Kärsin ajoittaisesta hengen ahdistuksesta ja hapettomuuden tunteesta sekä puristuksen tunteesta lähes koko yläkropassa. Sydän on tutkittu verikokeet otettu ja mitään vikaa ei havaittu. Jo vuosi sitten minulla ilmeni sydämen tykyttelyä jonka huomasi varsinkin nukkumaan mennessä. Välillä oireili vähemmän välillä enemmän ja myös silloin tuli ohimennen välillä tunne että ei saa happea tarpeeksi. Myös hikoilua on. Alkoholin käyttö poisti oireet mutta krapula sai ne aina palaamaan pahempana. Onko ihan masennusta ja ahdistuhäiriöstä johtuvaa. Aloittelen juuri lääkitystä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Silti on jotenkin yliherkkä ja huolestunut olotila... myös jännitystä tuntuu olevan... pulssi on kokoajan hiukan normaalia korkeampi ja sydämmen pulssi tuntuu nousevan helposti. Hengästymistä kipua/puristusta ei tuohon kuitenkaan liity.
Ahdistusta ja epätoivoisuutta
Madmann
10520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
myös tietyt tilanteet tuntuvat lisäävän ahdistuksen tunnetta ja toisaalta hetkittäin tuntee itsensä melko terveeksikin... tämöistä hiemän häilyvää. Sydäntestien jälkeen olo tuntui paljon paremmalta kun vikaa ei löytynyt... eli onko tämä tämmöistä ahdistukseen liittyvää "ylihuolehtimista" jonka seurauksena oireet saattavat pahentua.
enemmän asiasta, mutta usein se on niin, että tärkeitä kysymyksiä jää tekemättä kun huomaat olevasi jo käytävällä.
päätellen ole juuri masennusta/ahdistusta. Jos/kun sinulla ilmeisesti on lääkitys, kannattaa aloittaa se heti. Onko sinulla stressiä, huolia ja murheita? Näistä, ja muistakin elämäsi tilanteista olisi varmaan hyvä käydä juttelemassa jollekkin-psykologille, tai vastaavalle. Käytkö terapiassa tms.? Myös jonkun läheisen, hyvän (oikean ystävän) ystävän kanssa kannattaa keskustella, kertoa ongelmista, mitkä asiat sinua painavat jne....
Tuntuu vain itseni kohdalla että on vaikea selvittää itselle että mistä nämä mahtaa johtua. Olen jo reilun vuoden verran kärsinyt ajoittaisesta sydämmen tykyttelystä ja satunnaisesti kohtausluontoisesta henkisestä ahdistumisesta (epätodellinen olo, hiki, vapinaa) ja sen jälkeen on pari päivää sairaan ja väsyneen oloinen tila. Taustalla on toki äipän kuolema (8v sitten) ja kahden papan ja mummin kuolema sen jälkeen ~2-3v välein. Myös töissä on tulossa uusia asioita ja työ omalla kohdalla tulee hiukan muuttumaan...sekin ehkä saattaisi olla laukaiseva tekijä. Perintötekijääkin saattaa olla koska mummi sairasteli pariin otteeseen minun aikanani jonkinlaista masennusta johon myös hänellä liittyi sydänvaivoja/ahdistushäiriöitä/luulosairautta. Mitään fyysistä vikaa ei häneltäkään löydetty. Näin tarkemmin ajatellen minulla on saattanut olla masennusta jo jopa vuosia mutta sitä on joskus todella vaikea havaita ennenkuin se menee fyysiselle puolelle. Lääkityksenä on sydämmen tykyttelyyn/tihentyneeseen pulssiin Propral 10mg ja ahdistuneisuuteen/masennukseen Mirtazapin 30mg jossa on myös unettava vaikutus koska uni on myös aika levotonta.
Ja pidemmän aikaa on ollut myös jonkinasteista haluttomuutta tehdä tiettyjä asioita. Suihkussa käyntikin alkoi tuntua ajoittain jo semmoiselta yliraskaalta asialta. Teki vaan mieli istua joko tietokoneen ääressä tai löhötä sohvalla. Työt olen kuitenkin pystynyt hoitamaan.
Myös koulukiusaamista oli satunnaisesti läpi koulujen mutta oli ja on edelleen myös oikeita ystäviä. Olen nyt 27v eli koulut on jo käyty vuosia sitten mutta voisiko siltikin olla mahdollista että kaikki tuo vaikuttaa jotenkin alitajuisesti ja osaltaa aiheuttaa masennusta/ahdistusta.
Itse olen ainakin huomannut, että kaikki menneisyyden kauheudet vaikuttavat, nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Tasapainoilen sillä rajalla, uskaltaisinko mennä psykologin juttusille. Ehkä siitä ei olisi mitään hyötyä, kun minulla ei kuitenkaan varsinaista hätää ole, ihmisiähän hekin vain ovat. Ja selvitty sitä on tähänkin saakka.
Kuulostavat hyvin tutuilta nuo kuvailemasi oireet. Uskon, vaikka varmaksi en voikaan sanoa, että oireesi todella johtuvat masennuksesta. Tai itselläni noita oireita aiheuttaa paniikkihäiriö, varsinaisesta masennuksesta tuskin voi puhua.
Minulla oli noin pari vuotta sitten paha kausi, jolloin olin varma, että kuolen justiinsa enkä kohta. Tuntui, että en saa happea, vaikka henki kulki --> hyperventiloin. Siitä seurasi, että raajat tuntuivat menevän voimattomiksi, ja osa kasvoista puutui. Outoja päänsärkyjä, sydämen muljahtelua jne... Kamala kuolemanpelko, eikä nukkumisesta luonnollisestikaan tahtonut tulla oikein mitään.
Vaan tässä sitä ollaan, edelleen vaivaisena, mutta hengissä. Vielä on välillä pala kurkussa, happi tuntuu loppuvan, kuolemanpelko iskee, mutta ehkä siihen osaa jo osittain suhtautua rauhallisemmin. Tosin nyt kun sivuutan kaikki oireeni paniikkihäiriön oireina, kuolen varmasti hoitamattomana, jos jotain olisikin oikeasti vialla. Joka ilta kun lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö, alkaa sydämen tykytys...
Niin tai oikeastaan itsellä taitaa olla aika hyvin "ahdistuneisuushäiriön" oireet mutta masennus on yleensä siinäkin taustalla ja masennuslääkkeillä tuotakin vaivaa hoidetaan. Siinä sivussa tuohon liittyy vielä stressaantunut kroppa joka sekin lisää tykytystä ja kaikkia oireita. Pitää vain koittaa ja malttaa olla ja saada lääkityksellä sekä positiivisellä elämäntyylillä kaivettua itsensä tästä kuopasta pois. Sehän on totta että moni ihminen sairastuu jossain vaiheessa elämää masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Hyvin yleistä se on juuri tässä hieman alle 30v paikkeilla. Ehkäpä tässä iässä on tultu semmoiseen tilanteeseen että alkaa näkemään elämisen realiteetit ja kriteerit... sihen kun lisätään vielä kaikki tapahtuneet tilanteet niin ei varmastikkaan voisi enään ihmetellä että miksi sairastuu ahdistuneisuuteen ja masennukseen.
Itse nyt täyttänyt 30 ja oireet alkoivat vähän ennen sitä yhtäkkiä ja vahvoina. Eli jatkuvaa huolta ja ahdistusta. Omat ruumiintoiminnot tuntuu tosi vahvasti ja niihin kiinnittää huomiota eli sydämmen toimintaan ja muuhun..Varsinkin nukkumaan mennessä. Ahdistus menee usein niin pahaksi että haukkoo happea paniikissa. Kaljapäissä oireet katoaa mutta krapulassa viisi kertaa pahemmat. Olen itse järkeillyt vaivan ahdistushäiriöksi ja 30 v kriisiksi. Oma kuolema ja läheisten kuolema ahdistaa päivittäin. Sain Cipralex lääkityksen jota nyt ottanut pari kuukautta. Oireet on helpottunu mutta vaihtelee vieläkin. Sydämmentykytykset ja ahdistukset ovat vieläkin kuvioissa mukana. On sellainen yliherkkä, jonkinlainen hermoston ylikäymistila aina päällä.
Onko lääkkeet sielä jo auttanut?