Avomiehelläni on teini-ikäinen lapsi, jonka äitiin hänellä ei ole ollut seurustelusuhdetta. Vaikka kyseessä onkin nk. vahinko, mies kuitenkin pitää lapseen säännöllisesti yhteyttä ja käy tapaamassa tätä useasti.
Lapsi siis asuu äitinsä kanssa ja mies käy heidän kotonaan lastaan tapaamassa. Minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään asiaa vastaan, päinvastoin on hienoa, että isä pitää yhteyttä lapseensa. Mutta nyt olen varmaan sekoamassa, koska olen alkanut epäillä, että isä ei pelkästään viihdytä lasta, vaan myös lapsen äitiä siinä sivussa.
Vierailut ovat nimittäin venähtäneet reippaasti, joskus mies tulee kotiin pitkän aikaa sen jälkeen, kun oletan jo lapsen menneen nukkumaan. Vierailuja on myös tiheämmin ja lapsi soittelee isälleen joka päivä ja pyytää kylään milloin milläkin verukkeella. Enkä minä halua olla ikävä ihminen ja sanoa ääneen epäilyksiäni. Enkä missään tapauksessa halua rajoittaa miestä tapaamasta lastaan.
Olen vaan alkanut epäillä, että lapsen äiti suorastaan patistaa lastaan kutsumaan isäänsä kylään. Lapsen äiti ei anna lapsen tulla meille.
Ja siitä en pidä, että se nainen juottaa miehelle alkoholia tämän siellä ollessa.
En siis millään muotoa ole mustasukkainen lapselle, vaan hänen äidilleen.
Tämä on inhottavaa, tämä on kuluttavaa, mutta kai tämä on nieltävä. Millä ihmeellä pääsisin eroon mokomista ajatuksista?
Lapsi siis asuu äitinsä kanssa ja mies käy heidän kotonaan lastaan tapaamassa. Minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut mitään asiaa vastaan, päinvastoin on hienoa, että isä pitää yhteyttä lapseensa. Mutta nyt olen varmaan sekoamassa, koska olen alkanut epäillä, että isä ei pelkästään viihdytä lasta, vaan myös lapsen äitiä siinä sivussa.
Vierailut ovat nimittäin venähtäneet reippaasti, joskus mies tulee kotiin pitkän aikaa sen jälkeen, kun oletan jo lapsen menneen nukkumaan. Vierailuja on myös tiheämmin ja lapsi soittelee isälleen joka päivä ja pyytää kylään milloin milläkin verukkeella. Enkä minä halua olla ikävä ihminen ja sanoa ääneen epäilyksiäni. Enkä missään tapauksessa halua rajoittaa miestä tapaamasta lastaan.
Olen vaan alkanut epäillä, että lapsen äiti suorastaan patistaa lastaan kutsumaan isäänsä kylään. Lapsen äiti ei anna lapsen tulla meille.
Ja siitä en pidä, että se nainen juottaa miehelle alkoholia tämän siellä ollessa.
En siis millään muotoa ole mustasukkainen lapselle, vaan hänen äidilleen.
Tämä on inhottavaa, tämä on kuluttavaa, mutta kai tämä on nieltävä. Millä ihmeellä pääsisin eroon mokomista ajatuksista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
teille, niin onhan sekin jo pelkästään syy alkaa epäilemään.
Eikä sillä naisella edes ole omien sanojensa mukaan mitään minua vastaan, mutta katsoo mieluummin paremmaksi, että isä käy hänen luonaan lasta tapaamassa.
Tuli kahdentoista aikaan yöllä kutsu tulla kuusivuotiasta poikaa tapaamaan. Kyllä eksä sitten myönsikin että häneltä se kutsu tulikin ja käytti poikaa vaan verukkeenaan. Ei mies mennyt eikä tule enää menemäänkään, tulkoon poika meille.
Et ole vainoharhainen.
Niinpä, me olemme mieheni kans olleet yhdessä 15 vuotta.
Miehelläni ei ole lapsia toisten naisten kans.
Jos meillä tulisi ero, en ottas enää miestä,
en ainakaan semmosta jolla on lapsia.
Teidän vain pitää kestää, kun olette miehenne valinneet.
Rakkaus ei aina katso taustaa.
Uuden puolison lapset voivat myös rikastuttaa suhdetta.
Mustasukkaisuutta voi olla yhtä paljon suhteessa, jossa ei ole tällaisiä "ylimääräisiä" jäseniä. Kuten varmasti itsekin tiedät, kun tällä palstalla seilailet. Ja ehkä juuri siksi et miestä enää ottaisikaan.