sateessa itkevän puistoni
rapisevalle penkille humahtaa
ohikulkijasta päivääni
nipullinen sen säteitä
sanat eivät ropise paperilleni
kuten pisarat
pyyhkivät ainoatkin pois
”sadevarjon alta paistoi aurinko”
vaan ei enää
kun villatakkinen nainen
katoaa kaupungin viimaan,
joka kuin taulut vuosisadoissa
rapistuu sumuiseksi ja niiden tuoksuksi
mona lisa restauroituu mieleeni
kasvonpiirteistä,
joilla ihmiset kohtaavat katseissaan
liian kaukana toisistaan
kaikkea tässä maailmassa
ei ole mahdollista saavuttaa
tänään ei edes osaa siitä
rapisevalle penkille humahtaa
ohikulkijasta päivääni
nipullinen sen säteitä
sanat eivät ropise paperilleni
kuten pisarat
pyyhkivät ainoatkin pois
”sadevarjon alta paistoi aurinko”
vaan ei enää
kun villatakkinen nainen
katoaa kaupungin viimaan,
joka kuin taulut vuosisadoissa
rapistuu sumuiseksi ja niiden tuoksuksi
mona lisa restauroituu mieleeni
kasvonpiirteistä,
joilla ihmiset kohtaavat katseissaan
liian kaukana toisistaan
kaikkea tässä maailmassa
ei ole mahdollista saavuttaa
tänään ei edes osaa siitä
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli ehkä vuosi sitten ehkä tällä palstalla. Muistan sen. Saattaa olla että sitä on vähän mankeloitu, mutta perusrakenne sama.
Uskomattoman hieno,
en löydä edes sanoja kuvaamaan sitä.