaa lapsen olevan lapsi ja siksi asioista erimieltä oleminen ja omien näkemystensä puolustaminen on vielä karkeeta, kuten meillä monilla aikuisillakin. Aikuisuutta on ymmärtää, että lapsi ei halua loukata äitiään. Hänellä vaan ei ole samoja eväitä väitellessä, kuin jo pitempään eläneellä äidillä. Ei hän sinua loukata halua. Sinä vaan loukkaannut, ja silloin lapsi on avuttomassa tilanteessa. Älä loukkaannu omalle lapsellesi.

Lyhyellä matematiikalla aloittajan lapsi on noin 10v ja sen ikäinen osaa olla jo tarkoituksella ilkeä. Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
Ei kasvatus ja vanhemmuus ole mitään ydinfysiikkaa ja korkeakoulutiedettä niin kuin Helinä toisinaan antaa ymmärtää.

Onnea aloittajalle!

ilkeä kirjoitti:

Lyhyellä matematiikalla aloittajan lapsi on noin 10v ja sen ikäinen osaa olla jo tarkoituksella ilkeä. Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
Ei kasvatus ja vanhemmuus ole mitään ydinfysiikkaa ja korkeakoulutiedettä niin kuin Helinä toisinaan antaa ymmärtää.

Onnea aloittajalle!

mutta alkoholisti on aina alkoholisti. Itsekäs, itseään täynnä oleva ovelus. Eikä alkoholisti muutu miksikään millään.
Ottaa päähän nämä alkoholistit, niiden takia tässä on leimattuna itsekin alkoholistiksi juuri sen perusteella että on huostaäiti. Ja alkoholistit saavat lapsensa jossain vaiheessa kotiin ja mahdollisesti takaisin huostaan ja siitäkin saa muut kärsiä. Sanotaan ettei ruveta pompottelemaan lapsia, noin yleisesti, ei minulle ole sanottu. Alkoholistit saavat tukipalveluja ja heitä tsempataan ja mikä pahinta hyväksikäyttöä, hehän tsemppaavat itse itseään ja odottavat siitä kehuja. Ja saavat kehuja, mikä on hallaa asiattomien huostaanoton kokeneiden joukolle noin kokonaisvaltaisesti. Alkkikset tekevät itse itselleen ongelman josta sitten pyrkivät kuiville ja johon odottavat huomiota ja ennen kaikkea yhteiskunnan rahaa ja voimavaroja. Helvetin hienoa on, kaikki alkoholistit. Nykyiset koska entistä alkoholistia ei ole olemassa. En tarkoita millään pahalla aloittajaa kohtaan, mutta kun aina joutuu verrattavaksi juuri tuohon alkoholistien ja narkkisten joukkoon ja tälläiset aloitukset juuri vahvistavat yleistä käsitystä huostaanottojen tarpeellisuudesta. Ja muiden on melkolailla turha vikistä, jos yrittää niin tulee kehotus katsoa peiliin, aivan kuin sieltä pitäisi löytää se alkoholisti.

Ja vielä lisään, että häirikkökään ei ole mitään kommentoinut tähän aloitukseen, missä huostaanoton syynä on alkoholi ja ennen kaikkea kun aloittaja itse kertoo PYRKINEENSÄ PARANNUKSEEN. Näitä tällaisia aloituksia huostahullut oikein rakastavat ja siinä menee kaikkien lapset samalla vanhempien kyvyttömyysväittämällä ja raittiiden vanhempien huolehdittuihin lapsiin lyödään huostaleima josta he saavat käsriä lopun elämäänsä syyttömästi. NÄIDEN ALOITTAJAN KALTAISTEN NAISTEN TAKIA.

ilkeä kirjoitti:

Lyhyellä matematiikalla aloittajan lapsi on noin 10v ja sen ikäinen osaa olla jo tarkoituksella ilkeä. Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
Ei kasvatus ja vanhemmuus ole mitään ydinfysiikkaa ja korkeakoulutiedettä niin kuin Helinä toisinaan antaa ymmärtää.

Onnea aloittajalle!

Eiköhän tuokin huostaanottoon ajautunut lapsi ole oppinut kohtelemaan äitiään silkkihansikkai, jottei loukkaisi tätä.
Sellanenkin tulee ihan kantapään kautta lapselle, ei tarvii olla mikään ydinfyysikko ymmärtääkseen, että lapikin tajuaa kotiutuksen jälkeen, että on kaksi vaihtoehtoa, joko jäädä kotiin tai palata sijoitetuksi. Kaikki riippuu siitä hänen äidistään, joten kohtelussaan hän ottanee huomioon seuraukset, jos äiti ei ymmärrä hänen tilannettaan tuon paremmin, vaan mieltää lapsen haluavan loukata häntä. Minäkeskeisesti ajateltu.

olekaan kirjoitti:

mutta alkoholisti on aina alkoholisti. Itsekäs, itseään täynnä oleva ovelus. Eikä alkoholisti muutu miksikään millään.
Ottaa päähän nämä alkoholistit, niiden takia tässä on leimattuna itsekin alkoholistiksi juuri sen perusteella että on huostaäiti. Ja alkoholistit saavat lapsensa jossain vaiheessa kotiin ja mahdollisesti takaisin huostaan ja siitäkin saa muut kärsiä. Sanotaan ettei ruveta pompottelemaan lapsia, noin yleisesti, ei minulle ole sanottu. Alkoholistit saavat tukipalveluja ja heitä tsempataan ja mikä pahinta hyväksikäyttöä, hehän tsemppaavat itse itseään ja odottavat siitä kehuja. Ja saavat kehuja, mikä on hallaa asiattomien huostaanoton kokeneiden joukolle noin kokonaisvaltaisesti. Alkkikset tekevät itse itselleen ongelman josta sitten pyrkivät kuiville ja johon odottavat huomiota ja ennen kaikkea yhteiskunnan rahaa ja voimavaroja. Helvetin hienoa on, kaikki alkoholistit. Nykyiset koska entistä alkoholistia ei ole olemassa. En tarkoita millään pahalla aloittajaa kohtaan, mutta kun aina joutuu verrattavaksi juuri tuohon alkoholistien ja narkkisten joukkoon ja tälläiset aloitukset juuri vahvistavat yleistä käsitystä huostaanottojen tarpeellisuudesta. Ja muiden on melkolailla turha vikistä, jos yrittää niin tulee kehotus katsoa peiliin, aivan kuin sieltä pitäisi löytää se alkoholisti.

Ja vielä lisään, että häirikkökään ei ole mitään kommentoinut tähän aloitukseen, missä huostaanoton syynä on alkoholi ja ennen kaikkea kun aloittaja itse kertoo PYRKINEENSÄ PARANNUKSEEN. Näitä tällaisia aloituksia huostahullut oikein rakastavat ja siinä menee kaikkien lapset samalla vanhempien kyvyttömyysväittämällä ja raittiiden vanhempien huolehdittuihin lapsiin lyödään huostaleima josta he saavat käsriä lopun elämäänsä syyttömästi. NÄIDEN ALOITTAJAN KALTAISTEN NAISTEN TAKIA.

Mutta älä sinä nyt, hyvänen aika, ala kaataa toisen huostaäidin niskaan niiden asennevammoja, jotka eivät tiedä asioista riittävästi. Ei kukaan päihdevanhempi ole toisten asennevammoja tähän maahan luonut.

Ja tuossa olet kyllä väärässä, että alkkis olisi perusluonteeltaan itsekeskeinen. Ei varmasti ole! Jos sinun tuttavapiirissäsi on, niin minä tunnen vastaavasti päihdeongelmaisia, jotka raitistuttuaan ovat kaikkea muuta kuin itsekkäitä.

Ja päihdehuoltoa ei ole lähellekään riittävästi Suomessa! MITÄ tukea he saavat enemmän kuin joku toinenkaan?

Paljon parempaan lopputulokseen pääsisit kun tuonkin energian, jonka käytit päihdeihmisten haukkumiseen, olisit käyttänyt vaikka päättäjille s-postin kirjoittamiseen.

Palstan sairaan vakiohäirikön viesteistä ei sinun, kuten ei muidenkaan, kannata välittää yhtään mitään. Ei se ole laajemmin ottaen muiden ihmisten mielipide, hänen kirjoituksensa ovat niin sairaita, että ei niitä voi mitenkään verrata toisten mielipiteisiin.

Eikä lapsi kärsi loppuikäänsä mistään huostaleimasta! Minun lapseni kotiutui yli 2 vuotta sitten, eikä hänessä ole mistään leimasta tietoakaan.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olet kieltämättä, jos huostaanotto on tehty ilman selkeitä syitä, ihan vain sossujen huostainnosta, sillä niitäkin löytyy. Ei silloin pysty pyrkimään mihinkään parannukseen ja asennemuutokseen, koska ei ole mitä korjaisi. Tätä eivät halua ymmärtää nekään kaikki sijarit, jotka täällä kirjoittavat. Enkä usko, että kukaan heidän palstalleen rohkenee sellaista viestiä laittaakaan, sellainen asenne siellä vallitsee.

Eikös kerran ollut ketju, jossa kysyttiin, kenellä sijareista saattaisi olla aiheetta huostaanotettuja lapsia. Olisiko siihen vastannut vajaa 10 ihmistä ja ainoastaan yksi epäili, että saattaisi olla vaikka aiheeton huosta. Joku toinen sanoi, että ei tiedä huostaanoton syytä ja sekin oli tuolla palstalla jo tosi rohkeasti vastattu.

En usko, että alkoholistit saavat läheskään aina lapsiaan kotiin, vaikka raitistuvat. Kotiutus on heidänkin kohdallaan täysin kiinni sossusta ja osaltaan myös sijareistakin. Perhehoitoliitto on kyllä propagandallaan saanut aikaan sen, että lasta on vaikea kotiuttaa, vaikka olisi usean vuoden näyttö raittiudesta ja se on väärin se.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eiköhän tuokin huostaanottoon ajautunut lapsi ole oppinut kohtelemaan äitiään silkkihansikkai, jottei loukkaisi tätä.
Sellanenkin tulee ihan kantapään kautta lapselle, ei tarvii olla mikään ydinfyysikko ymmärtääkseen, että lapikin tajuaa kotiutuksen jälkeen, että on kaksi vaihtoehtoa, joko jäädä kotiin tai palata sijoitetuksi. Kaikki riippuu siitä hänen äidistään, joten kohtelussaan hän ottanee huomioon seuraukset, jos äiti ei ymmärrä hänen tilannettaan tuon paremmin, vaan mieltää lapsen haluavan loukata häntä. Minäkeskeisesti ajateltu.

Missä kohden tarkkaan ottaen äiti on osoittanut jotain väärää asennetta? Kyllä lapsi osaa olla hyvinkin loukkaava, ei sitä todistella tarvitse. Eikä äiti ole missään kohdin osoittanut, että hän ei kykenisi vastaamaan lapsen taholta tulleeseen loukkaukseen aikuisen tasolla.

Mitä ihmettä sinä vaahtoat oikein?

Niinhän joka lapsella on, että hän on tavallaan aikuisten armoilla, oli hän kotonaan tai sijoitettuna. Kyllä lapset tämän hyvin nopeasti tajuavat. Jos sijoituksessa käyttäytyy riittävän huonosti, pääsee äkkiä kierrätykseen...

Mitä tarkoitat? kirjoitti:

Missä kohden tarkkaan ottaen äiti on osoittanut jotain väärää asennetta? Kyllä lapsi osaa olla hyvinkin loukkaava, ei sitä todistella tarvitse. Eikä äiti ole missään kohdin osoittanut, että hän ei kykenisi vastaamaan lapsen taholta tulleeseen loukkaukseen aikuisen tasolla.

Mitä ihmettä sinä vaahtoat oikein?

Niinhän joka lapsella on, että hän on tavallaan aikuisten armoilla, oli hän kotonaan tai sijoitettuna. Kyllä lapset tämän hyvin nopeasti tajuavat. Jos sijoituksessa käyttäytyy riittävän huonosti, pääsee äkkiä kierrätykseen...

Normaalisti lapsella on perusturvallisuus siitä, että hän kelpaa vanhemmilleen vaikka ei olisikaan varpaillaan. Normaalisti lapsi uskaltaa uhota tietoisena siitä, että hänen vanhempansa eivät hänestä luovu, vaikka hän kapinoi.
Huostaanotettu lapsi on tämmösen perusturvallisuuden menettänyt.
Et ikimaailmassa voi perusturvallisuuden suhteen rinnastaa normaaliperheessä ja sijoituksessa kasvaneen lapsen tilanteita ja rohkeutta pistää kampoihin aikuiselle.
Turvallisen lapsuuden ja nuoruuden oloissa lapselle ei tule mieleenkään että hän voisi joutua kotoaan kierrätykseen. Nämä uhat kehittyvät vain sijoituteille.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Normaalisti lapsella on perusturvallisuus siitä, että hän kelpaa vanhemmilleen vaikka ei olisikaan varpaillaan. Normaalisti lapsi uskaltaa uhota tietoisena siitä, että hänen vanhempansa eivät hänestä luovu, vaikka hän kapinoi.
Huostaanotettu lapsi on tämmösen perusturvallisuuden menettänyt.
Et ikimaailmassa voi perusturvallisuuden suhteen rinnastaa normaaliperheessä ja sijoituksessa kasvaneen lapsen tilanteita ja rohkeutta pistää kampoihin aikuiselle.
Turvallisen lapsuuden ja nuoruuden oloissa lapselle ei tule mieleenkään että hän voisi joutua kotoaan kierrätykseen. Nämä uhat kehittyvät vain sijoituteille.

vaan sijaiskodista. Sinulla ei ole mitään aihetta rähistä tämän ketjun aloittajaäidille.

joudu kierrätykseen kirjoitti:

vaan sijaiskodista. Sinulla ei ole mitään aihetta rähistä tämän ketjun aloittajaäidille.

olla joku sossun kätyri/häirikkö tällä palstalla.pysy pois jos ei sulla asiaa ole!!

ilkeä kirjoitti:

Lyhyellä matematiikalla aloittajan lapsi on noin 10v ja sen ikäinen osaa olla jo tarkoituksella ilkeä. Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
Ei kasvatus ja vanhemmuus ole mitään ydinfysiikkaa ja korkeakoulutiedettä niin kuin Helinä toisinaan antaa ymmärtää.

Onnea aloittajalle!

Lainaus löperön tekstistä:
"
Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
"

Ilkeys ei kuulu kasvamiseen ja vielä vähemmän oppimiseen eikä se missään tapauksessa olem normaalia. Ilkeyden suhteen on pidettävä nollatoleranssia eikä toollasta "kunhan ei mene liiallisuuksiin" -linjaa.
Vai salliiko joku muu kun nimimerkki "ilkeä" itseensä tai pieneen lapseensa kohdistetun ilkeyden normaalina.
Hienoa että tuokin luupää sai asiansa kirjalliseen muotoon. Hänen maailmankatsomuksestaan lähtöisin ei tarvitse ihmetellä koulusurmien syitä ja syntyjä syviä tän pitemmälle.

ilkeä kirjoitti:

Lyhyellä matematiikalla aloittajan lapsi on noin 10v ja sen ikäinen osaa olla jo tarkoituksella ilkeä. Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
Ei kasvatus ja vanhemmuus ole mitään ydinfysiikkaa ja korkeakoulutiedettä niin kuin Helinä toisinaan antaa ymmärtää.

Onnea aloittajalle!

Laitan uudestaan teknisten häiriöiden vuoksi.

Lainaus löperön tekstistä:
"
Ilmaisu ei välttämättä ole aikuismaista eikä tarvitse ollakaan mutta kyllä 10v on halutessaan ilkeä niin toiselle lapselle kuin aikuisellekin. Se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen ja on ihan normaalia kunhan ei mene liiallisuuksiin ja asiat sovitaan sen jälkeen.
"

Ilkeys ei kuulu kasvamiseen ja vielä vähemmän oppimiseen eikä se missään tapauksessa olem normaalia. Ilkeyden suhteen on pidettävä nollatoleranssia eikä toollasta "kunhan ei mene liiallisuuksiin" -linjaa.
Vai salliiko joku muu kun nimimerkki "ilkeä" itseensä tai pieneen lapseensa kohdistetun ilkeyden normaalina.
Hienoa että tuokin luupää sai asiansa kirjalliseen muotoon. Hänen maailmankatsomuksestaan lähtöisin ei tarvitse ihmetellä koulusurmien syitä ja syntyjä syviä tän pitemmälle.

ja sitä enemmän, mitä voimakkaammin tunteita nostattavasta asiasta on kysymys. Ja lapset nostavat kyllä aina aikuisten tunteita. Liitetään siihen vielä ripaus sijaishuollon rahanahneutta, niin soppa on valmis.

Ja kuten olet ehkä jo huomannut, joku palstalla liikkuva on suorastaan sairastunut näistä asioista, bio-vanhempia ja lapsia kohtaan tuntemaansa vihaan, jos ei muuhun.

Ja sitten on niitä bioja, jotka ihan oikeasti ovat kokeneet viranomaisten taholta niin suurta vääryyttä, että on todellista aihettakin katkeruuteen.

Oikeassa olet, on uskomattoman paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi sietää ajatusta päihdeongelmaisen raitistumisesta. Niitä löytyy tietty erilaisista vihaan sairastuneista, jotka eivät siedä toisille mitään hyvää, myös sijareista ja toisista kateellisista bioista. Ja nimenomaan em. piireistä tulevat viljelevät sellaista propagandaa, että päihteistä ei muka voisi raitistua... Voi kun kaikki raitistuneet kirjoittaisivatkin tänne, niin saataisiin vähän pohjaa pois valheellisen tiedon levittäjiltä.

Lynkkaamisyrityksistä ei kannata välittää, näyttä vain mielessäsi pitkää nenää, jos joku on niin raukkamainen, että ei sallisi toiselle onnea saada lapsensa takaisin.

Itse olen läheltä seurannut parin alkoholistin kamppailua eroon noista keskushermostomyrkyistä, eikä kyllä kateeksi käy. Mutta ihmismieli se vain on niin pikkumainen, että toiselle ei sallittaisi hituistakaan onnea. Teillä on siihen kuitenkin lapsesi kanssa oikeus ja varmasti tulette jaksamaan ja pärjäämään, vaikka jotain ongelmiakin tulisi, mutta niistä selviää ylitse kyllä.

Helinä! Hakeudu...

Tämä äiti täällä ihan itse myöntää, että hän ihan itse repsahti ja silloin ei kuule auta maammelaulukaan eikä yhteiskunnan tuki!!!! Alkoholi ja huumeet ovat kovia isäntiä.

Tuollaisessa tilanteessa, kuten tämä äiti kertoo apu löytyy itsestä, siitä, että itse hakeutuu hoitoon ja näkee oman tilanteensa!

Onnittelut tälle äidille! Tässä tarina joka on saanut onnellisen käänteen. Hienoa!

memsahib kirjoitti:

Helinä! Hakeudu...

Tämä äiti täällä ihan itse myöntää, että hän ihan itse repsahti ja silloin ei kuule auta maammelaulukaan eikä yhteiskunnan tuki!!!! Alkoholi ja huumeet ovat kovia isäntiä.

Tuollaisessa tilanteessa, kuten tämä äiti kertoo apu löytyy itsestä, siitä, että itse hakeutuu hoitoon ja näkee oman tilanteensa!

Onnittelut tälle äidille! Tässä tarina joka on saanut onnellisen käänteen. Hienoa!

7 vuotta sijoitettuna on paha, paha moka viranomaisten taholta. 7 vuotta sijoitettuna, ajattele, jos osaat.
Minusta näissä pitkissä sijoituksissa pitää käydä tiuhalla kammalla läpi alusta asti missä on tehty virheitä, jottei sama toistu enää uusien lasten kohdalla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

7 vuotta sijoitettuna on paha, paha moka viranomaisten taholta. 7 vuotta sijoitettuna, ajattele, jos osaat.
Minusta näissä pitkissä sijoituksissa pitää käydä tiuhalla kammalla läpi alusta asti missä on tehty virheitä, jottei sama toistu enää uusien lasten kohdalla.

Kai sinä Helinä työskentelet päihdealalla! Kannattaa hakeutua päihde-äitien pariin. Sinä osaisit tehdä sen ihmeen mitä kukaan ei vielä ole nopeaan osannut.. Arvaa moniko äiti haluaisi huume/alkoholi helvetistä eroon ja haluisi olla lapsilleen tasapainoinen äiti. Sinulla tuntuu olevan apu heille. 7 vuotta on joillekin lyhin mahdollinen aika toipumiseen ja onneksi sen 7 vuotta lapsen ei ole tarvinnut vierellä katsoa sitä helvettiä.

Tässä aloittajan tapauksessa on ollut kyseessä järkevä ihminen, hän ei ole katkeroitunut vaan on ymmärtänyt, että elämä jatkuu ja lapsen kanssa tulevat vaikudet on voitettavissa.Lapsi on saanut kasvaa tasapainoisten aikuisten kanssa ja mahdollisesti suhde näihin ihmisiin jatkuu..

Hyvä Helinä ajattele sinäkin kun osaat!

memsahib kirjoitti:

Kai sinä Helinä työskentelet päihdealalla! Kannattaa hakeutua päihde-äitien pariin. Sinä osaisit tehdä sen ihmeen mitä kukaan ei vielä ole nopeaan osannut.. Arvaa moniko äiti haluaisi huume/alkoholi helvetistä eroon ja haluisi olla lapsilleen tasapainoinen äiti. Sinulla tuntuu olevan apu heille. 7 vuotta on joillekin lyhin mahdollinen aika toipumiseen ja onneksi sen 7 vuotta lapsen ei ole tarvinnut vierellä katsoa sitä helvettiä.

Tässä aloittajan tapauksessa on ollut kyseessä järkevä ihminen, hän ei ole katkeroitunut vaan on ymmärtänyt, että elämä jatkuu ja lapsen kanssa tulevat vaikudet on voitettavissa.Lapsi on saanut kasvaa tasapainoisten aikuisten kanssa ja mahdollisesti suhde näihin ihmisiin jatkuu..

Hyvä Helinä ajattele sinäkin kun osaat!

http://www.kaleva.fi/plus/juttu745661_page0.htm

Päihdeongelmaisten äitien hoito tehoaa

Päihdeongelmaiset äidit ja heidän vauvansa hyötyvät hoidosta. Raskaana olevien alkoholi- ja huumeongelmaisten äitien hoito Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeissa näyttää vähentäneen vauvojen tarvetta vieroitushoitoon.
Nykyisin alle kymmenesosa vauvoista tarvitsee vieroitushoitoa syntymänsä jälkeen. Vielä vuonna 2005 vieroitusoireista kärsi joka viides vastasyntynyt.

Ensikodeissa olleista alkoholi- tai huumeongelmaisista äideistä kolmannes selviää vanhemmuudestaan hyvin. Kolmasosa tarvitsee tukea myöhemminkin. Joka kolmas lapsi joudutaan sijoittamaan hoitoon muualle kuin äidin luo.

Vaikean päihdeongelman lisäksi näillä äideillä on huono taloustilanne, moni on työtön ja suurelta osalta puuttuu ammatti. Naisten päihteidenkäyttö on alkanut usein jo teini-iässä.

Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeissa on kuntoutettu kymmenen vuoden aikana jo tuhat äitiä ja perhettä.

STT

*****************

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=700006

Päihdeäitien kuntoutus retuperällä
Päihdeäitien ja heidän lastensa auttaminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Se vaatii lujaa tahtoa kunnilta ja valtiolta.
Ja lisää resursseja. Tätä mieltä on Mannerheimin lastensuojeluliiton uusi pääsihteeri Mirjam Kalland...............

*****************

http://www.kaleva.fi/plus/juttu719835_page0.htm

Arjen tuki auttaa päihdeäitejä

Päihdeäitien kuntoutuksessa on saavutettu hyviä tuloksia intensiivisellä, pitkäkestoisella ja vapaaehtoisella osallistumisella, jossa apu tuodaan perheen kotiin...........

***********************

http://www.kaleva.fi/plus/juttu598413_page0.htm
Päihdeongelmaisten äitien hoidosta saatu hyviä tuloksia
Kotimaa 19.9.2006

Päihdeongelmaisten äitien hoidosta on saatu hyviä tuloksia.
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa meneillään olevassa tutkimuksessa yhdelläkään äideistä ei ollut vakavia päihderetkahduksia lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana.

Lasten kehitys eteni hyvin, eikä huostaanottoja tarvittu.................

______________



Myös päihdehuollossa työskentelevien työtavoissa, asenteissa jne on tutkimustenkin mukaan korjaamisen varaa. Eräässä kuntien päihdetyötä koskevassa tutkimuksessa on jopa todettu, että pelkällä työntekijän asenne muutoksella asiakastaan kohtaan
on jo positiivinen vaikutus asiakkaan kokonaistilanteeseen!
Koulutus esimerkiksi sosiaalityöntekijäksi ei ole riittävä koulutus päihdehuollon piirissä tehtävään työntekoon.
Eli viranomaisessa, missä apua ja tukea on lainsäädännönkin mukaan
päihteiden käyttäjille ja niiden piiriin joutuneille
annettava, ei ole edes työntekijöillä riittävää tietotaitoa ja valmiuksia omien työtehtäviensä hoitoon jne.
Puhumattakaan tästä iänikuisesta rahakysymyksestä; ei anneta maksusitoumuksia päihdekuntoukseen,
ei ole hoitopaikkoja edes lain minimissään määräämässä laajuudessa päihdehuoltoon jne.


________________


http://www.ulapland.fi/?newsid=5940&deptid=11888&languageid=3&news=1
...............
Päihdeongelmien monimutkaistuminen, työn oikeudellistuminen ja markkinoistuminen vaativat sosiaalityöntekijältä vahvaa koulutusta ja vankkaa ammatillista identiteettiä.

– Sosiaalityöntekijöiden koulutus ei anna kokemukseni mukaan tällä hetkellä todellisia valmiuksia käytännön asiakastyöhön päihdehuollossa, joten täydennys- ja jatkokoulutus ovat välttämättömiä vastavalmistuneille päihdehuoltoon hakeutuville sosiaalityöntekijöille, Merja Laitila-Ukkola sanoo...........

memsahib kirjoitti:

Kai sinä Helinä työskentelet päihdealalla! Kannattaa hakeutua päihde-äitien pariin. Sinä osaisit tehdä sen ihmeen mitä kukaan ei vielä ole nopeaan osannut.. Arvaa moniko äiti haluaisi huume/alkoholi helvetistä eroon ja haluisi olla lapsilleen tasapainoinen äiti. Sinulla tuntuu olevan apu heille. 7 vuotta on joillekin lyhin mahdollinen aika toipumiseen ja onneksi sen 7 vuotta lapsen ei ole tarvinnut vierellä katsoa sitä helvettiä.

Tässä aloittajan tapauksessa on ollut kyseessä järkevä ihminen, hän ei ole katkeroitunut vaan on ymmärtänyt, että elämä jatkuu ja lapsen kanssa tulevat vaikudet on voitettavissa.Lapsi on saanut kasvaa tasapainoisten aikuisten kanssa ja mahdollisesti suhde näihin ihmisiin jatkuu..

Hyvä Helinä ajattele sinäkin kun osaat!

Mikään selitys ei kelpaa verukkeeksi sille, että sijoitetun lapsen asiaa ei ole mitenkään järjestetty 7:ään vuoteen. Mitä lastensuojelu teki nuo 7 vuotta. Sijoitti lapsen ja unohti hänet sinne. Seitsemän vuoden juomaputki on liian pitkä. Jos ei muutamassa vuodessa vanhempi pääse irti päihteistä niin silloin pitäisi jo lapsi vapauttaa päihderiippuvaisen vallasta. Seitsemän vuoden roikottaminen sijoitettuna on kidutusta niin lapselle kuin hänen äidilleenkin. Ihme, että tuo äiti ylipäätään on enää järkevien kirjoissa. Kuinka moni onkaan tuupertunut vastaavassa tilanteessa. Joku raja kyykytykselläkin. Joku raja lapsen sijaiselämälläkin. Joku raja vetkuttelulla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mikään selitys ei kelpaa verukkeeksi sille, että sijoitetun lapsen asiaa ei ole mitenkään järjestetty 7:ään vuoteen. Mitä lastensuojelu teki nuo 7 vuotta. Sijoitti lapsen ja unohti hänet sinne. Seitsemän vuoden juomaputki on liian pitkä. Jos ei muutamassa vuodessa vanhempi pääse irti päihteistä niin silloin pitäisi jo lapsi vapauttaa päihderiippuvaisen vallasta. Seitsemän vuoden roikottaminen sijoitettuna on kidutusta niin lapselle kuin hänen äidilleenkin. Ihme, että tuo äiti ylipäätään on enää järkevien kirjoissa. Kuinka moni onkaan tuupertunut vastaavassa tilanteessa. Joku raja kyykytykselläkin. Joku raja lapsen sijaiselämälläkin. Joku raja vetkuttelulla.

Sekö olisi siis parempi vaihtoehto lapselle, että olisi päädytty adoptioon? Lapsi olisi repäisty lopullisesti biologisilta vanhemmiltaan.

Ja mistä kehitit sen ajatuksen, että lastensuojelu olisi unohtanut lapsen..

Olet Helinä kova tyttö provosoimaan.

Olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa loppu hyvin kaikki hyvin.

memsahib kirjoitti:

Sekö olisi siis parempi vaihtoehto lapselle, että olisi päädytty adoptioon? Lapsi olisi repäisty lopullisesti biologisilta vanhemmiltaan.

Ja mistä kehitit sen ajatuksen, että lastensuojelu olisi unohtanut lapsen..

Olet Helinä kova tyttö provosoimaan.

Olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa loppu hyvin kaikki hyvin.

Lapsi lusi syyttömänä 7 vuotta. Jatkosta ei tiedä kukaan, koska äidin syyllisyydentunto on niin suuri, että miten hänen jaksaminen tästä eteenpäin taataan. Saako äiti apua huostaanotosta johtuvaan syyllisyydentuntoonsa ja siihen, miten hän pystyy vanhemmuuteen syyllisyydentunnossaan. Kyseessä on seitsemän vuotta, jolloin hän ei ollut lapsensa käytettävissä. Lapsi on tietää tämän. Asetelma on todella hankala. Lapselta vaaditaan 7 vuoden jälkeen todella paljon kotiutuksessa, ja myös äidiltä. Siksi näin pitkiä sijoituksia ei saa olla sivistysmaissa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lapsi lusi syyttömänä 7 vuotta. Jatkosta ei tiedä kukaan, koska äidin syyllisyydentunto on niin suuri, että miten hänen jaksaminen tästä eteenpäin taataan. Saako äiti apua huostaanotosta johtuvaan syyllisyydentuntoonsa ja siihen, miten hän pystyy vanhemmuuteen syyllisyydentunnossaan. Kyseessä on seitsemän vuotta, jolloin hän ei ollut lapsensa käytettävissä. Lapsi on tietää tämän. Asetelma on todella hankala. Lapselta vaaditaan 7 vuoden jälkeen todella paljon kotiutuksessa, ja myös äidiltä. Siksi näin pitkiä sijoituksia ei saa olla sivistysmaissa.

Kun on selvinnyt seitsämän vuoden helvetistä, ei kannata alkaa rypeä syyllisyyden tunnossa..jos niin käy toivottavasti apua saa!

Mutta kuinka sinä olisit auttanut tai kuinka auttaisit vastaavassa tilanteessa olevaa?? Jos ongelma on ihmisessä itsessään, kuinka sen nyhdät pois? Joillain kestää 7 vuotta joillain pidempään..se on totuus.

Kysynkin edelleen olisiko adoptio ollut parempi vaihtoehto? Vai mikä?

memsahib kirjoitti:

Kun on selvinnyt seitsämän vuoden helvetistä, ei kannata alkaa rypeä syyllisyyden tunnossa..jos niin käy toivottavasti apua saa!

Mutta kuinka sinä olisit auttanut tai kuinka auttaisit vastaavassa tilanteessa olevaa?? Jos ongelma on ihmisessä itsessään, kuinka sen nyhdät pois? Joillain kestää 7 vuotta joillain pidempään..se on totuus.

Kysynkin edelleen olisiko adoptio ollut parempi vaihtoehto? Vai mikä?

Lainsäädäntöä pitää muuttaa.

Ensinnäkin, jos ihminen on kykenevä vielä 7 vuoden ryyppäämisen jälkeen raitistumaan, niin kyllä hän olisi kyennyt raitistumaan jo alkumetreillä, asiantuntevasti autettuna ja tuettuna. Suomalainen alkoholipolitiikka nyt on mitä on, eikä sivistyneestä viininsiemailusta ole kodeissa ollut tietoakaan, kun viinapullo siinä missä viinipullokin oli tabu. Niinkauan kuin ruokaviini on hankalasti hankittava valtion monopolista tähän ei ole muutosta tiedostamattomalla tasolla tulossa. Tabu mikä tabu. Tästä on päästävä. Vaikeempaa kai se on raitistua mitä kauemmin ryyppääminen on kestänyt eikä päinvastoin, että muka vasta 7 vuoden päästä ihminen on kypsä ja valmis raitistumaan. Johan siinä on erinäinen määrä aivosoluja päässyt tuhoutumaan, maksasta puhumattakaan. Näin ollen lapsella on suuri vaara menettää ryyppyputkessa 7 vuotta rypenyt raitistunut äitinsä terveydellisistä syistä ennenaikaisesti. Huoli lapsella ainakin on.

Lapsi on asetettava etusijalle, ja olenpa nyt sitä mieltä, että riippumatta siitä raitistuuko äiti vai ei niin 7 vuoden jälkeen katson sen lapsen kannalta olevan liian myöhään. Uskon, että aloittakin on raitistunut huomattavasti aiemmin, mutta lapsi pidettiin silti huostassa 7 vuotta viranomaisten näin tahtoessa.
Jos ei parissa vuodessa raitistu, niin lapsi pitää vapauttaa adoptioon. Lakia pitää muuttaa tältä osin. Raivoraittiutta ei kuitenkaan tule edellyttää, koska sellainen on fakkiuttavaa. Raitistuneet alkoholistit ovat hyvin suvaitsemattomia muiden alkoholinkäyttöä kohtaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lainsäädäntöä pitää muuttaa.

Ensinnäkin, jos ihminen on kykenevä vielä 7 vuoden ryyppäämisen jälkeen raitistumaan, niin kyllä hän olisi kyennyt raitistumaan jo alkumetreillä, asiantuntevasti autettuna ja tuettuna. Suomalainen alkoholipolitiikka nyt on mitä on, eikä sivistyneestä viininsiemailusta ole kodeissa ollut tietoakaan, kun viinapullo siinä missä viinipullokin oli tabu. Niinkauan kuin ruokaviini on hankalasti hankittava valtion monopolista tähän ei ole muutosta tiedostamattomalla tasolla tulossa. Tabu mikä tabu. Tästä on päästävä. Vaikeempaa kai se on raitistua mitä kauemmin ryyppääminen on kestänyt eikä päinvastoin, että muka vasta 7 vuoden päästä ihminen on kypsä ja valmis raitistumaan. Johan siinä on erinäinen määrä aivosoluja päässyt tuhoutumaan, maksasta puhumattakaan. Näin ollen lapsella on suuri vaara menettää ryyppyputkessa 7 vuotta rypenyt raitistunut äitinsä terveydellisistä syistä ennenaikaisesti. Huoli lapsella ainakin on.

Lapsi on asetettava etusijalle, ja olenpa nyt sitä mieltä, että riippumatta siitä raitistuuko äiti vai ei niin 7 vuoden jälkeen katson sen lapsen kannalta olevan liian myöhään. Uskon, että aloittakin on raitistunut huomattavasti aiemmin, mutta lapsi pidettiin silti huostassa 7 vuotta viranomaisten näin tahtoessa.
Jos ei parissa vuodessa raitistu, niin lapsi pitää vapauttaa adoptioon. Lakia pitää muuttaa tältä osin. Raivoraittiutta ei kuitenkaan tule edellyttää, koska sellainen on fakkiuttavaa. Raitistuneet alkoholistit ovat hyvin suvaitsemattomia muiden alkoholinkäyttöä kohtaan.

Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Mutta aika suvaitsemattomalle välillä nuo sinun kirjoittelusi tuntuvat. Jos asia tuon raitistumisen kanssa olisi noin yksiselitteinen, kerro miksi asiantuntevat auttajat repivät hiuksiaan ja kiroavat aina vaan uudelleen ratkenneiden autettaviensa kanssa. Ja miksi monessa perheessä rukoillaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä perheenjäsenen puolesta, että tämä näkisi tilansa ja lopettaisi.

Tottakai lopettaminen on helpompaa, mitä aiemmin ihminen tajuaa lopettaa, mutta kun juuri se tajuaminen vie aikaa. Ja koska Suomi ei kaikilta osin ole holhous yhteiskunta, ketään ei voi pakottaa hoitoon ja jos voisikin, missä kohtaa on se raja jolloin hoitoonohjaus tulisi tehdä? Vuoden ryyppäämisen jälkeen? Kuinka helppoa onkaan peitellä ongelmaa, kuinka vaikeaa siihen on ulkopuolisen tarttua. Kukaan ei ole parempi tarinan kertoja kuin alkoholisti.Ja tokihan on selvää, että kun ihminen raitistuu, on hänen itsensä kannalta ja lapsen kannalta oltava jonkinaikaa näyttöä siitä, että asiat ovat varmasti kunnossa. Ei kai kukaan voi väittää, että eilen raitistun, lapsi kotiin tänään.

Jos joku on raitistunut 7vuoden jälkeen, en voi muuta kuin onnitella ja uskoa häneen! Ja uskon myös siihen, että hän on nyt kaikkein paras lapselleen.Ongelmia kuuluukin tulla, niiden kautta ihminen eheytyy jos ne vaan osataan käsitellä. Usein raitistuneet alkoholistit ovat taitavia juuri näissä ongemien käsittelyissä.

Siinä olen samaa mieltä kanssasi Helinä, että raitistuneet alkoholistit ovat suvaitsemattomia muiden alkoholin käytön suhteen, mutta se johtunee heidän suhteestaan kuningas A.han. Heitä pelottaa mokoma!

memsahib kirjoitti:

Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Mutta aika suvaitsemattomalle välillä nuo sinun kirjoittelusi tuntuvat. Jos asia tuon raitistumisen kanssa olisi noin yksiselitteinen, kerro miksi asiantuntevat auttajat repivät hiuksiaan ja kiroavat aina vaan uudelleen ratkenneiden autettaviensa kanssa. Ja miksi monessa perheessä rukoillaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä perheenjäsenen puolesta, että tämä näkisi tilansa ja lopettaisi.

Tottakai lopettaminen on helpompaa, mitä aiemmin ihminen tajuaa lopettaa, mutta kun juuri se tajuaminen vie aikaa. Ja koska Suomi ei kaikilta osin ole holhous yhteiskunta, ketään ei voi pakottaa hoitoon ja jos voisikin, missä kohtaa on se raja jolloin hoitoonohjaus tulisi tehdä? Vuoden ryyppäämisen jälkeen? Kuinka helppoa onkaan peitellä ongelmaa, kuinka vaikeaa siihen on ulkopuolisen tarttua. Kukaan ei ole parempi tarinan kertoja kuin alkoholisti.Ja tokihan on selvää, että kun ihminen raitistuu, on hänen itsensä kannalta ja lapsen kannalta oltava jonkinaikaa näyttöä siitä, että asiat ovat varmasti kunnossa. Ei kai kukaan voi väittää, että eilen raitistun, lapsi kotiin tänään.

Jos joku on raitistunut 7vuoden jälkeen, en voi muuta kuin onnitella ja uskoa häneen! Ja uskon myös siihen, että hän on nyt kaikkein paras lapselleen.Ongelmia kuuluukin tulla, niiden kautta ihminen eheytyy jos ne vaan osataan käsitellä. Usein raitistuneet alkoholistit ovat taitavia juuri näissä ongemien käsittelyissä.

Siinä olen samaa mieltä kanssasi Helinä, että raitistuneet alkoholistit ovat suvaitsemattomia muiden alkoholin käytön suhteen, mutta se johtunee heidän suhteestaan kuningas A.han. Heitä pelottaa mokoma!

päihdehuollon kehityksestä Suomessa?
Siis yleensäkin miten päihdehuollon kokonaistilanne on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana
niin valtakunnallisesti kuin kuntakohtaisestikin
viranomaistasolla, lainsäädännöllisesti jne.

memsahib kirjoitti:

Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Mutta aika suvaitsemattomalle välillä nuo sinun kirjoittelusi tuntuvat. Jos asia tuon raitistumisen kanssa olisi noin yksiselitteinen, kerro miksi asiantuntevat auttajat repivät hiuksiaan ja kiroavat aina vaan uudelleen ratkenneiden autettaviensa kanssa. Ja miksi monessa perheessä rukoillaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä perheenjäsenen puolesta, että tämä näkisi tilansa ja lopettaisi.

Tottakai lopettaminen on helpompaa, mitä aiemmin ihminen tajuaa lopettaa, mutta kun juuri se tajuaminen vie aikaa. Ja koska Suomi ei kaikilta osin ole holhous yhteiskunta, ketään ei voi pakottaa hoitoon ja jos voisikin, missä kohtaa on se raja jolloin hoitoonohjaus tulisi tehdä? Vuoden ryyppäämisen jälkeen? Kuinka helppoa onkaan peitellä ongelmaa, kuinka vaikeaa siihen on ulkopuolisen tarttua. Kukaan ei ole parempi tarinan kertoja kuin alkoholisti.Ja tokihan on selvää, että kun ihminen raitistuu, on hänen itsensä kannalta ja lapsen kannalta oltava jonkinaikaa näyttöä siitä, että asiat ovat varmasti kunnossa. Ei kai kukaan voi väittää, että eilen raitistun, lapsi kotiin tänään.

Jos joku on raitistunut 7vuoden jälkeen, en voi muuta kuin onnitella ja uskoa häneen! Ja uskon myös siihen, että hän on nyt kaikkein paras lapselleen.Ongelmia kuuluukin tulla, niiden kautta ihminen eheytyy jos ne vaan osataan käsitellä. Usein raitistuneet alkoholistit ovat taitavia juuri näissä ongemien käsittelyissä.

Siinä olen samaa mieltä kanssasi Helinä, että raitistuneet alkoholistit ovat suvaitsemattomia muiden alkoholin käytön suhteen, mutta se johtunee heidän suhteestaan kuningas A.han. Heitä pelottaa mokoma!

Tässä keskustelussa haluan ottaa lapsen todellisuuden keskustelun kohteeksi, enkä vähääkään nyt välitä siitä, raitustuuko joku vanhempi joskus vai retkahtaako kuinka usein.
Kyse on siitä, että lasta ei saa pitää 7 vuotta sijoitettuna. Aloittajan lapsi otettiin 1,5 vuotiaana taaperona huostaan. Lainsäädäntö pitää muuttaa niin, että siinä vaiheessa tai oikeestaan sitä ennen äitiä ja isää on pyrittävä tukemaan ja auttamaan. Jos vielä kahden vuoden kuluttuakaan huostaanoton alkamisesta alkoholisti joko tahtomattaan tai tahallisesti ei ole raitistunut, niin lapsen asia pitää järjestää toisin kuin sijoitettuna tai ainakin hänet pitää sijoittaa sukunsa piiriin eikä maksetuille ulkopuolisille.
Viranomaiset ovat AINA epäonnistuneet lapsen edun turvaamisessa, jos lapsi pidetään 7 vuotta sijoitettuna. Näin ei saa käydä.

On aivan edesvastuutonta kiinnyttää lapsi 7 vuoden äitiin, joka ei häntä hoida. Yhtä väärin on kiinnyttää lapsi 7 vuoden ajan sijareihin, joiden luota hänet sitten 7 vuoden päästä palautetaankin kotiin. Tässä menettelyssä on lapsen etu kaukana, kaukana.
Uskon edelleen, että aloituksen äiti ei ryypännyt 7 vuotta vaan raitistui aikaisemmin. Nyt lapsi menettää elinpiirinsä ja se vaihtuu äidin elinpiiriin. Se vaatii paljon lapselta. Pidetään peukkuja.
Sama ei saa toistua, tollasta riskiä ei saa enää ottaa lastensuojelussa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tässä keskustelussa haluan ottaa lapsen todellisuuden keskustelun kohteeksi, enkä vähääkään nyt välitä siitä, raitustuuko joku vanhempi joskus vai retkahtaako kuinka usein.
Kyse on siitä, että lasta ei saa pitää 7 vuotta sijoitettuna. Aloittajan lapsi otettiin 1,5 vuotiaana taaperona huostaan. Lainsäädäntö pitää muuttaa niin, että siinä vaiheessa tai oikeestaan sitä ennen äitiä ja isää on pyrittävä tukemaan ja auttamaan. Jos vielä kahden vuoden kuluttuakaan huostaanoton alkamisesta alkoholisti joko tahtomattaan tai tahallisesti ei ole raitistunut, niin lapsen asia pitää järjestää toisin kuin sijoitettuna tai ainakin hänet pitää sijoittaa sukunsa piiriin eikä maksetuille ulkopuolisille.
Viranomaiset ovat AINA epäonnistuneet lapsen edun turvaamisessa, jos lapsi pidetään 7 vuotta sijoitettuna. Näin ei saa käydä.

On aivan edesvastuutonta kiinnyttää lapsi 7 vuoden äitiin, joka ei häntä hoida. Yhtä väärin on kiinnyttää lapsi 7 vuoden ajan sijareihin, joiden luota hänet sitten 7 vuoden päästä palautetaankin kotiin. Tässä menettelyssä on lapsen etu kaukana, kaukana.
Uskon edelleen, että aloituksen äiti ei ryypännyt 7 vuotta vaan raitistui aikaisemmin. Nyt lapsi menettää elinpiirinsä ja se vaihtuu äidin elinpiiriin. Se vaatii paljon lapselta. Pidetään peukkuja.
Sama ei saa toistua, tollasta riskiä ei saa enää ottaa lastensuojelussa.

Jos aloittaja tosiaan olis ryypännyt 7 vuotta tai vaikka 5 vuottakin, niin eiköhän ne sisuskalut olis jo siinä kunnossa, että hauta jo häämöttäis. Esim. maksakirroosiahan ei voida parantaa, vaan korkeintaan pysäyttää.
Luulempa vaan, että alkoholia käyttänyt äiti on ylisyyllistetty ja hän itsekin on uskonut ja edelleen uskoo olleensa paljon syyllisempi ja juopompi, kuin mitä oikeesti on. Vai onko hänellä ryyppäämisen seurauksena tunnistettavat alkoholistin oireet, eli maksakirroosi, katkokävely, keltaisuus jne. Luulisi että vuosikausien ryyppäämisen osin korjaamattomat terveysvaikutteiset seuraukset estäisivät tuollaisen elpymisen, mistä aloittaja kertoo aloituksessaan. Uskon vakaasti, että lapsen asioiden järjestämisessä on lastensuojelussa tuhlattu turhaan aikaa, vahingoittaen lasta, sillä 7 vuotta on vahingoittavan pitkä sijoitus. Jos äiti oikeesti olisi noin pitkässä alkoholikierteessä ollut, niin ei hän olisi hengissäkään enää. Vaikka äiti on kaltoinkohdellut lastaan jos lapsi kerran vietiin huostaan, niin äiti on heikommassa asemassa olevana saatu uskomaan itsestään pahempaa kuin mitä oikeesti on. Nyt sitten sosiaalityöntekijöiden on pitänyt tehdä viime tipassa täyskäännös, palauttamalla lapsi, sillä muutenhan hän olisi ollut täysikäiseksi asti huostaanotettuna ja äiti normaali työssäkäyvä itsestään huolehtiva henkilö.
Kotiuttamalla lapsen sosiaalityöntekijät ajattelivat kylläkin itseään eikä niinkään lasta tai hänen äitiään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos aloittaja tosiaan olis ryypännyt 7 vuotta tai vaikka 5 vuottakin, niin eiköhän ne sisuskalut olis jo siinä kunnossa, että hauta jo häämöttäis. Esim. maksakirroosiahan ei voida parantaa, vaan korkeintaan pysäyttää.
Luulempa vaan, että alkoholia käyttänyt äiti on ylisyyllistetty ja hän itsekin on uskonut ja edelleen uskoo olleensa paljon syyllisempi ja juopompi, kuin mitä oikeesti on. Vai onko hänellä ryyppäämisen seurauksena tunnistettavat alkoholistin oireet, eli maksakirroosi, katkokävely, keltaisuus jne. Luulisi että vuosikausien ryyppäämisen osin korjaamattomat terveysvaikutteiset seuraukset estäisivät tuollaisen elpymisen, mistä aloittaja kertoo aloituksessaan. Uskon vakaasti, että lapsen asioiden järjestämisessä on lastensuojelussa tuhlattu turhaan aikaa, vahingoittaen lasta, sillä 7 vuotta on vahingoittavan pitkä sijoitus. Jos äiti oikeesti olisi noin pitkässä alkoholikierteessä ollut, niin ei hän olisi hengissäkään enää. Vaikka äiti on kaltoinkohdellut lastaan jos lapsi kerran vietiin huostaan, niin äiti on heikommassa asemassa olevana saatu uskomaan itsestään pahempaa kuin mitä oikeesti on. Nyt sitten sosiaalityöntekijöiden on pitänyt tehdä viime tipassa täyskäännös, palauttamalla lapsi, sillä muutenhan hän olisi ollut täysikäiseksi asti huostaanotettuna ja äiti normaali työssäkäyvä itsestään huolehtiva henkilö.
Kotiuttamalla lapsen sosiaalityöntekijät ajattelivat kylläkin itseään eikä niinkään lasta tai hänen äitiään.

naisen maksa kestää ryyppäämistä viisi vuotta ja sitten poksahtaa. Miten aloittaja ei sitten saanut maksaansa pilalle, jos hän ryyppäsi viisi vuotta huostan aikana?

Ja huostaan tietysti joti pitkäaikainen rankka alkoholinkäyttö. Ihmemaksa aloittajalla:)

Et sinä noin paljon ole juonut.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos aloittaja tosiaan olis ryypännyt 7 vuotta tai vaikka 5 vuottakin, niin eiköhän ne sisuskalut olis jo siinä kunnossa, että hauta jo häämöttäis. Esim. maksakirroosiahan ei voida parantaa, vaan korkeintaan pysäyttää.
Luulempa vaan, että alkoholia käyttänyt äiti on ylisyyllistetty ja hän itsekin on uskonut ja edelleen uskoo olleensa paljon syyllisempi ja juopompi, kuin mitä oikeesti on. Vai onko hänellä ryyppäämisen seurauksena tunnistettavat alkoholistin oireet, eli maksakirroosi, katkokävely, keltaisuus jne. Luulisi että vuosikausien ryyppäämisen osin korjaamattomat terveysvaikutteiset seuraukset estäisivät tuollaisen elpymisen, mistä aloittaja kertoo aloituksessaan. Uskon vakaasti, että lapsen asioiden järjestämisessä on lastensuojelussa tuhlattu turhaan aikaa, vahingoittaen lasta, sillä 7 vuotta on vahingoittavan pitkä sijoitus. Jos äiti oikeesti olisi noin pitkässä alkoholikierteessä ollut, niin ei hän olisi hengissäkään enää. Vaikka äiti on kaltoinkohdellut lastaan jos lapsi kerran vietiin huostaan, niin äiti on heikommassa asemassa olevana saatu uskomaan itsestään pahempaa kuin mitä oikeesti on. Nyt sitten sosiaalityöntekijöiden on pitänyt tehdä viime tipassa täyskäännös, palauttamalla lapsi, sillä muutenhan hän olisi ollut täysikäiseksi asti huostaanotettuna ja äiti normaali työssäkäyvä itsestään huolehtiva henkilö.
Kotiuttamalla lapsen sosiaalityöntekijät ajattelivat kylläkin itseään eikä niinkään lasta tai hänen äitiään.

Asiathan voi aina nähdä vain yhdella tavalla. Että jos on alkoholisti, se tarkoittaa, että ryyppää kuin heikkopäinen ja on maksakirroosi ja sisuskalut pilalla..

Siis alkoholisti voi olla kuivilla pitkänkin jakson ja taas retkahtaa ja taas esim. puolivuotta kuivilla ja retkahdus jne. Siinä yksi syy miksi kaikilla ei maksa poksahda ja kunto kestää.On myös muutakin väärinkäyttöä kuin alkoholi..

Enkä väitäkkään, että paras vaihtoehto lapsen kannalta on sijoitus. Aina vaan ei ole sukulaisia joilla on mahdollisuus ottaa lasta ja adoptio taas, no, aika rankka vaihtoehto. Tehtävä varmaankin sovussa bio-vanhempien kanssa??

Mutta käsittääkseni aloittajalla on ollut hyvät välit sijaisperheeseen ja mahdollisesti yhteydenpito heihin säilyy. Joten lapsella on ollut sijoituksen aikana käsitys siitä, että äidillä ei ole kaikki kunnossa ja hän varmaankin tavannut äitiään sijoituksen aikana, joten hän on mahdollisesti elätellyt toivetta päästä äitinsä luo ja jos asiat menee niinkuin pitäisi lapsi saa tavata sijaisvanhempiaan jatkossa. Eli lapsen elämässä on turvallisia ihmisiä kaikesta huolimatta!

Jos laspi olisi adoptoitu, oletko Helinä sitä mieltä, että kaipuu biologista vanhempaa kohtaan olisi hävinnyt? Oletatko, että lapsella olisi nyt turvallisempi elämä. Lapsi olisi ensin ollut sijoituksessa pari vuotta, sitten etsimään sopivia adoptio vanhempia taas lapsella uuteen oppiminen.. ei kuule ole niin yksinkertaista tämä elämä.

Ajatuksesi lapsen parhaasta Helinä on todella kaunis ja jopa liikuttavakin. Mutta joskus ajattelet aika yksiviivaisesti. Lastensuojelua tekevillä sosiaalityöntekijöillä ei ole helppoa painiskellessaan lakien, vanhempien mielipiteiden, lasten etujen ja sijarien ajatusten sekamelskassa ja tuossa ei edes koko soppa...Jokainen tapaus on taatusti yksilöllinen ja monimuotoinen. Tuskin mikään lakimuutos tuo mihinkään maailman kolkkaan täydellisiä oloja lapsille. Muutos on vanhemmissa ja vanhemmuudessa.Vanhemmuutta ei lakimuutoksin opita.

oletko tietoinen kirjoitti:

päihdehuollon kehityksestä Suomessa?
Siis yleensäkin miten päihdehuollon kokonaistilanne on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana
niin valtakunnallisesti kuin kuntakohtaisestikin
viranomaistasolla, lainsäädännöllisesti jne.

Miten tietämys noista asioista liittyy tähän keskusteluun??

memsahib kirjoitti:

Asiathan voi aina nähdä vain yhdella tavalla. Että jos on alkoholisti, se tarkoittaa, että ryyppää kuin heikkopäinen ja on maksakirroosi ja sisuskalut pilalla..

Siis alkoholisti voi olla kuivilla pitkänkin jakson ja taas retkahtaa ja taas esim. puolivuotta kuivilla ja retkahdus jne. Siinä yksi syy miksi kaikilla ei maksa poksahda ja kunto kestää.On myös muutakin väärinkäyttöä kuin alkoholi..

Enkä väitäkkään, että paras vaihtoehto lapsen kannalta on sijoitus. Aina vaan ei ole sukulaisia joilla on mahdollisuus ottaa lasta ja adoptio taas, no, aika rankka vaihtoehto. Tehtävä varmaankin sovussa bio-vanhempien kanssa??

Mutta käsittääkseni aloittajalla on ollut hyvät välit sijaisperheeseen ja mahdollisesti yhteydenpito heihin säilyy. Joten lapsella on ollut sijoituksen aikana käsitys siitä, että äidillä ei ole kaikki kunnossa ja hän varmaankin tavannut äitiään sijoituksen aikana, joten hän on mahdollisesti elätellyt toivetta päästä äitinsä luo ja jos asiat menee niinkuin pitäisi lapsi saa tavata sijaisvanhempiaan jatkossa. Eli lapsen elämässä on turvallisia ihmisiä kaikesta huolimatta!

Jos laspi olisi adoptoitu, oletko Helinä sitä mieltä, että kaipuu biologista vanhempaa kohtaan olisi hävinnyt? Oletatko, että lapsella olisi nyt turvallisempi elämä. Lapsi olisi ensin ollut sijoituksessa pari vuotta, sitten etsimään sopivia adoptio vanhempia taas lapsella uuteen oppiminen.. ei kuule ole niin yksinkertaista tämä elämä.

Ajatuksesi lapsen parhaasta Helinä on todella kaunis ja jopa liikuttavakin. Mutta joskus ajattelet aika yksiviivaisesti. Lastensuojelua tekevillä sosiaalityöntekijöillä ei ole helppoa painiskellessaan lakien, vanhempien mielipiteiden, lasten etujen ja sijarien ajatusten sekamelskassa ja tuossa ei edes koko soppa...Jokainen tapaus on taatusti yksilöllinen ja monimuotoinen. Tuskin mikään lakimuutos tuo mihinkään maailman kolkkaan täydellisiä oloja lapsille. Muutos on vanhemmissa ja vanhemmuudessa.Vanhemmuutta ei lakimuutoksin opita.

"
Lastensuojelua tekevillä sosiaalityöntekijöillä ei ole helppoa painiskellessaan lakien, vanhempien mielipiteiden, lasten etujen ja sijarien ajatusten sekamelskassa ja tuossa ei edes koko soppa.
"

Lastensuojeluviranomaisten ei tavitse painiskella missään ihme sekamelskassa mikäli he tunnustaisivat itselleen edes sen, että he eivät ole joka-alan asiantuntijoita ja mikäli he malttaisivat pidättäytyä sotkeutumasta muuhun kuin mistä heille maksetaan palkkaa, eli vain ja ainoastaan lapsen näkökulmaan ja lapsen asian hoitamiseen. Nythän nämä tutkivat poliisin puolesta jopa rikokset ja tekevät syyttäjän puolesta jopa syyteharkinnat, sekä tuomitsevat tuomarin puolesta jopa vanhemmat unohtamatta sitä, että he lääkäreidenkin puolesta antavat jopa diagnoosit. Ei ihme että uuvuttaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
Lastensuojelua tekevillä sosiaalityöntekijöillä ei ole helppoa painiskellessaan lakien, vanhempien mielipiteiden, lasten etujen ja sijarien ajatusten sekamelskassa ja tuossa ei edes koko soppa.
"

Lastensuojeluviranomaisten ei tavitse painiskella missään ihme sekamelskassa mikäli he tunnustaisivat itselleen edes sen, että he eivät ole joka-alan asiantuntijoita ja mikäli he malttaisivat pidättäytyä sotkeutumasta muuhun kuin mistä heille maksetaan palkkaa, eli vain ja ainoastaan lapsen näkökulmaan ja lapsen asian hoitamiseen. Nythän nämä tutkivat poliisin puolesta jopa rikokset ja tekevät syyttäjän puolesta jopa syyteharkinnat, sekä tuomitsevat tuomarin puolesta jopa vanhemmat unohtamatta sitä, että he lääkäreidenkin puolesta antavat jopa diagnoosit. Ei ihme että uuvuttaa.

Kyllä se vaan on totuus, että jo pelkästään lapsen etuutta ajaessaan sossut joutuvat monenlaisten asioiden kanssa tekemisiin vaikka tuskin haluavat! Taustallahan voi olla vaikka kuinka monen sukupolven salaisuudet, jotka vasta sossuille aukenevat..Kun ajetaan lapsen etua, on aina tarkasteltava koko perheen hyvinvointia. Vai miten lapsen etua voidaan ajaa jos perhellä on paha olla ja miten perheen pahaan oloon päästään käsiksi jos asioita ei "tongita".

Tuskin sossut kuitenkaan alkavat lääkäriä, poliisia tai tuomaria leikkiä jo oman oikeusturvansa vuoksi.

memsahib kirjoitti:

Miten tietämys noista asioista liittyy tähän keskusteluun??

alkoholin koukkuun jääneestä itsestään kiinni.
Moni, joka haluaisi raitistua ja päästä kuiville, selville vesille, on todella huonossa asemassa tämän päivän kuntien viranomaisten järjestämässä päihdehuoltotilanteessa.


Joka kunnassa ei ole edes tätä päihdehuollon työntekijää palkattuna
(päihdehuoltohan on siirretty 80-luvulla kuntien vastuulle)
ei ole eikä ole edes järjestetty hoito- eikä katkaisupaikkoja niitä tarvitseville
(em. paikkojen puutteestakin saa jatkuvasti lukea lääninhallitusten antamista huomautuksista kaupungeille ja kunnille)
ei anneta maksusitoumuksia jatkohoitoon, jos on saatu esimerkiksi asiakkaalle järjestettyä katkaisupaikka ja hänen pitäisi siirtyä kuntoutukseen
jne.

___________________



http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=752663

"Oulu 23.9.2008
Oulun päihdetyö pienen porukan varassa
.......................
Päihdehuollon työntekijöitä on Oulussa vain puolet siitä, mitä valtakunnallisissa laatusuosituksissa tavoitellaan.

Avopalveluissa työntekijöitä on vajaat 20. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2002 laatimien päihdepalveluiden laatusuositusten mukaan tulisi olla kolme työntekijää 10 000 asukasta kohden.
Oulussa tuo tarkoittaa 40 työntekijää.

"Virkojen saaminen on vaikeaa. Rahasta se on kiinni", avohuollon vs. palveluesimies Erkki Perkiö toteaa.

Sosiaali- ja terveystoimen tilaaja-asiantuntija Merja Halonen pitää laatusuosituksia hurjina, vaikka myöntääkin, että Oulussa työntekijöitä päihdehuollossa on valtakunnallisesti katsottuna vähän....... "


********************


http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=743726

"Huostaanottojen määrä huolestuttaa
Oulussa tehtiin viime vuonna yli kolmasosa (34,9 prosenttia) enemmän huostaanottoja kuin edellisenä.
.....Yhä useamman huostaanoton tärkein syy on päihteiden käyttö.
Tapaukset, joissa huostaanotto on tehty vanhemman tai lapsen päihdeongelman takia, ovat yli tuplaantuneet.

Oulun kaupungin toimintaa arvioiva tarkastuslautakunta on huostaanottojen kasvusta huolissaan.
Tarkastuslautakunta puuttui asiaan viime vuotta koskevassa raportissaan,
jossa tällä kertaa paneuduttiin erityisesti päihdetyön ja nuorisotyöttömyyden sekä elinkeino- ja kulttuuripoliittisten tavoitteiden toteutumiseen....."

____________________________


Pienillä toiminnan muutoksilla ja asiakkaiden tarpeiden huomioimisella saadaan myös päihdehuollossa hyviä tuloksia!

http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2008-09-16,104:140:564777,1:0:0:0:0:0:

Pidä kiinni -projektista rohkaisevia tuloksia
Äitien päihdekuntoutukseen uraauurtava hoitomalli

pääsy on pelkästään kirjoitti:

alkoholin koukkuun jääneestä itsestään kiinni.
Moni, joka haluaisi raitistua ja päästä kuiville, selville vesille, on todella huonossa asemassa tämän päivän kuntien viranomaisten järjestämässä päihdehuoltotilanteessa.


Joka kunnassa ei ole edes tätä päihdehuollon työntekijää palkattuna
(päihdehuoltohan on siirretty 80-luvulla kuntien vastuulle)
ei ole eikä ole edes järjestetty hoito- eikä katkaisupaikkoja niitä tarvitseville
(em. paikkojen puutteestakin saa jatkuvasti lukea lääninhallitusten antamista huomautuksista kaupungeille ja kunnille)
ei anneta maksusitoumuksia jatkohoitoon, jos on saatu esimerkiksi asiakkaalle järjestettyä katkaisupaikka ja hänen pitäisi siirtyä kuntoutukseen
jne.

___________________



http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=752663

"Oulu 23.9.2008
Oulun päihdetyö pienen porukan varassa
.......................
Päihdehuollon työntekijöitä on Oulussa vain puolet siitä, mitä valtakunnallisissa laatusuosituksissa tavoitellaan.

Avopalveluissa työntekijöitä on vajaat 20. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2002 laatimien päihdepalveluiden laatusuositusten mukaan tulisi olla kolme työntekijää 10 000 asukasta kohden.
Oulussa tuo tarkoittaa 40 työntekijää.

"Virkojen saaminen on vaikeaa. Rahasta se on kiinni", avohuollon vs. palveluesimies Erkki Perkiö toteaa.

Sosiaali- ja terveystoimen tilaaja-asiantuntija Merja Halonen pitää laatusuosituksia hurjina, vaikka myöntääkin, että Oulussa työntekijöitä päihdehuollossa on valtakunnallisesti katsottuna vähän....... "


********************


http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=743726

"Huostaanottojen määrä huolestuttaa
Oulussa tehtiin viime vuonna yli kolmasosa (34,9 prosenttia) enemmän huostaanottoja kuin edellisenä.
.....Yhä useamman huostaanoton tärkein syy on päihteiden käyttö.
Tapaukset, joissa huostaanotto on tehty vanhemman tai lapsen päihdeongelman takia, ovat yli tuplaantuneet.

Oulun kaupungin toimintaa arvioiva tarkastuslautakunta on huostaanottojen kasvusta huolissaan.
Tarkastuslautakunta puuttui asiaan viime vuotta koskevassa raportissaan,
jossa tällä kertaa paneuduttiin erityisesti päihdetyön ja nuorisotyöttömyyden sekä elinkeino- ja kulttuuripoliittisten tavoitteiden toteutumiseen....."

____________________________


Pienillä toiminnan muutoksilla ja asiakkaiden tarpeiden huomioimisella saadaan myös päihdehuollossa hyviä tuloksia!

http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2008-09-16,104:140:564777,1:0:0:0:0:0:

Pidä kiinni -projektista rohkaisevia tuloksia
Äitien päihdekuntoutukseen uraauurtava hoitomalli

Päihteistä irtipääsy on tasan ihmisestä itsestään kiinni. Ei kukaan voi auttaa jos ei löydy tahtoa. Sitä yksinkertaisuudessaan tarkoitan.

Totta on, että hoitoon pääsy ei ole helppoa ja hoidot ovat kalliita,paikkoja on vähän jne..Alkoholismi on lisääntynyt valtavasti sitten 80 luvun varsinkin naisten osalta ja niin myös huostaanotot ja rahat ovat kunnilta vähissä mm. em. syistä. Tiedän tasan tarkkaan, että kaikki haluavat eivät pääse päihdehuoltoon,-hoitoon, tai -katkaisuun.

ja just niin, voi hyvät hyssykät kun ne syyt on "niissä"!
Eihän lapsi haluaa ymmärtää kuin äitinsä puheita, iästä riippuen, mutta tajuahan, kun ikää kertyy, eiköhän jo ymmärrä miks joutui pois kotoaan?

Kelaahan asioitasi, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, tulet toteamaan sen vielä!
Nauti nyt onnestasi kun vielä voit!

Ikävä kun näin sanon sulle, toivon parastanne, toivottavasti lapsesikin luottaa vielä sinuun, kerro totuus hänelle, vaikka tuskaa se tuottaa lopullisesti hänelle!

"niissä" kirjoitti:

ja just niin, voi hyvät hyssykät kun ne syyt on "niissä"!
Eihän lapsi haluaa ymmärtää kuin äitinsä puheita, iästä riippuen, mutta tajuahan, kun ikää kertyy, eiköhän jo ymmärrä miks joutui pois kotoaan?

Kelaahan asioitasi, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, tulet toteamaan sen vielä!
Nauti nyt onnestasi kun vielä voit!

Ikävä kun näin sanon sulle, toivon parastanne, toivottavasti lapsesikin luottaa vielä sinuun, kerro totuus hänelle, vaikka tuskaa se tuottaa lopullisesti hänelle!

lapsi ei hyväksy sijaishuoltoaan, vaan haluaa kotiinsa. Siellä hän on huostan aikanakin yleensä 2 vrk/vko. Huostan loppu on saavutettavan lähellä.

Lapsi taatusti ymmärtää jokaikisen rangaistuksensa. Hän on viettänyt huonerangaistuksissa sijaishuollossa yhteensä kuukausia. Kotona ei ole tarvinnut rangaista, kun hän on jo kaksi vuotiaana oppinut puhumaan ja ymmärtämään puhetta. Kotona rangaistukseksi riittää puhuttelu. Sijaishuollossa tähän ei ole viitseliäisyyttä. Sijaishuolto makaa mieluummin sohvalla saippuaopperoidensa parissa kuin keksustelee lapsen kanssa. Lapsi heitetään kaikin uhkauksin pois silmistä, huonerangaistuksiin. Ja lapselle selitetään rangaistuksen syy: "tiedät sen aikuisena".

Onko se paha asia, että lapseni ja minun välini ovat olleet lämpimät koko hänen elämänsä ajan?

Ei minun lasta voi rasittaa ylettömästi, eikä juuri lainkaan näillä asioilla. Saa kärsiä ihan tarpeeksi siitä sijaishullosta joka pirun hetki kun siellä joutuu olemaan. Ja tunnen sen itsekkin aika hyvin, liian hyvin. Sääntö, sääntö, sääntö. Rangaistus, rangaistus, rangaistus. Valhe, valhe, valhe.Rahastus, rahastus, rahastus. Pullistelu, pullistelu, pullistelu. Epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus. Moukkamaisuus, moukkamaisuus, moukkamaisuus.

Lista on pitkä, sijaishuoltoa vastaan, mitä olen lapseltani kuullut ja itse kokenut. Positiivista emme löydä. Jos siksi ei lasketa sitä hetkeä, jolloin niille saa heittää hyvästit ja ikiajoiksi.

Sijaishuolto saa odottaa kostoani lapseni rääkkäämisestä. SE TULEE KIRJALLISENA tai suullisena, kunhan tämä h-tti on ohi, niinkuin aloittajalla, jollle toivotan onnea vieläkin.

Joko kirjoitan tai puhun. Ja kun jommankumman teen, minulla on taatusti paljon sanottavaa. Ja silloin loisetkin hyytyvät.

lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

lapsi ei hyväksy sijaishuoltoaan, vaan haluaa kotiinsa. Siellä hän on huostan aikanakin yleensä 2 vrk/vko. Huostan loppu on saavutettavan lähellä.

Lapsi taatusti ymmärtää jokaikisen rangaistuksensa. Hän on viettänyt huonerangaistuksissa sijaishuollossa yhteensä kuukausia. Kotona ei ole tarvinnut rangaista, kun hän on jo kaksi vuotiaana oppinut puhumaan ja ymmärtämään puhetta. Kotona rangaistukseksi riittää puhuttelu. Sijaishuollossa tähän ei ole viitseliäisyyttä. Sijaishuolto makaa mieluummin sohvalla saippuaopperoidensa parissa kuin keksustelee lapsen kanssa. Lapsi heitetään kaikin uhkauksin pois silmistä, huonerangaistuksiin. Ja lapselle selitetään rangaistuksen syy: "tiedät sen aikuisena".

Onko se paha asia, että lapseni ja minun välini ovat olleet lämpimät koko hänen elämänsä ajan?

Ei minun lasta voi rasittaa ylettömästi, eikä juuri lainkaan näillä asioilla. Saa kärsiä ihan tarpeeksi siitä sijaishullosta joka pirun hetki kun siellä joutuu olemaan. Ja tunnen sen itsekkin aika hyvin, liian hyvin. Sääntö, sääntö, sääntö. Rangaistus, rangaistus, rangaistus. Valhe, valhe, valhe.Rahastus, rahastus, rahastus. Pullistelu, pullistelu, pullistelu. Epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus. Moukkamaisuus, moukkamaisuus, moukkamaisuus.

Lista on pitkä, sijaishuoltoa vastaan, mitä olen lapseltani kuullut ja itse kokenut. Positiivista emme löydä. Jos siksi ei lasketa sitä hetkeä, jolloin niille saa heittää hyvästit ja ikiajoiksi.

Sijaishuolto saa odottaa kostoani lapseni rääkkäämisestä. SE TULEE KIRJALLISENA tai suullisena, kunhan tämä h-tti on ohi, niinkuin aloittajalla, jollle toivotan onnea vieläkin.

Joko kirjoitan tai puhun. Ja kun jommankumman teen, minulla on taatusti paljon sanottavaa. Ja silloin loisetkin hyytyvät.

lapsesi on nyt?
Hienoa jos luottaa sinuun nyt ja kaipaa luoksesi ja miksi pelkää olla sijareissa?
Mitä he tekee hänelle, eikös hän tottele normaalia päiväelämää, oikkuileeko? Vai ikävöidessään äitiään käyttäytyy noin?
Eikö sijaisperhe älyä lapsia?
Ainakin siltä vaikuttaa selvityksesi mukaan?
Miks just sitten sinne on joutunut?
Just tuohon perheeseen?
Vaihtoehtoja/paikkojahan on valittavissa!

Meillä on ollut s-lapsia aikanaan, ja kaikkien kanssa olemme olleet tosi ystäviä, nyt jälkeenpäin ovat käyneet meillä lapsiensa ja miehiensä kanssa ja jatkumo jatkuu!
Tuntuu pahalta jos tuollaista on nykyään s-hoito!
Vaikka ei "meidän" s-lapsien lähtöajasta ole kuin 2-3 v sitten!
Voiko tämä nykymaailma muuttua noin pian? Ihan jo hirvittää lasten takia ja heidän vanhempienkin, toki ja pahasti ja paljon!

lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

lapsi ei hyväksy sijaishuoltoaan, vaan haluaa kotiinsa. Siellä hän on huostan aikanakin yleensä 2 vrk/vko. Huostan loppu on saavutettavan lähellä.

Lapsi taatusti ymmärtää jokaikisen rangaistuksensa. Hän on viettänyt huonerangaistuksissa sijaishuollossa yhteensä kuukausia. Kotona ei ole tarvinnut rangaista, kun hän on jo kaksi vuotiaana oppinut puhumaan ja ymmärtämään puhetta. Kotona rangaistukseksi riittää puhuttelu. Sijaishuollossa tähän ei ole viitseliäisyyttä. Sijaishuolto makaa mieluummin sohvalla saippuaopperoidensa parissa kuin keksustelee lapsen kanssa. Lapsi heitetään kaikin uhkauksin pois silmistä, huonerangaistuksiin. Ja lapselle selitetään rangaistuksen syy: "tiedät sen aikuisena".

Onko se paha asia, että lapseni ja minun välini ovat olleet lämpimät koko hänen elämänsä ajan?

Ei minun lasta voi rasittaa ylettömästi, eikä juuri lainkaan näillä asioilla. Saa kärsiä ihan tarpeeksi siitä sijaishullosta joka pirun hetki kun siellä joutuu olemaan. Ja tunnen sen itsekkin aika hyvin, liian hyvin. Sääntö, sääntö, sääntö. Rangaistus, rangaistus, rangaistus. Valhe, valhe, valhe.Rahastus, rahastus, rahastus. Pullistelu, pullistelu, pullistelu. Epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisuus. Moukkamaisuus, moukkamaisuus, moukkamaisuus.

Lista on pitkä, sijaishuoltoa vastaan, mitä olen lapseltani kuullut ja itse kokenut. Positiivista emme löydä. Jos siksi ei lasketa sitä hetkeä, jolloin niille saa heittää hyvästit ja ikiajoiksi.

Sijaishuolto saa odottaa kostoani lapseni rääkkäämisestä. SE TULEE KIRJALLISENA tai suullisena, kunhan tämä h-tti on ohi, niinkuin aloittajalla, jollle toivotan onnea vieläkin.

Joko kirjoitan tai puhun. Ja kun jommankumman teen, minulla on taatusti paljon sanottavaa. Ja silloin loisetkin hyytyvät.

kaikille tämän maan lastensuojelutoimintaan ja varsinkin tähän viranomaistoimintaan sotkeentuneille ja varsinkim lastensuojelusta, sijaishuollosta ja sen HYVYYDESTÄ (hah!) paasaaville tiedoksi.


****************

Miten törkeästi ja epäinhimillisesti, -asiallisesti , epäoikeudenmukaisesti,
lasta, nuorta heitä rikkoen ja heidän minäänsä väheksyen, maahan polkien ja heidän tulevaisuuttaankin rankaisten,
osa (vaiko suurin osa, kuka sijoitettujen elinolojen todellisuuta todellisuudessa tietää!)
sijaishuoltoa kohtelee.

Joku päättäjistä, viranomaisista, poliitikoista tästä kaikesta sijaishuollon p...kasasta
on vastuussa. Oikeasti ja poliittisesti.
Ei aina voi kaikelta, eikä varsinkaan sijoitettujen lasten ja nuorten, elämän pahalta tässäkään maassa silmiään ummistaa
vaikka se tämän maan tapa tuntuukin olevan!

olisi julmetun hyvä saada kirjoitti:

kaikille tämän maan lastensuojelutoimintaan ja varsinkin tähän viranomaistoimintaan sotkeentuneille ja varsinkim lastensuojelusta, sijaishuollosta ja sen HYVYYDESTÄ (hah!) paasaaville tiedoksi.


****************

Miten törkeästi ja epäinhimillisesti, -asiallisesti , epäoikeudenmukaisesti,
lasta, nuorta heitä rikkoen ja heidän minäänsä väheksyen, maahan polkien ja heidän tulevaisuuttaankin rankaisten,
osa (vaiko suurin osa, kuka sijoitettujen elinolojen todellisuuta todellisuudessa tietää!)
sijaishuoltoa kohtelee.

Joku päättäjistä, viranomaisista, poliitikoista tästä kaikesta sijaishuollon p...kasasta
on vastuussa. Oikeasti ja poliittisesti.
Ei aina voi kaikelta, eikä varsinkaan sijoitettujen lasten ja nuorten, elämän pahalta tässäkään maassa silmiään ummistaa
vaikka se tämän maan tapa tuntuukin olevan!

Tälläkään hetkellä lapsi ei halua olla laitoksessa, vaan kotonaan.

En minä katso määrärahoja, jos lapsi tarvitsee jotain, vaan annan hänelle rahat, niin teen nytkin omista rahoistani.

Välitän hänen terveydestään, hyvinvoinnistaan, enkä laiminlyö häntä. Yksinkertaisesti rakastan lastani ja hän äitiään.

Laitoksessa määräillään ja rangaistaan. Perusteluina on, että ymmärrätte sitten kun olette aikuisia!

Hän ei halua itse kirjoittaa. Eilen hän kertoi jonkin verran ja laitoin sitä tekstiä tulemaan tänne, mutta kone reistasi ja teksti jäi tulematta. Ei halunnut enää toistaa sitä.

Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

Tälläkään hetkellä lapsi ei halua olla laitoksessa, vaan kotonaan.

En minä katso määrärahoja, jos lapsi tarvitsee jotain, vaan annan hänelle rahat, niin teen nytkin omista rahoistani.

Välitän hänen terveydestään, hyvinvoinnistaan, enkä laiminlyö häntä. Yksinkertaisesti rakastan lastani ja hän äitiään.

Laitoksessa määräillään ja rangaistaan. Perusteluina on, että ymmärrätte sitten kun olette aikuisia!

Hän ei halua itse kirjoittaa. Eilen hän kertoi jonkin verran ja laitoin sitä tekstiä tulemaan tänne, mutta kone reistasi ja teksti jäi tulematta. Ei halunnut enää toistaa sitä.

kun se palvelu kelaa ja kelaa ja lähettää ja lähettää sitä viestiä ja lopulta ilmoittaa että palvelu on suljettu
palaat lähettämääsi viestiin ja laitat uudelleen
lähetä
niin menee läpi saman tien
ilmoittaen kylläkin että olet lähettänyt jo saman viestin jne ....

onneksi lapsesi sentään saa, pystyy ääneen kertomaan asiaansa ja tilannettaan,
sekin voi helpottaa hänen oloaan, samalla itsekin tiedät mikä hänen olotilansa todellisuudessa on.